Kuuluuko pelastus naisille?

[uula]

Hei!

Olen tutkinut raamattua ja yrittänyt ymmärtää omaa asemaani naisena seurakunnassa, avioliitossa ja Jumalan edessä.

Vanhassa testamentissa nainen esitetään selkeästi miehen omaisuutena jolla ei varsinaisesti ole arvoa omana itsenään. Esim. raiskaus ei ole sinänsä rangaistavaa, jos se ei kohdistu jonkun muun miehen omistamaan naiseen.
Ja kyllä, tiedän että neitsyen raiskanneen piti ottaa raiskattu vaimokseen, mutta en näe tätä niinkään rangaistuksena vaan seurauksena tapahtuneesta. Rangaistus se on lähinnä naiselle joka on tuomittu elämään loppuelämänsä raiskaajansa kanssa.
Myös moniavioisuus oli täysin sallittua, eli vaatimus fyysiseen uskollisuuteen koskee vain naista, ilmeisesti koska nainen on osa omaisuutta ja siihen kajoaminen loukkaa miehen kunniaa?
Nämä molemmat asiat löytyvät Mooseksen laista, eli ovat Jumalan asettamia käskyjä.
Välikysymyksenä, miksi moniavioisuus on "kiellettyä" kristiuskossa, eihän raamattu niin opeta?

Ympärileikkaus koskee myös vain miehiä,  vain mies voi tehdä liiton Jumalan kanssa, eli naisen asema Jumalan edessä on jotenkin erilainen?

Siispä, varsinaiseen aiheeseen. Koska Jumala itse antaa naiselle aseman vain miehen omaisuutena ja suvun jatkamisen mahdollistajana, millä perusteella naista voidaan pitää Jumalan edessä samanarvoisena olentona kuin miestä?
 Uusi testamentti sanoo että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista vaan kaikki ovat yhtä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?  Kun sitten kumminkin sanotaan että vain mies on Jumalan kunnia.
Miten pitää ymmärtää uuden testamentin opetukset pelastuksesta ja naisen osallisuudesta siihen, kun otetaan huomioon Mooseksen lain näkemys? Käytetäänkö alkukielessä pelastuskysymyksistä puhuttaessa pelkästään maskuliinimuotoja vai sellaista sanaa joka sisältää myös naiset?
Voiko nainen koskaan päästä yhtä "lähelle" Jumalaa kuin mies, onko Jumalan suhtautuminen minuun naisena erilainen sukupuoleni takia?

Kiitos jos jaksat vastata, olen pyöritellyt näitä päässäni vaikka kuinka pitkään. Raamattu on aika vaikeaselkoinen kirja.

[Nettipappi Marko]

Hei Uula!

Olen nieleskellyt, hikoillut ja kerännyt rohkeutta tarttua tähän kysymykseesi. Kovin tulenaran aiheen olet ottanut esille, ja mitä tahansa vastaan, joku pystyy kiskomaan herneen hyvin syvälle nenään. Kaiken kaikkiaan kysymyksen äärellä kun joudutaan tarttumaan aika paljon yleistyksiin elämästä - ja samalla viittaamaan raamatunkohtiin, joista on mielipiteitä yhtä paljon kuin on raamatunlukijoitakin. Näillä vastuuvapauslausekkeilla kuitenkin tartun toimeen ja toivon, että osaisin sanani viisaasti asetella.

Esitit monia yksittäisiä kysymyksiä, joista jokaista voisi käsitellä hyvin laajasti. Toisaalta niihin on puututtava joka tapauksessa, vaikka kysymyksesi ovat sellaisia, että niitä ei saisi automaattisesti niputtaa listaksi yhden otsikon alle. Jokainen käsittelemäsi asia liittyy erillisiin kokonaisuuksiin. Lisäksi hyvin monessa kysymyksessä esitit ensin väittämän, joka oli länsimaisesta yhteiskunnasta käsin tehty kärjistys, jolloin kysymys värittyy tietynlaisella asenteella.

Siksi en voi käydä kysymyksiäsi esittämässäsi järjestyksessä. Lopputuloksena olisi tasa-arvokäsitystä myötäilevä puolustautumis- ja selittelylista. On lähdettävä liikkeelle tärkeimmästä kysymyksestä, jonka valossa kaikki muu on lopulta tulkittava:

Voiko nainen koskaan päästä yhtä "lähelle" Jumalaa kuin mies, onko Jumalan suhtautuminen minuun naisena erilainen sukupuoleni takia?

Viittasit toisessa kohtaa kysymystäsi raamatunkohtaan, jonka tulkinnassa ei ole mitään epäselvyyttä:

     Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette
     pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko
     juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai
     nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette
     yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette
     Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle
     oli luvattu. (Gal. 3:27-29)

Samaa sarjaa ovat myös muut tämän kaltaiset kohdat:

     ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani
     ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
     (2. Kor. 6:18)

     Ja nyt - näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut
     muovasi, Israel: - Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
     Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet
     vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki,
     ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse,
     sinä et pala eikä liekki sinua polta. Minä, Herra, olen sinun
     Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä
     annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat.
     Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas,
     minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia
     sinun henkesi hinnaksi. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.
     Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut, minä
     sanon pohjoiselle: "Anna tänne!" ja etelälle: "Päästä irti!"
     Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni,
     tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen
     kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt. (Jes. 43:1-7)

Raamattu puhuu miehistä ja naisista erilaisina ja toisiaan täydentävinä olentoina. Mutta vielä selvemmin halki koko Vanhan testamentin puhutaan juutalaisten ja pakanoiden eriarvoisesta asemasta sekä vapaiden ja orjien välisestä erosta. Silti kukaan ei enää pohdi sitä, ovatko pakanat tai orjatkin pelastuksesta osallisia. Heidän samanlainen asemansa Jumalan edessä uskotaan helposti, koska se ei herätä tunteita. Miesten ja naisten ero herättää kysymyksiä ja repii joskus haavojakin auki, kun tunteet tulevat peliin. Raamattu on silti täysin yksiselitteinen: pelastuksen kysymyksessä miehellä ja naisella ei ole eroa. Tämä kyseinen kohta ei anna mitään muuta tulkintavaihtoehtoa. Siksi tätä asiaa eivät muut vaikeammin tulkittavat raamatunkohdat voi kumota. Raamattua pitää lukea niin, että helpoilla ja ymmärrettävillä kohdilla selitetään vaikeampia kohtia - ei päinvastoin.

Naisten pelastumisesta otan esimerkiksi vaikkapa ensimmäisen eurooppalaisen kristityn. Paavali näki unen, jossa makedonialainen mies kutsui hänet lähetysmatkallaan meren yli Makedoniaan. Paavali toimi niin, ja ensimmäinen ihminen, joka hänen opetustensa vaikutuksesta tuli uskoon, oli purppuranmyyjä Lyydia:

     Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä
     nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa
     purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan
     vastaan sen mitä Paavali puhui, ja hänet ja hänen
     perhekuntansa kastettiin. (Ap. t. 16:14-15a)

Monissa yhteyksissä Apostolien teoissa kerrotaan, miten joku mies ja hänen perhekuntansa kastettiin. Tässä yhteydessä puhutaan samalla tavalla Lyydiasta: Hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Naisena hän rinnastuu täysin miehiin pelastuksesta puhuttaessa. Tuossa kulttuurissa vain miestä puhuteltiin paljon selkeämmin perheen päänä, joten varmasti yleisempää oli todeta, että mies ja hänen perhekuntansa tulivat Herraan uskoviksi, kuten sanottiin esimerkiksi Filippin vanginvartijasta:

     Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät
     hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja
     hänen perhekuntansa kastettiin heti. (Ap. t. 16:33)

Lisäksi Vanhaa testamenttia myöten naisia on tärkeillä hengellisillä paikoilla, joten olisi tosi outoa, että naisten pelastuminen tai arvo Jumalan edessä olisi kyseenalainen. Yhteiskunta vain oli sellainen, että työnjako miesten ja naisten töiden kesken oli hyvin paljon selkeämpi kuin nykyään. Naiset eivät siksi olleet kovin usein seurakunnan kantavia voimia. Mutta yhtä lailla heistäkin Jumala oli kutsunut esimerkiksi profeettoja:

     Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun,
     ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden.
     (2. Moos. 15:20)

     Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora,
     Lappidotin vaimo. (Tuom. 4:4)

     Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Safan ja Asaja lähtivät kuulemaan
     naisprofeetta Huldaa, jonka mies oli pyhien vaatteiden vartija
     Sallum, Harhasin pojan Tikvan poika. Profeetta asui Jerusalemin
     uudessa kaupunginosassa. He esittivät hänelle asiansa.
     (2. Kun. 22:14)

     Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan
     Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. (Luuk. 2:36a)

Toivon, että nämä kohdat riittäisivät sinulle vakuutukseksi siitä, että pelastus todellakin kuuluu naisille. Kristuksessa ei ole miestä ja naista, vaan kaikki ovat yksi.

Edellinen osuus oli helppo. Sitten yritän pureutua esittämiisi vaikeisiin kysymyksiin.

Vanhassa testamentissa nainen esitetään selkeästi miehen omaisuutena jolla ei varsinaisesti ole arvoa omana itsenään.

Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Raamatussa puhutaan paljon enemmän miehistä, mutta se ei tarkoita, että nainen olisi vähempiarvoinen. Koko jutun juoni on siinä, että Raamattu ei häpeä sanoa, että mies ja nainen ovat erilaisia. Jumala alunperin teki miehen ja naisen täydentämään toisiaan, ei kilpailemaan keskenään:

     Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.
     Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
     (1. Moos. 2:18)

Tätä kohtaa saatetaan joskus moittia siitä, että "Jumala teki naisesta miehen palvelijan", vaikka lauseen sisältö on ihan muuta. "Apu" ei tarkoita palvelijaa vaan auttajaa. Samaa sanaa käytetään esimerkiksi siitä, jos joku sotajoukko tarvitsee apua - yksi merkitys on vahvemman apu heikommalle. Naista ei luotu palvelijaksi vaan kumppaniksi.

Jumala loi sukupuolet erilaisiksi, jotta he täydentäisivät toisiaan. Miestä Jumala käsittelee vastuunkantajana, minkä vuoksi Raamatussa puhutaan paljon enemmän miehistä. Naisille annetaan hyvin vähän velvollisuuksia siihen nähden, mitä miehiltä vaaditaan. Syntiinlankeemuskertomus on tästä mielenkiintoinen esimerkki: Eeva söi ensin kielletystä puusta, eikä siinä vaiheessa sanota, että mitään erityistä olisi tapahtunut. Vasta kun hän tarjosi hedelmiä Aadamille, heidän silmänsä avautuivat. Kun surullinen syntiinlankeemusepisodi oli tapahtunut, Jumala tivaa kaiken ensin mieheltä: "Missä olet? Kuka kertoi, että olet alasti? Miksi söit?" Sukupuolten erilaisuus ja erilaiset vastuut näkyvät myös Uuden testamentin puolella, kun Paavali käsittelee syntiinlankeemusta. Nainen kuvataan heikkotahtoisemmaksi ja helpommin petettäväksi:

     Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän
     hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän
     luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut
     Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.
     (1. Tim. 2:12-14)

     Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti
     Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole
     vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.
     (2. Kor. 11:3)

Mielenkiintoista on, että tästä huolimatta Raamattu ei syytä naista. Se vain toteaa, että nainen oli helpommin petettävissä. Miehestä sen sijaan annetaan tiukka tuomio:

     Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja
     synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut
     kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. ...
     Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti
     kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet
     rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva.
     (Room. 5:12, 14)

Ihmiskunnan syntiinlankeemuksen syntipukki on Aadam eikä Eeva.

