Pelastuskysymys

[Elfslayer]

Laitoin äsken juuri yhden toisenkin kysymyksen, mutta tämä on mielestäni paljon paljon tärkeämpi (ja ehkä vaikeampi?) kysymys kuin äskeinen, koska tajusin vihdoin mikä mieltäni oikeasti vaivasi! En jaksaisi enää epämääräisesti pelätä, että pääsenköhän Taivaaseen, koskevatkohan nämä lupaukset nyt minua.

Eli:

Aina sanotaan että "usko Jeesukseen niin pelastut". Kuitenkin sitten Raamatusta nousee ja muutenkin sanotaan asioita, joiden takia ei sitten kuitenkaan pelastuisi (ehkä jopa uskosta huolimatta?). Toivon, että Nettipappi kommentoisi näitä väitteitä ja kertoisi, miten asiat oikein menevät.

A) Täälläkin esillä ollut Pyhän Hengen pilkka.
Mark 3:28 "Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. 29 Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." 30 He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki."

Entä jos sanoo, että Jeesuksessa oli saastainen henki? Voiko silloin enää katua ja pelastua? Tiedän, että usein sanotaan, että Pyhän Hengen pilkka on sitä, ettei usko Jeesukseen, mutta mitä tuo viimeinen lause sitten tarkoittaa? Entä jos sanoo, että uskovassa on saastainen henki? Entä jos sanoo Pyhän Hengen työtä tietämättömyydessään ihmisen itsensä tai pahojen henkien aikaansaamiseksi?

B) Jos muuttaa Raamatun tekstejä.
Ilm. 22:18 "Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu."

Entä jos vahingossa, hyvää tarkoittaen muuttaa Raamatun sanomaa? Tai vajavaisuudessaan ja syntisyydessään?

C) Jos opettaa väärin.
En nyt muista, mistä kohtaa Raamattua tämä on, mutta siinä sanotaan, että opettajat ovat vastuussa seurakunnasta, ja olen kuullut jopa, että yksittäinen kristitty olisi vastuussa siitä, jos hän ei ole kertonut jollekin, ja hän ei ole kuullut koskaan sanomaan Jeesuksesta, että voisi tulla uskoon. Voiko silloinkin pelastua? Millä tavalla tämä vastuu on, silläkö tavalla, että joutuu kadotukseen jos ei ole tehnyt näin?

D) Monessa kohtaa uuden testamentin kirjeitä sanotaan, että tehkää lujasti työtä pelastuaksenne. Entä jos ei tee tarpeeksi työtä Jeesuksen ja evankeliumin eteen? Voiko silloin pelastua?

E) Entä jos ei vain halua joistain synneistään eroon? Entä jos ei vain pysty tekemään parannusta kaikesta?

F) Ja vielä, onko olemassa joitain syntejä, joita kristitty ei voi tehdä ja saada niitä anteeksi sitten? Voiko luopua uskosta ja palata sen jälkeen vielä Jeesuksen luo?

Kiitos, olisin onnellinen jos voisit jotenkin auttaa. :'(

[Nettipappi Marko]

Hei Elfslayer!

Esitit suuria kysymyksiä, etkä ole varmasti ensimmäinen ihminen, joka niitä miettii. Itsekin olen monien näiden kysymysten kanssa aikoinani paininut ja saanut suurta ahdistusta mielelleni. Toivon, että osaan sanoa sinulle jotain sellaista, mikä on itseänikin lohduttanut.

Ensinnäkin huomasin, että yksi asia yhdistää kaikkia näitä esittämiäsi ongelmia. Ja sen olet tietämättäsi kirjoittanut jo kysymyksesi johdantoon:

En jaksaisi enää epämääräisesti pelätä, että pääsenköhän Taivaaseen, koskevatkohan nämä lupaukset nyt minua. ...  Aina sanotaan että "usko Jeesukseen niin pelastut". Kuitenkin sitten Raamatusta nousee ja muutenkin sanotaan asioita, joiden takia ei sitten kuitenkaan pelastuisi (ehkä jopa uskosta huolimatta?).

