Itämaisten lajien harrastaminen

[Poika on JHVH]

Kysyisin nettipastorilta, että mitä hän ajattelee seuraavasta: Onko taijin harjoittaminen hengellisesti huono asia kristitylle, eli pitäisikö kristityn täysin välttää kyseisen lajin harrastamista? Olen jonkin verran yrittänyt tutkia tätä asiaa saamatta pohdintaani kuitenkaan täysin varmaa ja vakuuttavaa vastausta - ja siitä syystä tietenkin ajattelen, että kyseistä lajia en ainakaan itse voisi harjoittaa (koska ei ole hyvä tehdä sellaista, jonka hengellisestä puhtaudesta ei ole itse varma). Pohdintani lähti liikkeelle siitä kun lankoni alkoi hyvin innoissaan harrastamaan tai chi:tä, ja nykyään hän toimii jo lajin opettajana. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että tai chi on eräs tapa harjoittaa taolaisuutta (vaikka ei itse ajattelisi taolaisuutta siinä harjoittavansa), ja siitä syystä en pidä tuota lajia (ja siihen liittyvää elämäntapaa ja maailmankatsomusta) kristitylle hyvänä asiana.

Yksi asia, jota olen aihepiiriin liittyen hiukan myös pohtinut - ja joka voisi ehkäpä avata taijin olemusta lisää - on kysymys käsitteiden ki, chi, prana, ruach, mana, pneuma, spiritus, ruh, nĕshamah sekä väki merkityksestä, ja niiden välisestä yhteydestä. Kuten tätä aihetta tuntevat tietävät, niin tai chi:ssä pyritään kehittämään elämänenergiaa, jota kiinalaiset kutsuvat nimellä chi. (Kts. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Qi). Eri kielissä samalle elämänenergialle on muun muassa seuraavia nimityksiä: Ki (Japani) / Chi (Qi) (Kiina) / Mana (Polynesia) / Prana (Intia) / Ruach (Heprea) / Väki (?) (Suomi) / ja mahdollisesti esim. myös käsite Nĕshamah (Heprea). (Suomen kielen sana väki on hyvin vanha, eikä sitä perusmuodossaan [tuossa merkityksessään] nykykielessä enää käytetä, mutta eräs henkilö radiossa väitti, että sillä olisi aikoinaan viitattu aivan samaan asiaan kuin chi ja mana jne. - en ole vielä ehtinyt tutkia onko tuo väite totta.) 1. Moos. 2:7:ssä ei ruach-sanaa kuitenkaan käytetä (vaan käsitettä nĕshamah), mutta seuraavissa VT:n kohdissa sitä käytetään: http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H07307&t=KJV, eli käsite ruach on hyvin tärkeä VT:ssa.

Mielelläni myös kuulisin, mikä ero on tarkkaan ottaen käsitteillä ruach ja nĕshamah, ja olisi myös kiva kuulla mahdollisimman tarkka selvitys siitä, miten Pyhä Raamattu määrittelee toisaalta sielun, ja toisaalta hengen, ja mitä eroa se tekee näiden kahden välille. Kuten esim. Watchman Nee toteaa, niin eikö nettipastoristakin ole huono asia, jos kristitty pyrkii kasvattaa sielunsa / chi-energiansa voimaa? No, tässä tulee helposti liikaa kysymyksiä yhteen viestiin, joten lopetan kysymysten teon tähän. :-) Suuret kiitokset vastauksesta!


EDIT: Otsikko vaihdettu yleispätevämmäksi. Marko

[Nettipappi Marko]

Hei vaan!

Harrastin itse aikoinani judoa muutaman vuoden. Mietin silloin kovasti, minkälainen ideologia taistelulajien taustalla vaikuttaa. Pohdin kovasti myös sitä, onko ideologialla vaikutusta, jos a) sellainen on joskus historiassa ollut b) sellainen on Japanissa, mutta ei Suomessa c) sellainen on lajin vetäjällä, mutta ei minulla. Judossa kun on alussa keskittyminen, sensein tervehtiminen kumartamalla ja jopa urheilusalin kunnioitus kumartamalla. Pohdin, onko se jotain epäjumalanpalvelusta. Sain muutama kuukausi sitten tilaisuuden käydä Japanissa. Enää en mieti mitään, mitähän se kumartelu mahtaisi tarkoittaa. Siinä kulttuurissa ollaan linkkuveitsenä kumartelemassa aina ja joka paikassa pelkkää kohteliaisuutta kunnioittaen sekä ihmisiä, asioita että paikkoja.

Pari raamatunkohtaa haluan nostaa esiin. Niistä jälkimmäisessä on sanottu hyvin mielenkiintoinen asia:

     Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään
     ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin
     epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi
     pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden
     vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka
     vuoksi Kristus on kuollut. (Room. 14:14-15)

     Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin
     jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on
     epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman
     omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa.
     Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä
     voita mitään, jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä,
     ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
     Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla
     epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa
     tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
     Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi,
     jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette
     syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa
     omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen:
     jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa,
     jotta en viettelisi veljeäni. (1. Kor. 8:7-13)

Minä ymmärrän tämän kohdan niin, että Paavali sanoo: Edes epäjumalalle uhratun lihan syöminen epäjumalan temppelissä ei ole itsessään väärin, kunhan kristitty ei ole siellä palvelemassa epäjumalia. Jos sen lisäksi heikkouskoinen lähimmäinen saa siitä kimmokkeen lähteä väärille teille, ja toimimaan ulkoisesti samoin ja lisäksi palvelemaan sydämessään epäjumalia, on se väärin.

Minun itseni kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että voisin hyvällä omallatunnolla harrastaa itämaisia taistelulajeja tai taijitä, jos lajin vetäjä ei millään tavalla ohjaa tietoisesti harrastajia omaksumaan jotain ideologiaa. Olen myös ymmärtänyt, että kielellisesti on hyvä olla tarkkana. Kristillisen kielenkäytön omaksunut ihminen on helposti tuntosarvet pystyssä, kun puhutaan energiasta, sielusta tai voimasta. Mielestäni ne ovat sanoja, joita voi käyttää ilman muuta joko uskonnollisesti latautuneina kuin ilman niitä. Ihminen on elävä sielu ja henkinen kokonaisuus ilman hengellisen ulottuvuuden huomioimistakin.

Vaikka ajattelen niin, että ruokailu epäjumalan temppelissä on varmaankin ollut yksi tapa jopa palvella epäjumalia - eikä Paavali tuominnut oikealla tiedolla varustettua kristittyä siitä itse teosta - en itse pystyisi toimimaan samalla tavalla. Minä tiedän, että opillisena ihmisenä jäisin pohtimaan näitä rajanvetoja, ja siksi en itse voisi osallistua sellaisiin itämaisiin lajeihin, joissa ideologiaa pidetään esillä.

Näenkin niin, että ei ole mahdollista tehdä jotain yleispätevää linjausta. Kaikki on pohdittava tilannekohtaisesti. En tiedä, millaisessa seurassa lankosi on taijihin perehtynyt ja miten hän sitä itse opettaa. Minä olen tutustunut taijin yhteen liikesarjaan, kun eräs Japanissa ollut lähetystyöntekijä esitteli parikymmentä vuotta sitten hänen oppimansa taijin - hänen sanojensa mukaan "japanilaisen aamuvoimistelun" - liikesarjan, jossa hitaasti toistaen liikuttiin laajoin liikeradoin: "Otan suuren vesimelonin, halkaisen sen kahtia, annan toisen puolen sinulle ja toisen syön itse".

Wikipedia luonnehtii taijin seuraavasti: "perinteinen kiinalainen taistelutaito. Nykyisin laji tunnetaan terveyttä edistävänä liikuntana, jossa pyritään käyttämään kehoa kokonaisvaltaisesti ja liikkeen avulla rentouttamaan keho ja mieli. Tyypillisesti taiji-harrastus aloitetaan hitailla ja pehmeillä harjoituksilla, jotka sopivat kaikenikäisille ja -kuntoisille. Pidemmälle edenneille opetetaan yleensä myös nopeita sarjoja sekä vaihdellen asesarjoja, pariharjoituksia sekä itsepuolustussovellutuksia. Taijilla ei ole kytköksiä uskontoon toisin kuin esimerkiksi qigongilla ja joogalla, vaan historiallisesti kyse on nimenomaan taistelutaidosta ja nykyisin liikunnasta."

Yhden lajiseuran jatkokurssin mainoksessa näyttää olevan luonnehdinta: "Oppilaat aloittavat mm. nopean liikesarjan opiskelun (taiji kuai quan), pariharjoittelun (tuishou, dalu, sanbu) sekä harjoittelun taiji-aseilla (dao, jian, shuang qunzi). Harjoittelun pääpaino on kehon yhtenäisen voiman (jin) tutkimisessa sekä tekniikoiden soveltamisessa."

