Tervehdys A,
Olit laittanut tälle palstalle useita kysymyksiä eri aihepiireihin. Yhdistin ne kaikki tähän ketjuun. Vaikka kysymyksiesi teemat ovat keskenään erilaisia, niitä kuitenkin yhdistää se, että reagoit kovin omantunnontarkasti tilanteissa, joissa moni muu ei näkisi mitään hengellistä ongelmaa. Sen vuoksi minulle tuli hyvin vahva mielikuva, että varsinainen kipuilusi liittyy yliherkkään omatuntoon, eikä ainakaan puhtaasti esittämiesi kysymysten tiedollisiin näkökulmiin. Niinpä lähestyn kysymyksiäsi ensisijaisesti herkän omantunnon näkökulmasta.
Yksi kysymyksesi oli esitettynä jo valmiiksi tähän ketjuun, joten olet perehtynyt edellä kirjoittamaani. Kannattaa lukea vastaukseni vielä uudelleen. Pohdi erityisesti omalla kohdallasi sitä, missä asioissa sinä Raamatun Sanan valossa tai terveen järjen näkökulmasta oikeasti toimit vastoin jotain Jumalan käskyä. Ja milloin kyse on vain omantunnon tarttumisesta johonkin ajatusmalliin.
Aion vastata pohdintoihisi aika suoraviivaisesti. En missään tapauksessa vähättele omantuntosi kipuilua ja herkkyyttä. Mutta haluan ottaa aika selvän kannan kysymiisi asioihin. Jumalaa ei voi palvella luomalla omia "kaiken varalta" tehtyjä tiukennuksia ja näkökulmia. Siksi välillä jopa piikikkäiden sanamuotojenkin avulla haluan tarttua joihinkin neuroottiselta kuulostaviin ajatuskulkuihin.
Mua mietityttää tiettyjen tuotemerkkien/tuotteiden käyttö, koska pakkauksissa lukee esimerkiksi sanoja taika, himo, halu jne. Onko väärin ostaa tällaisia tuotteita?
Tämä on ehkä jo näsäviisauden huipentuma, mutta sillä uhallakin sanon: Myös Raamatusta löytyvät nuo kaikki samat sanat. Jos joidenkin sanojen esiintyminen tekisi tuotteesta synnillisen, täytyisi samalla tavoin myös Raamatun lukeminen lopettaa ja kaikki Raamatut hävittää kotoa.
Ymmärrän hyvin, että jokin mielleyhtymä voi tuoda epämiellyttävän tunteen itselle. Muistan kun nuoruudessani veljeni ja minun yhteisen auton rekisterikilven numerot olivat 616. Ateistiystäväni kysyi, että voisitteko ajaa tällä, jos se olisi 666. Silloin elin hyvin omantunnontarkkaa vaihetta elämässäni, ja muistan, kuinka ajattelin, että se kyllä tuntuisi pahalta ja pelkäisin, että se vaikuttaisi jotenkin ikävästi tai olisi Jumalan tahdon vastaista. Mutta se oli herkän omantunnon ongelma, jonka tajusin jo silloin järjelläni. Mutta tunne on vain aika hankala asia, kun se hankaa vastaan.
Tuotemerkkien sanoja kannattaa miettiä ainoastaan siinä tapauksessa, että se jollain tavalla oikeasti yhdistää käyttäjänsä johonkin väärään yhteyteen. Minulla on frisbeerepussani yksi kiekko, jonka tuotenimi on Manala. Siinä ei ole mitään ongelmaa. On minulla myös Saint, eikä siitä tule mitään hengellistä bonusta. Mutta jos minulla olisi heittopaita, jonka tuotemerkkinä olisi jokin paholaista ylistävä sanamuoto, niin sitten ollaan jo tilanteessa, jossa kannattaa kysellä, haluanko kristittynä sellaista kannanottoa pitää ylläni.
Pohdin myös tiettyistä liikkeistä ostamista. Vaikka tuotteeni olisi ns. neutraali tai ”sallittu”, kyseisissä kaupoissa myydään myös tuotteita, joita en koe saavani ostaa, tai liike tukee kampanjoissaan asioita, joita en haluaisi tukea.