Tämä ongelma syntyy useimmiten siitä, jos Raamatun teksteissä laki ja evankeliumi sekoittuvat toisiinsa. Ne on kuitenkin osattava erottaa toisistaan. Siksi vastaan sinulle kahdessa osassa. Ensiksikin kirjoitan vähän laajemmin aiheesta laki ja evankeliumi. Sen jälkeen vasta pureudun varsinaisiin kysymyksiisi. Aloitetaan käsitteistä:

Laki = Kaikki, mitä Jumala vaatii ihmiseltä.
Evankeliumi = Kaikki, mitä Jumala antaa ihmiselle.

Mikään laki ei voi koskaan pelastaa ihmistä. Pelastus tulee ainoastaan evankeliumista. Roomalaiskirjeessä sanotaan tästä asiasta oikein hyvin:

     Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä
     noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
     (Room. 3:20)

     Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen
     kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
     (Room. 1:16)

Kun puhutaan pelastuksesta, laki ja evankeliumi pitää laittaa selvästi erilleen toisistaan. Se on teoriassa yksinkertaisesti sanottu, mutta niin kuin itsekin huomaat, Raamattua lukiessa tulee välillä suuria ahdistuksia. Se johtuu usein siitä, että ei tiedä, onko kyse laista vai evankeliumista. Olen joskus pitänyt aiheesta nuorteniltoja, ja silloin olen kirjannut ylös neljä asiaa, jotka minun mielestäni helposti hämmentävät lain ja evankeliumin eroa.

1. Rakkaus

Sekä Raamatussa että ylipäätään meidän kulttuurissamme ylistetään rakkautta. Siitä jää helposti sellainen kuva, että se on suurin ja ihanin asia maailmassa. No kyllä se saa sitäkin olla, mutta on erittäin tärkeää pitää selvänä se, että rakkaus on lakia. Jumala on asettanut ihmiselle vaatimuksen, että hänen on rakastettava toista ihmistä ja Jumalaa. Ja se on yksi kaikkein vaikeimmista Jumalan käskyistä:

     Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja
     jokainen, joka rakastaa isää, rakastaa myös hänen lastaan. Siitä me
     tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja
     noudatamme hänen käskyjään. Sitähän Jumalan rakastaminen on, että
     pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.
     (1. Joh. 5:1-3)

     Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
     Näin rakkaus toteuttaa koko lain. (Room. 13:10)

     Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle,
     eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua,
     kelpaa minulle. (Matt. 10:37)

Raamatussa laki ja rakkaus kuuluvat yhteen - eivät evankeliumi ja rakkaus tai armo ja rakkaus. Rakkaus on vaatimus, jota ihminen ei voi koskaan noudattaa lähellekään täydellisesti. Ainoastaan Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on evankeliumia, mutta ihmisen rakkaus on aina lakia. Jos tämä menee sekaisin, on omantunnon ahdistus varma.

2. Omatunto

Laki ja omatunto toimivat tehokkaasti yhdessä. Ne saavat ihmisen aina ahdistuneeksi synneistään. Rehellinen kristitty ei pääse koskaan omatuntoaan karkuun. Omantunnon ääntä täytyy kuunnella, koska omantunnon tehtävä on kolkuttaa, kun on tehty väärin. Ja kristitty tekee väärin. Hänestä ei tule täydellistä. Siksi kuuluu asiaan, että joskus tulee ahdistus. Täysin rauhallinen omatunto on vain sellaisella ihmisellä, joka on kääntänyt selkänsä Jumalalle niin kovasti, että hänen omatuntonsakin on hiljentynyt. Levottomin omatunto on sellaisella ihmisellä, joka on juuri tullut synnintuntoon. Terve kristityn omatunto on jossain tällä välillä ja siksi Raamattua lukiessakin välillä kolkuttaa. Tällöin yksi hyvä lohdutus saa olla tämä raamatunkohta:

     Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi.
     Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
     (Room. 5:20)

3. Laki, joka näyttää evankeliumilta.

Ajattelen, että tämä on sinun suurin ahdistuksesi aihe. Kristitty on tottunut siihen, että hän ei osaa noudattaa esimerkiksi 10 käskyä täydellisesti. Sen rikkominen ei siis aiheuta elämää suurempaa ahdistusta. Mutta koska Jeesus on meidän pelastajamme, on helppo luulla, että Jeesukseen liittyvissä asioissa kristityn pitää pystyä täydellisyyteen. Mutta Jeesus oli itse Raamatun kaikkein ankarin lain saarnaaja:

     Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita
     häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea
     silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi,
     että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu
     helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois.
     Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko
     ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:28-30)

     Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja
     minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä
     kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa. (Mark. 8:38)

     Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös
     taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille,
     ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14-15)

Näiden sanojen äärellä kukaan ei jää kylmäksi. Raamatun lukija tajuaa, että nyt ollaan todellakin pelastuskysymysten äärellä. Mutta niinhän ollaan myös 10 käskyn kohdalla. Jos rikot edes yhtä käskyä, olet helvetin lapsi, ellet saa syntiäsi anteeksi. Miksi tämä tilanne eroaisi siitä? Mitään näistä Jeesuksen antamista käskyistä kukaan ihminen ei voi noudattaa täydellisesti. Laki osoittaa, että ihminen on syntinen.

Jeesus sanoi kerran todella ankarat sanat rikkaalle nuorukaiselle. Hänen olisi pitänyt myydä kaikki ja antaa omaisuus köyhille. Tämä ei pystynyt ja lähti pettyneenä pois. Nuorukaisen pahin virhe ei ollut se, ettei hän voinut noudattaa Jeesuksen käskyä, vaan se, että hän lähti pois Jeesuksen luota. Jeesus oli ainoa, joka olisi pystynyt antamaan anteeksi. Opetuslapset puolestaan toimivat tässä asiassa kerran aivan oikein:

     Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: "Sietämätöntä
     puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?" ... Monet Jeesuksen opetuslapset
     vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.
     Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?" Simon Pietari vastasi
     hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat."
     (Joh. 6:60, 66-68)

4. Sanat, jotka ovat sekä lakia että evankeliumia

Raamatussa on kohtia, jotka lukija näkee lakina tai evankeliumina sen mukaan, mikä hänen elämäntilanteensa ja sielunsa tila on. Esimerkiksi seuraavia tulee mieleeni:

     He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut,
     sinä ja sinun perhekuntasi." (Ap. t. 16:31)

     Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.
     Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matt. 6:34)

     Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! (Fil. 4:4)

     Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme
     Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Ef. 5:20)

     Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on
     yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät
     kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7)

Sanojen vaikutus riippuu kovasti siitä, kokeeko lukija kyseiset kohdat vaatimuksina vai lupauksina. Enkä minä osaa sanoa, että ne pitäisi ilman muuta lukea tietyllä tavalla. Raamatun rikkaus on siinäkin, että se puhuu toisinaan suoraan ihmisen omaan elämäntilanteeseen.


Raamattua lukiessa tarvitaan sekä lakia että evankeliumia. Jos lukee vain lakia, ahdistuu ja pahimmillaan menettää uskonsa rakastavaan Jeesukseen omana pelastajanaan. Jos lukee vain evankeliumia, ei kohta enää tarvitse Jeesusta ja anteeksiantoa, koska ei tunne omia syntejään. Kumpaakin tarvitaan, mutta pelastuksen asiassa ne on pidettävä erillään: laki tulee täyttää, evankeliumi uskoa. Laki kauhistuttaa, evankeliumi pelastaa.

On vain yksi asia, missä lain ja evankeliumin saa yhdistää: Jeesus. Suurinta evankeliumia on se, että Jeesus täytti lain, joten meiltä sitä ei enää vaadita pelastumiseen:

     Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi,
     ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa
     kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.
     (Ap. t. 13:38-39)

[Nettipappi Marko]

No moi, Elfslayer!

Jatkan nyt tutustumalla yksityiskohtaisemmin esittämiisi asioihin:

A) Täälläkin esillä ollut Pyhän Hengen pilkka.
Mark 3:28 "Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. 29 Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." 30 He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki."

Entä jos sanoo, että Jeesuksessa oli saastainen henki? Voiko silloin enää katua ja pelastua? Tiedän, että usein sanotaan, että Pyhän Hengen pilkka on sitä, ettei usko Jeesukseen, mutta mitä tuo viimeinen lause sitten tarkoittaa? Entä jos sanoo, että uskovassa on saastainen henki? Entä jos sanoo Pyhän Hengen työtä tietämättömyydessään ihmisen itsensä tai pahojen henkien aikaansaamiseksi?