Minun ymmärrykseni mukaan Raamatun halki kulkee sellainen linja, että mieheltä vaaditaan enemmän, joten siksi hänestä myös puhutaan enemmän. Jumala on asettanut miehen vastuuseen perheestään, ja mieheltä ensimmäisenä kysytään kuten Aadamilta: Missä olet? Mitä sinun perheellesi kuuluu?

     Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on
     paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.
     (Luuk. 12:48)

En väitä, että tämä tuntuisi sinun tai muidenkaan naisten mielestä tasapuoliselta. Ainakin meitä ympäröivässä kulttuurissa tasapuolisuudeksi koetaan mieluummin tasapuolinen mahdollisuus velvollisuuksiin kuin erityisvapaudet suhteessa toisen velvollisuuksiin.

Yksi tällainen kuuma peruna on termi "perheen pää". Mies on asetettu perheen pääksi, mikä nykyisin ajatellaan erinomaisena etuoikeutena ja "paremmuutena" suhteessa vaimoon. Jokainen saa tuntea juuri niin kuin oikeasti tuntee, mutta Raamatun opetuksia lukiessani minä en koe, että miehelle annettaisiin jotain etua suhteessa vaimoon. Leikkaan tähän pitkän pätkän Paavalin avioliitto-opetusta:

     Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
     Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin
     Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin
     kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän
     seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin
     kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin
     myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
     Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin
     rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
     pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja
     sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana,
     pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai
     virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on
     rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan.
     Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän
     kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen
     ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin
     seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä
     me olemme. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja
     liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi
     lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan
     Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös
     kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin
     kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
     (Ef. 5:21-33)

Miehelle ei perheen päänä anneta mielestäni mitään erityisoikeuksia. Päinvastoin kaikki miehelle sanotut asiat ovat pelkkiä velvollisuuksia - eivätkä liian helppoja sellaisia. Miestä vaaditaan olemaan suhteessa vaimoonsa kuin Kristus on suhteessa seurakuntaansa.

Miehen ja naisen erilaisuudesta tuo viimeinen lause on myös aivan erinomainen. Avioliitossa pitää olla sekä keskinäistä kunnioitusta että keskinäistä rakkautta. Mutta aivan erityisesti sukupuolten erot näkyvät siinä, että keskimäärin mies iloitsee enemmän siitä, jos häntä kunnioitetaan ja nainen siitä, että häntä rakastetaan. Koska Jumala on luonut miehen ja naisen erilaisiksi, hän myös antaa ohjeita Raamatussa eri tavalla eri sukupuolille.

Kaiken tämän jälkeen vielä lyhyitä kommentteja muutamiin yksittäisiin esille nostamiisi kysymyksiin:

Esim. raiskaus ei ole sinänsä rangaistavaa, jos se ei kohdistu jonkun muun miehen omistamaan naiseen.
Ja kyllä, tiedän että neitsyen raiskanneen piti ottaa raiskattu vaimokseen, mutta en näe tätä niinkään rangaistuksena vaan seurauksena tapahtuneesta. Rangaistus se on lähinnä naiselle joka on tuomittu elämään loppuelämänsä raiskaajansa kanssa.

Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään hyvää vaihtoehtoa. On vain olemassa pienempi paha. Ja ajattelen, että tämä säädös oli laadittu siksi, että siinä yhteiskunnassa raiskaus olisi naiselle aiheuttanut 1. raiskatun naisen leiman 2. naimattomuuden 3. naimattomuuden sekä lapsettomuuden tuoman julkisen häpeän.

Tässä valossa toinen vaihtoehto olisi siinä kulttuurissa ehkä ollut pienempi paha. Sitä en tiedä, miten sääntöä on sovellettu. Käskyhän koski miestä, joka jätettiin raiskatun naisen ja tämän perheen armoille. Miehelle ei annettu vaihtoehtoja, jos lakia noudatettiin. Mutta mahdollisesti nainen ja hänen omaisensa saivat käyttää veto-oikeutta. Ainakin toisessa seksuaalisen väärinkäytöksen asiassa näin oli:

     Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa
     hänen kanssaan, hän maksakoon hänestä täyden
     morsiamenhinnan ja ottakoon hänet vaimokseen. Mutta ellei
     tytön isä suostu antamaan hänelle tytärtään, viettelijä
     maksakoon silti saman verran kuin on tapana maksaa
     neitsyestä morsiamenhintana. (2. Moos. 22:15-16)

Myös moniavioisuus oli täysin sallittua, eli vaatimus fyysiseen uskollisuuteen koskee vain naista, ilmeisesti koska nainen on osa omaisuutta ja siihen kajoaminen loukkaa miehen kunniaa?

Aviollinen uskollisuus koski samalla tavalla miestä ja naista. Raamattu opetti, että nainen ei saa olla portto, nainen ei saa harrastaa esiaviollisia suhteita eikä mies saa maata vieraan vaimon kanssa tai mennä porton luo. Kun näitä ohjeita noudatetaan, kenelläkään ei ole mahdollisuutta harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Moniavioisuus toki on poikkeus tässä kuviossa. Raamattu ei selkein sanoin kiellä moniavioisuutta, mutta siihen ei missään vaiheessa kehoteta, eikä sitä ihannoida. Raamattu sanoo hyvin selvästi, että mies ja vaimo ovat yksikkö, joka on Jumalan luomistyön suunnitelma:

     Kuninkaalla ei myöskään saa olla lukuisia vaimoja,
     ettei hänen sydämensä luopuisi Herrasta.
     (5. Moos. 17:17a)

     Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää
     oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä
     kanssa.  (1. Kor. 7:2)

     Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi
     raikasta juomaa. ... Olkoon sinun lähteesi siunattu,
     iloitse vaimosta, jonka nuorena sait. (Sananl. 5:15, 18)

     Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja
     alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän
     jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja
     liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi
     lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja
     minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
     (Matt. 19:4-6)

Ympärileikkaus koskee myös vain miehiä, vain mies voi tehdä liiton Jumalan kanssa, eli naisen asema Jumalan edessä on jotenkin erilainen?

Naisen asema on erilainen. Mutta on täysin kysymyksen asenteesta riippuvaa, millä tavalla se on erilainen. Kysymyshän voidaan yhtä hyvin asettaa seuraavasti: "Miksi mieheltä vaaditaan ympärileikkaus, mutta nainen saa kuulua kansaan ilman sitä?" Juutalaiset naiset olivat kansaan kuuluvia ilman ympärileikkaustakin. Vanhan testamentin aikana oli hyvin tarkkaa, että ei saanut ottaa vaimoksi muihin kansoihin kuuluvaa naista. Juutalaiset naiset laskettiin siis kansaan kuuluviksi paljon vähemmillä vaatimuksilla kuin miehet.

Uusi testamentti sanoo että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista vaan kaikki ovat yhtä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kun sitten kumminkin sanotaan että vain mies on Jumalan kunnia.

Alkuosaa kysymyksestäsi olenkin käsitellyt. Loppuosan suhteen viittaat tähän jakeeseen:

     Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan
     kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas
     heijastaa miehen kunniaa. Miestä ei ole luotu naisesta
     vaan nainen miehestä. (1. Kor. 11:7-8)

En osaa tyhjentävästi vastata ongelmaan. Taustalla oleva ajatus on se, että mies ja nainen heijastavat sen kunniaa, josta ovat alkunsa saaneet. Mies kuuluu muun luomakunnan kanssa samaan läjään, kun on saanut alkunsa maan tomusta. Nainen on siitä erityisessä asemassa, että häntä ei luotu tomusta vaan miehestä. Lopputulos on kuitenkin se, että molemmat heijastavat jotain muuta kunniaa kuin omaansa.

Koska Jumala itse antaa naiselle aseman vain miehen omaisuutena ja suvun jatkamisen mahdollistajana, millä perusteella naista voidaan pitää Jumalan edessä samanarvoisena olentona kuin miestä?

Jumala pitää miestä ja naista samanarvoisina. Kaikkeen edellä sanottuun viitaten totean aika tylysti, että valitettavasti tuo johdantona käyttämäsi lause on väärin. Jumala ei anna naiselle asemaa vain miehen omaisuutena ja suvun jatkajana. Päinvastoin miehellä ja naisella ovat omat erityisasemansa, joissa naiselle esitetään paljon vähemmän vaatimuksia. Nainen on jo luomistavaltaan jotain ihan muuta kuin mies ja muu luomakunta. Hän on erityisellä tavalla saanut alkunsa. Lisäksi Raamattu puhuu Jumalasta, joka pitää huolta koko luomakunnastaan - niin miehistä kuin naisista. Miehille sen sijaan annetaan vielä erityiseksi tehtäväksi olla suhteessa naiseen niin kuin Kristus: rakastava ja kaikin tavoin huolehtiva.

Tiedän, että minä en missään tapauksessa pysty näkemään mies-nais-kysymyksiä niin kuin naiset ne näkevät. Omasta kapeasta näkökulmastani en kuitenkaan osaa ajatella, että naiset jotenkin lytättäisiin Raamatussa. Pidän jopa ihan oikeutettuna sitä, jos joku mies kysyy, miksi naiset saavat niin paljon erityisvapauksia suhteessa miehiin.

[uula]

Kiitos kovasti vastauksestasi! Se vastasi joihinkin kysymksiini, mutta herätti myös uusia.
Tälläinen pari irrallista ensin:
-Suurin osa raamusta on kirjoitettu miehille, myös UT:n kirjeissa puhutaan melkein pelkästään "veljille". Naiset mainitaan joissakin kohdissa erikseen. Mistä tiedän mitä voin lukea naisena omalle kohdalleni ja mitä en? Jäljelle jää aika vähän jos luen vain naisille suunnatut jakeet.
-Osaatko selittää UT:n kohtaa, jossa naisten pelastuminen sidotaan jotenkin lasten synnyttämiseen?(1.Tim 2:15)

Ja sitten ne loput...