Tämä on minun mielestäni aivan fiksu kysymys. Kuitenkin terveellä järjellä on syytä pohtia sitä, mihin on järkevää vetää raja. Minä teen ruokaostokseni tavallisissa suurissa marketeissa, ja varmasti niiden valikoimissa on tuotteita, joista osa on hyvin eettisesti tuotettuja, mutta myös tuotteita, joiden jossain valmistusketjun vaiheissa on jotain epäeettistä. Voin silti käydä tällaisissa kaupoissa ja valita sieltä mielestäni hyvät ja oikeat tuotteet. En tue epäeettisyyttä sillä, että saman katon sisällä myydään vaikkapa banaaneja, joiden viljelijät eivät saa riittävää elantoa, jos itse ostan vaikkapa reilun kaupan banaaneja.
Jos minun pitäisi olla varma siitä, että jokin kauppa ei myy yhtään tuotetta, jonka taustoissa olisi jotain epäeettistä, niin silloin olisin tilanteessa, jota Paavali kuvaa sanoin:
"Silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta." (1. Kor. 5:10)Mutta jossain on myös raja, jolloin on tehtävä erilaisia johtopäätöksiä. En itse haluaisi ostaa mitään sellaisesta yrityksestä, joka varsin näkyvästi edistää jotain epäeettistä. Jos vaikkapa jokin pikkuputiikki möisi matkamuistoiksi jotain okkultismin harjoittamiseen soveltuvaa tavaraa, niin en minä haluaisi heidän liikevaihtoaan kasvattaa edes ostamalla jotain hyvin kristillistä heidän valikoimistaan.
Kysymystesi sävystä päätellen rohkenen kuitenkin olettaa, että kyse ei ole mistään tällaisesta itsestäänselvän pahuuden näkyvästä tukemisesta, vaan huomattavan paljon vähemmän kärjekkäästä tilanteesta. Siksi neuvon sinua vaikkapa jonkun ystäväsi kanssa pohtimaan, onko ihan oikeasti tuon kaupan toiminta epäeettistä kokonaisuudessaan, jolloin voi olla hyvä käyttää muita liikkeitä. Vai onko kyse siitä, että sinä reagoit liian herkästi, ja oikeasti olisi täysin riittävää, että sinä vain pidät huolen omista hyvistä ja eettisistä valinnoistasi kyseisessä kaupassa.
Olen ostanut vaatteita, joiden valmistajien eettiset taustat eivät kaikilta osin ole ok esim. työvoiman ja -olojen kannalta. Pohdin, voinko käyttää näitä vaatteita vai pitäisikö ne viedä kirpparille (toisaalta vahinko kiertäisi)? Poisheittäminenkin tuntuisi tuhlaukselta.
Tässä on käytettävä tervettä järkeä. Jos sinä et halua tukea epäeettistä vaatteiden valmistamista, niin älä osta sellaisia. Jos kuitenkin olet ostanut, niin sen vaatteen käyttäminen ei enää muuta mitään. Päinvastoin se kuormittaa luonnonvaroja, jos joudut ostamaan jonkun muun vaatteen tilalle.
Ainoa teoreettinen skenaario tuollaisen vaatteen käyttämistä vastaan olisi se, että lähipiirisi ja ystäväsi ryhtyisivät juuri tuon vaatteen innoittamana ostamaan juuri samanlaisia lisää, ja sen vaatteen taustalla olisi jotain erittäin epäeettistä. Näin ei todennäköisesti tule koskaan käymään.
Jos esim. käytän tuotetta, jossa on päiväys mennyt, koettelenko Jumalaa, kun hänen täytyy suojella minua mahdollisilta haitoilta? Enkä siis tarkoita pilaantunutta ruokaa vaan tuotetta, joka vaikuttaa olevan vielä ok.
Kysymäsi asia on teemallisesti varsin hyvä. Jumalaa ei pidä kiusata. Jeesus ei testannut Jumalan varjelusta hyppäämällä paholaisen kehotuksesta alas temppelin harjalta. Eikä kenenkään pidä mennä juomaan myrkkyä tai antaa myrkkykäärmeitten pistää itseään vain siksi, että Markuksen evankeliumin lopussa Jumala lupaa varjella seuraajiaan tällaisissakin tilanteissa. Se olisi Jumalan kiusaamista.