Niin kuin sanoit, aiheesta on jo tällä foorumilla kirjoiteltu. Minullakin on laajempi vastaus tässä linkissä: Pyhän Hengen pilkka. En siksi kirjoita nyt kovin laajasti. Totean vain yhteenvetona tuosta kirjoituksestani, että Pyhän Hengen pilkkaa eli tahallista syntiä on se, että ihminen tietoisesti hylkää Jeesuksen. Jeesus tuli maailmaan sovittaakseen kaikki maailman synnit. Ainoastaan se synti on anteeksiantamaton, että hylkää Jeesuksen omana pelastajanaan. Silloin ei ole enää mitään muuta pelastusreittiä, koska Jeesus on ainoa tie, totuus ja elämä.

B) Jos muuttaa Raamatun tekstejä.
Ilm. 22:18 "Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu."

Entä jos vahingossa, hyvää tarkoittaen muuttaa Raamatun sanomaa? Tai vajavaisuudessaan ja syntisyydessään?

Tässä jälleen laki ja evankeliumi sotkeutuvat keskenään. Onhan Raamatussa myös sana: "Joka sanoo sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen." Raamatun sanan muuttaminen ei tuskin ole yhtään sen lievempää tai pahempaa. Se on Jumalan sanan vääristämistä ja pelastuksen suhteen se aiheuttaa yhtä suuren ongelman kuin kaikki muutkin synnit. Minä itse olen tässä todellakin tähtäimessä. Tänäänkin olen istunut pitkään netissä ja kirjoittanut paljon opetusta Raamatusta. Todellakin rukoilen, että osaisin opettaa oikein. Mutta aivan varma olen, että kaikkea en ole virheettömästi osannut sanoa. Uskon silti, että Jeesuksen tähden myös ne syntini ovat anteeksi annettuja. Pelkään sitä, että opetan väärin. Mutta en pelkää sitä, että minun syntini vievät minut kadotukseen, koska Jeesus on suurempi kuin syntini.

C) Jos opettaa väärin.
En nyt muista, mistä kohtaa Raamattua tämä on, mutta siinä sanotaan, että opettajat ovat vastuussa seurakunnasta, ja olen kuullut jopa, että yksittäinen kristitty olisi vastuussa siitä, jos hän ei ole kertonut jollekin, ja hän ei ole kuullut koskaan sanomaan Jeesuksesta, että voisi tulla uskoon. Voiko silloinkin pelastua? Millä tavalla tämä vastuu on, silläkö tavalla, että joutuu kadotukseen jos ei ole tehnyt näin?

Raamatusta löytyy kyllä tosi kovia kohtia. Yksi rajuimpia lienee Hesekielin kirjassa:

     Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet
     suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta. Kun minä uhkaan
     jumalatonta kuolemalla, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu
     hänelle, ellet varoita häntä hänen elämänmenostaan, hän kuolee syntiensä
     tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos sinä
     varoitat jumalatonta hänen vaelluksestaan ja kehotat häntä kääntymään
     tieltään eikä hän silti käänny, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä
     pelastat elämäsi. (Hes. 33:7-9)

Tässä kohdassa ilmaus "ihminen" tarkoittaa erityisesti profeetta Hesekieliä, mutta yhtä hyvin voimme ajatella, että kaikilla ihmisillä on vastuu toisistaan. Ja jos minä teen jonkun asian huonosti, niin minun syynihän se on. Mutta onko se pelastuksen kannalta taaskaan huonompi asia kuin esimerkiksi himoiten katsominen, jonka Jeesus rinnastaa aviorikokseen. Tottakai lähimmäisen puolesta on enemmän kuin ikävää, jos hän ei saa kuulla evankeliumia, kun minä päätän olla hiljaa. Mutta koskaan en voi olla tässäkään asiassa niin hyvä, että voisin omilla teoillani pelastaa itseni. Jälleen on syytä pitää laki ja evankeliumi oikealla tavalla erillään toisistaan. Myös tällä elämän osa-alueella tehtyjen virheiden takia tarvitsen Jeesusta.

