Tervehdys Stranger!
Katselin nuo linkit. Tuntuivat ihan maltillisilta ajatuksilta ja kyseinen ex-vapaamuurari oli kyllä hyvin vilpitön asiassaan. Yksi perusintentio siinä kuitenkin minua häiritsi: tämä kyseinen ihminen ei itsekään ollut kokenut niitä asioita, joista puhui. Hän todisti itse, että hän ei ollut törmännyt vapaamuurariuden aikana siihen, että Lusifer olisi heidän jumalansa. Päinvastoin hän luki katkelman vapaamuurareiden opista, ja se oli kaikilta osiltaan täysin Raamatun mukaista. Haastattelussa keskustelijat kritisoivat sitä, että itsessään hyvä opetus olikin lopulta myrkkyä, kun siinä ei ollut esimerkiksi mainintaa Jeesuksen ristinkuolemasta.
Minulla ei ole tarvetta puolustella vapaamuurareita. Ja joudun heistä kirjoitettujen tai sanottujen asioiden äärellä koko ajan vetoamaan tietämättömyyteen. (Salaliittoteorioitsijat voivat tällä varjolla vaikka epäillä minua vapaamuurariksi.) Mutta minulla on huoli siitä, miten kristityt elävät omalla paikallaan ja suhtautuvat näihin asioihin. En tiedä, missä määrin vapaamuurarius on oikeasti sopusoinnussa tai ristiriidassa Raamatun ja kristinuskon kanssa. Mutta tiedän sen, että kristitty voi toimia väärin puhuessaan vapaamuurariudesta kuvitellun tietonsa varassa.
Tässä ketjussa on jo edellä käyty paljon keskustelua seuraavista asioista:
1. Vapaamuurarius ei ole samanlaista kaikkialla. Ei ole olemassa maiden rajojen ylittävää keskusjohtoa. Esimerkiksi suomalainen vapaamuurarius on itsenäinen järjestönsä. Ja siinäkin on ainakin kaksi haaraa. Lisäksi on järjestöjä, jotka sanovat itseään vapaamuurareiksi, mutta eivät sitä ole.
2. Vapaamuurariudesta kirjoitettuja kirjoja lukiessa pitää olla hyvin selkeästi selvillä, kuka kirjoittaja on ja millaisesta vapaamuurariudesta hän kirjoittaa. Sen lisäksi on tärkeä tietää, onko kyseinen henkilö itse kokenut kirjoittamansa asiat, kuullut toisen ihmisen tulkinnan vai kerännyt tietoa selkalaisesti eri lähteistä.
3. Minä itse olen keskustellut suomalaisen korkeimman asteen vapaamuurarin kanssa, ja hänen itsensä todistus oli se, että hän on sydämen kristitty eikä koe kyseisessä järjestössä toimimista Raamatun, kristinuskon tai Kristus-uskon vastaiseksi.
4. Monessa vapaamuurariuden haarassa odotetaan jäseniltä uskoa yhteen jumalaan. Sen sisällön kukin jäsen voi itse määritellä. Em. henkilön kanssa keskustellessa minulle jäi se ymmärrys, että kyseinen suomalaisen vapaamuurariuden haara on uskonnollisesti kuin partioliike, joka seuraa käytännössä kansakunnan valtavirran uskoa. (Vrt. partiolupaus, jossa luvataan kunnioittaa "jumalaani".)
5. Koska vapaamuurarius herättää paljon keskustelua uskonnollisesti, on kristityn viisasta olla herättämättä epäluuloja ja turhia puheita. Itse en siis voisi kuvitella liittyväni vapaamuurariliikkeeseen.
Kaiken tämän jälkeen haluaisin lisätä vielä sen, että kristitty voi kuitenkin tehdä väärin olemalla kaiken varalta tuomitseva. Moni on varmasti ottanut paljon selvää asioista. Mutta jopa noissa videolinkeissä esiintynyt henkilö vetosi muiden puheisiin, koska itse ei ollut kokenut kyseisiä asioita.
Jos vapaamuurari itse todistaa, että hän a) itse on kristitty, joka uskoo Jeesukseen ja b) hän järjestössään kokee saavansa elää sopusoinnussa uskonsa kanssa, eikä hän c) ole saanut mitään viitteitä siitä, että häntä ohjattaisiin palvomaan jotain muuta jumalaa tai henkivaltaa, niin kukaan kristitty ei tee oikein tuomitesssaan tällaisen toiminnan.
Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen
syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä
joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä
joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä
oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä
edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä
Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. (Room. 14:2-4)Tätä kohtaa voidaan käyttää väärin siten, että annetaan sen varjolla lupa tehdä Raamatun vastaisia tekoja. Mutta tähän mennessä hankkimallani ymmärrykselläni ja tiedollani vapaamuurariudesta koen, että varmasti enemmän on niitä ihmisiä, jotka rikkovat tuota kohtaa vastaan ja tuomitsevat sellaista, mitä eivät tiedä. Miksi esimerkiksi minun pitäisi esim. jonkun amerikkalaisen tietyn suunnan vapaamuurariudesta kirjoitetun kirjan varjolla tuomita henkilö, joka itse todistaa uskovansa Jeesukseen ja olevansa vapaamuurari?
Tässä linkissä eräs entinen vapaa muurari kertoo, että todellisuudessa vapaa muurarit palvovat Luciferia ja sen saa tietää vasta kun on ylennyt tyylin, jollekin 33 levelille. Eli toisin sanoen harva vapaamuurari yltää niin korkealle levelille, että saisi koskaan tietää, että touhussa palvotaan paholaista. Raamattu on kuulemma pelkkää silmälumetta siellä.
Ihminen, joka sydämessään uskoo Jeesukseen, ei todellisuudessa palvele Lusiferia, vaikka hänen yläpuolellaan organisaatiossa olevat ihmiset tekisivät niin. Muuten samalla logiikalla pitäisi olla vain valtavan iloinen jokaisesta kirkkoon kuuluvasta ihmisestä, jonka sydän on kaukana Jumalasta. Organisaatiossa yläpuolella olevien usko pitäisi silloin lukea heidänkin omaisuudekseen.
On tärkeää, että jokainen kristitty elää kristittynä siinä ympäristössä, johon hänet on johdatettu. Ilmestyskirjassa kehutaan seurakuntaa, joka loistaa valoaan, vaikka se seurakunta elää paikassa, jossa "Saatanalla on valtaistuin".
Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on
valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni
etkä ole kieltänyt uskoasi minuun, et edes silloin, kun
uskollinen todistajani Antipas surmattiin teidän luonanne,
siellä missä Saatana asuu. (Ilm. 2:13)Tämä ei tietenkään tarkoita, että kristityn kiiruhtaa oitis sellaiseen järjestöön, jossa Saatanaa palvotaan. Mutta kristittyä ei myöskään ole kutsuttu pelkäämään sitä, että mitä hänen yläpuolellaan hallitsijat sydämessään ajattelevat.
Vapaamuurareita koskien tämä tarkoittaa sitä, että jos joku väittää, että hän pystyy täysin hyvällä omallatunnolla palvelemaan Jeesusta ja kuulumaan vapaamuurarijärjestöön ilman mitään ristiriitaa, niin ulkopuolinen ei saa muihin tietolähteisiin vedoten todeta, että kyseinen ihminen valehtelee tai että hän ei ole ymmärtänyt uskoa Jeesukseen oikealla tavalla.
Paavali opetti, että kristitty saa syödä hyvällä omallatunnolla epäjumalille uhrattua lihaa. Siinä tapauksessa ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, oliko taustalla jotain pimeitä henkivaltoja. Varmasti oli. Silti todettiin, että kristitty sai syödä. Jos vapaamuurari sanoo, että häntä kehotetaan palvelemaan yhtä Jumalaa, ja rituaaleissa on käytössä Raamattu, johon hän uskoo, ja hän sydämessään hyvällä omallatunnolla koko ajan saa uskoa Jeesukseen, niin ulkopuolinen kristitty ei ole Jumalan asialla todetessaan, että pieleen menee.
Lopuksi hyvin samankaltainen raamatunkohta, jota olen edellisissäkin viesteissäni lainannut. Se on monitahoinen, ja vaikka se puhuukin juuri epäjumalille uhratusta lihasta, on siinä hyviä yleisiä ohjeita. Niistä monet ovat hyvin sovellettavissa tähän käsiteltävään kysymykseen. Lisäksi siinä tulee vielä edellisistä viesteistä puuttuvat näkökulma vieraisiin henkivaltoihin.
Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole
oikeaa tietoa. Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet
Jumala tuntee. Epäjumalille uhratun lihan syömisestä
sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa,
on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa
että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia
ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä
on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla.
Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksel-
lään on kaikki luotu, niin myös meidät.
Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin
jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on
epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman
omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa.
Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä
voita mitään, jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä,
ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.
Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla
epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa
tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa?
Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi,
jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette
syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa
omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
(1. Kor. 8:2-12)