Tuossa seuran omassa kuvauksessa käytetään sanaa "kehon yhtenäinen voima", jolle olisin ollut allerginen aikoinaan. Mutta nykyään en ajattele, että se on jotain mystistä uskontoa tai epäjumaliin liittyvää. Se on asia, jolle voidaan antaa hyvin monia sisältöjä. Ihmiselimistö on tosi monimutkainen, eikä sitä voida avata vain lääketieteellisillä termeillä kuten lihas, hermosolu ja tunne-elämä. Jotkut asiat on pakko käydä läpi mielikuvien ja kokonaisvaltaisten ilmaisujen kautta. Näin on toimittava jopa lauluopetuksessa.

Kysyisin nettipastorilta, että mitä hän ajattelee seuraavasta: Onko taijin harjoittaminen hengellisesti huono asia kristitylle, eli pitäisikö kristityn täysin välttää kyseisen lajin harrastamista?

Tiivistäen yllä sanomani muotoilen vastaukseni, että ei ole huono asia. Kahdessa tapauksessa on kuitenkin syytä jättää osallistumatta. 1. Jos kyseiselle kristitylle tulee itselleen olo, että on tekemässä väärin, eikä pysty levollisesti harrastusta jatkamaan. 2. Joku hänen lähellään elävä uskossaan heikko lähimmäinen innostuu ottamaan mallia ja lähtee sitä kautta palvomaan jotain muuta kuin Jeesusta. Huom! Heikossa uskossa olevaksi ei lasketa niitä, jotka tuomitsevat harrastuksen hengellisillä syillä vääräksi. Heikkoutta tässä tapauksessa on lankeaminen toisen esimerkin väärin ymmärtäen.

ajattelen, että kyseistä lajia en ainakaan itse voisi harjoittaa (koska ei ole hyvä tehdä sellaista, jonka hengellisestä puhtaudesta ei ole itse varma).

Tämä on hyvä linjaus. On tärkeä toimia niin, että voit olla levossa. Hyvä on samalla pohtia, miten Paavali itse ajatteli esim. epäjumalien temppelissä aterialla olemisen hengellisen puhtauden. Ei ole rakentavaa leikitellä oman uskonelämänsä kanssa siinä rajanvedossa, mikä on ulkoisten olosuhteiden ja elinympäristön puhtautta ja mikä on oman sydämen puhtautta. Opillisesti sen sijaan on hyvä tehdä selvä ero.

Mielelläni myös kuulisin, mikä ero on tarkkaan ottaen käsitteillä ruach ja nĕshamah

Tässä loppuu minun ammattitaitoni, mutta ei onneksi VT:n professori Antti Laadon ammattitaito. Kysyin asiaa häneltä, ja tässä on sanatarkka lainaus:

Sana ruach merkitsee tuulta ja henkeä, kuten totesit. Kyseessä on Jumalan voima, joka jo VT:ssa saa persoonallisia piirteitä. Henki liikkuu vetten päällä ja on ikäänkuin Jumalan uutta luova voima luomakunnassa, kuten jatkosta käy ilmi. Neshamah (tai neshamâ riippuen tavasta transkripoida) on Jumalan henkäys (1 Moos 2:7), joka tekee ihmisen eläväksi ja ilmeisesti antaa hänelle ymmärryksen, vrt. Job 32:8: "kaikkivaltiaan (Saddain) neshamah tekee heistä ymmärtäväisiä". Jakeen alussa todetaan, että "totisesti ihmisessä on henki (ruach)" eli molemmat käsitteet tulevat esiin jakeessa Job 32:8. Sama käsitepari esiintyy myös jakeessa Job 33:4, jonka mukaan henki luo, ja henkäys tekee eläväksi. Jakeessa Job 34:14 sanat ovat hyvinkin paralleeleina toisilleen.

Neshamah on ilmeisesti ajateltu olevan juuri henkäys, joka puhalletaan (näin siis 1 Moos 2:7), ja käsitys saa tukea myös jakeesta Job 37:10, jota siis voidaan havainnollistaa mynthon yskänpastillimainoksella, jossa henkäys saa paikat jäätymään. Ruach on taas enemmän persoonallinen elämänvoima. Mutta kuten Jobin kohdat osoittavat, ovat käsitteet hyvin lähellä toisiaan. Ruach on myös tuuli, ja puhallettaessa saadaan aikaan tuuli-effekti eli tuollainen henkäys.

Mielestäni näiden käsitteiden selvittäminen ei kuitenkaan vastaa varsinaiseen kysymykseesi. Toivon toki, että sinä itse saat sitä kautta lisää varmuutta tehdä omat valintasi. Opillisesti taijin oikeellisuuden arvioiminen ei kuitenkaan sitä edellytä. Raamatun valossa suurin merkitys on sillä ajatteleeko taijin harrastaja itse palvelevansa harrastuksellaan jotain muuta kuin Jeesusta.

olisi myös kiva kuulla mahdollisimman tarkka selvitys siitä, miten Pyhä Raamattu määrittelee toisaalta sielun, ja toisaalta hengen

Tähän ei ole olemassa selkeää vastausta. Raamattu käyttää termejä sielu, henki, sydän, voima puhuessaan koko ihmisestä:

     Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
     koko sielustasi ja koko voimastasi. (5. Moos. 6:5)

Saadaan hyviä hartauksia ja hyvää hengellistä pohdintaa, kun mietitään mikä ero on hengellä ja sielulla, mutta jo luomiskertomuksessa nämä kietoutuvat hyvin yhteen. Otan lainauksen vanhan käännöksen mukaan:

     Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
     ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
     ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7 KR38)

Uusi käännös käyttää sielusta muotoa "elävä olento". Ihmisen henki, sielu, sydän, mieli ja ruumis ovat yksi iso kokonaisuus, jota voidaan katsella eri puolilta. Kun Jumala puhalsi elämän hengen ruumiiseen, saatiin elävä sielu. Mielestäni näidän katselukulmien pilkkominen erillisiksi ja itsenäisiksi palasiksi tekee vääryyttä Raamatun ajatukselle kokonaisvaltaisesta ihmisestä.

eikö nettipastoristakin ole huono asia, jos kristitty pyrkii kasvattaa sielunsa / chi-energiansa voimaa?

Lähtökohtaisesti ei ole huono asia. Mutta jos chi-energia ei tarkoita oman elimistönsä ja mielensä hallintaa vaan epäjumalanpalvelusta, niin silloin se on huono asia.

Olipa tosi pitkä vastaus, mutta toivottavasti saat jotain irti. Vaihdan otsikon myös vähän yleispätevämmäksi, koska huomaan vastanneeni siten, että se on sovellettavissa vähän muuhunkin kuin vain alkuperäisessä otsikossa mainitsemiisi lajeihin.

[Poika on JHVH]

Lämmin kiitos vastauksesta!
Nettipastori tekee todella arvokasta ja hienoa työtä kun jaksaa vuodesta toiseen pitää yllä luterilaista nettipastoripalvelua vastaten kaikille kysyjille (mielestäni aivan huomiota herättävän) kärsivällisesti, kokosydämisesti sekä lämminhenkisesti.
 
Palaan vielä hiukan puheeksi ottamaani aihepiiriin jos sopii.
Mielestäni nettipastori toi esille todella hyviä näkökulmia, ja melkein kaikkia niitä olenkin vuosien varrella tullut itsekin huomioineeksi ja ajatelleeksi. (Harrastan näet teologiaa, ja olen lisäksi luonteeltani hyvin pohdiskelevainen.)

Mitä Paavalin opetuksiin ruuan syömisestä ja kristityn vapaudesta tulee, niin ymmärrän aivan samalla tavalla nuo vapauteen, puhtauteen / epäpuhtauteen, sekä heikkouteen / vahvuuteen ym. liittyvät asiat. Ja itsekin olen harrastanut aikoinaan judoa (enkä pidä kumartamista dojolla ollenkaan huonona asiana, ELLEI siihen liitä ajatusta kyseisen budolajin perustajan [jonka kuva on usein dojon seinällä] kuolleen hengen kunnioittamisesta - tällaistakin ajattelua nimittäin jopa Suomessakin saattaa olla, ja Japanissa se on hyvin yleistä), ja tunnen myös japanilaista kulttuuria. Toit mielestäni hyvin terveellisiä (hengellisesti raitishenkisiä) näkökulmia noistakin asioista esille.

Olen kuitenkin huolestunut lankoni Tai Chi -harrastuksesta ja siihen liittyvästä elämäntavasta sekä ihmiskuvasta, sillä vaikka hän onkin uskovainen henkilö, niin olen huomannut hänen käsityksensä ihmisestä ja maailmankaikkeudesta muuttuneen (ainakin jossakin määrin) taolaisen maailmankuvan ja ihmiskuvan mukaiseksi sinä aikana kun hän on harjoittanut Tai Chi:tä.
Haasteena tässä on myös se, että vanhoillislestadiolaiset (joihin hän kuuluu) eivät yleensä saa omassa herätysliikkeessään opetusta tietyistä hyvin olennaisista henkimaailman asioista (kuten sielun / sielullisuuden, mystiikan, parapsykologian ja henkimaailman välinen suhde), ja siitä johtuen he ovat välillä erittäin huolettomia vakavien henkimaailman asioiden äärellä, ymmärtämättä lainkaan, että tiettyihin ajatusjärjestelmiin (kuten vaikkapa new age) saattaa liittyä okkultistista (tai jopa spiritististä) maailmankuvaa sekä myös käytäntöä - niin ikävää ja kauhistuttavaa kuin tätä onkin sanoa ääneen.