Vanhan testamentin temppeli"järjestyksessä" vain miehet pääsivät sisälle varsinaiseen temppeliin, heistäkin vain ylipappi kaikkein pyhimpään osaan. Eikö tuo temppelisysteemi ollut esikuva Kristuksesta?
Ylipappi on Kristus ja hänen kauttaan kaikilla on on pääsy Jumalan yhteyteen, eikö niin?
Tuon esikuvan perusteella naiset jäävät kauemmaksi Jumalasta kuin miehet, sitä ainakin tukisi tuo UT:n kohta josta jo oli puhettakin, että mies on Jumalan kuva ja kunnia koska on lähtöisin Hänestä, nainen on Jumalasta vain "mutkan", eli miehen, kautta.
Arvo määräytyy alkuperän mukaan. Samasta puhuu Paavalin kehotus pään peittämisestä (1. Kor 11:10). En ymmärtänyt tuota pään peittämistä, mutta sitten luin kohdan (1. Kor 12:23-24) jossa Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja siitä kuinka ne osat peitetään jotka ovat häpeällisiä ja vähempiarvoisia.
Tuosta päättelisin että nainen on Jumalan (tai ainakin enkeleiden?) edessä jotenkin häpeällinen tai vähempiarvoinen, eikö ainakin uudemassa käännöksessä puhuta nimenomaan "arvonsa merkistä".
Onhan Jumala antanut naiselle vähemmän kuin miehelle, kuten sanoit itsekin? Naisen persoonasta ja ominaisuuksista on vähemmän hyötyä Jumalan valtakunnan työssä, nainen on luotu palvelemaan lähinnä miestä, ei niinkään olemaan suhteessa Jumalaan? Ainakin Paavalin mukaan: 1.Kor 11:9, samoin puolesta puhuu se, että syntiinlankeemuksen jälkeisessä tilanteessa Jumala tosiaan puhuttelee vain miestä, naisella ei ole yhteyttä Jumalaan muuta kuin miehen kautta.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan että mies on perheen pää, mutta hieman tökkii ajatus, että naiset eivät tarvitse kunnioitusta samalla tavalla kuin rakkautta. Minulle sellainen rakkaus, joka ei kunnioita minua ihmisenä, ei ole mitään rakkautta vaan turhanpäiväistä liirumlaarumia jonka voi heittää samoin tein romukoppaan. Jos sanot jollekkin että kyllä mä sua rakastan mutta en oikeestaan välitä kuunnella sun mielipiteitä, tai arvostaa sua ihmisenä, niin silloin et kyllä puhu rakkaudesta vaan jostain vaaleanpunaisesta tunteesta joka tuottaa mielihyvää ainoastaan tunteen kokijalle itselleen. Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan...

Niin ja sitten vielä viimeiseksi; nainen rinnastetaan seurakuntaan ja mies Kristukseen. Onko keskinäinen arvo-ero sama? Jos nainen on kuin seurakunta suhteessa Kristukseen, sillonhan miehen kunnioittaminen tarkoittaa oman itsensä, persoonansa ja mielipiteidensä unohtamista? "Enää en elä minä vaan Kristus minussa". On enää vain miehen persoona, ajatukset ja halut. Onko naisesta avioliitossa tarkoitus tulla miehen kaltainen samalla tavalla kuin seurakunnasta Kristusenkaltainen? Onko mies ominaisuuksiltaan niin ylivertainen että on esikuva naiselle? Jollain tavalla eräänlainen varajeesus?

Anteeksi nyt tästä kysymystulvasta ja kiitos miljoonasti jos jaksat vastata!
Näiden raamtunkohtien tutkiminen on aiheuttanut aika massiivisen kriisin Jumalasuhteessani ja itsetunnossani, enkä ole oikein löytänyt muutakaan paikkaa jossa tälläisiä voisi suoraan kysyä.

Paljon siunausta sulle!

[Nettipappi Marko]

Hei Uula!

Jälleen pistit hyviä, mutta niin kauhean kiperiä kysymyksiä. Pahoin pelkään, että parhaatkin vastausyritykset lisäävät jälleen uusien kysymysten määrää. On oivasti sanottu, että jos tietomäärää kuvataan pallolla, niin tiedon rajapinta - ne kaikkein askarruttavimmat asiat - kasvaa tiedon kasvaessa. En tietenkään väitä, että itse ymmärtäisin kaikki kysymäsi asiat, mutta huomaan vain itsekin, että vastauksia etsiessä ilmoille putkahtaa aina uusia kysymyksiä.

Jaan vastaukseni kahteen osaan. Ensin käsittelen mainitsemiasi "irrallisia" kysymyksiä.

Suurin osa raamusta on kirjoitettu miehille, myös UT:n kirjeissa puhutaan melkein pelkästään "veljille". Naiset mainitaan joissakin kohdissa erikseen. Mistä tiedän mitä voin lukea naisena omalle kohdalleni ja mitä en? Jäljelle jää aika vähän jos luen vain naisille suunnatut jakeet.

En halua kuulostaa kovin huolettomalta tämän ongelman edessä. Raamatun ymmärtämisen yksi tärkeimpiä avaimia on olla koko ajan selvillä siitä, kuka puhuu, missä tilanteessa ja kenelle. Jeesuksen suusta on muistiin kirjattu keskenään aivan päinvastaisia sanoja, mutta ne ovat loogisia silti, kun huomataan, että kuulijakunta vaihtuu. Joskus puhutaan seurakunnan kulmakiviksi valituille apostoleille, joskus syntinsä hyvin tiedostaville ja yhteiskunnan hylkäämille publikaaneille ja portoille, toisinaan taas ylimielisille fariseuksille.

Ja kuitenkin ... tässä mainitsemassasi kysymyksessä haluaisin olla vähän huolettomampi. Pitäisin tätä "veljet" ilmausta retorisena keinona. Silloisessa yhteiskunta- ja perhemallissa oli melkolailla luonnollista, jos koko perhe ei ollut mukana seurakunnan kokouksessa, se tarkoitti, että vaimo oli lasten kanssa kotona. Perheitä edustivat siis kokoontumisissa isät. Tämän vuoksi kuulijakuntana oli enemmän veljiä kuin sisaria. Toisaalta myös perinteinen asetelma miehestä perheen päänä tarkoittaa, että ohjeita vastaanotettaessa miehen velvollisuus on pitää huoli siitä, että perhe elää Jumalan tahdon mukaan.

Meillä länsimaisissa seurakuntatilaisuuksissa ollaan hyvin huolellisia siinä, että sanotaan aina "veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa". Uskoisin, että Uuden testamentin kirjoittamisen aikoihin tällaista sosiaalista painetta ei ollut, vaan kielenkäyttö nousi vahvasti kulttuurista. Jos näin ei olisi, eivät naiset olisi ainoa ryhmä, joka voisi huoletta ohittaa suurimman osan Raamatusta. Johanneksen kirjeessä puhutellaan hyvin useita eri ihmisryhmiä, joita ei myöskään juuri eritellä muissa Raamatun kehotuksissa:

     Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi
     hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät: te olette
     oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä
     kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet Pahan. Lapseni,
     minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät,
     minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet,
     joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette
     voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet
     Pahan. (1. Joh. 2:12-14)

Lapset ja nuoret ovat erittäin harvoin puhuttelun kohteena Raamatussa. Samoin kuin naiset, joita puhutellaan harvoin, myös nuorukaiset ja lapset voisivat hyvällä syyllä sanoa, että Raamattu ei puhu heille. Mutta kyllä se puhuu. Minä olen toki jäävi sanomaan, kun miespuolisena en asiaa koe henkilökohtaisesti ongelmaksi, mutta minulle tuo puhuttelu "veljet" on yleispätevä termi - kuten esim. Johanneksen usein käyttämät "lapseni" tai "ystävät".

Osaatko selittää UT:n kohtaa, jossa naisten pelastuminen sidotaan jotenkin lasten synnyttämiseen?(1.Tim 2:15)

Kysymäsi jae on ensilukemalta yksi Raamatun vaikeaselkoisimpia kohtia:

     Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva,
     jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä,
     Jumalalle pyhitettyä elämää. (1. Tim. 2:15)

Tulkintamalleja on varmasti useita, mutta pari kohtaa ylitse muiden olen oppinut. Ne eivät sulje toisiaan pois.


1. Kehotus normaaliin elämään

Myöhemmin samassa kirjeessä Paavali moittii erilaisia hurmahenkiä ja vääriä opettajia:

     Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut
     luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja
     pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin
     valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.
     Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia,
     jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat
     ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.
     Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse
     hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan
     sana ja rukous pyhittävät sen. (1. Tim. 4:1-5)

Perimätiedon mukaan kirjeen vastaanottanut Timoteus oli vastuussa Efeson seurakunnan toiminnasta. Siellä oli vallalla ensinnäkin Artemis-jumalattaren palvontakultti, joka ihannoi neitsyt-jumalatarta. Samoin gnostilaisuuteen vivahtavat harhaopit olivat ilmeisesti saaneet jalansijaa, jolloin halveksittiin arkista Jumalan luomaa elämää. Avioliitto saatettiin ajan kulttuurisssa nähdä suorastaan vääränä elämänmallina. Paavali vielä myöhemmin samassa kirjeessä antaa ohjeita nuorille leskivaimoille:

     Siksi tahdon, että nuoret lesket menevät naimisiin,
     synnyttävät lapsia ja hoitavat kotiaan, niin etteivät
     he anna vastustajillemme aihetta solvaamiseen.
     (1. Tim. 5:14)

Paavali ei siis kirjoita, että naiset pelastuvat sen ansiosta, että he synnyttävät. Muutenhan lapseton nainen olisi pelastuksen ulkopuolella. Naisesta puhutaan lasten synnyttäjänä, mutta pelastuksen syyksi sanotaan: "jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa", kuten Paavali sanoo sen Galatalaiskirjeessä kaikkien uskovien kohdalle:

     Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää,
     onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä
     on rakkautena vaikuttava usko. (Gal. 5:6)

Paavalin lause pyrkii siis korostamaan, että aivan tavallista elämää elävä nainen kuuluu pelastuksen piiriin, niin kuin Jumalan suunnitelma Jeesuksessa Kristuksessa on. Lasten synnyttämistä ei saa sanoa Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi, joka estäisi pelastumisen. Syntiinlangenneessa maailmassa lasten synnyttämiseen liittyvät kivut ja vaivat olivat synnin seuraus, mutta itse lasten synnyttäminen oli Jumalan alkuperäinen tahto. Samoin kuin työn tekeminen miehelle, jolle synnin seurauksena tuli raatamisen elementti mukaan työntekoon. Raamatusta löytyy kohta, jonka perusteella voitaisiin vääristellen todeta tätä vaikeaa kohtaa mukaillen, että jos naisen pelastaa synnyttäminen, niin miehellä saman asian ajaa työ:

     Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua,
     kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt,
     kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä
     pelastuaksenne. (Fil. 2:12)


2. Jeesuksen synnyttäjä

Toinen tulkintamalli vaatii sanatarkan käännöksen. Jakeen alkuosa on kahdellakin tavalla yksikössä: "LAPSEN synnyttäjänä HÄN on pelastuva". Mutta jatko kuuluu: "jos HE pysyVÄT uskossa ja rakkaudessa".

