Tervehdys Erilainensamanlainen.com!
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Vähemmän tärkeän tavaran ostaminen ei ole syntiä.
Perusteluihini otan vauhtia käyttämästäsi esimerkistä: Levyn ostaminen ei ole yhtään sen välttämättömämpää, vaikka sinulla ei niitä tiedostojakaan olisi. Kyllä ihminen ilman musiikkia pärjää, jos tarkaksi aletaan. Ja vaikka tiedostosi olisivat laittomia, ei levyjen ostaminen olisi silloinkaan välttämätöntä. Riittää, että laittomat tiedostot tuhotaan. ”Välttämätöntä” ostettavaa ihmisellä on tosi vähän. Yksinkertainen ruoka, juoma ja makuupussi taitaisivat olla alkuun riittäviä. Sitten, kun saa hyvän rengin paikan, ei tarvitse ostaa noitakaan, kun voi työllään elättää itsensä. Palkaksi riittäisi se, että saa ruokaa, nukkumapaikan ja välttämättömät vaatteet. Kaikki muu olisi sitten "ei välttämätöntä".
Jumala on kuitenkin antanut ihmiselle elämän iloittavaksi. Jopa pessimismistään kuuluisa Saarnaaja oivalsi tämän. Hänen kirjansa puhuu koko ajan ”turhuudesta”. Turhuus ei tarkoita syntiä, vaikka se nykyisessä kielenkäytössä saattaa joskus senkin sävyn saada. Turhuus on vastakohta välttämättömyydelle. Se on jotain tarpeetonta, mikä ei ole pakollista ja mistä ei ole hyötyä. Saarnaaja katseli maailmaa ja piti kaikkea turhana. Niinpä hän teki varsin lohdullisia johtopäätöksiä:
Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda
ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä.
Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? (Saarn. 2:24-25)
Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia
elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan
antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. Jumalan lahja
on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja
saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä. Kun Jumala täyttää
mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista.
(Saarn. 5:17-19)
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala
on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti
voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi,
jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken
vaivannäkösi keskellä. (Saarn. 9:7-9)
Salomo, joka saattoi olla itse Saarnaaja, oli valtavan rikas. Hänen omaisuutensa määrässä ei ollut enää mitään järkeä siinä mielessä, että oli ihan sama, olisiko sitä ollut puolet, neljäsosa vai kolminkertainen määrä. Silti Raamattu pitää sitä Jumalan siunauksena eikä vääränä asiana. Salomo pyysi Jumalalta viisautta. Jumala antoi sitä, mutta sen lisäksi Jumala sanoi:
Mutta minä annan sinulle myös sellaista, mitä et pyytänyt:
annan rikkautta ja kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa
koko elinaikanasi ole sinulle vertaa. (1. Kun. 3:13)
Samoin Job sai omaisuutta enemmän, mitä hän koskaan olisi tarvinnut:
Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli
siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta,
kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. (Job. 42:12)
Lisäksi kertomus Ananiaksesta ja Safirasta on opettavainen. Alkuseurakunnassa alkoi buumi, jossa kaikki möivät omaisuutensa ja lahjoittivat sen yhteiseen kassaan. Ananias vaimoineen halusi näyttää yhtä epäitsekkäältä ja möi talonsa, mutta antoi vain osan summasta yhteiseen kassaan. Silti hän teeskenteli antaneensa kaiken. Apostolit totesivat tähän:
Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat,
kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut
ihmisille, vaan Jumalalle." (Ap. t. 5:4)
Ananiasta ei syytetä missään vaiheessa siitä, että hän piti omaisuutta itsellään. Sehän oli hänen omaansa. Hänellä oli valta käyttää sitä niin kuin hyväksi näki. Syytös tuli siitä, että hän yritti käyttää omaisuuttaan petokseen.
Tämä seuraava lainaus on otettava varovaisesti, koska siinä ei puhuta niinkään omaisuudesta kuin Jumalan lahjojen käytöstä. Mutta toisaalta omaisuuskin on Jumalan lahjaa...
Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä
varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa.
Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se
otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. (1. Tim. 4:3-5)
Jumalan sanassa omaisuutta pidetään enemmän siunauksena kuin kirouksena – vaikka totta on sekin, että Jeesus toteaa, että rikkaan on vaikea päästä taivaaseen. Rikas kun helposti kiintyy omaisuuteensa, eikä luota Jumalaan. Silti Raamattu ei kiellä omistamasta. Kiellettyä on kiintyä omaisuuteen. Jos Jumalan lahja alkaa olla tärkeämpi kuin lahjan antaja, ollaan menty rajan yli. Lainaamasi Vuorisaarnan kohta kuuluu suuremmassa kokonaisuudessa seuraavasti:
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan
ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.
Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. (Matt. 6:19-21)
Aarteiden hankkiminen kielletään. Mutta on hyvä huomata, että aarteeksi tässä yhteydessä lasketaan se asia, joka vie myös sydämen. Esimerkkisi CD-levyistä peilautuukin pitkälti tähän. Onko se sinulle aarre, johon sinä kiinnyt sydämelläsi? Vai onko se omaisuutta, josta sinä kiität Jumalaa niin kuin muistakin hänen lahjoistaan?
On sanonta: ”Ei ole syntiä olla rikas, mutta on syntiä kuolla rikkaana.” Tämä ei ole Jumalan sanaa, mutta idea on ihan hauska. Rikkaus itsessään ei ole pahaa. Se yksi Jumalan tavoista siunata ihmistä. Näin hän näki hyväksi siunata esimerkiksi Jobia ja Salomoa. Mutta ymmärtääkseni sanonnan mukaan, jos ihminen ”kuolee rikkaana”, hän on pitänyt rikkautta itsessään niin tärkeänä, että hän on pitänyt siitä viimeiseen asti kiinni – vaikka siitä ei kuollessa olekaan enää mitään hyötyä.
Olet ottanut tästä asiasta itsellesi melkoisen taakan. Se vielä ruokkii itse itseään. Ne asiat, joita alkaa pitää synteinä, kiehtovat entistä enemmän. Jos pitää tavaran omistamista syntinä, kaikki omaisuus tuntuu entistä polttavammalta ja kiinnostavammalta. Ajattelen niin, että omaisuuden näkeminen Jumalan lahjana ja siitä kiittäminen ovat tärkeät keinot suhtautua oikein kaikkeen materiaan, jota itsellä on.
Loppuun vielä Lutherin selitys Isä meidän –rukouksen osasta ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.
Mitä se merkitsee?
Vastaus: Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.
Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä?
Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, OMAISUUS, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.