Vaikka joudun nyt kirjoittamaan paljon lyhyemmin kuin tämän laajan aihepiirin käsittely oikeasti vaatisi, niin tähän asti kirjoittamastani tekstistä tarkkaavainen lukija on jo todennäköisesti havainnut, että suhtaudun Tai Chi Qigongin (joka on eri asia kuin pelkkä Tai Chi, mutta Tai Chi:hin usein liittyy myös Qigong-ulottuvuus) harjoittamiseen olennaisesti eri tavalla kuin esimerkiksi judon harrastamiseen. Mistäkö tämä johtuu? Se johtuu siitä, että Tai Chi Qigongissa uskonnon merkitys korostuu aivan eri tavalla kun judossa - tosin kyse ei välttämättä ole taolaisuudesta, vaan myös esimerkiksi buddhalainen oppisuunta tunnetaan.

Seuraava kysymys olisi erittäin aiheellinen esittää kristitylle Tai Chi Qigongia harjoittavalle: Tiedätkö varmasti mitä voimaa (jota kutsutaan qi-voimaksi) harjoitat kun suoritat Tai Chi -liikkeitä? Kysymyksen perään voisi ystävällisesti todeta: "Tiesitkö, että samaa qi-voimaa (ki-voimaa) käytetään myös Reiki -hoitomenetelmässä? ("Rei" + "Ki") ". Kristityn Tai Chi -harrastajan on mielestäni myös syytä pohtia, että viekö yinin ja yangin tasapainoittamisen jatkuva harjoittaminen (joka kuuluu lajiin) häntä kohti Kristusta (esim. auttaako se tuntemaan oma syntisyys, vajavaisuus ja heikkous, sekä katsomaan Kristukseen kaikkien syntien sovittajana?) - vaiko Kristuksesta poispäin? Entä edesauttaako panteismin (jota Taiji edustaa) harjoittaminen kristillistä kasvua?

Koska en nyt valitettavasti ehdi kirjoittamaan tähän viestiin enää kovin suurta määrää tekstiä (voin jatkaa myöhemmin lisää), niin sopinee, että asian helpottamiseksi annan muutaman linkin, ja muutaman lainauksen antamieni linkkien sisällöstä.

Reikistä kannattaa lukea ainakin tämä Mitä on reiki? ja tämä Reikin historiaa.

Seuraava lainaus on täältä: Taolaisuus Suomessa

Taolaisuus Suomessa
Vaihtoehtolääkinnän hoitomuodot, kuten shiatsu-hieronta, akupunktio ja makrobioottinen ruokavalio sekä fengshui-sisustaminen ja kiinalainen aamuvoimistelu eli taiji perustuvat yinin ja yangin tasapainon vaalimiseen.

Suomen Taolainen Neijing-koulu

Seuraava lainaus täältä: Taolaisuus on syvällä kiinalaisten ajattelussa

Taolaisuus tähtää harmoniaan universumin kanssa, mikä saadaan aikaiseksi tasapainottamalla tehtyjä ja tekemättömiä asioita. Taolainen ajattelu painottuu luontoon ja luonnonkiertoon, ihmisyyden ja kosmoksen välisiin suhteisiin, terveyteen ja nöyryyteen. Filosofia puhuu paljon kuolemattomuuden tavoittelusta, mutta on tärkeä muistaa, että kuolemattomuudella tarkoitetaan enemmänkin pitkän elämän etsintää kuin kuolemattomuutta.

Tavoitteen saavuttamiseksi taolaisuus tarjoaa hyvinvointia ja rauhaa harjoittajilleen. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää paljon huomiota vartaloon ja sen tuntemuksiin. Taolainen ajattelusuunta onkin osa perinteisiä kiinalaisia kamppailulajeja kuten taijia tai ruumiin oppiin perustuvaa qigongia. Lajeissa pyritään parantamaan kehon aistimuksia. Taolainen filosofia on vaikuttanut myös perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen, astrologiaan, fengshuihin ja jopa ruokaan.

Vaikka en olekaan kaikista yksityiskohdista samaa mieltä seuraavan kirjoittajan kanssa, niin seuraava kirjoitus on silti mielestäni erittäin tarpeellinen tuotos, ja siksi suosittelen jokaista kristittyä tutustumaan tämän kirjoituksen aihepiiriin edes jollakin tasolla, sillä me elämme nyt hengellisesti hyvin sekavaa ja eksyttävää aikaa, ja myös mm. Suomen suurimpaan luterilaiseen kirkkoon on salakavalasti soluttautunut idän uskontojen vaikutus, varsinkin ns. karismaattiseen liikkeeseen, ja sen kautta muuallekin: Erottautumisen aika - Kuinka mystiikka yhdistää kristittyjä maailman uskontoihin. 

Chi- / qi- / ki- voiman esittelyä Youtubessa: (ei kannata katsoa jos on kovin herkkä)
Myös esim. joogassa chi:n harjoittaminen on erittäin keskeisellä sijalla.
Jopa pienille lapsille syötetään chi-ajattelua: Chima-legot
 
No, tässä Can christians do tai chi? vielä yksi linkki, kyllähän linkkejä ja tietoa netistä Taijin suhteen riittäisi paljon enemmänkin, mutta jokaisen kannattaa itse Raamatun äärellä huolella ja rukoillen selvittää mistä todella on kysymys. (Ainakin jos asia jotenkin realisoituu omassa elämässä.)

Gal. 4:3
Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.

Gal. 4:9
Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?

Kol. 2:8
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

Kol. 2:20
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:

2.Tess.2:
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.


Haluan vielä kerran kiittää ystävällisestä vastauksesta!

EDIT: Linkit ja lainaukset käsitelty helpommin luettavaan muotoon. Marko

[Poika on JHVH]

PS

Niin, se kysymykseni ruachista ja neshamahista liittyi - ja tämä on vain sivuseikka tässä aloittamassani keskustelussa - ainoastaan yritykseeni saada selvyys siitä, että onko perusteltua kääntää kiinankielinen sana chi hepreankielisellä sanalla ruach (tai päinvastoin), sillä tällaista tietoa on internetissä paljon liikkeellä, mutta itse olisin hyvin varovainen pitämään noita sanoja "ilman muuta" synonyymeina. (Tietämättä kuitenkaan varmuudella miten asia on.) Mahtaako prof. Antti Laato osata vastata tähän? :-) (Jos hän sattuisi harrastamaan myös kiinan kielen opiskelua...?)

Jatkan edellistä viestiäni sen verran, että voin vielä kertoa tässä mitä edesmennyt evankelista Nee Shu-tsu eli Henry "Watchman" Nee opetti ihmisen sielullisista kyvyistä, sillä tuo asia liittyy suoraan Taijin (ja mm. joogan, transsendenttisen mietiskelyn, ja reikin) harjoittamiseen.

Timo Koivisto on iloksemme referoinut Watchman Neen opetuksia. Lainaan hänen hyvin tehtyä referaattiaan tähän.

EDIT: Lainaus muutettu linkiksi. Tästä linkistä löytyy kirjoitus, johon olen vastauksessani pari kertaa viitannut: Timo Koiviston nettipäiväkirja - sielun piilevä voima. Terveisin, Nettipappi.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys!

Kiitos lämpimästä palautteesta! Kyllä minä otan myös melkoisena luottamuksenosoituksena, että esität niin perusteellisesti kysymyksiä ja haluat käydä vuoropuhelua.

Silti toivon, että voit vähän lyhentää viestejä. Uskonpuhdistuksen aikaan Luther ja Erasmus Rotterdamilainen kävivät vuoropuhelua kirjoittamalla aina kirjan vastineeksi toiselle. Siinä toki syntyi Lutherin pääteos "sivutuotteena", jota luetaan vieläkin. Nettiaikaan lienee parempi pysyä lyhemmissä novelleissa.

Itsehän kirjoitan monta kertaa pidempiä viestejä, mutta palstan dynamiikkaa ajatellen on muille lukijoille helpompaa, jos edes kysymys on vähän kompaktimpi. Rohkenen siksi heittää toiveen: Pitkät lainaukset kannattaa jättää linkeiksi, ja poimia sieltä vain se, mihin viittaa. Lyhennän jälkimmäistä viestiäsi, ja jätän pitkän tekstin vain sinne linkin taakse, vaikka otankin siitä lainauksia. Käytännössä lainasit koko blogikirjoituksen. Lisäksi muokkaan kummankin viimeisimmän viestisi ulkoasua helpommin seurattavaksi. Toivottavasti ei haittaa.

Lähinnä siis olen huolissani siitä, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta enää pilkkoa kysymystäsi tai pohdintaasi edellisen vastaukseni tavoin osiin. Vastaan siis kokonaisuuteen ja muutamiin yksittäisiin silmiini pistämiin asioihin. Jos haluat tarkemmin eriteltyjä vastauksia, niin käytä lyhyempiä ja tarkemmin kysyviä viestejä. Toivottavasti tämä sopii sinulle.


