Synti, joka ei johda kuolemaan? (1.Joh.5:17)

[Dude]

 eli  " Kaikki vääryys on syntiä,mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan." (1.Joh.5:17)

 onko tosiaan sellaistakin syntiä joka ei johda kuolemaan? mitä sellainen synti voisi olla?

ton kohdan alaviite oli 1.Joh. 3:4 "Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista."

mutta se ei valottanut kyllä kauheasti, ehkä en osaa ajatella niitä kokonaisuuksina


EDIT: Muokkasin otsikkoa kuvaavammaksi. Marko

[Nettipappi Marko]

Hei Dude!

Tämä jae ei kokonaisuutena ole hirvittävän helppo. Alaviitekään ei tässä tapauksessa anna siihen mitään vastausta. Tosin alaviitteet eivät yleensäkään ole varsinaisesti selityksiä. Ne ovat vain viitteitä eri raamatunkohtiin, joissa puhutaan jollain tavalla jostain jakeeseen liittyvästä asiasta. Joskus niistä saa apua. Joskus ei. Tässä tapauksessa alaviite liittyi eniten kysymäsi jakeen sanoihin ”kaikki vääryys on syntiä”.

Kysyit siis sitä, onko olemassa syntiä, joka ei johda kuolemaan. Siihen on helppo vastata. On olemassa. Mikään synti, joka on saatu anteeksi, ei johda kuolemaan. Käytännössä siis ongelma on siinä, onko tosiaan olemassa sellaista syntiä, mitä ei voi saada anteeksi. Ja Raamattu kertoo, että on. Siitä on jo ollut puhetta Nettipapin pastalla aiheessa Pyhän Hengen pilkka. Tässä kuitenkin pari lisänäkökulmaa kysymäsi jakeen pohjalta. Ja vielä lainaamasi kohta vähän laajempana:

     Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon
     ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi.
     Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en
     kehota rukoilemaan. Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on,
     joka ei johda kuolemaan. (1. Joh. 5:16-17)

Tällaisten jakeiden pohjalta on saattanut syntyä käsityksiä niin sanotuista ”kuolemansynneistä”, eli synneistä, joita ei saisi ollenkaan anteeksi tai niiden anteeksi saaminen olisi jotenkin vaikeampaa kuin muiden syntien. Mutta se ei ole jakeen ajatus. Minun mielestäni tässä selvin ratkaisu löytyy siitä, että synti sanaa käytetään Raamatussa ainakin parissa merkityksessä. Toisaalta synniksi sanotaan yksittäisiä vääriä tekoja. Esimerkiksi on syntiä tehdä aviorikos tai tappaa joku ihminen. Mutta toisaalta Raamatussa sanotaan synniksi sitä, että eletään synnissä eli ei olla saatu syntejä anteeksi. Tuo kysymäsi kohta jatkuu:

     Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on
     syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta.
     Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
     Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen,
     jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme,
     kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala
     ja iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:18-20)

Jeesus ei ole tehnyt syntiä. Joka elää Jeesuksessa eli uskossa Jeesukseen, ei elä synnissä vaan armon alla. Kristinusko ei ole sitä, että mietitään, onko tilillä hyviä vai pahoja tekoja. Kristinusko on elämistä armon alla, Jumalan valtakunnan kansalaisena. Synti on sitä, että ei kuulu Kristuksen valtakuntaan.

Sellaiset synnit, jotka saadaan anteeksi, eivät johda kuolemaan. Sellainen synti, jota ei saada anteeksi, johtaa. Ja niitä on vain yksi:

     Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme
     oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
     Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa
     uhmaavat. Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan;
     siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman
     rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan
     Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee
     armon Henkeä! (Hepr. 10:26-29)

Sitä syntiä, että hylkää Jeesuksen, ei saa koskaan anteeksi. Jos ei halua saada syntejään anteeksi Jeesuksen kuoleman tähden, ei niitä voi saada anteeksi millään muullakaan tavalla.

     Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
     pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)

Ankarinta tässä asiassa on se, mitä jo ensimmäisessä lainaamassani kohdassa sanottiin. Jos joku oppii tuntemaan Jeesuksen, mutta sen jälkeen päättääkin kääntää tälle selkänsä, ei ole enää toivoa, että hän jälleen kääntyisi. Ilmeisesti Raamattu ei tarkoita tällä ihmisiä, jota ajautuvat pois uskosta ja joiden usko hiljalleen vain hiipuu, kun sitä ei hoideta. Ajattelen, että tässä tarkoitetaan ihmisiä, jotka todella tietoisesti hylkäävät pelastuksen. On tosi rajua, kun Johannes ei edes kehota rukoilemaan tällaisen ihmisen puolesta. Sama ajatus löytyy myös Heprealaiskirjeestä:

     Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon,
     maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
     nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
     mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa
     kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
     ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi! (Hepr. 6:4-6)

Tämä on synti, joka johtaa kuolemaan. Muut synnit voi saada anteeksi Jeesuksen tähden. Joka ne on anteeksi saanut, saa elämän.

[Aani]

Lisäkysymys:

Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. 1. Joh. 5:16

Miksei pidä rukoilla? En en ymmärrä!

     Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon,
     maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä,
     nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
     mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa
     kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan
     ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi! (Hepr. 6:4-6)


Muistan kyllä, että tuosta on puhuttu. Mutta musta kyllä pitäis silti rukoilla. Vai?

[Nettipappi Marko]

Morjens Aanille!

Rukoileminen ei ole koskaan väärin. Eikä tuossa kohdassa kielletäkään rukoilua ja sanota, että se olisi joissain tilanteissa pahaa. Minun mielestäni Johanneksen kirjeen ajatus on, että on olemassa äärimminen tilanne, jossa rukoileminen ei auta. Heprealaiskirje selittää hyvin tuota ajatusta. Jos uskossa ollut ihminen on tietoisesti kääntänyt selkänsä Jumalalle, niin sille ei ole mitään tehtävissä. Jumala ei pakota ihmistä. Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, mutta väkisin hän ei sitä tee. Tosi ankara ajatus, mutta itse en osaa noita jakeita millään muullakaan tavalla nähdä.

Vaikeinta tässä Raamatun opetuksessa on se, että jälleen kerran ihmisen tekisi mieli pystyä luokittelemaan ihmisiä. Me haluaisimme voida sanoa, kuka on tehnyt "lopullisen valintansa" ja kuka on vain pikkuhiljaa hiipunut uskossaan. Mutta 100% varmasti emme sitä voi tietää, vaikka merkit ovat tosi vahvat silloin, jos joku sanoo tarkoituksellisesti hylänneensä Jumalan, johon aikaisemmin turvautui. Toisaalta on siis hyvä kaiken varalta rukoilla sellaisenkin ihmisen puolesta, jonka pelkää hylänneen uskon aivan tietoisesti. Mutta toisaalta on hyvä ymmärtää, että Raamattu oikeasti sanoo, että joidenkin ihmisten kohdalla kääntyminen ei enää ole mahdollista heidän omasta päätöksestään johtuen. Jumala kunnioittaa sitäkin, jos joku ihminen haluaa kieltäytyä pelastuksesta.

[Aani]

Ahhaa. Selvä.

Mutta voishan sitä valaistuu uudelleen ja löytää Jumalan uudelleen.. Nojoo. Alkaa meneen jaaritteluks.

[Nettipappi Marko]

Joo. Juupas - eipäs -asetelma kolkuttelee ovella.

Mutta silläkin uhalla jatkan: Et voi mennä vaikkapa Pariisiin ensimmäistä kertaa kahdesti.

Jos löydät Jumalan ja evankeliumin Kristuksesta ja hylkäät sen tietoisesti, et voi löytää sitä uudelleen. Sinä tiedät, mitä olet hylännyt. Ei sellaista asiaa löydetä, joka on jo tiedossa.