D) Monessa kohtaa uuden testamentin kirjeitä sanotaan, että tehkää lujasti työtä pelastuaksenne. Entä jos ei tee tarpeeksi työtä Jeesuksen ja evankeliumin eteen? Voiko silloin pelastua?

Ihmisen on tehtävä riittävästi työtä, jotta hän pysyy uskossa. Esimerkiksi jos ei hoida uskonelämäänsä, niin turha on syyttää Jumalaa siitä, että se kuihtuu pikkuhiljaa. Mutta laki ja evankeliumi sotkeutuvat jälleen autuaasti keskenään, jos kuvitellaan, että ihminen pelastuu sitä varmemmin, mitä enemmän hän uurastaa. Vain usko Jeesukseen pelastaa. Se on joko-tai -kysymys. Välimuotoja ei ole. Uskoa ei kuitenkaan voi heittää lipaston laatikkoon odottamaan. Sen pitää olla käytössä omassa elämässä. Silloin se pysyy kunnossa, eikä yhtenä päivänä tarvitse sitten herätä siihen, että onkin jo aikaa sitten luopunut uskostaan. Mutta kuten sanottua, myös tällä elämän osa-alueella on paljon syntiä jokaisessa kristityssä. Siksi he tarvitsevat Jeesusta.

E) Entä jos ei vain halua joistain synneistään eroon? Entä jos ei vain pysty tekemään parannusta kaikesta?

Niin. Me muut olemmekin jo täydellisiä. Harmi, jos sinä et ole. Niin. Sinä ja Paavali:

     Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani,
     ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
     En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta
     jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee
     minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki:
     haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä
     iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan
     toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani
     vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut
     tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen
     Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia,
     mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:18-25)

Anteeksi sarkasmi, mutta mikään ei ole kamalampaa lakia kuin se, että ihmiseltä vaadittaisiin kaiken lisäksi puhtaat motiivit ja vilpitön sydän. Periaatteessa kristitty on sitä mieltä, että Jumalan laki on hyvä, mutta turmeltunut luonto inttää silti vastaan ja tekee välinpitämättömästi ja tahallaankin syntiä. Jos jää tuijottamaan sitä, niin tämä todella on kuoleman ruumis. Kristityn ei kuulukaan tuijottaa itseään ja omaa pahuuttaan vaan Kristusta ja hänen suurta armoaan. Siinä on evankeliumi.

F) Ja vielä, onko olemassa joitain syntejä, joita kristitty ei voi tehdä ja saada niitä anteeksi sitten? Voiko luopua uskosta ja palata sen jälkeen vielä Jeesuksen luo?

     Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat
     Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 8:1)

     Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat,
     ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus
     eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka
     on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
     (Room. 8:38-39)

Sellaista syntiä ei ole, jota Jeesus ei voisi antaa anteeksi. Ja jos vaikka kristitty luopuisikin uskosta, niin Jumala ei pura liittoaan omalta puoleltaan:

     Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa
     olemustaan hän ei voi kieltää. (2. Tim. 2:13)

     Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä,
     joka luokseni tulee, minä en aja pois. (Joh. 6:37)

Jumalan puolelta on syli aina avoin tuhlaajapojalle ja -tyttärelle. Toivottavasti näistä ajatuksistani - ja ennen kaikkea Raamatun kohdista - oli sinulle apua. Kysy lisää, jos vielä askarruttaa.

[surku]

Eli siis ihmisen pelastumisesta kysymys. Kun meille ainankin riparilla opetettiin että pelastua voi yksin uskosta, yksin armosta, eikä käskyjä noudattamalla. Niin miten sitten kuitenkin olen joskus lukenut että pitäisi täysin seurata Jumalan sanaa pelastuakseni. Voinko siis pelastua vaikka olenkin läpi syntinen mutta uskoa löytyy? Ja voiko tällöin esimerkiksi uskova murhaaja, tms. pelastua, koska rikkoo käskyjä? Voiko pelastua vaikka olisikin tunnustamattomia syntejä?
Aihe on todella ahdistava muutenkin, jos ajattelee esim. ateisti kavereitaan ja perheenjäseniään. Pelastaako Jumala ollenkaan perhekunnittain? Ja miten käy esim. pienien vauvojen, tai niiden jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet?
Paljon asiaa, anteeksi, mutta pieni mieleni on täynnä kysymyksiä.