Tervettä järkeä pitää kuitenkin käyttää siinä, että ihmisen ruuaksi tarkoitettavien elintarvikkeiden suhteen elämä on elämää. Ruuan valmistajat laittavat parasta ennen -päiväyksiä ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjä, jotta ruoka voisi olla mahdollisimman terveellistä. Tämä on ihan viimeisten vuosikymmenten villityksiä. Halki aikain saaton ihmiset ovat aina tutkineet, vaikuttaako ruoka syöntikelpoiselta, ja tehneet johtopäätökset sen mukaan.
Jos omatuntoa ei kontrolloi myöskään terveellä järjellä, niin silloinhan vaikkapa sokerin syöminen, auringon ottaminen ja huonossa ryhdissä istuminen on Jumalan koettelemista, koska näillä asioilla on terveyttä huonontavia vaikutuksia. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ja elimistö tulee joka tapauksessa aika ajoin sairastumaan ja lopulta vähintäänkin vanhuuteen kuolemaan. Kaikenlaisten tilanteiden keskellä ihmisen on lupa rukoilla johdatusta ja varjelusta.
Kiukustuin/hermostuin Jumalalle eräässä tilanteessa siitä, että hän oli sallinut minulle tulla finnejä, jotka estivät ehostamisen. Toisaalta en tiedä, voiko tässä tilanteessa varsinaisesti puhua Jumalan sallimuksesta. Pohdin, miten erottaa hermostuminen Jumalalle ja kapinointi häntä kohtaan.
Tämä on erittäin hyvä kysymys. Job, monet psalmien kirjoittajat ja useat profeetat ovat Raamatun sivuilla sanoneet Jumalalle todella rajusti omia tunteitaan. Job suorastaan käy oikeutta Jumalan kanssa. Silti Jumala ei anna hänestä tuomiota, että hän olisi kapinoinut. Hänellä oli kaiken Jumalan sallimuksen keskellä lupa sanoa, miltä tuntuu. Todella rajustikin.
Käytännössä voi olla vaikea erottaa, milloin oma tunnekuohu on tuntuu puhtaalta hermostumista ja milloin se tuntuu kapinoimiselta. Jokainen ihminen kuitenkin omissa tunnepuuskissaan kokee ehkä vähän kumpaakin. Mutta mielestäni ratkaiseva ero on silti siinä, että kapinointi vaatii jonkinlaista halua ja päätöstä nousta kapinaan Jumalaa vastaan. Tunnekuohussaan tekee mieli haistatella jopa Jumalalle kaikenlaista, mutta mielestäni kyse on kapinasta sitten, jos saman asian haluaisi tehdä tunnekuohun jälkeenkin.
En ole ehtinyt tai jaksanut rukoilla kunnolla lähimmäisen puolesta, soittaa hänelle tai muulla tavoin ”rakastaa häntä. Saanko silti toteuttaa asioita, jotka tuottavat minulle iloa ennen kuin ehdin tai jaksan hoitaa lähimmäiseni asian?
Tämä kysymyksesi ilmeisesti koskee vain jotain tiettyä lähimmäistä, joka sillä hetkellä on mielessäsi. Otan jälleen näsäviisaan lähestymistavan: Muistathan, että kaikki maailman ihmiset ovat sinun lähimmäisiäsi. Jos et saa tehdä mitään hyvää itsellesi ennen kuin olet rakastanut lähimmäistäsi, niin olet aika pahassa pulassa.
On hyvä tunnistaa oma laiskuutensa lähimmäisenrakkauden suhteen. Sen tunnistaminen auttaa paremmin kilvoittelemaan sitä laiskuutta vastaan. Mutta siitä huolimatta Jumala ei ole kieltänyt tai laittanut ehdolliseksi sitä, että itse saa iloita elämästä vasta sitten, kun lähimmäistä on rakastettu tarpeeksi. Jumala on käskenyt vain ottaa sen itseä kohtaan osoitetun rakkauden mittariksi, jotta lähimmäisenrakkaus voisi nousta samalle tasolle.