On eri asia ajautua pois uskosta pikkuhiljaa ja yhtenä päivänä huomata kaipaavansa sitä, mikä joskus oli niin tärkeää. Tai eri asia on sekin, että uskova ihminen oivaltaa taas uudella tavalla evankeliumin ja tuntuu virkistyvänsä uskossaan. Ehkä - en siis tiedä, mutta epäilen - juuri siksi uudelleen Jumalan löytäminen on Raamatun mukaan mahdotonta. Se ei ole mahdotonta siksi, että Jumala ei enää pystyisi kutsumaan. Eikä kyse ole siitäkään, että ihminen ei tajuaisi, mitä hän menettää. Kyse on siitä, että ihminen hylkää jotain, minkä ymmärtää.

Jumalan kutsu ja uskon löytyminen on sitä, että ihminen tajuaa Jumalan armon ja rakkauden omalla kohdallaan. Mutta joka sen on tajunnut ja silti hylännyt, ei voi enää uudelleen tajuta sitä. Hän tietää ja tajuaa, mutta torjuu silti.

Aivan eri kysymys on sitten se, onko tosiaan mahdollista, että Jumalan ihmeellisen armon tajunnut ihminen haluaisi ilmaisen pelastuksen tietoisesti hylätä. Mutta ilmeisesti on, kun Raamattu siitä varoittaa.

No ... ei tullut mitään uutta. Menee jaaritteluksi, niin kuin sanoit.

[Kysyjä]

Entä, jos tietää vaikka esiaviollisen seksin ja sitä kautta ilmeisesti kaiken masturbointi, fantasiointi kuvin, tekstein tai vain pelkän oman mielikuvituksen voimalla nykyään synniksi. Niin jos kuitenkin kokee valtavaa haastetta lopettaa esiaviolliset suhteet ja masturboinnin? Olen nyt ensimmäisestä onnistunut pidättymään jonkin aikaa, mutta jälkimmäinen tulee edelleen, ja senkin Jeesus kieltää. Kuten kyllä ajattelemasta toisesta ihmisestä mitään pahaa "sinä hullu" on sama, kuin jos tappaisi toisen. Niin Paavali sanoo tuossa yhdessä lainauksessasi, että ihminen, joka jatkaa synniksi tietämänsä asian tekemistä, ei saa sitä enää anteeksi 

Toisaalta Jeesus neuvoo myös opetuslapsiaan antamaan katuvalle lähimmäiselleen 77 kertaa päivässä anteeksi. Eli ilmeisesti anteeksianto on kuitenkin isompi? Mutta ei pidä kuitenkaan ajatella, että voin mennä harrastamaan seksiä, katsoa tai lukea pornoa, koska Jeesus kuoli minun syntini puolesta "kiitti Jesse, sun piikkiin tää!"? Se kuulostaa ajatuksena jo iljettävältä! Mutta himo kokea läheisyyttä ja yhteyttä omaan lähimmäiseeni, on ainakin allekirjoittaneella suuri! Mutta ehkä se on itsekästä himoa? Haluan toisen tyydyttämään minun tarpeitani, vaikka Jumala tietää ja tuntee kaikki tarpeeni ja pystyy ne täyttämään. En ikään kuin usko siihen, että Jumala todellisesti tuntee ja tietää kaiken minua paremmin ja hoitaa kaiken puolestani. En halua uskoa Jumalaan tässä?

Tämä on eletyn elämäni johdosta ihan älyttömän vaikeaa! Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena ja tämä seksuaalisuus, joka siitä syntyi, on satuttanut minua hirveästi ja on sen lisäksi Vihollisen toimivin hyökkäyskeino minua vastaan. Se saa minut tuntemaan itseni todella arvottomaksi. Rukoilen: Jumala, auta minut pois aviorikoksen synnin kuolemasta Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä, Aamen! Anna minun rakastaa lähimmäisiäni pyhittäen ihmissuhteeni Sinun kunniaksesi - ei omani! Jeesuksen pelastustyön nimessä, Aamen! Mikä on ihmiselle mahdotonta, on mahdollista Jumalalle 🙏🙏🙏

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Kysyjä!