Olet todella paljon pohtiva ihminen. Enkä pidä sitä huonona, kun linjan täällä päässä taitaa olla samanlainen. Olen omassa elämässäni kuitenkin huomannut, että pohtimisen on mahdollista karata liiallisuuksiin, jolloin pohtimisesta tulee itse tarkoitus. En ajattele, että sinä pohtisit vain pohtimisen vuoksi. Mutta meidän tyylisten ihmisten on helppo käyttää kristittyjen kesken argumenttia: "Näitä asioita ei voi sivuuttaa huolimattomasti", vaikka joskus voi.

Itämaisten lajien äärellä joudutaan miettimään mielestäni kaikkein syvimmin juuri sitä kysymystä, onko tarkka rajanveto niiden suhteen kristitylle a) elintärkeää b) hyödyllistä c) tarpeetonta. Siksi jaan tämän vastaukseni muutamaan osaan, jotta edes vähän lukijat pysyvät selvillä, mitä yritän sepostaa.

Jeesuksen ylivalta alkuvoimista - Kristitty voittajan puolella

Olen elämässäni muutamia kertoja ollut tilanteissa, joissa eri ihmiset ovat kokeneet pahojen henkien läsnäoloa. Se on saanut minut äärimmäisen varpailleni, kuulostelemaan oman elämäni perustaa ja harjoittamaan hartautta. Mutta vähän ajan päästä olen joutunut pohtimaan, miksi pahojen henkien pelko yhtäkkiä olikin suurin käyttövoima elämässäni. Miten suhtautuisin, jos sydämestäni uskoisin, että Jeesus on kaiken pahan voittaja?

Otit esiin hyviä kohtia maailman alkeisvoimista, mutta jätit asiayhteydet pois. Kun lukee vain nuo lyhyet lainaukset, jää vaikutelma, että alkeisvoimia pitää pelätä, ja että Kristuksesta on apua, jos osaa pysyä ensin erossa alkeisvoimista. Niissä kohdissa Paavali päinvastoin opettaa, että Kristus on noiden voimien pää. Kun pysyy Kristuksessa, ei niillä voimilla ole merkitystä.

     Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä,
     olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt,
     Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain
     alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me
     pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia,
     hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen,
     joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi.
     Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.
     Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina
     sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette
     Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt
     jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin?
     Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä
     päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin,
     että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä. (Gal. 4:3-11)

Paavali opettaa, miten paha on luopua Kristuksesta ja kääntyä alkuvoimien puoleen. Mutta kun on kiinni Kristuksessa, ne alkuvoimat ovat jotain heikkoa ja surkeaa, eikä niitä tarvitse pelätä. On väärin alistua pelolla tarkkailemaan esim. juhla-aikoja ja päiviä, mutta myöhemmin Paavali toteaa, että Kristuksessa oleva voi olla niiden suhteen vapaa tekemään miten haluaa.

Kristus on todella voittaja. Sitä toistetaan kristillisissä piireissä paljon, mutta kestää koko ihmisiän ymmärtää se. Laitan nyt pitkän lainauksen käyttämiesi Kolossalaiskirjeen kohtien ympäriltä:

     Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja
     pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin
     käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen.

     Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen
     yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.
     Hän on kaikkien valtojen ja voimien pää. Häneen teidät on yhdistänyt
     ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus,
     jossa syntinen luonto riisutaan pois.

     Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin
     eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen
     kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamatto-
     muutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä
     Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,
     hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja
     teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat
     ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta
     niiden voittajan.

     Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten
     noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain
     sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Teidän
     voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää
     itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen
     ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä
     ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää
     sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan
     tarkoittamalla tavalla.

     Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
     alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman
     mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista",
     "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen
     häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä
     omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista
     vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat
     arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:8-23)

Paavali pitää alkuvoimien alle alistumisena sitä, että jättää tekemättä jotain, koska ei luota Kristukseen. Jos minä tajuaisin tuon aivan pohjia myöten, saattaisin sanoa jotain sellaista, mitä Paavalikin sanoi:

     Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Kaikkihan on teidän:
     Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema,
     kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette
     Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. (1. Kor. 3:21-23)

Kristityllä ei ole lupa tehdä syntiä ajatellen, että Kristus on suurempi. Mutta jos luotan oikeasti siihen, että Kristus on kaiken yläpuolella, se vaikuttaa hyvin paljon suhtautumiseeni tässäkin viestiketjussa mainittuihin asioihin.

Luotu sielu - energiat ja voimat

Watchman Neen mukaan ylipäätään kaikki uskonnot yrittävät omilla tekniikoillaan vapauttaa voiman, jonka Aadam luomisen perusteella jätti sieluumme.

(Lainaus Timo Koivisto / Watchman Nee)

En ehkä paneutunut riittävän hyvin, mutta tämä vaikuttaa kristillisen ihmiskuvan vastaiselta. Aivan erityisesti siinä on valtava ristiriita: Jumala luo jotain, minkä synti särkee ja piilottaa, ja nyt kristityn kuuluu pitää se edelleen piilossa, mutta muut uskonnot yrittävät saada sen esiin.

Ehkä kirjoittaja yritti sanoa, että sitä ei saa tuoda esiin, koska lihallinen ihminen toisi sen voiman väärin esiin. Mutta sekin on enemmän fantasiakirjallisuuden tematiikoissa kuin kristillisen uskon kehyksessä. Tiedän väittäväni aika rajusti, mutta en pysty allekirjoittamaan tuota lainausta mitenkään. Hälytyskellot soivat siksikin, että tässä seuraavassa lainauksessa kyseinen kirjoittaja pistää selvästi omia ajatuksiaan mukaan Jeesuksen sanoihin:

Vai mitä varten luulet Jeesuksen kehottavan seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä ja sen voiman?

(Lainaus Timo Koivisto / Watchman Nee)

Jeesus käski seuraajiaan kadottamaan koko elämänsä Hänelle, jotteivät menettäisi sieluaan. Tässä lainauksessa Jeesuksen sanat kääntyvät päälaelleen. Jeesus sanoi näin:

     Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea
     minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon
     ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo
     pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä
     minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää
     ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta
     menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
     (Matt. 16:24-26)

Paavalikaan ei puhu mistään sielunelämän uhraamisesta vaan kokonaisuudesta:

     Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä,
     veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi,
     Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa
     järjellisellä tavalla. (Room. 12:1)

Ihminen on kokonaisuus, kuten viime viestissäni kirjoitin. Sielu, henki ja ruumis ovat kaikki yhtä kokonaisuutta. Ihmisen lankeemus ei ollut vain sielullinen tai ruumiillinen. Ihminen lankesi kokonaan. Kun Raamattu ottaa esiin joissain kohdissa sielun tai hengen tai ruumiin, ei niissä kohdissa yritetä erotella ihmistä palasiksi. Ne ovat näkökulmia Jumalan luomaan kokonaisuuteen.

Siksi itämaisten lajien äärellä on tärkeää ymmärtää, että kaukoidässä ihmisen kokonaisuuden tunteminen on monissa asioissa hurjasti edellä meidän läntistä maailmaamme. Vaikka se tietotaito tarjoillaan käärittynä filosofiaan, uskontoon tai henkisyyteen, ovat useat lainalaisuudet olemassa sen vuoksi, että Jumala on ne luonut. Akupunktiossa, joogassa, akupistekaratessa, hengitysharjoituksissa, meditaatiossa jne. on kaikissa elementtejä, joissa käytetään ihmiselimistön ja ihmisen henkisyyden tuntemusta hyväksi.

Kaikkea ei saa pelätä. Kovasti karrikoitu esimerkki olisi se, että kristitty lopettaa rukoilemisen hiljaa mielessään, koska siinä tekniikka on hyvin samankaltainen kuin itämaisessa mietiskelyssä. Tai kristitty urheilija lopettaa sellaiset venytysliikkeet, jotka ovat lähellä jooga-asentoja. Silloin ollaan todella alistuttu alkuvoimien alle, vaikka Kristitty kuuluu Jeesukselle, joka on voittanut kaiken.

Jumala sensijaan ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on Hänelle käyttökelvoton.

(Lainaus Timo Koivisto / Watchman Nee)

Tästä lainauksesta minä en voisi enää enempää eri mieltä olla. Jumala käyttää koko ihmistä, niin kuin Paavali kehotti antamaan koko elämän uhriksi. Pelkästään seurakunnan paimenelle annetuissa vaatimuksissa on lueteltuna asioita, jotka eivät ole ainakaan ruumiillisia. Ne ovat ihmisen henkisiä ja sielullisia ominaisuuksia, jotka on nimenomaan tarkoitus antaa Jumalan palvelemiseen ja hänen käyttöönsä.

     Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon
     mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava
     opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä
     rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa. (1. Tim. 3:2-3)

Kristityllä on lupa iloita Jumalan luomistyöstä, joka on suuri kokonaisuus. Sielullisuuden tai ruumiillisuuden nostaminen yli Jeesuksen on aina väärin. Samalla tavalla on väärin myös halveksia luomistyötä, johon sielu kuuluu siinä missä ruumiskin.

