Kirjoittaja Aihe: Jesaja 63:8-9 eri käännökset  (Luettu 1571 kertaa)

Kristian

  • Vieras
Jesaja 63:8-9 (KR92) lukee näin:
"Hän sanoi: »Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.» Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä."
Minulle tuli tästä mieleen, että se voi mahdollisesti puhua messiaasta. Luin Jukka Norvannon kommentaaria kyseiseen kohtaan ja hän oli samalla linjalla. Hän sanoi, että jo varhaiset rabbit ovat ajatelleet sen kertovan messiaasta.

Ongelmani syntyy kun katsotaan muita Raamatun käännöksiä. Vuoden 1933/38 suomennoksessa lukee, että "hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät". Raamattu kansalle käännöksessä lukee "hänen lähettämänsä enkeli pelasti heidät". Saman kaltainen käännös löytyy myös kaikista englanninkielisistä käännöksistä, joita olen tarkastellut,  kuten KJV, NIV ja NASB. Yleensä käännöksissä ei ole niin merkittäviä eroja, mutta tämä KR92 käännös on täysin päinvastainen muihin verrattuna. Ongelma on siinä, että jos tämä todella puhuu messiaasta niin kuin Norvantokin ajattelee, niin miksi hän olisi enkeli?

Aluksi myös mietin miksi KR92 käännös on täysin päinvastainen. Sana elämään -kommentaariraamatussa lukee: "Septuagintan mukaan "pelastajakseen (jae 9) kaikissa heidän ahdistuksissaan. Ei lähettiläs tai enkeli vaan hän itse pelasti heidät" ". Tämä selittäisi eron. Jos oikein muistan niin Septuaginta kirjoitettiin 250-300 ekr. Olen myös kuullut, että juuri Jesajan käärö löytyi kokonaisena kuolleen meren kääröistä. Ajoittuuko nämä kääröt ennen septuagintaa? Ja jos kyllä, niin onko siinä käärössä samalla lailla kuin septuagintassa? Mietin vain, että mistä tämä käännös joka sanoo pelastajan olevan enkeli tulee. Jos se tulee kuolleen meren kääröistä ja jos ne ajoittuu ennen septuagintaa, niin onko se luotettavampi käännös? Haluaisin siis tietää mistä nämä käännökset tulevat ja kumpi niistä on luotettavampi ja, että mitä tällä Raamatun kohdalla ylipäätänsä tarkoitetaan.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Tervehdys Kristian!

Nyt heitit niin kiperän pähkinän, että minulta loppuivat paukut heti alkuunsa. Onneksi minulla on ystäviä, joiden puoleen voin kääntyä heprean alkukielen kiemuroita selvittääkseni. Ennen sitä kuitenkin kuorin kysymyksestäsi päältä sellaisia elementtejä, joihin itsekin voin hyvin vastata.


Enkeli vai Herra itse?

Raamatun sivuilla saatetaan sama kertomus tai asia sanoa eri paikoissa eri painotuksilla. Esimerkiksi autiomaavaelluksen aikana Jumala johdatti omaa kansaansa pilvenpatsaan avulla. Jos halutaan tehdä jokin tarkka yhteenveto siitä, kuka pilvenpatsaassa oli, saadaan vähän erilaisia vastauksia eri kohdista:

Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. (2. Moos. 13:21)

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen. (2. Moos. 14:19)


Samoin voidaan saada kaksi erilaista vastausta siihen, kuka tarkalleen ottaen antoi Moosekselle kymmenen käskyn laintaulut:

Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle." (2. Moos. 24:12)

Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet." (Ap. t. 7:53) Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. (Gal. 3:19)


Tällaisessa kielenkäytössä ei ole mitään ihmeellistä. Historiassa aina päävastuussa oleva henkilö on nimitetty jonkun asian tekijäksi. Napoleon voitti sotia, Hitler suoritti kansanmurhan ja Kolumbus löysi Amerikan, vaikka kukaan heistä ei todennäköisesti itse liannut käsiään konkreettisesti niissä asioissa, joita heidän sanotaan tehneen. Ei Salomokaan todennäköisesti koskenut yhteenkään työkaluun, vaikka hän monta asiaa Raamatun mukaan rakensikin:

Yhdennentoista vuoden kahdeksantena kuukautena, bul-kuussa, temppeli oli valmis kaikilta osiltaan ja kaikkia varusteitaan myöten. Salomo rakensi sitä seitsemän vuotta. Oman palatsinsa Salomo sai valmiiksi rakennettuaan sitä kolmetoista vuotta. (1. Kun. 6:38-7:1) Salomo rakensi Geserin uudelleen. Samoin hän rakensi alemman Bet-Horonin, Negevissä sijaitsevat Baalatin ja Tamarin kaupungit  (1. Kun. 9:17-18) Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on Edomin maassa Kaislameren rannalla lähellä Eilatia. (1. Kun. 9:26)

Siispä riippumatta siitä, onko kysymässäsi raamatunkohdassa puhe tarkalleen ottaen Jumalasta vai enkelistä, merkitys on perimmiltään sama. Jumalan enkelit eivät tee mitään vastoin Jumalan käskyä. Ja kun he tekevät jotain, he tekevät sen Jumalan valtuuttamana. Taustalla on siis joka tapauksessa kaikkivaltias Jumala riippumatta siitä, kuka sen konkreettisen työn on tehnyt.