Kokemasi kipu ja rikkinäisyys suorastaan huutaa läpi kirjoituksestasi. Ahdistuksesi tuntuu hurjalta pelkästään tekstiäsi lukiessa. Voin vain kuvitella, kuinka raskaita vaiheita olet käynyt ja nykyään käyt läpi. Toivon, että voin vastata jotain, mikä sinua auttaisi eteepäin.

Armo on syntiä suurempi

Ihan ensimmäiseksi sinun on erittäin tärkeä ymmärtää, että ei ole mitään syntiä, mitä katuva ihminen ei voisi saada Jumalalta anteeksi. Paavali oli tehnyt elämänsä aikana hyvin vakavia syntejä: hän oli vainonnut kristittyjä ja äänestänyt aina tilaisuuden tullen heidän surmaamisensa puolesta. Kun hän kääntyi kristityksi, hän sai kaiken anteeksi. Mutta silloinkaan hänestä ei tullut synnitöntä. Yhä edelleen hän taisteli erilaisten syntien kanssa. Hänestä tuntui, että hänen ruumiinsa oli kuoleman ruumis, koska hän jatkuvasti lankesi synteihin, joita hän olisi halunnut välttää. Laitan tähän aika pitkän lainauksen:

14. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:14-25)

Emme tiedä, kamppailiko Paavali aina samojen syntien vai vaihtuvien syntien kanssa. Mutta tilanne on sama kuin se, jonka sinä kuvasit: Haluaisit elää Jumalan tahdon mukaan, mutta parhaista yrityksistä huolimatta et siihen pysty. Ei pysty kukaan. Sinä vain koet sen valtavan kipeästi rikkinäisen seksuaalisuuden alueella. Vaikka oma sydämesi on valtavan kipeä, saat sanoa juuri samoin kuin Paavalikin edellisen lainauksen jakeessa 25.

Ihminen, joka väittää lupuneensa synnistä, on valehtelija: "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1:10) Niinpä ainoa turva kaikissa lankeamisissa ja epäonnistumisissa on se totuus, jonka sinäkin jo kysymyksessäsi lausuit: Jumalan anteeksianto on loppumattoman suuri. Se on aina ihmisen syntiä suurempi: "Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)

Kaiken voi saada anteeksi

Toiseksi sinä viittasit ajatukseen, että "ihminen, joka jatkaa synniksi tietämänsä asian tekemistä, ei saa sitä enää anteeksi". Yritin lueskella edellä kirjoittamiani asioita, enkä löytänyt mistään, että olisin sanonut näin. Eikä Raamattukaan sano. On toki selvää, että ihminen, joka ei halua hylätä syntejään ja lähteä seuraamaan Jeesusta, kääntää selkänsä Jeesukselle. Mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen pitää ensin onnistua ja vasta sitten hän kelpaa Jeesuksen seuraan.

Jokainen kelpaa Jeesuksen seuraan. Ja itse asiassa tilanne menee vielä niin, että jos on jotain erityisiä taakkoja ja vaikeuksia kannettavana, niin ne otetaan mukaan, kun lähdetään Jeesuksen seuraan: Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23) Tämä raamatunkohta luetaan yleisesti niin, että jokaisen on suostuttava siihen vaivaan, mitä Jeesuksen seuraamisesta saattaa tulla. Mutta ei Jeesus määrittele tarkasti, mitä ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Hänen ohjeensa vain on, että ei pidä kuvitella, että voisi heittää ristinsä pois, ja vasta sitten lähteä seuraamaan.

Jeesuksella on valta muuttaa jokaista ihmistä. Mutta jos ei hän muuta, niin sitten kuljetaan joka tapauksessa hänen jäljessään ja hänen viitoittamaansa tietä. Loppujen lopuksi Jeesuksen seuraamisessa voidaan tehdä vain yksi virhe: lopetetaan seuraaminen. Se voi tapahtua joko niin, että ihminen päättää itse ryhtyä johtamaan, ja käskee Jeesusta seuraamaan. Tai sitten lähtee omille teilleen, kun ei halua tai uskalla kulkea Jeesuksen perässä.