Elintärkeää, hyödyllistä, tarpeetonta

Seuraava kysymys olisi erittäin aiheellinen esittää kristitylle Tai Chi Qigongia harjoittavalle: Tiedätkö varmasti mitä voimaa (jota kutsutaan qi-voimaksi) harjoitat kun suoritat Tai Chi -liikkeitä?

Edelliset lainaukset olivat kirjoituksesta, jota olit lukenut, mutta tämä on ilmeisesti sinun omaa pohdintaasi. Jään tätäkin kysellen miettimään. En ole ollenkaan varma, että näiden kysymysten esittäminen olisi aina aiheellista.

Kristittyinä meillä on hyvä olla selvänä se, mitä olemme tekemässä. Se selvyys voi olla kuitenkin erilaisilla ihmisillä eri kautta saatuna. Minulla ja sinulla paljon pohdiskelevina ihmisinä ainoa tie selvyyteen on, että käymme näitä ajatuskulkuja läpi. Mutta en voi kritisoida, jos törmään ihmiseen, joka on hyvin käytännöllinen kristitty, ja hänen todistuksensa elämästä ja sen valinnoista on: "Kristus on minun Herrani, ja häneen turvautuen pelastun. Tätä lajia puolestani harrastan siksi, että viihdyn sen parissa, rentoudun ja rauhoitun ja elimistöni nämä ja nämä asiat ovat sen avulla korjautuneet."

Mielestäni on mahdollista esittää kysymyksiä, jotka luovat kristitylle ongelman, jota ei ennen kysymyksen asettamista ollut. Edellisessä viestissäni lainaamia epäjumalille uhratun lihan syömistä koskevia ohjeita mukaillen: Oikeilla kysymyksillä on mahdollista tehdä vahvauskoisesta heikkouskoinen. Joku kristitty saattaa käydä akupunktiossa siksi, että se antaa avun hänen vaivoihinsa. Ehkä hän ikinä ole kuullut, että jollekin toiselle kristitylle se voi olla vaikeaa, koska tämä miettii, onko taustalla itämaisia filosofioita. Kun asia otetaan puheeksi, tämä asiaa miettimätön kristitty saattaa saada siitä itselleen ongelman. Hänen uskonsa Jeesuksen ylivaltaan ei ensin ollut millään tavalla uhattuna, mutta kysymyksen jälkeen on.

Minä olen toisaalta aika kateellinen niille vähemmän pohtiville kristityille, jotka eivät horju ajatusprosessien myötä. Siksi minun pitää esittää kysymyksiä itselleni, ja saada niihin vastauksia. Suurin vaikeus onkin vetää rajaa, milloin kysymyksiä kuuluu esittää toisille ihmisille, ja milloin ei.

Olen kuitenkin huolestunut lankoni Tai Chi -harrastuksesta ja siihen liittyvästä elämäntavasta sekä ihmiskuvasta, sillä vaikka hän onkin uskovainen henkilö, niin olen huomannut hänen käsityksensä ihmisestä ja maailmankaikkeudesta muuttuneen (ainakin jossakin määrin) taolaisen maailmankuvan ja ihmiskuvan mukaiseksi sinä aikana kun hän on harjoittanut Tai Chi:tä.

Tällaisissa tilanteissa tarvitaan viisautta. Ensimmäiseksi on syytä selvittää itselleen, onko muutos oikeasti kääntymistä poispäin Jeesuksesta. Jonkun ihmisen maailmankuvan muuttuminen voi tarkoittaa kääntymistä kasvissyönnistä kaikkiruokaisuuteen. Toinen vaihtaa puoluekirjaa oikealta vasemmalle. Ne voivat olla aika suuriakin muutoksia maailmankuvassa, mutta eivät tarkoita suhteessa Jeesukseen vielä mitään.

Jos mainitsemasi taolaisuuteen päin kallistumisesta tarkoittaa taolaisuuteen kuuluvaa kokonaisuuden ja erilaisten vastakohtaisuuksien kautta elämän hahmottamista, ei olla ollenkaan huonossa suunnassa. Jos puolestaan näyttää siltä, että kyse on Jeesuksen sovitustyön merkityksestä luopumisesta tai joidenkin Raamatun käskyjen hylkäämisestä, mennään metsään. Todennäköisesti liikutaan jossain tällä välillä, koska nuo kaksi ääripäätä ovat aika hyvin tunnistettavissa.

Minulla ei ole viisautta sanoa mitään varmaan tuosta tilanteesta ilman, että juttelisin lankosi kanssa. Esittäisin sinulle pohdittavaksi muutamia apukysymyksiä:

1. Edellisessä viestissäni lainasin Paavalia, kun hän sanoi, että oikeassa tiedossa ja uskossa oleva voi jopa syödä epäjumalille uhrattua lihaa epäjumalien temppelissä, eikä se ole vielä epäjumalanpalvelusta. Mikä on raja itämaisten lajien suhteen?

2. Ristinmerkin tekeminen, hengellisen laulun laulaminen, Isä meidän -rukouksen ääneen sanominen tai Raamatun lukeminen eivät tee pakanasta kristittyä. Kristityksi tullaan turvautumalla uskossa Jeesukseen. Onko olemassa ulkoisia asioita, jotka kuitenkin toimisivat toisin päin, eli tekisivät kristitystä pakanan ja siirtäisivät hänet pois Jeesuksen vallasta? Aika raju kohta on kertomus syyrialaisesta Naamanista profeetta Elisan parannettua hänet spitaalista:

     Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan,
     että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa.
     Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille
     kuin Herralle. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että
     kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään
     Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä
     kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi."
     Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." (2. Kun. 5:17-19a)

Profeetta Elisa ei torunut Naamania, vaikka hän ulkoisesti näytti jopa palvelevan epäjumalaa, kun hän todellisuudessa palvoi Israelin Jumalaa. Tätä kohtaa miettiessä on mahdollista innostua tekemään ihan mitä vain vääryyksiäkin. Siitä ei saa olla kyse, koska ulkoinen kuuliaisuus Jumalalle kulkee hyvin käsi kädessä sydämen kuuliaisuuden kanssa. Silti on hyvä miettiä vielä kolmatta näkökulmaa:

3. Liian tiukka Raamatun tulkitseminen on yhtä paljon totuudesta poikkeamista kuin liian lepsu Raamatun tulkitseminen. Onko lankosi tehnyt jotain Raamatun käskyn vastaisesti vai pelkäänkö ajatuksella: "kaiken varalta on hyvä välttää"?

4. Puhuit eri kohdassa new agen maailmankuvasta sekä okkultistisesta tai spiritistisestä maailmankuvasta. Lopulta kaikissa maailmankuvissa suurin osa on yhteistä. On lopulta hyvin rajallinen määrä asioita, jotka erottavat esim. muslimin ja kristityn maailmankuvia. Suurin osa elämästä on Jumalan luomaa yhteistä todellisuutta terveydestä, lähimmäisen rakkaudesta ja etiikasta lähtien. Näyttääkö siltä, että lankosi maailmankuvan huomiota kiinnittävät piirteet eivät kuulu tähän yhteiseen todellisuuteen eikä kristilliseen erityiskorostukseen, vaan ovat jotain muuta?

En siis kaipaa vastauksia näihin kysymyksiin, mutta niiden pohtimisesta voi olla sinulle apua. Ja luulen, että tällä erää päätän pitkän vastauksenikin tähän.

[Poika on JHVH]

Lämmin kiitos jälleen pitkästä vastauksesta! (Ja iloitsen siitä, että vastauksessa oli pituuden lisäksi myös paljon tämän aihepiirin aivan ytimeen menevää asiaa - sikäli kun minulla on tarpeeksi viisautta näitä asioita ymmärtää ja arvioida.)

Ymmärrän hyvin, että tällaisella palstalla kysymykset (ja niihin liittyvät taustaperustelut sekä kommentoinnit) on hyvä pitää mahdollisimman lyhyinä, ja pahoittelen etten varmasti onnistunut tuon asian kanssa edellisessä viestissäni mitenkään hyvin - nyt uskon onnistuvani paremmin. (Onneksi en kuitenkaan suunnittele mielessäni chi-voimaan liittyen mitään Sidotun ratkaisuvallan kaltaista paksuhkoa teologista teosta...)

Jälleen en voi sanoa muuta kuin että olen erittäin samaa mieltä nettipastorin kanssa - siis että näen asiat kristillisestä näkökulmasta katsottuna hyvin samalla tavalla - varsinkin nyt näin selityksiesi ja perustelujesi jälkeen. Tuohan on aivan totta mitä Watchman Neen ihmissielu-näkemyksestä kirjoitat! Nyt tunnen itseni aivan tyhmäksi kun en heti havainnut hänen ajattelunsa vääristyneisyyttä (siis tuossa nimenomaisessa asiassa). (Siis olettaen, että olemme kumpikin nyt ymmärtäneet hänen näkemyksiään Timo Koivoston kautta / referoimana oikein. Siitä on kovin kauan kun itse luin kirjan "Sielun piilevä voima" [90-luvulla], etten valitettavasti enää juurikaan muista kirjan pääväittämiä, mutta eihän meillä kai ole mitään erityisiä syitä olettaa, etteikö Koivisto olisi referoinut hänen ajatuksiaan oikein.) 
 