[Stranger]

Moi!
Keitä mielestäsi Jeesus tarkoittaa tässä raamatunkohdassa? Onko teoilla sittenkin merkitystä pelastumisessa? Vai tarkoittaako tämä kohta niitä, jotka eivät ole ottaneet oikeasti Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja katuneet syntejään?

Matt. 7:21-23 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'
 

[Nettipappi Marko]

Moi Surku!

Esitit erittäin tärkeitä ja suuria kysymyksiä. Tällä palstalla on jo samaan aihepiiriin liittyvä kysymys, joten lisäsin sinun kysymyksesi vastausteni jatkoksi. Sinun kannattaa lukea myös edellä olevat kirjoitukseni, vaikka ne ovatkin aika pitkiä.

Kun meille ainankin riparilla opetettiin että pelastua voi yksin uskosta, yksin armosta, eikä käskyjä noudattamalla. Niin miten sitten kuitenkin olen joskus lukenut että pitäisi täysin seurata Jumalan sanaa pelastuakseni.

Yksinkertaisin vastaus kuuluu: olet lukenut vääriä tekstejä. Pidä se, minkä olet rippikoulussa oppinut. Sillä tavoin Raamattu opettaa. Tosin jos alan pilkkua viilata, niin sanoit, että "pitäisi täysin seurata Jumalan sanaa pelastuakseni". Se kyllä pitää paikkansa, koska sehän tarkoittaa, että on seurattava tarkasti myös niitä kohtia, joissa puhutaan epätäydellisistä ihmisistä, armosta ja pelastavasta uskosta. Mutta käytännössä siis tarkoitit, että pitää pystyä noudattamaan käskyjä täydellisesti, jotta pelastuisi. Ja sitä taas Raamattu ei sano.

Voinko siis pelastua vaikka olenkin läpi syntinen mutta uskoa löytyy?

     Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan
     tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden,
     vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi,
     niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Tit. 3:4-5)

     Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä
     noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
     Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa,
     josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta
     Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.
     Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat
     vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi
     vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
     (Room. 3:20-24)

     Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia
     tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet
     Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla
     emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi
     tekemällä mitä laki vaatii. (Gal. 2:16)

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole
     lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
     jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)

Ja voiko tällöin esimerkiksi uskova murhaaja, tms. pelastua, koska rikkoo käskyjä? Voiko pelastua vaikka olisikin tunnustamattomia syntejä?

Paavali, Daavid ja toinen ristin ryöväreistä olivat uskovia ihmisiä, jotka olivat tehneet murhan, mutta joista jokaisesta Raamatussa annetaan hyvä todistus. He olivat onnellisia, koska saivat syntinsä anteeksi.

On tietenkin eri asia, että joku ihminen alkaa sarjamurhaajaksi ja perustelee tekonsa sillä, että Jeesus antaa synnit anteeksi. Jos käyttää anteeksiantoa verukkeena pahan tekemiselle, kyseessä ei ole oikeasti anteeksianto. Tällainen ihminen ei oikeasti halua anteeksiantoa vaan luvan pahuuteen.

Tärkeää on tietää sekin, että kukaan ihminen ei voi koskaan tunnistaa ja tunnustaa kaikkia syntejään erikseen. Jeesus ei ole pyyhekumi, joka pyyhkii yksitellen eri synnit anteeksiannon unholaan. Jeesus on armahtaja, jonka suojiin syntinen ihminen kokonaisuudessaan saa paeta. Ihmisen ei ole tarkoitus luetella Jeesukselle yksittäisiä syntejä. Ihmisen pitää mennä Jeesuksen luo kokonaisuudessaan. On hyvä sanoa: "anna anteeksi tämä synti, joka minua painaa", mutta vielä tärkeämpää on sanoa: "anna anteeksi, että olen syntinen ihminen".

     Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta
     kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
     Minä sanon teille: "hän lähti kotiinsa vanhurskaana". (Luuk. 18:13-14a)

Aihe on todella ahdistava muutenkin, jos ajattelee esim. ateisti kavereitaan ja perheenjäseniään. Pelastaako Jumala ollenkaan perhekunnittain? Ja miten käy esim. pienien vauvojen, tai niiden jotka eivät ole Jeesuksesta kuulleet? Paljon asiaa, anteeksi, mutta pieni mieleni on täynnä kysymyksiä.