Tästä asiasta olen kirjoittanut enemmän viestiketjussa Pyhän Hengen pilkka. Sinun kannattaa lukea tuo viestiketju aika huolellisesti. Siinä haluan alleviivata sitä Raamatun opetusta, että ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on Jeesuksen hylkääminen. Eli se, ettei halua enää seurata Jeesusta. Sitä kutsutaan Raamatussa Pyhän Hengen pilkaksi.

Usko ei kumoa ihmisyyttä

Kolmanneksi minusta kuulostaa siltä, että odotat uskon muuttavan sinut erityisen onnistuneeksi tai ainakin riittävän vahvaksi ihmiseksi. Olet kokenut seksuaalista väkivaltaa, ja se on rikkonut sinua suuresti. Nyt odotat, että uskon voimalla olisit voinut muuttua ja petyt valtavasti, kun et onnistu.

Tämä on varsin kivulias ristiriita myös sellaiselle ihmiselle, joka ei koe niin repivää tuskaa syntiensä kanssa mitä sinä koet. Jokaiselle herkällä tunnolla elävälle ihmiselle on vaikea myöntää se, että aina ei edes halua luopua synneistään. Ja hyvin selvää on se, että läheskään aina ihminen ei uskon ansiosta muutu kerralla toisenlaiseksi kuin on. On olemassa esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saaneet erityisen Pyhän Hengen armon, ja Jumalan tekemä ihme on muuttanut heidät kerralla. Paljon yleisempää on se, että ihminen Jeesusta seuratessaan haluaa kasvaa Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan, ja tämä tapahtuu inhimillisten lainalaisuuksien kautta: yrittäen, epäonnistuen ja jälleen uudelleen yrittäen.

Tällaisessa kasvuprosessissa on hyvin tärkeää, että kaikkia kipuja ei käännetä hengelliseksi taisteluksi. Kasvuprosessi on usein ihan tavallista ihmisen elämää. Erityisen vaarallista on se, että asettaa itselleen hengellisiä sääntöjä, jotka ovat jopa tiukempia kuin Raamattu asettaa. Vaikka Jumala on kaiken elämän antaja, niin ei hän tee ihmisestä sukupuoletonta olentoa, jolta häviävät sukupuoliset tarpeet pelkän rukouksen ja Raamatun lukemisen voimalla. Et asiaa ihan tällä tavoin ilmaissut, mutta vähän tähän suuntaan puhuit, kun pohdit sitä, miksei sinulle riitä Jumala, vaan kaipaat toista ihmistä lähelle. Paavalikin kirjoitti ohjeita aviopuolisoille:

Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. (1. Kor. 7:5)

On hyvin oletettavaa, että tulet kipuilemaan sukupuolisuuden toteuttamisen kanssa niin kauan, että löydät itsellesi puolison. Tämä kuulostaa sinun helmasynniltäsi, joka on käynyt sinulle hyvin raskaaksi. Taakkaa lisää se, että suhtaudut äärimmäisen ankarasti kokemaasi sukupuoliseen paineeseen. Tätä aihepiiriä olen pohtinut viestiketjussa Onko itsetyydytys syntiä. Ehkä sen lukemisesta voisi olla sinulle myös apua.

Kaikkineen en osaa tarkasti sanoa, mitkä asiat sinua voisivat parhaiten auttaa. Uskon, että sinun kannattaisi käydä joitakin kertoja jonkun luotettavan sieluhoitajan tai terapeutin kanssa juttelemassa. Usein moni asia kevenee, kun niitä saa ääneen toisen ihmisen kanssa jutella. Lisäksi sinun kannattaa viettää aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ja Raamatun sanan ääressä. Ennen kaikkea sinun on tärkeä ymmärtää, että sinut on kutsuttu Jeesuksen luo kaikkine taakkoinesi. En tiedä, millä tavoin hän sinun tilanteessasi haluaa auttaa. Varmaa on kuitenkin se, että yksikään sinun synneistäsi ei ole sinun ja Jeesuksen välissä. Este on vain se, jos syntiesi vuoksi et itse hänen luokseen mene.