Hei Sini!
Esitit kysymyksen, johon vastaaminen on hankalaa. Itse kysymys on kyllä yksinkertainen, koska Raamattu on esittämäsi tilanteen suhteen varsin yksiselitteinen. Mutta koska hyvin ilmeisesti sinä tai joku lähipiiriin kuuluva ystäväsi on tuossa tilanteessa, tilanne on paljon vaikeampi. Silloin näet perimmäinen ongelma ei ole se, mitä Raamattu asiasta sanoo vaan se, miten asia kääntyisi parhain päin. Ja se on taas valtavasti vaikeampi sanoa.
Yksi Raamatun selvimpiä eettisiä opetuksia on se, että vanhempia pitää kunnioittaa. Eikä se tarkoita vain pieniä lapsia vaan ennenkaikkea niitä aikuiseksi kasvaneita lapsia, jotka eivät enää ole riippuvaisia vanhemmistaan vaan voivat valita pientä lasta helpommin sen, kuinka vanhempiinsa suhtautuvat. Tässä Jeesuksen ajatuksia siitä käskystä:
Mooses on sanonut: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ja "Joka kiroaa isäänsä tai äitiään,
häntä rangaistakoon kuolemalla". Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen
tai äidilleen: "Se, mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban: olen luvannut sen
uhrilahjaksi", te ette salli hänen enää tehdä mitään isänsä tai äitinsä hyväksi.
Näin te perinnäissääntöjä seuratessanne ja opettaessanne teette tyhjäksi Jumalan
sanan. Ja paljon muutakin te teette, samanlaista. (Mark. 7:10-13)Jeesus viittasi tuossa tietenkin neljänteen käskyyn, mutta myös muihin Vanhan testamentin ohjeisiin, jotka hyvin yksiselitteisesti varoittavat ketään halveksimasta vanhempiaan.
Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi. (Sananl. 28:24)
Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. ...
Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.
(2. Moos. 21:15, 17)Esittämääsi kysymykseen voi siis sanoa, että Raamattu opettaa, että vanhempia on kunnioitettava. Ja kunnioittamista ei ole vanhempien hylkääminen.
Käytännössä ensimmäinen vaikeus tulee vastaan siinä, että Raamatun ohjeet koskettavat niitä, jotka pitävät Raamattua oman elämänsä ohjeena. Raamattu ei ole lyömäase. Sillä ei voida hutkia sellaisia, joille se ei ole Jumalan sanaa. Raamattu puhuu vain Raamatun lukijalle, ei lukijan kaverille. Tästä aiheesta olenkin jo kirjoitellut pohdintapalstalla aiheessa
Kaveripiirin synnit. Ja vähän samassa aihepiirissä pyöritään myös nettipapille esitetyssä kysymyksessä
Miten suhtautua ystävän synteihin?. Klikkaa noita linkkejä, jos haluat tutustua niihinkin.
Jeesus itse opetti, että usko jakaa perheitä kahteen leiriin.
Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole
tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä,
tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.
Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se,
joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle.
(Matt. 10:34-37)Jos lapsi ei usko Raamattuun Jumalan sanana, on ihan sama, mitä siellä lukee aiheesta. Se ei ole silloin lapselle merkittävä ohje. Tällöin on tärkeämpää rukoilla sen puolesta, että lapsi voisi oppia tuntemaan Jeesuksen omana pelastajanaan. Ja varsinaista ongelmaa on puolestaan käsiteltävä toista kautta lähestyen. Jumalan sanaan vetoaminen saattaa vain tulehduttaa tilannetta ennestään. Eihän Jumala ole antanut ohjeitaan meille siksi, että hän haluaa olla tärkeilevä pomo. Ohjeet on annettu siksi, että niiden mukaan eläminen on kaikille parasta. Siksi Raamatun antamiin elämänohjeisiin on olemassa myös aina järkeviä perusteluja. Niiden puolesta puhumiseen ei tarvitse aina käyttää "koska Jumala käskee" -perustelua. (Uskoon liittyvät kysymykset ovat taas sellaisia, joissa järki ei usein anna oikeaa vastausta. Järjen vastaista on se, että pahinkin syntinen pelastuu ilmaiseksi ja paras ja puhtainkaan ihminen ei pelastu oikealla elämällä.)
Toisaalta Raamattu opettaa, että jossain määrin lapsen ja vanhemman on erottava toisistaan. Avioliitto on jo luomisessa määrätty sellaiseksi asiaksi, että toimiakseen se vaatii nuoren parin oman kodin perustamista. Vanhempien ei kuulu olla uuden perheen elämässä yhtä kiinteästi mukana kuin ennen avioliittoa. Liian tiivis yhteys voi olla tosi vahingollista, kun pariskunta ei saa rauhassa liittyä toisiinsa, jos vanhemmat "häiritsevät" sitä.
Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää
ole kaksi, he ovat yksi. (Mark. 10:6-8)Äärimmillään tilanne voi olla se, että vanhemmat yrittävät pitää tosi tiiviisti yhteyttä ja vaativat samaa lapselta. Mutta silloin kummatkin tekevät yhtä väärin. Lapsi, kun hän hylkää vanhempansa. Vanhempi, kun hän ei anna nuorelle perheelle omaa rauhaa.
Tässäpä oli muutama ajatus siitä, mitä Raamatusta aiheesta tai sen lähettyviltä löysin. Ja toisaalta käsittelin aihetta hyvin teoreettisesti. Kuten sanoin, varsinaiseen ongelmaan on hyvin vaikea puuttua. Tai siis siihen on käytännössä vaikea puuttua näin netin välityksellä. Jotta voisi sanoa kokonaisvaltaisesti jotain, pitäisi oppia tuntemaan kumpikin osapuoli ja kuulla kummankin näkökulmat asioista. Tilanteeseen saattaa liittyä monia eri näkökulmia, jotka voivat heittää lopputulosta aivan laidasta laitaan.
Esimerkiksi tulehtuneessa ihmissuhteessa voi olla niin paljon erilaisia menneisyyden tapahtumia, jotka vaikuttavat siihen, mitä osapuolet ajattelevat toisistaan. Joskus pelkästään yksi ainoa kipeä trauma voi vaatia pitkään terapiaa, jotta siitä pääsee yli ja jatkamaan elämää lähes normaalisti.
Toiseksi, jos ihmissuhde on tulehtunut ja syynä on mielenterveysongelmia, sairaalloista läheisriippuvuutta, epätervettä itsekkyyttä tai jopa luonnehäiriö, tilanne on jälleen erilainen. Ongelmaa ei voida silloin ratkaista ensimmäisenä Raamattua selaamalla, vaan silloin tarvitaan ammattiauttajaa ja hoitoa. Luonnehäiriöihin tosin ei taida auttaa edes hoito.
Vaikka ihmissuhdeasiat ovat välillä valtavan mutkikkaita, on Taivaallinen Isä kuitenkin antanut pari hyvää yleispätevää ohjetta. Toivon, että niistä on apua.
Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne,
sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". (1. Piet. 4:8 )
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka
ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)No niin. Vastailin siis sen mukaan, mitä osasin - eli aika vähän ja vaatimattomasti. Jatketaan keskustelua, jos haluat.