On aivan totta, että (Raamatun) Kristus on kaikkia epäjumalia ja langenneita enkeleitä valtavasti (itse asiassa äärettömästi) suurempi Persoona ja Voima, ja tuo antamasi kohta 2. Kun. 5:17-19a oli mielestäni hyvin radikaali ja pysäyttävä kohta. Siihen liiittyen kuitenkin yksi tärkeä kysymys: Mistä me voimme tietää, että puhuiko Elisa sanoessaan "Mene rauhassa" Jumalan Pyhän Hengen johdattamana (juuri sillä hetkellä), eli oliko myös Herran pyhä tahto (eikä ainoastaan sallimus), että Naamanille annetaan lupa kumartaa epäjumala Rimmonia? Mielestäni emme nimittäin voi lähteä siitä olettamuksesta, että kaikki Raamatun henkilöt - edes Raamatun maineikkaimmat profeetat ja apostolit - olisivat välttämättä (siis aivan joka hetki) toimineet, puhuneet ja opettaneet Herran tahdon mukaisesti. Jos nyt vain yhden esimerkin Raamatusta löytyvästä väärästä ("epäraamatullisesta", jos niin haluaa sanoa) puheesta / opetuksesta antaa, niin esimerkiksi seuraava on erittäin hyvä ja selkeä: Saarnaaja 3: 18-22. Niin, tuossa kohdassa kuningas Salomo ei opeta raamatullisesti, vaikka nuo jakeet ovat Raamattuun päässeetkin.    Vaan: Saarnaaja 12:7 - tuolla tavalla asia oikeasti on! (Asia siis kirkastui Salomolle myöhemmin.) Eli Raamatun kokonaisopetus pitää aina ottaa huomioon hengellistä arviointia tehdessä, muuten saatamme joutua harhaan. Mutta Raamatun tärkeimmät opetukset ovat 66:ssa pyhässä kirjoituksessa hyvin selkeästi löydettävissä (tätä haluan korostaa!) - kunhan vain pitää tietyt (Raamatusta itsestään kumpuavat) tulkinnalliset perussäännöt jatkuvasti mielessään.
 
Summa summarum:
Oikeastaan vain yksi kysymys jäi vaivaamaan mieltäni tähänastisen ajatustenvaihtomme jälkeen:

Vaikka tämä

Paavali pitää alkuvoimien alle alistumisena sitä, että jättää tekemättä jotain, koska ei luota Kristukseen.

asenne pitääkin erinomaisesti paikkaansa noissa asioissa jotka Paavali ottaa Kol. 2:8-23:ssa esille, niin eikö kuitenkin ole eri asia, jos kristitty ehdoin tahdoin altistaa itsensä pimeyden voimien vaikutuspiiriin, esimerkiksi käymällä henkiparantajalla (mitä esimerkiksi reiki-hoito on), taikka osallistumalla (edes leikillään) spiritistiseen istuntoon? Tähän ei riitä sanoa, että todellinen kristitty ei koskaan osallistuisi reiki-hoitoon taikka spiritistiseen istuntoon, sillä (johtuen mm. hyvän opetuksen puutteesta sekä huonosta Raamatun tuntemisesta) sellaistakin aina välillä tapahtuu, että jopa joku Hengestä uudestisyntynyt henkilö menee (aika usein uteliaisuuttaan) spiritistiseen istuntoon tai reiki-hoitoon, taikka johonkin muuhun kyseenalaiseen toimintaan mukaan. Osa tällaisista henkilöistä on sitten myöhemmin kertonut sellaisista yliluonnollisista ilmiöistä, jotka ovat selkeästi demonien aiheuttamia asioita. (Eikä pelkästään sielullista oirehdintaa, eli mielen järkkymistä - vaikka toki silläkin on yhteys hengelliseen todellisuuteen.) Esimerkiksi poltergeist-ilmiötä ei selitä se, että jonkun ihmisen psyyke on järkkynyt - vaikka se onkin järkkynyt - sillä tavarat eivät siirtyile pois paikoiltaan ilman luonnontieteen hyväksymää syytä vain sen takia, että jonkun ihmisen psyyke ei ole kunnossa. Nyt haluan voimakkaasti korostaa, että itsekin uskon, että ihmisen motiiveilla (esim. miksi mennä reiki-hoitoon) on varmasti suuri merkitys, mutta toisaalta en löydä Raamatusta sellaista lupausta, että Jumala varjelisi edes kristittyä ihmistä välttämättä silloin kun hän aivan tahallaan altistaa itsensä jollekin vaaralla, esim. jättämällä käyttämättä turvavyötä, tai menemällä reiki-hoitoon saadakseen siitä apua johonkin terveydelliseen vaivaansa. Tai osallistumalla vapaamuurarien istuntoihin, jossa ideologiassa (heidän itsensä mukaan) palvotaan Luciferia - jota he pitävät hyvänä olentona! (On muuten kauhistuttavaa, että arkkipiispa Kari Mäkinen ei ole suostunut myöntämään ev.lut.kirkon sisällä olevaa vakavaa vapaamuurari-ongelmaa, vaikka monet kirkon pastorit ja kanttorit ovat liikkeessä mukana.)

Vielä nopea loppuhuomautus:
Enkä tietenkään (suinkaan!) tarkoittanut sitä, etteikö nettipastori suhtautuisi näihin asioihin vakavasti! On helppo huomata, että hän suhtautuu sekä vakavasti - että myös hyvin viisaasti asioita eri puolilta arvioiden. (Sanon tämän varmuuden vuoksi, ettei vain tapahtuisi mitään väärinkäsitystä.) Halusin ainoastaan vielä tuoda esille aihepiiristä sen puolen, että tiettyjen asioiden kanssa ei todellakaan ole leikkimistä (vakavasta asenteesta sitten puhumattakaan). Vaikka Jumala onkin luvannut varjella (varsinkin omiaan), niin meitä ei kuitenkaan kutsuta vääränlaiseen huolettomuuteen sellaisten asioiden äärellä, joilla on ainakin potentiaalinen kyky johtaa ihmistä kauemmas Jumalasta, vaan meitä kehotetaan valvomaan vaellustamme Pyhän Hengen antamalla viisaudella ja voimalla, sekä koettelemaan (arvioimaan) kaikki opetukset ja ilmiöt, ja lopulta pitämään (ainoastaan) "se, mikä hyvää on" (1. Tess. 5:21b). Mutta evankeliumin vapaudesta (ei lain alla olemisesta) käsin on kristityn aina toimittava, sekin on tosi tärkeä painotus, ja kiitos että toit sen hyvin esille. Kuitenkin nämäkin näkökohdat (otan vain kaksi esimerkkiä) on jatkuvasti pidettävä mielessä:

"...älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa." (Gal.5:13b)

"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" (Room.6:16)


Siunattua kohta alkavaa kesää nettipastorille - ja kaikille lukijoille! 

[Nettipappi Marko]

Tervehdys jälleen!

Olemme keskenämme hyvin samoilla linjoilla, mutta nopeasti silti vastaan pariin kysymykseesi tarkentavasti.

2. Kun. 5:17-19a oli mielestäni hyvin radikaali ja pysäyttävä kohta. Siihen liiittyen kuitenkin yksi tärkeä kysymys: Mistä me voimme tietää, että puhuiko Elisa sanoessaan "Mene rauhassa" Jumalan Pyhän Hengen johdattamana (juuri sillä hetkellä), eli oliko myös Herran pyhä tahto (eikä ainoastaan sallimus), että Naamanille annetaan lupa kumartaa epäjumala Rimmonia?

Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa, että Jumalan sana on totta. Esimerkiksi Jobin kirjassa kerrotaan myöhemmin, että Jumala nuhteli Jobin kolmea ystävää, jotka olivat puhuneet väärin Jumalasta. Raamattu ei missään kohden sano mitään vastaavaa Elisasta. Esimerkiksi Daavidista annetaan todistus samoissa Kuninkaiden kirjoissa:

     Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä,
     eikä koko elinaikanaan ollut poikennut hänen käskyistään
     muulloin kuin heettiläisen Urian tapauksessa. (1. Kun. 15:5)

Elisa ei itse kirjoittanut Kuningasten kirjoja, joten kun hänen sanomisensa ja tekemisensä ovat lopulta kansiin päätyneet, olisi tällainen loppulauselma siihenkin laitettu, jos Elisa olisi tehnyt väärin. Nyt meillä ei ole mitään Raamatusta nousevaa sanaa, joka niin sanoisi. Silloin meidän täytyy ottaa kohta Jumalan Sanana, tai päättää, että joku muu auktoriteetti on Sanaa suurempi mittari.

Totta kuitenkin on, että kohta on hyvin vaikea. Ennen kaikkea vaikeaksi sen tekee kysymys, kuinka laajasti tuota voi soveltaa esimerkiksi kristittyjen vainoja ajatellen. Onko esimerkiksi pakon edessä keisarin kumartaminen sama asia vai ei? Varmaahan on se, että pakanahallitsijan alamaisena eläneelle Naamanille, joka oli itsekin pakana, annettiin erilaiset ohjeet kuin sen ajan juutalaiselle. Nämä vaikeat jatkokysymykset eivät kuitenkaan muuta sitä, että tuo kertomus Elisasta ja Naamanista on Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan Sanaan juuri tuollaisena päätynyt.