Profetioiden runollinen kieli

Minulle profeettakirjat ovat olleet aina vaikeita kahdesta syystä. Ensinnäkin niiden kanssa joutuu koko ajan tekemään taustatyötä siitä, mihin asiayhteyteen sanat liittyvät. Profeettakirjat eivät läheskään aina ole kronologisesti eteneviä, ja eri kohdat voivat puhua hyvinkin eri asioista. Toiseksi niiden kieli on vaikeaa. En ole mikään runosielu, ja monet profetiat ovat hyvin vertauskuvallisia, joten niiden käyttämä kieli ei soittele minun sydäntäni. On välillä vaikea sanoa, onko kirjaimellinen vai vertauskuvallinen lukutapa oikea.

Tässä kysymässäsi kohdassa on pohtimisen arvoista, kuinka tärkeä on selvittää se, puhutaanko Jumalan kasvojen enkelistä vai siitä, että kyseessä ei ollut enkeli. Minun mielestäni tuo ilmaus on kokonaisuudessaan kertomusta Jumalan pelastavasta työstä. Jos halutaan tulkita asia kirjaimellisesti, niin silloin kyse ei voi olla Messiaasta, koska puhutaan menneisyydestä. Jeesuksen pelastava työ tapahtui vasta tulevaisuudesta. Ja jos ajatellaan, että kyse on vertauskuvasta, joka menneisyyteen liittyvästä sanamuodosta huolimatta puhuu tulevaisuudesta, niin silloin myös kysymys pelastajan tarkasta henkilöllisyydestä voi aivan hyvin olla samalla tavalla vertauskuvallinen. On aivan selvää, että tämä kysymäsi kohta sopii hyvin siihen, mitä Jeesus teki.

Raamatun profetioissa on hyvin monikerroksisia ja tulkinnallisia elementtejä. Tämä kohtakin on ymmärretty Messiaaniseksi ennustukseksi, vaikka siinä ei puhuta mitään tulevaisuudesta. Profetioiden lukutavan täytyy siis olla jotain sellaista, että täysin kirjaimelliseksi ei voida ryhtyä, vaan eniten oikeutta tekstille tekee sellainen vertauskuvallisuus, joka esimerkiksi runoihin sisältyy.


Kommentteja Topias Tanskaselta

Kysymiisi koviin faktoihin en osaa hepreaa taitamattomana vastata. Niinpä käännyin teologian tohtori Topias Tanskasen puoleen. Laitan tähän hänen vastauksensa kokonaan, vaikka hän ei kirjoittanut sitä minulle valmiiksi julkaistavassa muodossa vaan irrallisina kommentteina. Olet kuitenkin niin vahvasti perehtynyt eri käännöksiin ja tähän kohtaan, niin haluan sinun saavan tämän vastauksenkin "suoraan lähteestä". Topiaksen teksti avaa erinomaisesti tämän kohdan tulkinnan vaikeutta. Ensin kuitenkin hänen käyttämiensä lyhenteiden selitykset:
  • MT = Toora eli VT:n kaanonin teksti
  • 1QIsa = Qumranin Jesaja-käärön teksti, joka on löytynyt melkein kokonaisena
  • LXX = Septuaginta (VT:n varhainen kreikankielinen käännös)
  • Peshitta = VT:n varhainen syyriankielinen käännös
  • KR33 = Edellinen kirkkoraamatun käännös
  • Riemuvuosien kirja = VT:n aikaisia juutalaisia kirjoituksia, jotka käsittelevät myös Raamatun teemoja
  • Justinos = "Kirkkoisä", eli varhaisen kristillisen kirkon yksi raamatunopettajista
Septuaginta on käännetty tod.näk. 2. vuosisadan lopulla eKr, eli samoihin aikoihin kuin Jesaja-käärön kopio on valmistunut.

MT: Kaikissa heidän ahdistuksissaan hän ei ollut ahdistettu (tai, jos l´ luetaan interjektiona "kas, katsos", niin: "katsos, hän oli ahdistettu", tai jos se luetaan lô (qere-lukutapa), niin sitten se on "häntä", mikä siis olisi "hän oli ahdistettu"), ja hänen kasvojensa (eli läsnäolonsa) enkeli pelasti heidät. Hänen rakkaudessaan ja säälissään hän lunasti heidät, Hän nosti heidät ylös ja kantoi heitä kaikki maailman/ikuisuuden/muinaisuuden päivät.

1QIsa eli Jesaja-käärö käytännössä sama kuin MT.

