Hei Vieraileva kyselijä!
Ehdit jo hätyytellä minua, kun vastaukseni viipyi kauan. Pahoittelen, että jouduit odottamaan. Tässäpä ajatuksia kysymykseesi.
Pitääkö ehtoolliselle valmistautua jotenkin? Jos, niin miten? Voiko silloin ehtoolliselle mennä ilman valmistautumista?
Ehtoolliselle on kirkon historiassa valmistauduttu eri tavoin. Katolisessa kirkossa on ymmärrykseni mukaan usein tapana käydä kuluvalla viikolla, edellisenä päivänä tai ennen ehtoollismessua ripittäytymässä. Myös luterilaisessa kirkossa on harrastettu sitä, että viikon aikana ilmoittaudutaan ehtoollisen viettoon. Tällaisen toiminnan merkitys on kahtalainen. Ensinnäkin se saa ihmisen mielessään asennoitumaan ehtoollista varten. Toiseksi se kertoo ehtoollisen toimittajalle, minkä suuruiseen ehtoollisvieraiden joukkoon on syytä varautua. Vanhastaan ehtoolliseleipiä varattiin vain sen verran kuin oli etukäteen ehtoolliselle tulijoita tiedossa.
Ehtoolliselle valmistautuminen ei kuitenkaan edellytä jotain tiettyjä ulkoisia toimenpiteitä. Valmistautuminen perustuu mielestäni vahvimmin tähän raamatunkohtaan:
Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta,
te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.
Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo
Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta
vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä
leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta,
että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen
tuomion. (1. Kor. 11:26-29)Tämän kohdan vuoksi kristillistä ehtoollisenviettoa edeltää aina synnintunnustus. Katolisessa kirkossa sitä on siis hoidettu yksityisrippinä. Luterilaisissa jumalanpalveluksissa ehtoollista edeltää yhteinen rippi. Ja myös yksityisissä sairaalle annettavissa ehtoollisenvietoissa luetaan papin kanssa yhdessä synnintunnustus.
Itsensä tutkiminen on sitä valmistautumista, jota edellytetään. Siitäkään ei saa ottaa vääränlaisia paineita. Minulla on tapana usein sanoa esimerkiksi konfirmaatiojumalanpalveluksissa tai rauhanturvaajien kanssa vietetyissä messuissa, joissa läsnä on paljon sellaisia, jotka eivät normaalisti käy kirkossa: "Jos ajattelet, että sinulla on kaikki hyvin Jumalan kanssa, on ehkä parempi, ettet tule ehtoolliselle. Jos sen sijaan ajattelet, että olet syntinen, etkä itsessäsi kelpaa Jumalalle, niin ehtoollinen on juuri sinua varten. Ehtoollinen on syntisten ateria."
Vanha ehtoollisvirsi 222 sanoo asian hienosti:
4. Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on.
5. Vaan ken saapuu syntisenä,
nääntyvänä, nälkäisenä,
Herran luokse tulla saa.
Heikkoa Kristus armahtaa.
6. Sille kuuluu lupaukset,
armahduksen vakuutukset,
joka nöyrtyy turvaamaan
Jeesuksen ristinkuolemaan.
Ehtoolliselle valmistautuminen tapahtuu siis luterilaisissa messuissa sen messun aikana.
Raamatussa puhutaan jotain että jos menee alttarille ja on jotain toista vastaan, niin pitää ensin selvittää. Jos on menossa ehtoolliselle ja muistaa että on jonkun kanssa riidoissa, niin eikä saa mennä ennen kuin asia on selvitetty? Entä jos se toinen ei ole siellä kirkossa? Tai muuten ei voida asiaa selvittää?
Kyseessä ei ole suoranaisesti ehtoollisopetus, mutta sopii myös ehtoollisen yhteyteen. Kyseisessä kohdassa Jeesus puhuu vielä silloin voimassa olleesta temppelipalveluksesta, johon kuuluivat mm. syntiuhrit.
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat,
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi
alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa.
Mene sitten vasta antamaan lahjasi. (Matt. 5:23-24)Kyseinen opetus sopii kyllä erittäin hyvin ehtoollisellekin. Sehän on juuri syntien anteeksiantamisen ateria. Eikä ole Jumalan mielen mukaista toimia ajatellen: "On ihan sama, mitä lähimmäiseni minusta ja vääristä teoistani ajattelee. Voin pyytää Jumalalta anteeksi, niin ei tarvitse käydä pyytämässä anteeksi lähimmäiseltä." Oikeaa lähimmäisen rakastamista ja oikeaa ehtoollisenviettoa on se, että ei paina lähimmäiselle aiheuttamiaan pahoja asioita villaisella vetoamalla Jumalan anteeksiantoon.
Aina ei anteeksi pyytäminen ole mahdollista. Eikä aina lähimmäinen halua antaa anteeksi. Silloin ei pidä kantaa sitä asiaa tunnollaan. Kristitty on yrittäessään tehnyt sen, minkä voi. Sen jälkeen hän voi hyvällä mielin mennä kuulemaan anteeksiannon Jumalalta.
Mitä on se että nauttii väärin ehtoollista ja siitä seuraa kadotus? Entä jos ei ole varma, uskooko oikein...?
Ehtoollisen väärin nauttiminen tarkoittaa yllä olevan raamatunkohdan mukaan sitä, että ei pidä ehtoollista Kristuksen ruumiina ja verenä, vaan vähättelee sen merkitystä - ja ennen kaikkea Jeesuksen uhrikuoleman merkitystä. Tavallaan väärä ehtoollisenvietto ei pahenna enää ihmisen tilaa. Jos joku ei kunnioita Kristusta eikä sen vuoksi myöskään ehtoollista, niin eihän se tilanne enää muuta mitään. Ihminen, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, on joka tapauksessa kadotuksen lapsi. Ehtoollisella käyminen sellaisessa tilanteessa on vain ikään kuin allekirjoitus sille omalle valinnalle. Tällainen ihminen menee ehtoollispöytään, jossa julistetaan Kristuksen uhrikuolemaa, mutta hän ei silti halua sitä kunnioittaa, vaan menee jostain ihan muusta syystä. Silloin hän vain elää todeksi sitä valintaansa, jonka on jo sydämessään etukäteen tehnyt.
Oikeaa uskoa ehtoolliseen on yksinkertaisuudessaan juuri se, että salatulla tavalla leivässä ja viinissä otetaan vastaan Kristuksen ruumis ja veri. Ja ne Jeesus on uhrannut syntien anteeksiantamiseksi. Sen suuremmin ja syvällisemmin ehtoollisvieraan ei tarvitse ehtoollista tuntea. Toki ehtoolliseen kuuluu monia muita hienoja vivahteita ja sisältöjä, mutta tuo on riittävä tieto ehtoolliselle osallistujalta.