Tällöin kyseinen kohta voidaan nähdä viittauksena Eevaan, joka oli aivan tietty lapsen synnyttäjä. Naisen siemenestä syntyi aivan tietty lapsi - pelastaja, Jeesus Kristus. Raamatussa puhutaan siemenestä, kun puhutaan jälkeläisistä. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina puhutaan miespuoleisen siemenestä. Ainoastaan Eevasta sanotaan, että "sinun siemenesi". Tässä niin sanottu ensimmäinen evankeliumi vanhan käännöksen mukaan:

     Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille
     ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;
     se on polkeva rikki sinun pääsi,
     ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 3:15)

Jeesus syntyi naisen siemenestä. Lupaus annettiin alunperin Eevalle, joka oli koko ihmiskunnan äiti. Kirjaimellisesti tämä toteutui Mariassa, joka synnytti Jeesuksen ilman miehen vaikutusta. Eevalle annettu lupaus täyttyi, kun naisen siemenestä syntyi pelastaja.


Mielestäni kysymäsi jae ei kummankaan tulkinnan perusteella sido naista ja lasten synnyttämistä pelastumiseen. Pikemminkin siinä todetaan, että nainen on luotu elämään vapaasti naisena ja olemaan pelastuksesta osallinen samoin kuin mieskin - uskon ja rakkauden kautta - väittivätpä uskomusten ja kulttuurien virtaukset mitä hyvänsä. Ja mahdollisesti monimerkityksisyyden ansiosta samaan yhteyteen Jumala on halunnut maininnan naisen erityisasemasta Messiaan synnyttäjänä ilman miehen vaikutusta.

[Nettipappi Marko]

Ja nyt kysymyksesi toiseen osioon...

Ennen kuin pureudun esittämiisi asioihin, sanon pienen johdannon. Olen valtavan kiitollinen siitä, miten taitavasti olet osannut kirjoittaa. Kaikesta näkee, että nämä kysymykset eivät ole sinulle helppoja, ja olet erittäin aralla tunnolla oikeasti. Olet myös osannut muotoilla sanasi niin, että minä en kuule niissä pienintäkään provosointia tai erityistä kapinahenkeä, jota hyvin helposti monilla asiaan tarttuvilla ihmisillä mukaan tulee. Toivon, että osaan vastata kysymystesi hienovaraisuutta kunnioittaen.

Erityisesti seuraavat lauseet yritän sanoa kieli keskellä suuta, etten jotenkin ikävästi sivaltaisi. Kysymyksesi läpi kulkeva arka ja kyselevä mieli näet on aiheuttanut sen, että se kaikkein kipein kysymys naisen merkityksestä ja asemasta on alkanut mustan aukon lailla vetää puoleensa erilaisia raamatunkohtia, jotka eivät edes puhu naisen asemasta. Tästä on seurannut toimintamalli, jota perinteisessä kirkollisessa kielessä nimitetään ilmiöksi "lukee kuin piru Raamattua". En sano tuota pätkääkään ilkeillen. Mutta koska esittämäsi kysymykset ovat sinulle niin herkkiä ja omakohtaisia, liität niihin kipuiluihin paljon sellaisia kohtia, jotka eivät aihepiiriin kuulu. Lisäksi koen, että olet rehellisesti sanottuna sokeutunut aivan selville raamatunkohdille. Sinulla on suuri kipu siitä, että ajattelet Raamatun halveksivan naista. Siksi tartut johonkin jakeeseen, joka tuntuu sinusta tukevan naisten halveksimista, muttet huomaa vieressä jaetta, joka kumoaa sen, mitä jonkun kohdan perusteella haluat väittää.

Olen törmännyt useasti henkilöihin, jotka ovat keränneet sisimpänsä täyteen kiukkua naisen asemaa koskien, ja sen jälkeen he tuntuvat suurennuslasin kanssa lukevan Raamattua, jotta löytäisivät erilaisia kohtia näkemyksensä tueksi. Lopputulos ei luonnollisestikaan ole rakentava, mutta se ei myöskään ole oikeaa raamatuntulkintaa. Raamatussa on oikeasti vaikeita kohtia myös naisen asemasta, mutta niitä ei pidä vaikeuttaa yhdistelemällä asioita väärällä tavalla. Sinä et mielestäni pura kiukkua, mutta olet kuitenkin sortunut samaan lopputulokseen. Yritän käsitellä nyt esiin ottamiasi kohtia omissa asiayhteyksissään.

Sanon joissain kohdissa aika napakastikin, mutta toivon, ettet pahastuisi.

Vanhan testamentin temppeli"järjestyksessä" vain miehet pääsivät sisälle varsinaiseen temppeliin, heistäkin vain ylipappi kaikkein pyhimpään osaan. Eikö tuo temppelisysteemi ollut esikuva Kristuksesta? Ylipappi on Kristus ja hänen kauttaan kaikilla on on pääsy Jumalan yhteyteen, eikö niin? Tuon esikuvan perusteella naiset jäävät kauemmaksi Jumalasta kuin miehet, sitä ainakin tukisi tuo UT:n kohta josta jo oli puhettakin, että mies on Jumalan kuva ja kunnia koska on lähtöisin Hänestä, nainen on Jumalasta vain "mutkan", eli miehen, kautta.

Temppelipalvelus oli kuvaa Jeesuksesta. Mutta Vanhan testamentin pappeusjärjestystä ei saa missään nimessä liittää kysymykseen miehen ja naisen arvosta. Temppeliin saivat astua vain Aaronin suvun papit. Ylivoimaisesti suurin osa miehistäkään ei sinne saanut mennä. Edes ihmisistä arvokkain, kuningas, ei voinut tästä käskystä poiketa:

     Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä.
     Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin
     suitsuttaakseen suitsutusalttarilla. Pappi Asarja tuli hänen
     perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia,
     rohkeita miehiä kaikki. He asettuivat kuningas Ussian tielle ja
     sanoivat: "Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen
     saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä
     varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut
     Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen
     edessään." Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui
     ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä,
     Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa
     puhkesi spitaali. Kun ylipappi Asarja ja muut papit kääntyivät
     Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassaan,
     ja he ajoivat hänet kiireesti pois. Hän riensi ulos niin nopeasti
     kuin pääsi, sillä hän näki, että Herra oli rangaissut häntä.
     Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolemaansa asti.
     Spitaalitautisena hänen oli asuttava erillisessä talossa, eikä
     hän saanut mennä Herran temppelin alueelle. Hänen poikansa
     Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa. (2. Aik. 26:16-21)

Jeesuksen täytettyä kaikki VT:n temppelisäädökset ja hänen tultuaan ylipapiksi ja "armoistuimeksi" jokaisella kristityllä on oikeus olla pappi ja lähestyä Jumalaa tasavertaisesti. Niin miehellä kuin naisella:

     Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut
     meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät
     kuningassuvuksi ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, hänelle
     kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. (Ilm. 1:5-6)

     Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto,
     pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan
     hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä
     kutsunut ihmeelliseen valoonsa. (1. Piet. 2:9)

Nämä lupaukset koskevat sekä miehiä että naisia.

Arvo määräytyy alkuperän mukaan. Samasta puhuu Paavalin kehotus pään peittämisestä (1. Kor 11:10).

En ole ollenkaan samaa mieltä siitä, että arvo määräytyisi alkuperän mukaan. Jos niin olisi, niin mieshän on maan tomusta ja nainen ainoana luotuna olentona jostain arvokkaammasta kuin maan tomu. Jos olet vakaasti sitä mieltä, että arvo määräytyy alkuperästä, muista tämä lähtökohta, jonka mukaan nainen on ainoa muita arvokkaampi.

Myös pään peittämisen suhteen korostus on siinä, millaista kunniaa heijastetaan. Ei siinä, mitä ihminen itse on. Mies heijastaa Jumalan kunniaa, joten sitä kunniaa osoitetaan olemalla peittämättä päätä. Nainen heijastaa miehen kunniaa, joka on niin vähäarvoista, että sitä osoitetaan pää peittäen.

Olen kirjoittanut paljon laajemmin tästä pään peittämisestä otsikossa Pään peittäminen ja naisen asema. Se saattaa valottaa asiaa paremmin.

En ymmärtänyt tuota pään peittämistä, mutta sitten luin kohdan (1. Kor 12:23-24) jossa Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja siitä kuinka ne osat peitetään jotka ovat häpeällisiä ja vähempiarvoisia.

Tämä on tosi harhaanjohtava rinnastus. Ainoa yhdistävä tekijä on verbi "peittää". Naisten pään peittämisessä on kyse rukousohjeista. Häpeällisten ruumiinjäsenten peittäminen liittyy opetukseen seurakunnan eri tehtävistä. Jos haluat olla looginen tässä rinnastuksessa, niin huomioi seuraava: Paavali sanoo, että erityisen tarkasti ihmiset verhoavat häpeälliset ruumiinosat. Joten kun naista kehotetaan rukoillessa peittämään pää, se tarkoittaa, että meidän tehtävämme on hävetä seurakuntaruumiin päätä - Kristusta. Et siis missään tapauksessa saa yhdistää toisiinsa rukouksessa pään peittämisestä annettuja ohjeita vertaukseen Kristuksen ruumiista.

Tuosta päättelisin että nainen on Jumalan (tai ainakin enkeleiden?) edessä jotenkin häpeällinen tai vähempiarvoinen, eikö ainakin uudemassa käännöksessä puhuta nimenomaan "arvonsa merkistä".

Nyt sanon aika kovasti jyrähtäen, jotta asia tulisi selvästi sanottua: Päättelet väärin ja tarkoitushakuisesti. Raamattu sanoo erittäin selvästi pään peittämistä koskevassa opetuksessa:

     Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä
     eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu
     miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta
     kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. (1. Kor. 11:11-12)

Muualla Raamatussa sama linja jatkuu:

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen,
     orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa
     Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Jos omat päätelmäsi sotivat selvää Jumalan sanaa vastaan, pitäisi hälytyskellon soida. Noissa jakeissa ei ole mitään vaikeaa eikä mitään epäselvää. Jos pään peittämiseen liittyvät ohjeet ovat vaikeita ymmärtää, niin silloin vaikeat ja epäselvät jakeet on tulkittava selvien jakeiden valossa. Epäselvät jakeet eivät voi sisältää jotain, mikä on ristiriidassa aivan ymmärrettävien asioiden kanssa.

Raamattu aivan yksiselitteisesti sanoo: Kristuksen edessä ei ole eroa sillä, onko mies vai nainen. Jos et usko tätä, sidot selkääsi hurjan taakan ja tulet kaivelemaan loppuikäsi erilaisia pään peittämiseen liittyviä ohjeita ja arvailemaan niiden merkitystä ja laskemaan omaa arvoasi sen valossa.

Onhan Jumala antanut naiselle vähemmän kuin miehelle, kuten sanoit itsekin?

En missään ole sanonut näin. Valitettavasti nyt alat tulkita jo minunkin sanojani tarkoitushakuisesti. Päinvastoin olen yrittänyt koko ajan korostaa sitä, miten mieheltä vaaditaan enemmän. Ainoa asia, joka näyttää olevan joku "etuoikeus" on se, että mies asetetaan perheen pääksi - vaikka juuri siksi häneltä vaaditaan niin paljon. Mitään etuoikeuksia tämä asema ei tuo, vaan siitä seuraa vain paljon pidempiä vaatimuslistoja kuin naiselle.