LXX: kaikissa ahdistuksissa, ei virkamies/lähettiläs (presbys; ehkä luettu l´ tsar "ei ruhtinas"; MT l´ tsâr eli pitkä a, joka tekee siitä verbin) eikä enkeli/lähettiläs (angelos) vaan itse Herra pelasti heidät, koska hän rakastaa heitä ja sääli heitä. Juuri hän lunasti heidät ja nosti heidät ja korotti heidät kaikki ikuisuuden päivät.

Nyt siis yksi iso kysymys on tuo l'  tai lw' (Jesaja-käärö Qumranissa) ja luetaanko se kieltosanana "ei," interjektiona "kas, katsos" vai prepositiona l (datiivi tai akkusatiivi) + objektisuffiksina yks.3.m. ("häntä").

Sitten onko tuo ts-r -sana tsâr (olla ahdistettu -verbi) vai tsar "ruhtinas"-substantiivi.

No, Peshitta lukee kuten MT, ja Peshittan Jesaja on varhainen syyriaksi.
MT-lukutapa ja KR33-käännös, joka sitä seuraa, on mielestäni paras. On hyvin mahdollista, että esimerkiksi Herran itsensä kärsimä ahdistus kansansa ahdistuksissa on tarpeen "sensuroida" kuten esim. LXX tekee.

Toinen kysymys on tuo "Herran enkeli" tai "Kasvojen enkeli," joka kohdassa on. Riemuvuosien kirja (2. vs. eKr.) on ottanut tämän termin tästä jakeesta, ja siinä tämä Läsnäolon enkeli on aina Herran edessä ja hänellä on erityinen tehtävä auttaa Israelin kansaa. Samaan aikaan kuitenkin Riemuvuosien kirja on tarkka siitä, että Israelia ei johdata kukaan muu kuin Herra itse (LXX-tulkintatapa tavallaan), vaikka Läsnäolon enkelillä onkin tärkeitä tehtäviä mm. Moosekselle lain antaminen ja sanottaminen ja exoduksessa toimiminen.

Kyseinen "Läsnäolon enkeli" on vielä sitten UT:ssa ja esim. Justinoksella todella merkityksellinen. Justinoshan kehitteli enkeli-kristologiaa erityisesti niiden VT:n tekstien varaan, joissa enkeli ja Herra tuntuu olevan sama asia, joskin Jes 63:9 ei kuulu niihin, hänhän käytti LXX:ää. Enkeli-kristologia (tai tutkimuksessa käytetään nykyään termiä angelomorfinen kristologia) sai varmaan areiolaisuuden myötä myöhemmin harhaoppisen maineen, kun sen voi ymmärtää väärin.  MT-tulkinta on mielestäni siksi kaikkein varteenotettavin. LXX-tulkinta on voinut olla osittain eri vokalisoinnista seuraava, osittain "sensuroitu" ja muokattu ja haluttu korostaa, että juuri Herra eikä kukaan muu pelasta Israelia, vaikka Läsnäolon enkelin lähettäminen ei sinänsä poista sitä, että juuri Herra itse pelastaa.

Riemuvuosien kirjassahan tämä tulee esiin: Läsnäolon enkeli on merkittävä hahmo ja Jumalan lähettämä, vaikka se samalla 5. Moos. 32:8:n mukaisesti vakuuttaa, että Herra itse hallitsee Israelia, toisin kuin muut kansat, joita hallitsee enkeliruhtinas tai langenneet henkivallat (näin siis Jub).

Lisään vielä LXX-Jesajasta. Se on käännety tod.näk. 2. vuosisadan lopulla eKr. Siis se on käännetty samoihin aikoihin kuin Jesaja-käärö Qumranissa on kopioitu (paleografia: 125-100 eKr. siinä).

Jesajan LXX-käännöksestä pohditaan myös paljon kuinka tendenssimäinen kääntäjä on ollut, eli onko hänen oma teologiansa kuinka paljon nähtävissä, vai kääntääkö hän vain sitä niin kuin hän on ymmärtänyt (varmaan sekä että). Eli tekstikriittisesti Jesajan LXX-käännöksen merkitys on problemaattinen.


Tummensin yhden virkkeen tuosta vastauksen loppuosasta. Mielestäni Topias tulee tässä pitkälti siihen johtopäätökseen, että loppujen lopuksi ei ole merkitystä sillä, onko kyseessä Jumala vai Jumalan käskystä toimiva enkeli. Lopputulos on kuitenkin se, että Jumala on kaiken takana.

Tämä kysymäsi kohta on otsikoitu eri raamatunkäännöksissä sanoilla "ylistys ja avunpyyntö" tai "Herran armo Israelia kohtaan". Niihin hyvin kiteytyy se, mistä tässä raamatunkohdassa kokonaisuudessaan on kyse. Sitä on vaikea purkaa hyvin pieniin yksityiskohtiin. Kyse on Jumalaan turvautumisesta ja hänen armotöidensä ylistyksestä.
Marko Sagulin