Tervehdys, Minuuttivalssi!
Kysymäsi Raamatunkohta on kokonaisuudessaan seuraava:
Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen
sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet
välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa. Katso - sanoi Saarnaaja
- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: en löytänyt, mitä
kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko
määrästä en ainoatakaan naista. Vain tämän minä sain selville: Jumala on
luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia. [Saarn. 7:26-29]
Kyseisen jakson otsikko on minusta ikävästi laadittu: "Kokemuksia naisesta". Se ei ehkä tee oikeutta kokonaisuudelle. Jakeissahan kerrotaan, miten Saarnaaja oli elämänsä varrella etsinyt viisautta. Lopputulos oli se, että sitä oli todella vaikea löytää. Ihmiset on luotu suoriksi, mutta he itse punovat kieroja juonia. Toki on väistämätöntä, että lukijan huomio kiinnittyy ensimmäisen jakeen vuoksi nimenomaan naiseen. Kaikki loputkin luetaan sen vuoksi helposti samassa valossa.
En kuitenkaan pidä tätä kohtaa yleistyksenä naisista. Jos näin olisi, Saarnaajan ei olisi mitenkään mahdollista lausua koko kirjansa loppupäätelmissä seuraavaa:
Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu.
Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi,
jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla,
kaiken vaivannäkösi keskellä. [Saarn. 9:8-9]
Saarnaajalle kaikki naiset eivät ole kuolemaa katkerampia. Hänellä on mitä ilmeisimmin joku tietty tilanne mielessään.
Saarnaajan kirjan kirjoittajaa ei kerrota nimeltä. On kuitenkin vahvasti oletettu, että hän on Salomo. Saarnaajan kirjan kirjoittajasta kun kerrotaan, että hän on Daavidin poika, valtavan rikas ja viisas kuningas, joka sepitti paljon sananlaskuja. Ja hänellä oli paljon vaimoja. Varmasti tiedetään se, että Salomo kirjoitti monet osat Sananlaskujen kirjasta. Yhtäläisyyksiä näiden kirjojen välillä ei voi olla huomaamatta. Esimerkiksi:
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,
joka kiveä vierittää, jää itse sen alle. [Sananl. 26:27]
Joka kaivaa kuoppaa, voi pudota siihen,
muurin purkajaa voi purra käärme. [Saarn. 10:8]
Kun minä luen tuon kysymäsi jakeen Saarnaajan kirjasta, väistämättä tulee mieleeni pitkät pätkät Sananlaskuista, jotka ovat juuri Salomon kirjoittamia:
Pidä vierelläsi viisaus, se torjuu vieraan naisen, joka sanoillaan sinua
julkeasti viekoittelee. Hän on hylännyt elämänkumppaninsa, unohtanut
Jumalan solmiman liiton. Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä
vie varjojen maahan. Joka hänen luokseen menee, ei palaa, ei enää
tavoita elämän tietä. Sinut ohjatkoon viisaus oikealle tielle, sille, jota
vanhurskaat kulkevat. Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat
asua siellä, mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot
pyyhkäistään maan päältä. [Sananl. 2:16-22]
Lisäksi Sananlaskujen kirjan luvut 5 ja 7 kertovat kokonaisuudessaan vieraan naisen viettelyksistä. Salomolla oli siitä omakohtaista kokemusta. Raamattu kertoo, että hänellä oli 700 kuninkaallista vaimoa ja 300 sivuvaimoa, jotka houkuttelivat hänet epäjumalanpalvelukseen. Tässä on siitä vähän pidempi lainaus:
Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän
rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia,
sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista,
joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt
teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa
puoleen." Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli
seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät
hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat
hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä
sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid
oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja
ammonilaisten iljetystä Milkomia. Salomo teki sitä, mikä on väärää Herran
silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid. Hän
rakensi Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille,
moabilaisten iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille. Samoin hän
teki uhripaikkoja muitakin vierasmaisia vaimojaan varten, niin että he saivat
suitsuttaa ja uhrata jumalilleen. Herra vihastui siitä, että Salomon sydän oli
kääntynyt pois hänestä, Israelin Jumalasta. Vaikka Herra oli kahdesti
ilmestynyt Salomolle ja kieltänyt häntä palvelemasta muita jumalia, hän ei
ollut totellut Herran kieltoa. Herra sanoi Salomolle: "Sinä et ole pitänyt
kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka sinulle annoin. Sen tähden minä
repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen palvelijallesi. Isäsi Daavidin vuoksi
minä en kuitenkaan tee sitä sinun elinaikanasi, minä riistän sen poikasi
kädestä. En myöskään riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle
yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin
tähden." [1. Kun. 11:1-13]
Summa summarum: Jos Salomo on Saarnaaja, ja hän on kirjoittanut kirjansa vanhoilla päivillään, niin kuin Saarnaajan kirjassa annetaan ymmärtää, niin on varsin ymmärrettävää, mitä hän tarkoittaa puhuessaan kuolemaa katkerammasta naisesta. Saarnaaja tarkoittaa silloin sitä katkeruutta, joka seuraa siitä, jos mies antautuu väärän naisen houkutuksiin.