Naisen persoonasta ja ominaisuuksista on vähemmän hyötyä Jumalan valtakunnan työssä, nainen on luotu palvelemaan lähinnä miestä, ei niinkään olemaan suhteessa Jumalaan?

Olisiko sinulla näyttää yhtä ainoaa kohtaa Raamatusta tämän väitteesi tueksi? Erityisesti kiinnostaisi kuulla, miten kumoat ne raamatunkohdat, joissa kerrotaan naisista seurakunnan palveluksessa:

     Siellä oli myös naisprofeetta Hanna ... Hän ei poistunut
     temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää
     paastoten ja rukoillen. Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle,
     ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka
     odottivat Jerusalemin lunastusta. (Luuk. 2:36-38)

     Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani
     Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. He ovat
     panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä
     kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta
     kääntyneiden seurakunnat. Sanokaa terveisiä myös
     heidän talossaan kokoontuvalle seurakunnalle.
     Terveisiä ystävälleni Epainetokselle, joka on Aasian
     työn ensi hedelmä Kristukselle. Terveisiä Marialle,
     joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne.
     Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni
     ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä
     apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia
     jo ennen minua. (Room. 16:3-7)

Lisäksi ensimmäisessä viestissäni otin esimerkiksi muutamia vahvoja naishahmoja Raamatusta, joiden ominaisuudet todellakin olivat tärkeitä.

Syntiinlankeemuksen jälkeisessä tilanteessa Jumala tosiaan puhuttelee vain miestä, naisella ei ole yhteyttä Jumalaan muuta kuin miehen kautta.

Nyt sinulta jäävät huomaamatta jo itsestäänselvyydetkin. Kun syntiinlankeemuskertomuksessa Jumala etsii ihmisiä puutarhassa, hän puhuttelee ensin miestä ja haukkuu tämän, kun tämä ei ole hoitanut vastuutaan perheen päänä. Mutta Jumala kääntyy naisen puoleen aivan siinä missä miehenkin. Kummatkin saavat kuulla kunniansa:

     Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan
     tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja
     minä söin." ... Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi
     sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä
     lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää
     sinua vallassaan. (1. Moos. 3:13-16)

Ei minulla ole mitään sitä vastaan että mies on perheen pää, mutta hieman tökkii ajatus, että naiset eivät tarvitse kunnioitusta samalla tavalla kuin rakkautta.

Missään ei ole sanottu, että naiset eivät tarvitsisi kunnioitusta. Itse totesin, että tässä hienossa jakeessa on kuvattu jotain eri sukupuolien syvimmistä tarpeista:

     Mutta se koskee myös kaikkia teitä:
     jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin
     itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
     (Ef. 5:33)

Tätä ei saa kääntää niin, että miehen ei tarvitse kunnioittaa vaimoaan eikä naisen tarvitse rakastaa. Naisella on suuri tarve saada rakkautta, miehellä suuri tarve saada kunnioitusta. Siksi sukupuolien on luonnostaan helpompi osoittaa toiselle niitä asioita, joita itse kaipaa eniten. Sen vuoksi Raamatun on painotettava toisen erityistarpeita, joita ei niin luonnostaan osata huomioida. Mutta kyllä yhtä lailla löytyy käsky siitä, että miehen on kunnioitettava vaimoaan ja naisen rakastettava miestään:

     Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa
     ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on
     heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta,
     sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen.
     Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne.
     (1. Piet. 3:7)

     Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan
     miestään ja lapsiaan. (Tit. 2:4)

Niin ja sitten vielä viimeiseksi; nainen rinnastetaan seurakuntaan ja mies Kristukseen. Onko keskinäinen arvo-ero sama? Jos nainen on kuin seurakunta suhteessa Kristukseen, sillonhan miehen kunnioittaminen tarkoittaa oman itsensä, persoonansa ja mielipiteidensä unohtamista? "Enää en elä minä vaan Kristus minussa". On enää vain miehen persoona, ajatukset ja halut. Onko naisesta avioliitossa tarkoitus tulla miehen kaltainen samalla tavalla kuin seurakunnasta Kristusenkaltainen? Onko mies ominaisuuksiltaan niin ylivertainen että on esikuva naiselle? Jollain tavalla eräänlainen varajeesus?

Miksi ajattelet, että naisen pitää unohtaa persoonansa? Lainaat sujuvasti kohtaa, jossa Paavali miehenä sanoo, että "enää en elä minä vaan Kristus minussa", mutta silti ajattelet, että tällainen omasta luopuminen koskee vain naista. Kristus ei ensinnäkään tuhoa kenenkään persoonaa, joten naisen miehelle antama kunnioitus ei saa sitä myöskään tehdä. Itse juuri kysymyksessäsi sanoit, että haluat mieheltä kunnioitusta. Ja tuskin tarkoitit, että miehen pitää hukata oma persoonansa.

Jos puolestaan kunnioitus tarkoittaisi oman persoonan hukkaamista, niin silti mies ja nainen olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Ensinhän miehen kuuluu hukata oma persoonansa, jotta hänen persoonansa muuttuisi Kristuksen persoonaksi. Tämän jälkeen nainen kunnioittaessaan miestä ei kunnioittaisikaan miehen persoonaa vaan sitä Kristusta, joka on ensin tuhonnut miehen persoonan.

Sovellat aika useassa kohdassa Raamatun lauseita vain osittain tai oudosti yhdistellen. Etkä ole edes looginen omien ajatustesi suhteen. Saadaan ihan varmasti outoa jälkeä aikaiseksi, jos esim. kunnioituksen sisältö vaihtelee sen mukaan puhutaanko kunnioituksesta, jota nainen osoittaa miehelle, vai kunnioituksesta, jota mies osoittaa naiselle, vai kunnioituksesta, jota mies/nainen osoittaa Kristukselle. Minä itse ajattelen, että kunnioitus on aina samaa kunnioitusta.

Kyseisessä Efesolaiskirjeen kohdassa naiselle annetaan yksi ainoa kehotus alistua miehen tahtoon. Sen sijaan annetaan tosi pitkä pätkä ohjeita siitä, mikä miehen tahdon kuuluu olla. Senkin osuuden sinä nyt olet halunnut jättää huomiotta ja ajattelet, että vaatimuksia annetaan vain naiselle:

     Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin
     rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
     pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja
     sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana,
     pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai
     virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa
     vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa
     vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa
     omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä.
     Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa
     ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. (Ef. 5:25-30)

Minun on kauhean vaikea päästä käsiksi siihen ajattelumalliin, että mies päästettäisiin parisuhteessa tai jumalasuhteessa erityisen helpolla. Minä miehenä koen, että tilanne on täysin päinvastoin. Raamattu vaatii aina mieheltä paljon enemmän.

[uula]

Hei!
Minun piti hetki pureksia noita vastauksiasi ja omia mietteitäni ennen kuin uskalsin vastata.
Seuraavassa muutamia lainauksia sinun tekstistäsi ja omia ajatuksiani perään. Pyydän anteeksi, jos teksti on raskasta luettavaa, kirjoitin ajatuksen virtaa-metodilla.

Lainaus:
"Tätä ei saa kääntää niin, että miehen ei tarvitse kunnioittaa vaimoaan eikä naisen tarvitse rakastaa. Naisella on suuri tarve saada rakkautta, miehellä suuri tarve saada kunnioitusta. Siksi sukupuolien on luonnostaan helpompi osoittaa toiselle niitä asioita, joita itse kaipaa eniten."

Tämä on mielestäni hieman outo väite. Oletko todella sitä mieltä että kunnioitus naisia kohtaan tulee miehiltä helposti ja jotenkin luonnollisesti? Jo Raamatun alkuluvuissa sanotaan että mies pitää naista vallassaan (1.Moos 3:16). Ja kun katsoo naisen asemaa läpi historian tähän päivään asti, niin kunnioitus on kyllä aika lailla viimeinen sana joka tulee mieleen.
Ihmiskaupan uhreista (joista valtaosa on naisia), raiskauksista, esim. islamin lakien mukaisesta yhteiskunnan ulkopuolelle sulkemisesta ja muista isommista ilmiöistä ihan suomalaiseen arkipäivän vähättelevään "sä oot vaan nainen" asenteeseen asti. Syy siihen että miestä tulee kunnioittaa kuin Kristusta on oltava jossain muualla kuin sukupuolten erilaisissa tarpeissa tai taipumuksissa.

Lainaus

    "En ymmärtänyt tuota pään peittämistä, mutta sitten luin kohdan (1. Kor 12:23-24) jossa Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja siitä kuinka ne osat peitetään jotka ovat häpeällisiä ja vähempiarvoisia.


Tämä on tosi harhaanjohtava rinnastus. Ainoa yhdistävä tekijä on verbi "peittää". Naisten pään peittämisessä on kyse rukousohjeista. Häpeällisten ruumiinjäsenten peittäminen liittyy opetukseen seurakunnan eri tehtävistä. Jos haluat olla looginen tässä rinnastuksessa, niin huomioi seuraava: Paavali sanoo, että erityisen tarkasti ihmiset verhoavat häpeälliset ruumiinosat. Joten kun naista kehotetaan rukoillessa peittämään pää, se tarkoittaa, että meidän tehtävämme on hävetä seurakuntaruumiin päätä - Kristusta. Et siis missään tapauksessa saa yhdistää toisiinsa rukouksessa pään peittämisestä annettuja ohjeita vertaukseen Kristuksen ruumiista."

Mielestäni irroitit tuon pään peittämisen kokonaa asiayhteydestään. Samassa korinttilaiskirjeessä sanotaan: Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen( 1. Kor 12:27) Naisia siis kehotetaan peittämään päänsä/itsensä tämän ruumiin jäseninä, ja syyksi sanotaan nimenomaan naisen arvo. Kun lukee pari lukua eteenpäin, puhutaan siitä kuinka vähempiarvoiset ja häpeälliset jäsenet peitetään. En siis mielestäni rinnastanut naisen päätä ja Kristusta seurakunnan päänä toisiinsa, vaan puhuin naisen arvosta seurakunnan jäsenenä Jumalan edessä. Nainen ei ole kelvollinen heijastamaan Jumalan kunniaa, mies on. 

Lainaus:
"Nyt sanon aika kovasti jyrähtäen, jotta asia tulisi selvästi sanottua: Päättelet väärin ja tarkoitushakuisesti. Raamattu sanoo erittäin selvästi pään peittämistä koskevassa opetuksessa:

     Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä
     eikä miestä ilman naista, sillä niin kuin nainen on luotu
     miehestä, myös mies on syntynyt naisesta. Mutta
     kaikki on saanut alkunsa Jumalasta. (1. Kor. 11:11-12)

Muualla Raamatussa sama linja jatkuu:

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen,
     orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa
     Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Jos omat päätelmäsi sotivat selvää Jumalan sanaa vastaan, pitäisi hälytyskellon soida. Noissa jakeissa ei ole mitään vaikeaa eikä mitään epäselvää. Jos pään peittämiseen liittyvät ohjeet ovat vaikeita ymmärtää, niin silloin vaikeat ja epäselvät jakeet on tulkittava selvien jakeiden valossa. Epäselvät jakeet eivät voi sisältää jotain, mikä on ristiriidassa aivan ymmärrettävien asioiden kanssa.