Saarnaaja 3: 18-22. Niin, tuossa kohdassa kuningas Salomo ei opeta raamatullisesti, vaikka nuo jakeet ovat Raamattuun päässeetkin.    Vaan: Saarnaaja 12:7 - tuolla tavalla asia oikeasti on! (Asia siis kirkastui Salomolle myöhemmin.)

Henkilökohtaisesti en ajattele, että Saarnaaja olisi kirjoittanut teoksensa siten, että alkupuoli on nuoren miehen epätietoista pohdintaa, ja loppu viisaan miehen johtopäätöksiä. Kummatkin ovat sen miehen tekstiä, joka jo ensimmäisessä luvussa kertoo, kuinka paljon hän on ehtinyt nähdä ja hankkia viisautta.

Nuo kohdat puhuvat hyvin samankaltaisilla sanoilla, mutta mielestäni ne tarkastelevat eri näkökulmia. Ensimmäisessä katsellaan elämää katoavaisuuden näkökulmasta. Ihminen ja eläin kokevat saman kohtalon. Ja tottahan Saarnaaja puhuu, kun hän sanoo pari jaetta myöhemmin, ettei kukaan ihminen voi tietää, mitä toiselle ihmiselle käy tämän kuoltua. Kenenkään ikuisuuskohtaloa ei kukaan toinen voi oikeasti tietää.

Jälkimmäisessä mainitsemassasi kohdassa Saarnaaja on kaiken kirjoittamansa elämän tutkimisen ja syvyyden jälkeen päässyt loppupäätelmiin, joissa hän painottaa Jumalan muistamista. Katselukulma on usko, eivätkä elämän lainalaisuudet koko luomakunnan näkökulmasta. Siinä hän puhuu ihmisen hengestä, joka palaa Jumalan luo. Nämä kummatkin tekstit ovat hyvin runollisia, joten vertauskuvallinen puhe voi tuntua hyvin monitulkintaiselta. Mielestäni niissä ei ole kuitenkaan mitään ristiriitaa.

eikö kuitenkin ole eri asia, jos kristitty ehdoin tahdoin altistaa itsensä pimeyden voimien vaikutuspiiriin

Kyllä. Olen täysin samaa mieltä. Edelliset pitkät viestini eivät pyrikään kumoamaan tätä näkökulmaa. Halusin vain käyttää aika paljon palstamillimetrejä osoittaakseni, ettei rajanvetäminen ole oikeasti helppoa. Liian moni tekee tästä aivan liian mustavalkoisen kysymyksen. Paavali on antanut luvan epäjumalille uhratun lihan syömiseen, mutta sanoo myös näin:

     Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta.
     Puhun teille kuin järkeville ihmisille ainakin. Harkitkaa mitä sanon.
     Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?
     Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?
     Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta,
     sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. Ajatelkaa Israelin
     kansaa! Eivätkö papit, jotka syövät uhrilihaa, joudu läheiseen yhteyteen
     alttarin kanssa? Mitä tällä tarkoitan? En sitä, että epäjumalille uhrattu
     liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista.
     Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille
     eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen
     henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen
     henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että
     pahojen henkien pöytään. Emme kai halua herättää Herran kiivautta?
     Olemmeko muka häntä vahvempia? (1. Kor. 10:14-22)

Edellisissä viesteissä olen ottanut esiin niitä Paavalin kohtia, joissa hän puhuu siitä, että oikea tieto antaa oikeuden syödä uhrilihaakin tekemättä kysymyksiä omantunnon syistä. Mutta hyvin lähelle samaa kielenkäyttöä löytyy tästä kohdasta, jossa Paavali varoittaa kristittyä olemasta tekemisissä pahojen henkien kanssa. Raja ei ole helppo. Näitä kohtia rinnakkain lukien jää tavallaan auki, että saako nyt syödä vai ei.

Opillisesti on vaikea löytää sellaiset sanamuodot, että kristityn olisi helppoa tehdä excel-taulukko asioista, joita saa tai ei saa tehdä. Selvää on, että ei saa aiheuttaa lankeemusta ja kiusauksia lähimmäiselle. Selvää on myös se, että ei saa luopua Jeesuksesta ja palvoa pahoja henkiä. Epäselväksi kuitenkin jää, missä menee raja, mitä ulkoisia muotoja saa tai on viisasta harjoittaa.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että en halua tarkoituksellisesti saada ketään kristittyä kyseenalaistamaan sellaisia asioita, joita hän ei ole Jeesukseen uskoen kokenut ongelmalliseksi aikaisemmin. Itse puolestani haluan käytännön valinnoissani toimia sen verran kaukana rajapinnasta, että en aiheuta itselleni vaikeita kysymyksiä. Jos olisin epävarmalla mielellä ja silti haluaisin ikään kuin testata Jumalaa, toimisin toisin kuin Jeesus esimerkillään ja sanoillaan opetti paholaisen kiusatessa häntä:

     Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika,
     niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen
     käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi
     kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu:
     'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" (Matt. 4:6-7)

Jos ryhdytään leikittelemään rajapinnalla, tekemään ehdoin tahdoin riskiratkaisuja ja testaamaan Jumalan voimia, palavat siinä omat näpit ensimmäisenä.

[Poika on JHVH]

Kiitos nettipastorille jälleen vastauksesta, ja kaikista (mielestäni erittäin osuvista) kommenteista! Ajattelin tähän vielä ihan vain muutaman ajatuksen tuoda tästä aihepiiristä esille, ja siten vielä varmistaa, että arvioinko nettipastorin mielestä Watchman Neen opetuksia oikein, ja olemmeko ymmärtäneet asian samalla tavalla. Tämä viestini on siis samalla myös kysymys tästä äsken mainitusta.

Itsekin ajattelen, että on aivan selvä asia, että kaikki minkä Jumala on luonut, on itsessään hyvää. (Syntiinlankeemuksessa kaikki luotu toki turmeltui ja vääristyi, mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Jumalan luomat asiat ovat itsessään hyviä, ja niihin kuuluvat myös ihmisen sielulliset ominaisuudet ja kyvyt. Juuri sielullisilla kyvyilläsi [psyyke, kognitiot] esim. soitat kitaraa, saatatpa myös ylistää soitollasi Jumalaa jne. [Vaikka kyllä tuohon kehoakin tarvitaan... :-) ] )

Tämä mainittu asia on loppujen lopuksi käsittääkseni melko yksinkertainen:
(koitan tiivistää numeroimalla)

1) "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää." (tämä ei vaatine mitään selitystä)

2) "Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä." (eli "käytä hyvä ihminen kaikkia sinulle antamiani kykyjä, myös sielullisia / älyllisiä kykyjäsi, ja tunne-elämäsi on myös suurenmoinen lahja minulta")

3) Ja sitten tapahtui syntiinlankeemus, ja jonkin verran myöhemmin todetaan jopa näin: "Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat..." (eli kokonaisvaltainen turmellus tapahtui ihmisessä)

4) Silti, Jumala haluaa myös nykyään, että me "varjelemme ja viljelemme" - emme ainoastaan ympäröivää luomakuntaa - vaan myös omia sielullisia kykyjämme, kuten myös esim. suojelemme ja kehitämme (edesautamme) kehoamme, eli yritämme vaalia ja edistää sen terveyttä jne. - eli "varjelua ja viljelyä" on tuokin toiminta (tekemättä tuostakaan asiasta kuitenkaan epäjumalaa itsellemme, joka vaara on aina olemassa).

Tietysti ihmisen ns. hengenelämä - jolla tarkoitan yhteyttä Jumalaan, ja joka perustuu sovintoon Jumalan kanssa (ensin pitää olla asiat ylöspäin kunnossa) - on ensiarvoisen tärkeää. Kuitenkin myös Jumalaan ihminen on yhteydessä kokonaisena ihmisenä, niin ruumiin, sielun kuin hengen tasolla, ja niiden kautta.


Luulen, että Watchman Neelle (ja monelle muullekin, kuten minullekin aiemmin) on tapahtunut tässä aihepiirissä väärinkäsitys sen vuoksi, että sekoitetaan asioita seuraavasti:

Raamattu käyttää välillä käsitettä "sielullinen" synonyymina käsitteelle "lihallinen", jolla viitataan ihmisen langenneeseen luontoon, eli ns. "vanhaan Aadamiin".
Tuossa paavalilaisessa terminologiassa "sielullinen" siis ymmärretään "hengellisen" vastakohdaksi, tai ainakin joksikin epäsuotavaksi asiaksi. (Ja näin mielestäni Paavalia tietenkin kuuluukin tulkita ja ymmärtää.)

Kuitenkin, Raamattu EI OPETA, että ihmisen sielu (nykypsykologi sanoisi "psyyke") olisi paha, vaikka toki sitäkin koskee (siihen jatkuvasti vaikuttaa) syntiturmelluksen tyly todellisuus - koko maailmahan on Raamatun mukaan "pahan vallassa".