Nämä ovat erittäin suuria ja vaikeita kysymyksiä. Raamatussa on tällainen lupaus:

     Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi. (Ap. t. 16:31)

Minä en kuitenkaan kuule tätä niin, että kun minä uskon, niin myös minun perhekuntani pelastuu. Ajattelen tämän jakeen tarkoittavan seuraavaa: Kun minä uskon Jeesukseen, niin minä pelastun. Ja sama lupaus koskee koko minun perhekuntaani. Kun he uskovat, myös he pelastuvat. Koska perheen jäsenet ovat rakkaita, heidän kohtalonsa on tietenkin kovin kipeä kysymys. Raamattu on tässä kuitenkin varsin suorasanainen:

     Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
     pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)

Tosi mielellään omaa mieltään rauhoittaisi sillä, että ajattelee Jumalan olevan sen verran lempeä nallekarhu, etteivät rakkaat ihmiset kuitenkaan kuole synteihinsä. Mutta tosiasia on, että he tarvitsevat pelastusta. Ja Jumala on armossaan erinomaisen täydellisen pelastustien valmistanut. Mutta miten käy pienille vauvoille? Miten käy niille, jotka eivät koskaan ole kuulleet Jeesuksesta? Näihin kysymyksiin meillä ei ole vastauksia. Ainoa vaihtoehto, joka Kristuksen seurakunnalle on annettu, on julistaa Jeesusta mahdollisimman monelle ihmiselle. Jos Jumalalla on takataskussa jotain muita kikkoja, niin hän ei ole kertonut niitä. Hän ei antanut meille mahdollisuutta laiskotella evankeliumin julistamisesta sillä tekosyyllä, että kyllä ihmiset voivat pelastua muutenkin kuin Jeesuksen kautta.

[Nettipappi Marko]

Hei Stranger!

Myös sinun kysymyksesi oli aihepiiriltään sellainen, että se liittyi erinomaisesti tähän jo olemassa olevaan ketjuun. Toivottavasti siirto ei ole vaikeuttanut vastauksen löytämistä.

Keitä mielestäsi Jeesus tarkoittaa tässä raamatunkohdassa? Onko teoilla sittenkin merkitystä pelastumisessa? Vai tarkoittaako tämä kohta niitä, jotka eivät ole ottaneet oikeasti Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja katuneet syntejään?

Matt. 7:21-23 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Raamatussa joskus tekemisen käsite vaihtelee niin, että siitä voi saada ahdistusta itselleen. Tässä kohdassa tekemisellä ei tarkoiteta sitä, että ihminen pelastuu, kun hän noudattaa riittävän hyvin Jumalan käskyjä ja lakia. Nämä Jeesuksen esimerkissä olevat kaverithan juuri sanovat Jeesusta Herraksi ja tekevät paljon erilaisia hyviä tekoja. Mutta Jeesus sanoo, että kummatkaan näistä asioista eivät ole sitä, mitä hän haluaa. Jeesus jatkaa tätä esille ottamaasi vertausta toisella vertauksella, jossa kerrotaan, mikä se Jumalan tahto on, joka pitää tehdä:

     Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä
     mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli
     pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.
     Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä
     mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli
     pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka. (Matt. 7:24-27)

Jeesus käskee tosiaan tehdä asioita, jotta pääsisi taivaaseen. Ja se teko, mikä pitää tehdä, on rakentaa elämänsä perustus oikealle kalliolle:

     He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?"
     Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.
     Se on Jumalan teko." (Joh. 6:28-29)

Jeesus siis opetti, että sillä ei ole mitään merkitystä, miten sinä puhuttelet Jeesusta tai mitä sinä sanot hänestä. Eivätkä hyvät teotkaan voi sinua pelastaa. Merkitystä on sillä, tunnetko Jeesuksen - ja ennen kaikkea sillä, tunteeko Jeesus sinut. Kasteessa Jeesus on kutsunut ihmisen omakseen ja uskossa tämän lahjan saa vastaanottaa. Joka uskoo ja on kastettu, sellaisen Jeesus tuntee:

     Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. (Mark. 16:16a)