    "Onhan Jumala antanut naiselle vähemmän kuin miehelle, kuten sanoit itsekin?


En missään ole sanonut näin. Valitettavasti nyt alat tulkita jo minunkin sanojani tarkoitushakuisesti. Päinvastoin olen yrittänyt koko ajan korostaa sitä, miten mieheltä vaaditaan enemmän. Ainoa asia, joka näyttää olevan joku "etuoikeus" on se, että mies asetetaan perheen pääksi - vaikka juuri siksi häneltä vaaditaan niin paljon. Mitään etuoikeuksia tämä asema ei tuo, vaan siitä seuraa vain paljon pidempiä vaatimuslistoja kuin naiselle."
---------

Seuraava saattaa kuulostaa hieman terävältä, mutta kirjoitan yksinkertaistaen, miten asiat näen Raamatun tekstien valossa:
Raamatun mukaan nainen on tehty miestä varten ja miehen tarpeita tyydyttämään. Mies oli yksinäinen, joten Jumala teki hänelle  avun joka on hänelle sopiva. Avioliitto ja nainen olentona on luotu miehen tarpeita ajatellen.
Puhuit siitä kuinka naisen luomistapa oli erilainen ja kuinka sen voi nähdä asettavan naisen jotenkin erityiseen asemaan. Nainen luotiin miestä varten ja miehen alamaiseksi, samalla tavalla kuin eläimet ja muu luomakunta asetettiin ihmisen, ja sitä kautta miehen, vallan alle ja käytettäväksi. Jos nainen olisi luotu maan tomusta, ei hänessä olisi ollut mitään eroa eläimiin verrattuna. Asema miehen alamaisena ja "käyttötarkoitus" on sama, vaikka luomismateriaali onkin osa Jumalan kuvasta ja sen vuoksi arvokas. Mies taas on luotu Jumalan kuvaksi ja tuottamaan Jumalalle kunniaa.
Miehen ja naisen suhde on esikuva kahden täysin eriarvoisen, Jumalan ja ihmisen, suhteesta. Myös vanhassa testamentissa Jumala rinnastetaan mieheen ja ihminen naiseen. Miten ihmeessä nainen ja mies voisivat olla yhtä arvokkaat keskenään, jos heidän suhteensa on esikuva Kaikkivaltiaan Jumalan ja tomusta luodun ihmisen suhde?

Eihän Raamattukaan anna naiselle yhtäläisiä ihmisoikeuksia mieheen verrattuna: VT:n lakien mukaan nainen on miehen omaisuutta, josta maksetaan hinta kuin tavarasta, naisen todistus ei ole pätevä oikeudessa, eikä naisen tekemä lupaus pitävä edes Jumalan edessä jos hänen aviomiehensä niin päättää.
UT:n opetukset tukevat samaa linjaa. Koska nainen uskoi saatanaa, hän (eli hänen persoonansa, mielipiteensä ja olemuksensa) alistukoon kaikessa miehen tahtoon. Naisen ajatukset ja mielipiteet ovat arvottomia yhteiskunnassa, seurakunnassa ja ihmisuhteissa. Naisen ominaisuudet tekevät hänestä heikon, epäluotettavan ja holhottavan.
Käsky "kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" kuomoutuu naisten kohdalla ainakin niin, että mies raamatun mukaan tietää paremmin mikä on oikein ja mitä naisen kuuluisi haluta, joten naisen tunteilla tai mielipiteillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä jos mies niin päättää.

Mielestäni on aikamoinen etuoikeus miehelle tulla asetetuksi kaiken, paitsi Jumalan, yläpuolelle niin, että hänen mielipiteillään ja ajatuksillaan on aina etuajo-oikeus. Se, että mies myös laitetaan sanoistaan ja teoistaan vastuuseen, on ainoastaan oikeudenmukaista. 100%:nen valta tarkoittaa 100%:sta vastuuta.

Otit esille pari kohtaa joiden sanoit puhuvan naisen ja miehen yhtäläisestä arvosta Jumalan edessä.
1. Kor. 11:11-12 ja Gal. 3:28
Mielestäni niissä ei puhuta samasta arvosta mitään. Herrassa on mies ja nainen, ei toista ilman toista.  Ei ole herraa ilman alamaista, eikä alamaista ilman herraa. Se että toista ei ole ilman toista, ei takaa samaa arvoa. Mies on Jumalan kuva ja kunnia, nainen jotain muuta.
"Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."
Kaikki uskovat ovat yksi ruumis Kristuksessa, mutta kuten Paavali opettaa, ruumiissa on vähempiarvoisia ja arvokkaampia jäseniä.

Toivottavasti en kirjoittanut liian terävästi, halusin vain tuoda ajatukseni ilmi mahdollisimman yksinkertaisina. Mielestäni Raamatussa ei ole yhtään vaikeasti ymmärrettävää kohtaa naisen asemasta, mutta monta vaikeasti hyväksyttävää kyllä, jos haluaa pitää kiinni omasta ihmisarvostaan ja -oikeuksistaan naisena. En usko, että minulla sellaisia, samalla tavalla kuin miehillä. Minulla on oma arvoni, kyllä, mutta Raamattu ei selkeästkään ole missään suhteessa tasa-arvoinen. Luulen, että omalla kohdallani kaikista vaikeinta on se että olen kasvanut sellaisessa kulttuurissa, jossa minulla on yhtäläiset oikeudet sukupuolesta riippumatta, ja minulle on opetettu että Jumalan edessä kaikki ovat yhtä arvokkaita. Kun asiaa tutkii tarkemmin, niin eihän se ihan niin menekkään, ja sitä on aika vaikea hyväksyä.
Jos Raamattua yrittää sovittaa tähän "kaikki ovat samanarvoisia"-kultuuriin, joutuu poistamaan aika monta kohtaa. Kaikki ne kohdat ovat kuitenkin Jumalan sanaa, eikä niitä minusta pitäisi mennä selittämään millään toisella kohdalla jos ne jo itsessään ovat selkeitä. Koko Raamattu muuttuu epäloogiseksi jos kaikki vaikeasti hyväksyttävät kohdat selitetään helpommiksi mukavemmilla jakeilla.
En väitä että ymmärtäisin Raamattua jotenkin paremmin kuin sinä tai kukaan muukaan, enkä todellakaan halua tai yritä opettaa ketään. Nämä olivat vain omia ajatuksiani, toivon että olen väärässä.
Tästä aiheesta ei ole kovin paljoa opetusta ja sekin vähä mitä on, hyppii usein kaikkien vaikeiden paikkojen yli. Tiedän ettei monikaan mies(=pappi) ole kiinnostunut kyseisestä aiheesta, koska se ei ole henkilökohtainen. Eikä miehillä taida olla mitään syytä epäillä omaa arvoaan Jumalan kuvana.
Kiitos paljon edellisistä vastauksistasi! Halusin vielä kirjoittaa tämän ihan omia ajatuksiani selkeyttääkseni, en odota mitään vastausta tähän


Hyvää jatkoa ja siunausta!

[Nettipappi Marko]

Hei Uula!

Sanoit viestisi lopuksi, ettet kaipaa vastausta. Mutta jos kirjoittaa Nettipapin palstalle, niin väistämättä sellaisen saa, vaikkei haluaisikaan. Palstan sääntöihin kun kuuluu, että Nettipappi saa aina viimeisen sanan.

Tosin pitkästi en aio kirjoittaa. Viestiisi ei näet pysty fiksusti vastaamaankaan. Minulta näet loppuvat perustelut kesken. Koen, että on aivan sama, mitä sanon. Sinä et kaipaa vastauksia. Sinulla on jo vastaus, jonka mukaiseksi aiot kääntää minkä tahansa kohdan Raamatusta.

Ainoa vastaus, jonka ilmeisesti hyväksyt, on se, että suostuisin sanomaan Raamatun alistavan naista. Se on sinun lähtöoletuksesi, ja tarvittaessa käännät Raamatun jakeen vaikka päälaelleen, jotta saat sen vastaamaan ennakkokäsityksiäsi. Tässä muutama esimerkki:

1. Minä kirjoitin, miten nainen on kaikesta muusta luomakunnasta poikkeavalla, paljon arvokkaammalla tavalla luotu kuin mies. Sinun mielestäsi se on ollut tarpeellista, jotta nainen edes jollain tavalla eroaisi eläimistä.

2. Minä kirjoitin, miten miehen ei ollut hyvä olla yksin ja Jumala näki, että tämä tarvitsi apua. Sinun mielestäsi nainen luotiin miehen tarpeiden tyydyttäjäksi ja alamaiseksi.

3. Minä kirjoitin, miten Raamatussa mieheltä vaaditaan paljon enemmän. Sinä ajattelet, että se kertoo vain miehen suuremmasta arvosta ja siitä, että naista pidetään heikkona ja epäluotettavana.

4. Minä kirjoitin, miten Raamatussa korostetaan, ettei Kristuksessa ole miestä eikä naista. Sinun mielestäsi se kertoo, että miehet hallitsevat ja naiset alistetaan, ja kummallakin on paikkansa Kristuksessa. Jopa kultainen sääntö mielestäsi tarkoittaa vain miehiä, eikä hyvää tarvitse tehdä naisille.

Voin oikein hyvin kuvitella, mitkä vastaväitteet keksisit, jos sanoisin nuo asiat toisinpäin. "Mieheltä ei vaadita niin paljon kuin naisilta", tarkoittaa varmaan, että mies on arvokkaampi, kun hän pääsee helpommalla. "Mies luotiin kaikista muista luoduista poikkeavalla tavalla" on itsestään selvää, koska mies on arvokkaampi. Ja tätä rataa.

Olen kovin pahoillani siitä, miten haavoitetuksi koet itsesi Raamatun äärellä. Elämme yhteiskunnassa, jossa samanlaisuus on samanarvoisuutta. Sitä minä en pysty Raamatusta ottamaan pois, että siellä ihan oikeasti nähdään mies ja nainen erilaisina. Eikä minulla riitä taito, että saisin sinut omista lähtökohdistasi käsin näkemään, että Raamatussa arvo kätkeytyy juuri toisiaan täydentävään erilaisuuteen. Ei pätkääkään eriarvoisuuteen tai alistamiseen.

