No nyt on juttu luettu ja aikaa vastatakin.
Minun mielestäni juttu oli tehty tosi ala-arvoisella lehtimiesetiikalla. Perustavanlaatuinen ongelma on siinä, että jutusta ei ole löydettävissä yhtään linkkiä siitä, miksi nimenomaan uskovaisuudella olisi ollut mitään osuutta asiaan. Jos hoidossa ollut henkilö olisi haettu pois ja sanottu samalla, että se tehtiin Jumalan käskystä, niin asia olisi vähän eri. Nyt kaksi ihmistä haki ystävänsä hoidosta, ja he lupasivat pitää huolta tästä. Lääkärillä ei ollut perusteita edes kieltää sitä. Hoito jatkui kotihoitona koko ajan. Ystävät kävivät potilaan kotona päivittäin. Lisäksi potilas ei edes asunut yksin. Miksi siis uskovaisuus on otettu silmätikuksi? Yhtä hyvin koko juttu olisi voitu tehdä niin, että suureen ääneen päivitellään, kuinka kaksi irakilaista miestä tai kaksi Lions Clubin jäsentä tai kaksi veturinkuljettajaa hakivat naisen hoidosta. Sanallakaan koko jutussa ei mainita, miksi teko oli niin paha, koska uskovaiset sen tekivät. Tai miksi vain uskovaiset voisivat tehdä näin. Eikö näin tapahdu ei-uskovien ystävysten välillä? Kaiken huippu oli se, että myös Aamulehdessä juttu oli tehty samaan sävyyn. Keltaisen lehdistön vielä ymmärrän, mutta Aamulehdeltä tuo oli kyllä pohjanoteeraus.
Teko itsessään on asia, johon en osaa ottaa kantaa. Jutusta ei käynyt ilmi, että uskovaiset olisivat perustelleet pois hakemista Jumalan käskyyn tai yliluonnolliseen parantumiseen tai johonkin vastaavaan vedoten. Ilmeisesti he halusivat pitää ystävän lähellään – ja muistaakseni Aamulehden mukaan myös ystävä halusi pois – joten he toimivat oman ymmärryksensä mukaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että ammattihoitoa olisi tarvittu, mutta toisaalta sanoi, ettei tilanne ollut niin paha, että se olisi vaatinut pakkohoitoa. Hänen suositustaan olisi ilmeisesti kannattanut kuunnella. (Lehtijutun mukaan kotihoidossa oli sattunut kerran niin, että viikon ajan ystävä oli antanut potilaalle liian vähän psyykelääkettä, mutta silläkään ei todettu olevan vaikutusta.) Mielestäni yhtä totta on, että potilas olisi saattanut voida tehdä itsemurhan myös siellä laitoksessa.
Lisäksi minua ärsytti jutussa se, että mukaan otettiin hassuja sivujuonteita. Papin kanssa käydyn keskustelun jälkeen nainen oli tullut siihen tulokseen, että hän ei saa käyttää ehkäisyä. Tämän sanotaan ahdistaneen naista ja otsikkona luki: ”Pappi kielsi ehkäisyn”. Itse jutussa ei kuitenkaan sanottu, että tämä kielto olisi tullut papilta. Päinvastoin sanottiin, että asia ahdisti naista jo valmiiksi. Mutta pitipä näköjään silti mainita.
Ylipäätään koko kirjoitus kiteytyy mielestäni yhteen jutussa olleeseen lauseeseen: ”Sairauden luonteeseen kuuluu, että uskonto saattaa muodostua ongelmalliseksi.” Ihan kuin usko olisi joku vaarallinen tuote, joka sopii vain hyväkuntoisille ja riskit tiedostaville ihmisille. Ja tämä koko opetus on väännetty kasaan kolmesta palikasta: a) kaksi ihmistä haki yhteisen ystävänsä pois hoidosta, koska se oli mahdollista ja luvallista; b) potilas teki 1,5 vuotta myöhemmin itsemurhan; c) ystävät olivat uskovia. Tästä sitten päätetään tehdä mahdollisimman herkullinen juttu. Raflaavia ja totuudeltaan kyseenalaisia väliotsikkojakin saatiin mukaan mahdutettua neljä: ”Lääkäri oli voimaton”; ”Antoi lääkkeitä liian vähän”; ”Uskossa väkevät”; ”Pappi kielsi ehkäisyn”.
Ei mene lujaa, sanon minä. Lisää voi lukea pohdintapalstan puolelta otsikosta
Ottakaas kantaa! 