Silti Jumala haluaa, että me syntiset ihmiset käyttäisimme parhaan kykymme ja ymmärryksemme mukaisesti (ja ahkerasti) kaikki niitä kykyjämme ja ominaisuuksiamme, jotka Hän on meihin luonut - sillä tavalla toteutamme ns. luomisen evankeliumia, ja tuomme Jumalalle kunniaa, niin, kuinkas muutenkaan? Häneltähän nuokin lahjat ovat peräisin!
Toki meidän pitää jatkuvasti VALVOA tuota "itsemme toteuttamista", sillä sielunvihollinen, oma lihamme ja maailma (eli muut syntiset) omilla puheillaan ja töillään jatkuvasti vääristävät ja turmelevat Jumalan upeita lahjoja, ja nämä voimat ("turmiovallat") johtavat meitä käyttämään noita lahjoja väärin, eli vastoin Jumalan tahtoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuo lahjat ja kyvyt olisivat itsessään vääriä ja vältettäviä.

Lisäksi on huomattava, että sielunvihollinen - sen lisäksi että hän yrittää yllyttää ihmistä käyttämään kaikkia (myös sielullisia) kykyjään niin, että se edistääkin niitä väärämielisiä tavoitteita ja tarkoitusperiä, joita vihollisella itsellään on - kykenee (puhun edelleen vihollisesta) myös antamaan ihmiselle jopa yliluonnollisia sielullisia ja ruumiillisia kykyjä, nimittäin silloin kun ihminen on erityisen selkeästi joutunut ja / tai antautunut vihollisen vaikutuspiiriin, toisin sanoen "astunut hänen alueelleen". Mutta tämä onkin sitten ihan oma juttunsa.

On kuitenkin mielestäni väärä ajatus, etteikö ihminen saisi Jumalan kanssa sovinnossa eläessään yrittää kehittää itseään (tehdäkseen sitä kautta hyvää lähimmäisilleen ja myös itselleen) kaikella mahdollisella tavalla, ja niin paljon kuin vain ikinä haluaa ja jaksaa.


Varmasti Neellä on opetuksessaan paljon hyvää, mutta kritiikkini kärki oli siis ainoastaan siinä (ja toisaalta tämä asia on hyvin tärkeä, eikä "ihan harmiton pikkujuttu", taikka sivuseikka), että mitä pastori Nee opettaa ihmisen sielusta liittyen aikaan ennen lankeemusta, ja toisaalta sen jälkeen.

Tuosta äskeisestä aiheesta en siis ole samaa mieltä Neen kanssa, eikä myöskään luterilainen tunnustus ole.

Neehän muun muassa opettaa / väittää, että

1) "Jumala...ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla, sillä se on Hänelle käyttökelvoton."

2) "Jumala asetti luomisessa Aadamiin valtavan voiman toteuttamaan Jumalan hänelle antamaa tehtävää, viljellä ja varjella maata ja tehdä se alamaiseksi itselleen." (tällä Nee tarkoittaa ihmisen sielunvoimaa), ja myös seuraava ajatus on Neeltä:

3) "Ylipäätään kaikki uskonnot yrittävät omilla tekniikoillaan vapauttaa voiman, jonka Aadam luomisen perusteella jätti sieluumme."

4) Ja näinkin Nee kysyy: "Mitä varten luulet Jeesuksen kehottavan seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä ja sen voiman?" (eli tuo kysymys sisältää siis väitteen siitä, että Jeesus olisi [mukamas] käskenyt seuraajiaan kadottamaan oman sielunelämänsä, ja sen voiman - jota Jeesus ei missään vaiheessa käskenyt)

Ensinnäkin, jos (ja kun!) Jumala ITSE on luonut niin ihmisen ruumiin, sielun ja hengen - ja tämä kaikki oli "sangen hyvää", eli virheetöntä, synnitöntä, pyhää, ja toisaalta Raamattu myös korostaa ihmisen ykseyttä, olemuksen kokonaisuutta, sillä nuo kaikki kolme vaikuttavat toisiinsa, eikä ihmistä voi siinä mielessä jakaa osiin - niin miksi sitten ihmisen sielu (joka on Jumalan luoma!) olisi jotenkin paha, sen pahempi kuin ruumis tai henki? Toki ihminen elää nykyään synnin vallassa - joka jatkuvasti saastuttaa ja turmelee koko ihmistä - mutta miksi juuri ihmisen sielu (ja sen voima, sen kyvyt) olisi jotenkin paha ja vältettävä asia? Toisaalta tähän pitää heti sanoa, että Nee puhuu mielestäni aika mystiseen ja epäselvään sävyyn "sielun voimasta" - eli hänen olisi kannattanut (...tai Koiviston?) tarkentaa, että mitä hän tuolla oikein tarkoittaa? Nimenomaan sielullisilla kyvyilläsi (tai "sielussasi olevalla voimalla", jos niin haluaa sanoa) sinä esimerkiksi sävellät uuden sävellyksen, tai vaikkapa kirjoitat sähköpostin, tai esim. päätät lukea Raamatun vuodessa läpi. Kuten tiedät, jos ei puhu ja selitä hyvin selkeästi, niin tällaisissa asioissa tapahtuu helposti väärinkäsityksiä.

Voi myös kysyä, että miksi muka "Jumala ei koskaan työskentele ihmisen sielun voimalla", missä näin Raamatussa sanotaan? (Ja taas kysymme: Mitä ihmettä Nee oikein tarkoittaa tuolla "voimalla"?) Aivan varmasti Jumala käyttää KOKO IHMISTÄ, silloin kun ihminen elää Jumalan Hengen johdossa. Silloin myös ihmisen sielu pääsee kukoistukseensa! Miksi ihminen ei saisi "täysin rinnoin" kehittää ja käyttää omaa sieluaan (ja sen kykyjä), jonka (ja jotka) Jumala itse on hyvyydessään luonut? Ja tuolla "sielunvoimalla" ihminen NEEN ITSENSÄKIN MUKAAN synnittömänä ollessaan viljeli ja varjeli maata Eedenissä! Öh, en todellakaan pääse kärryille herra Neen ajatuksenjuoksusta - tai sitten vain olemme eri mieltä tästä asiasta.

Sen vielä haluan sanoa, että pidän myös sielunhoidollisesta (mielenterveydellisestä) näkökulmasta katsottuna todella huonona ja vakavana asiana, jos ihminen (aivan turhaan) alkaa demonisoimaan omaa psyykettään, ja sen kykyjä ja ominaisuuksia. Muun muassa tästä syystä sanoinkin, että en pidä tätä aihetta ihan "harmittomana pikkuasiana", vaan tällaisissa väitteissä kannattaa olla tarkkana.

Hyvää Johannes Kastaja -juhlan jälkeistä loppukesää kaikille lukijoille! 

[Nettipappi Marko]

Hei vaan JHVH!

Taidan tehdä ennätykseni vastaamisen lyhyydessä. Yleensä sepustan tosi pitkästi kaikkea, mutta nyt kysyit lähinnä mielipidettäni jatkopohdinnoistasi. Normaalisti ohjaan pohdinnat pohdintapalstan puolelle, mutta tällä erää on perusteltua edellä käymämme keskustelun pohjalta, että kyselevä pohdintasi saa jäädä näkyville.

En tunne Neen ajattelua sen tarkemmin kuin edellä olleen blogi-linkin kautta voi saada kiinni. En siis pysty ottamaan kantaa suoraan hänen ajatteluunsa. Mutta olen täysin samaa mieltä siitä, miten sinä tulkitset niitä ajatuksia, joita olet häneltä lainannut.

Raamatun kahtiajako - liha ja henki - ei ole sanapari, joka voitaisiin kääntää ajatuksella ruumis ja sielu. Gnostilainen harhaoppi aikoinaan painotti sitä, miten hengellinen on hyvä asia ja lihallinen on huono asia. Sen vuoksi ruumiillisuutta halveksuttiin joko yliampuvalla hekumoinnilla tai lihasta vapauttavalla asketismilla. Kummatkin ovat väärin. Liha tarkoittaa langennutta ihmistä ja henki tarkoittaa Jumalan armahtavaa työtä, eli armahdettua ja pyhitettyä ihmistä.

Lihaa ja henkeä ei kukaan ihminen voi erottaa toisistaan. Ne ovat olemassa yhtä aikaa samassa ruumiissa ja sielussa. Kristitty ihminen voi sielussaan toimia joko hengellisesti tai lihallisesti. Samoin ruumiillaan voi toimia joko hengellisesti tai lihallisesti. Jos ruumiillisuus olisi sama kuin lihallisuus, eivät seuraavat Raamatun kohdat olisi mahdollisia:

     Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen
     temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan
     teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on
     ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis
     ruumiillanne Jumalalle kunniaa! (1. Kor. 6:19-20)

     Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa
     pyhänä ja kunniassa. (1. Tess. 4:4)

Liha ei voi tuoda Jumalalle kunniaa, mutta ruumis voi. Siksi ihmisen on oikein ja kristillistä elää ja kehittyä elämässään kaikilla osa-alueilla kohti Jumalaa. Myös sielullaan.