[ju]

Hei! Törmäsin sattumalta tähän vanhaan keskusteluun, mutta koska aihe ei varmaan ole mihinkään vanhentunut, ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni ja kuulla nettipapin ajatuksia, koska itse olen vain maallikko. Puolisoni kanssa olemme näistä asioista kuitenkin monesti puhuneet, ja meille molemmille kolmekymppisille nuorille tämä asia valkenee Raamatun valossa aivan selvänä, enkä oikeastaan ymmärrä, miten asian voi nähdä mitenkään muuten. Raamatussa puhutaan kahdesta täysin eri asiasta: siitä, miten ihmisten tulisi elää maan päällä, ja toisaalta siitä, mikä on ihmisten Jumalasuhde ja miten Jumala heidät näkee. Jumala loi miehen omaksi kuvakseen ja naisen miehen avuksi. Asiaa voi koittaa selittää miten haluaa, mutta Raamattu esittää asian juuri näin joka ainoassa kohdassa, jossa puhutaan miehen ja naisen keskinäisestä asiasta. Raamatun sanotaan olevan joskus vaikeatulkintainen tai ristiriitainen, mutta tässä asiassa se on yksiselitteinen ja johdonmukainen: nainen on miehen määrysvallan alla ja hänen apunaan, ei päinvastoin. Edelleen papintehtävät kuuluvat yksinomaan miehelle, ja nähdäkseni tähän liittyy tuo raamatunkohta, jossa naisia kehotetaan peittämään päänsä kirkossa - he eivät ole "kelvollisia" kulkemaan kirkossa paljain päin. Nuorempana koin kaikki nämä asiat maalaisjärjen ja kaiken moraalin vastaisena, olihan minulle lapsesta saakka kerrottu miesten ja naisten olevan täysin samanarvoisia. Tämä ajatusmalli johti minut avioliittoon, jossa eksyin perin pohjin Jumalan sanasta. Myöhemmin kun puolisoni oli eronnut minusta Jumala johdatti minut jälleen sanansa äärelle ja löysin puolison, joka jakaa kanssani samat arvot, ja joka on myös tästä miesten ja naisten välisestä erosta täysin samaa mieltä. Elämämme on nyt tasapainoista ja onnellista ja koemme, että Jumala on keskellämme arjessamme. En ihan henkilökohtaisesti usko siihen, että poikkeaminen perinteisistä sukupuolirooleista ja Raamatun asettamasta järjestyksestä olisi niinkään synti Jumalaa kuin ihmistä itseään kohtaan. Jumalan tahdosta poikkeaminen aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta , ja juuri siksi Jumala on meille ohjeensa Raamatussa antanut: vain niitä noudattamalla voimme elä onnellista elämää. Maan päällä mies on naisen yläpuolella ja vaimon on alistuttava miehensä tahtoon ja palveltava häntä. Kokonaan toinen asia on miesten ja naisten suhde Jumalaan: Hänen edessään ei ole eroa miehen ja naisen välillä. Molempien rukoukset kuullaan samalla tavalla, molemmat ovat Hänelle yhtä arvokkaita ja rakkaita, ja molemmille aukeaa taivaspaikka samoin ehdoin. Vaikka miehet ja naiset eivät todellakaan ole tasaveroisia maan päälla ja vaikka heidän tehtävänsä eroavat toisistaan hyvinkin paljon täällä maan päällä, niin Jumala ei tee heidän välilleen eroa jos molemmat ovat yhtä lailla uskovia ja elävät parhaansa mukaan Hänen tahtonsa mukaisesti.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Ju!

Nettipapin palstan aiheet eivät vanhene. Joskus saattaa olla joku teema, joka on vahvasti johonkin aikaan sidottu, mutta niistä nousevat kysymykset ovat usein yleispäteviä. Siksi mitä tahansa olemassa olevaa kysymysketjua saa jatkaa lisäkysymyksillä.

Kirjoitit tosi jyrkkiä ja vahvoja asioita. Olet poiminut ajatuksia Raamatusta ja kärjistänyt niitä tai tulkinnut "mies hallitsee, nainen alistuu" -asetelman läpi. En voi allekirjoittaa suurinta osaa väitteistäsi, mutta pidän upeana sitä, että vakka ja kansi ovat löytäneet toisensa. Olen iloinen puolestasi, että sinulla on puoliso, jonka kanssa jaatte samat arvot ja näkemykset. Kovin moni ei luultavasti ajatuksiasi hyväksy.

Raamatussa on monia miehiä ja naisia koskevia ohjeita. Osa niistä herättää vaikeita kysymyksiä. On väärää oikomista jos nostetaan keskiöön vaikeimmin tulkittavat kohdat. Tärkeintä on katsoa kokonaisuutta ja paneutua helppoihin kohtiin, joiden avulla selitetään vaikeita. Olen vastannut edellisissä viesteissäni varsin perusteellisesti yleisellä tasolla. Siksi en tee tästä vastauksestani mitään johdonmukaista kokonaisesitystä, vaan ajattelin nostaa muutamia raamatunkohtia sinulle pohdittavaksi. Ne lähestyvät kysymystäsi päinvastaisesta suunnasta kuin sinä teet.

Raamatussa puhutaan kahdesta täysin eri asiasta: siitä, miten ihmisten tulisi elää maan päällä, ja toisaalta siitä, mikä on ihmisten Jumalasuhde ja miten Jumala heidät näkee.

Mielestäni asia on päinvastoin. Raamattu ei käsittele ihmiselämää kahtiajakoisesti. Uskon silmin katsotaan sellaista, mikä ei näy, mutta silti ihmisen elämä on yksi kokonaisuus. Raamatun näkökulmasta usko tekee ihmiselämän kokonaiseksi, kun uskon puuttuminen sitä vastoin jättää ihmiselämän kokonaisuudesta jotain pois.

Raamattu on pullollaan Jumalan antamia ohjeita tätä elämää varten. Ne eivät ole hengellisestä elämästä erillisiä ja vähäpätöisiä kohtia, vaan vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi perhe-elämän suhteen miehille annetaan ohje pitää maallinen ja hengellinen tasapainossa, eli elää vaimoaan kunnioittaen, ettei mikään estä rukouksia:

     Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti,
     muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle
     kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen.
     Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. (1. Piet. 3:7)

Jumala loi miehen omaksi kuvakseen ja naisen miehen avuksi. ... tässä asiassa se on yksiselitteinen ja johdonmukainen: nainen on miehen määrysvallan alla ja hänen apunaan, ei päinvastoin.

Maan päällä mies on naisen yläpuolella ja vaimon on alistuttava miehensä tahtoon ja palveltava häntä.

Olet oikeassa siinä, että naiselle annetaan ohje kunnioittaa miestään ja suostua hänen tahtoonsa. On siksi äärimmäisen tärkeä tajuta, että se on ohje naiselle. Mikään Raamatunkohta ei anna miehelle oikeutta määrätä ja pomottaa. Miehelle annetaan hyvin selkeä ohje rakastaa vaimoaan ja olla valmis uhraamaan henkensä hänen puolestaan. Sitäkään ei saa kääntää väärinpäin, ja todeta, että naisen on lupa pompottaa miestään rakkaudettomuuteen vedoten: "Koska et tee, mitä haluan, se osoittaa, ettet rakasta minua."

Yritin löytää Raamatusta kohdan, jossa nainen asetettaisiin miehen palvelijaksi. En löytänyt. Enkä usko jatkossakaan löytäväni. Ylipäätään ihmettelen, kuinka usein nähdään alisteisena asiana se, että nainen luotiin miehelle avuksi. Jos joku ihminen on tippunut suohon, ja toinen tulee auttamaan häntä, ei auttajaa koskaan pidetä alistettuna ihmisenä. Autettavahan siinä on se "alempi". Juuri näin asia meni luomisessa. Tilanne lähtee liikkeelle ainoasta asiasta, joka ei ollut hyvin luomisen jälkeen:

     Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.
     Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
     (1. Moos. 2:18)

Miehen ei ollut hyvä olla yksin, joten hän tarvitsi apua. Nainen luotiin tuomaan apu miehen ongelmaan. Minä en pysty näkemään asetelmaa alisteisena. Pikemminkin minun miehiselle itsetunnolleni on kolauksena se, kun Raamattu tässä opettaa, että mies ei voi hyvin yksinään.

Jos kaikesta huolimatta halutaan nähdä asia niin, että naisen kuuluu olla miehen palvelija, on Raamatun valossa silti väärin väittää, että nainen olisi alempi. Jeesus itse sanoo vahvan jumalallisen totuuden:

     Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä
     olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille:
     "Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät
     vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa
     olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on
     suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon
     kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla,
     vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla?
     Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka
     palvelee. (Luuk. 22:24-27)

     Jeesus istuutui, kokosi kaksitoista opetuslastaan ympärilleen
     ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on
     oltava viimeinen ja kaikkien palvelija." (Mark. 9:35)

Tästä seuraa kaksi vaihtoehtoa: a) Jos mies haluaa nähdä naisen palvelijana, hänen on myönnettävä, että nainen on suurempi ja arvokkaampi. b) Jos mies haluaa olla suurempi ja arvokkaampi kuin nainen, hänen on osoitettava se palvelemalla naista. Jo juutalaiset rabbit opettivat luomiskertomuksesta: Pään luista luotu nainen olisi miehen yläpuolella ja jalan luista luotu olisi miehen alapuolella. Siksi nainen luotiin kylkiluusta, joka on rinnalla ja kaikkein lähinnä sydäntä.

Naiselle on annettu ohje kunnioittaa miestä. Tätä ohjetta edeltää yleinen kehotus alistua toisten tahtoon sukupuolia erittelemättä. Naiselle annettujen ohjeiden jälkeen miesten rima nostetaan todella korkealle, kun elämä aviomiehenä pitää olla samaa tasoa kuin Jeesuksen elämä:

     Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
     Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
     sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan
     pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja. Niin
     kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon
     tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
     Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti
     seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen.
     Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla voidakseen asettaa
     sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa,
     ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on
     rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa
     vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan,
     vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin
     seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
     (Ef. 5:21-30)

Edelleen papintehtävät kuuluvat yksinomaan miehelle, ja nähdäkseni tähän liittyy tuo raamatunkohta, jossa naisia kehotetaan peittämään päänsä kirkossa - he eivät ole "kelvollisia" kulkemaan kirkossa paljain päin.

Näistä aihepiireistä on ihan omat ketjunsa tällä foorumilla. Vilkaise näitä linkkejä: Naispappeus ja Pään peittäminen ja naisen asema. Lisäksi on yksi vielä yleisempi kysymys aiheesta Naisen asema.

Raamattu antaa erilaisia tehtäviä miehille ja naisille. Myös tuosta pään peittämisestä on annettu silloisen kulttuurin mukaiset ohjeet. Juutalaisuudessa asia menee nykyään juuri toisinpäin. Miehet eivät saa kulkea paljain päin esimerkiksi itkumuurin luona. Naiset saavat.

Teet valitettavasti aika raskauttavan virheen laittamalla mukaan arvolatauksen sisältäviä lisäsanoja, joita Raamattu ei käytä. Miltä sinun korvaasi kuulostaisi seuraava muunnos: "Miehiä kehotetaan olemaan paljain päin kirkossa - he eivät ole kelvollisia käyttämään päähinettä"? Kummallekin annetaan ohje: miehille paljas pää, naisille päähine. Kummastakin sanotaan, että he häpäisevät itsensä, jos toimivat päinvastoin. Jos aletaan värittää ohjetta, pienetkin nyanssit vääristävät Jumalan Sanaa, ja erilaisuuden rikkaus muuttuu syrjimiseksi.

En ihan henkilökohtaisesti usko siihen, että poikkeaminen perinteisistä sukupuolirooleista ja Raamatun asettamasta järjestyksestä olisi niinkään synti Jumalaa kuin ihmistä itseään kohtaan. Jumalan tahdosta poikkeaminen aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta , ja juuri siksi Jumala on meille ohjeensa Raamatussa antanut: vain niitä noudattamalla voimme elää onnellista elämää.

Tästä olen samaa mieltä kanssasi, vaikka edellä olenkin noiden yksityiskohtien ja tulkintojen kanssa vahvasti eri mieltä. Koen, että yhteiskunnassa on paljon pahoinvointia siksi, että sukupuolien erilaisuutta ei kaikessa rikkaudessaan tunnusteta. Ymmärrän tällaisen kehityskulun oikein hyvin, jos esimerkiksi kotiäidin työpanosta ei tunnusteta rahallisesti yhtä hyväksi kuin jotain miehisempää ammattia. Se antaa rivien välistä viestin, että toinen työ on toista arvokkaampaa. Se on yksi tekijä, jonka jälkeen Raamattu nähdään vihollisena, kun siellä puhutaan miesten ja naisten erilaisuudesta. Automaattisesti siihen sekoittuvat ajatukset erilaisesta arvosta.

Vaikka miehet ja naiset eivät todellakaan ole tasaveroisia maan päälla ja vaikka heidän tehtävänsä eroavat toisistaan hyvinkin paljon täällä maan päällä, niin Jumala ei tee heidän välilleen eroa jos molemmat ovat yhtä lailla uskovia ja elävät parhaansa mukaan Hänen tahtonsa mukaisesti.

Jos Jumala ei tee eroa miehen ja naisen välillä, silloin kristittyjen on taisteltava sen puolesta, etteivät ihmisetkään tee. Vähintäänkin seurakunnassa on puhuttava miehistä ja naisista tasaveroisina ja yhtä arvokkaina. Tie tasa-arvoon on kyllä vaikea, koska nykyaikana tasa-arvoksi nähdään tasapäisyys ja samanlaiset tehtävät. Minun mielestäni arvo on löytynyt vasta sitten, kun nähdään arvo yhtä suurena, vaikka sukupuolet ja heidän vahvuutensa sekä tehtävänsä nähtäisiin erilaisina.

[ju]

Hei! Hauska huomata, että selvästikin paneudut vastaamaan keskusteluviesteihin. Allekirjoitan hyvin suuren osan siitä, mitä sanot. Olen täysin tietoinen siitä, että useimmat suomalaiset ovat kanssani naisten asemasta täysin vastakkaista mieltä. Se ei tule minulle yllätyksenä eikä järkytyksenä ja uskon myös, että tasa-arvoisesta asemastaan kiinni pitäv nainen voi olla nk. hyvä kristitty. Rippikoulussa pappi puhui kehällisistä ja keskeisistä asioista Raamatussa. Keskeistä on usko Kristukseen ja pelastukseen, kehällistä on keskustelu miehen ja naisen asemasta ja mielestäni vielä kehällisempää on keskustelu oikeasta pukeutumisesta, syömisestä tai siitä, kuka peittää päänsä ja missä. Olen erittäin huono tietokoneiden kanssa joten en pysty tähän hätään lainaamaan hänen kirjoituksiaan, mutta ketjun aloittaja puhui mielestäni juuri niillä sanoin, että naisen kuuluu peittää päänsä kirkossa, koska ei ole kelvollinen olemaan paljain päin Jumalan edessä. Tämä oli siis hänen raamatuntulkintansa, mutta jos hän ei näin itseään ilmaissut olen väärässä. Joka tapauksessa alkuseurakuntien parissa ajatus oli varmastikin juuri samantapainen. Itse olen sitä mieltä, että tällaiset pukeutumisohjeet ovat kaikkein kehällisintä sisältöä mitä Raamatusta löytyy, ja siten tällaisten ohjeiden relevanssi on aika pieni. Toisaalta on myöskin niin, että nämä ohjeet ovat aikasidonnaisia, ja minut itseni on hyvin vahvasti kasvatettu siihen, että hatun pitäminen sisätiloissa on hyvin epäkohteliasta. Suon mielelläni vanhoille rouville sen ilon, että he kaikin mokomin voivat pitää hattua myös kirkossa, mutta nuorempien naisten kohdalla se olisi kerrassaan mautonta, tämän ajan ja paikan pukeutumissäännösten johdosta.

Jos Raamattu ei käsittele miehen ja naisen asemaa kahtiajakoisesti, se on epälooginen ja epäjohdonmukainen. Raamattu on hyvin selkeä siinä, että miehellä ja naisella ei ole mitään eroa Jumalan edessä. He ovat täysin samanarvoiset ja yhtä tärkeät Hänen edessään. Minusta tästä voidaan loogisesti johtaa se, että miehen ja naisen sielut ovat myöskin yhtä arvokkaat ja tärkeät. Raamattu on tässä yksiselitteinen ja helppotulkintainen. Raamattu kertoo myös, että Jumala loi naisen miestä auttamaan, koska näki, että miehen ei ole hyvä olla yksin. Uusi testamentti kertoo meille, että naisen on alistuttava miehen tahtoon. Suoraa viittausta ei tehdä, mutta mielestäni henkisesti tästä voi vetää loogisen yhteyden luomiskertomukseen. Maan pällä, tässä elämässä, nainen on miehen alamainen. Miten se on yhteensovotettavissa täydellisen samanarvoisuuden kanssa? Ei mitenkään. Siksi Raamattu käsittelee tätä asiaa kahtiajakoisesti. Ihmisen elämä on kokonaisuus, se on totta, mutta miehen ja naisen suhdetta käsitellään kahtiajakautuneesti tai vaihtoehtoisesti Raamattu on asiassa täysin epäjohdonmukainen.

Antaako Raamattu miehille vain etuoikeuksia vailla velvollisuuksia? Antaako Raamattu miehelle vallan alistaa nainen? No ei. Raamattu määrää -ei pyydä- naisen alistumaan miehelleen, ja toimimalla toisin nainen toimii Jumalaa vastaan, mikä aiheuttaa elämään paljon turhia mutkia ja suruja. Raamattu ei anna miehelle oikeutta alostaa vaimoaan. Jos vaimo ei alistu itse tekee mies väärin ja syntiä jos hän pakottaa naisen johonkin, mitä hän ei tahdo. Maailma on pullollaan perheväkivaltaa ja huonoja parisuhteita, joissa mies kohtelee vaimoaan huonosti, ja niissä kaikissa mies tekee väärin ja syntiä. Meille ei tuota mitään vaikeuksia tuomita miestä, joka rikkoo velvollisuutensa rakastaa ja huolehtia vaimostaan, mutta jos vaimo rikkoo velvollisuutensa alistua miehelleen, häntä vain kiitetään oikeuksistaan kiinnipitämisestä. Todellisuudessa molemmat ovat yhtä väärin.

Olet ihan oikeassa, mies on niin heikko, että hän ei pärjää ilman naisen apua. Totta kai jokainen aikuinen pystyy elämään yksin ja olemaan peräti onnellinenkin yksin, mutta Jumalan tahdon mukaisessa parisuhteessa olisimme kaikki onnellisempia. Ja olet aivan oikeassa: miehelle on annettu valtava velvollisuus kun häntä kehotetaan rakastamaan vaimoaan kuten Jeesus rakastaa kirkkoa. Se ei ole helppo tehtävä ja todellakin jos mies kohtelee vaimoaan huonosti on se vakava synti. Mies on naisen yläpuolella, mutta mies ei voi käyttää "valtaansa" omaksi hyödykseen, vaan perheen ja vaimon parhaaksi. Mies joutuu varmasti luopumaan asioista, joita hän itse haluaisi pitääkseen perheensä onnellisena. Jos mies katsoo vain omaa etuaan toimii hän Jumalaa vastaan.

Onko sitten miehen taakka painavampi kuin vaimon? -No ei kyllä ole. Molemmat taakat ovat yhtä painavat ja samanarvoiset. Ovathan mies ja nainen Jumalan edessä samanarvoiset. Miehen täytyy tehdä epäitsekkäitä valintoja, kantaa vastuu, rakastaa vaimoaan kuin itseään ja olla perheen pää. Se on raskas taakka. Vaimon kuuluu omaehtoisesti ja pakottamatta alistua miehensä tahtoon. Onko se helppoa? -Tuskin. Vaimon kuuluu luottaa mieheensä ja hänen arvostelukykyynsä ja tavallaan luopua kontrollista, ja se lienee varsinkin nykynaisille todella vaikeaa.

Sanot että kärjistän asioita ja käytän sanoja "väärin". En ole koskaan pitänyt hiustenhalkomisesta. Nainen luotiin miehen avuksi. Tämä on Raamatun sanavalinta. Onko henkilö, joka on toisen apuna, ja jonka on alistuttava tälle toiselle orja? -Ei ole. Sellainen tulkinta olisi aivan väärä, koska siinä tilanteessahan miehelle ei olisi annettu tehtäväksi pitää vaimoaan onnellisena. Onko tällainen henkilö sitten palvelija? Raamatun tekstin perusteella voi ihan hyvin sanoa että on, että nainen on miehen palvelija, vaikka juuri nitä sanoja ei Raamatussa käytettäkään. Voisinko sanoa tällaista julkisesti? -Ei, en voisi. Silti olen sitä mieltä, että sanavalintani ovat Raamatun hengen mukaisia ja puolustan niitä.

Kirjoitat, että oikea tasa-arvo saavutetaan vasta sitten, kun mies ja nainen nähdän yhtä arvokkaina ja samalla nähdään se, että heillä on eri tehtävänsä. Tämä on juuri se, mitä viestissäni halusin tuoda esiin. Olen täsmälleen samaa mieltä

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Ju!

Kiitos taitavasta ajatustesi selittämisestä! Luulen saaneeni oikein hyvin kiinni niistä. Olet looginen ja perustelet näkemyksesi hyvin. Koen, että viimeisimmässä viestissäsi kirjoitit asioita, joissa monissa kohdin ajattelumme kulkee samoja linjoja, vaikka puemmekin ne eri muotoihin. Merkittävimmät näkemyseromme taitavat liittyä sanavalintoihin.

Suurin ero mielestäni on siinä, että minä en missään tapauksessa käyttäisi naisesta sanaa palvelija. Jos isä auttaa poikaansa nostamaan polkupyörän ojasta, kun tämä itse ei sitä sieltä saa, ei ole kyse palvelijasta vaikka kyse on auttajasta. Siksi minulle luomiskertomuksen kohta ei puhu palvelijasta, kun miehelle luotiin nainen avuksi.

Apu voidaan nähdä arvovaltaisena auttajana tai vähäisenä apulaisena. Ja totta on sekin, että eri ihmisille palvelija merkitsee eri asioita. Jollekulle se on arvostettu ja kunnioitettu ihminen, toiselle halpaa työtä tekevä hylkiö. Sitä suuremmalla syyllä itse vältän käyttämästä tällaista sanaa. Minulle "apu" on paljon neutraalimpi ilmaus. Siksi pidän hyvänä sitä, että ainakaan omien etsimisieni perusteella Raamattu ei liitä naiseen palvelijan leimaa.