Vanhan testamentin juju

[erilainensamanlainen.kom]

HUOM! Tämä aihe on erotettu omaksi aiheekseen otsikon "Vanhan testamentin sodat" alta. Terveisin Marko



Mäpä länttään tän aiheen alle omia kysymyksiäni vanhansta liistosta ja Vanhasta Testamentista.. ku nää nyt liittyy jotenki toisiinsa.

Eli, ylipäätään, mikä vanhassa liitossa on se juju? Miten ihmiset pelastu ennen Jeesusta?
Vanhaan liittoon kuulu mun käsityksen mukaan uhraaminen (Jeesus uudessa liitossa täydellinen uhri) Miks täyty uhrata? Uhraamalla sovitettiin syntejä?  Ja sitte liiton merkki, ympärileikkaus, miks se oli vaan miehillä? (ihmettelen myös Raamatun sovinistisuutta eri tilanteissa)
Valaiskaa mulle vähän vanhaa liittoo ja uutta liittoo. Miten asiat muuttu uuden liiton myötä?
Mä oon tajunnu niin, että osa laista kumoutu, esim että uhrata ei enää tarvi, vai miten se menee?  Siis häh, mitä lakeja VTstä pitäs noudatta ja mitä ei?

Sodista sitten.. Tuli mieleen.. Luulis että kun Vanhassa Testamentissa oli Jumalan tahdon mukaisia sotia ja Jumala hävitti kokonaisia kaupunkeja niin syyttömiäkin siinä samalla meni.. Tai no, kaikki ihmisethän on syntisiä, mutta silti noi sodat tuntuu jotenkin epäreiluilta. 

Vanhasta Testamentista vielä. Orjat ja moniavioisuus? Ekaa Mooseksen kirjaaki lukiessa tulee fiilis että ne on ihan hyväksyttyjä asioita? Onks ne jotain että ne liittyy siihen kulttuuriin vai vanhaan liittoon vai häh? 

  Näillä mennään..

[Nettipappi Marko]

Tämä vastaukseni ei ole itse asiassa suora vastaus mihinkään kysymykseen. Edellä esitetyt kysymykset ovat vain niin kovin vaikeita, että koin parhaaksi kirjoittaa yleisen pohjustuksen kaikille vastauksilleni. Pystyn siten käsittelemään jokaisen yksittäisen kysymyksen paljon ytimekkäämmin.

Raamatusta voidaan esittää kaksi lähes samanlaista kysymystä, jotka ovat kuitenkin hyvin eritasoisia. Voidaan kysyä,
a) mitä Raamattu sanoo tai
b) miksi Raamattu sanoo
jotain jostakin asiasta.

Minusta kummatkin kysymykset ovat hyviä ja niihin on kiva vastailla ... (jos osaan). Ensimmäinen asettaa hieman paineita, sillä on kyse puhtaasti minun papillisesta ammattitaidostani ja raamatuntuntemuksestani, kuinka hyvin osaan vastata siihen. Mutta jälkimmäinen on todella hankala. Olen tainnut jo jossain vastauksessa mainitakin sen, että jos osaisin tyhjentävästi vastata siihen, miksi Raamattu sanoo jotain, olisin itsekin Jumala.

Meillä uskovilla ihmisillä on monesti suuri paine toimia Jumalan asianajajina. Asennoidumme niin, että Jumala, Raamatun sanoma ja kristinusko ovat ulkopuolistenkin silmissä uskottavia, jos me uskovina ihmisinä osaamme perustella kaiken hyvin ja ymmärrettävästi. Jos ajattelemme näin, olemme ensinnäkin pahasti väärässä ja toiseksi tuo ajatusmalli alkaa toteuttaa itseään. Mutta kukaan ei todellakaan voi puolustaa Jumalaa. Yritän itsekin muistaa tämän, koska nettipappina varsinkin tulee paineita siitä, ettei vain jäisi sormi suuhun. Pelottaa, että epäilevät ihmiset voivat minun tyhmyyteni tähden todeta, että ei se kristinuskon Jumala taidakaan mikään oikea Jumala olla. Mutta tämän juhannuspäivän Vanhan testamentin teksti tuo erinomaisen evankeliumin tähän ongelmaan:

     Voi ihmistä, joka riitelee luojaansa vastaan, voi ruukunsirpaletta
     sirpaleitten joukossa! Sanooko savi muovaajalleen: "Mitä sinä pystyt
     tekemään?" Sanooko teos tekijälleen: "Ei sinulla ole taitajan kättä."
     Voi sitä, joka sanoo isälle: "Sinäkö muka pystyit siittämään?" ja äidille:
     "Sinäkö muka synnytit?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän, joka on
     Israelin luonut:  - Tekö vaatisitte minut tilille lapsistani, tekö antaisitte
     minulle neuvoja ja ohjeita omien kätteni töistä? Minä tein maan ja loin
     ihmisen sitä asumaan. Minä levitin käsilläni auki taivaan ja käskyilläni
     ohjasin sen joukkoja. (Jes. 45:9-12)

Ja sama ajatus toistuu hieman myöhemmin:

     - Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne
     ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu
     maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja
     minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi
     tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka
     hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
     niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan
     täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
     mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:8-11)

Länsimainen ihminen on tottunut selittämään itse kaiken. Vaikkei hän oikeasti edes tietäisi jostain asiasta kaikkia näkökulmia, hänellä kuuluu olla selvä mielipide ja näkemys asiasta. Mutta Jumalan suhteen näin ei voi tehdä. Ihminen ei voi koskaan analysoida Jumalaa ja sanoa, miksi Hän tekee jotain, ellei Jumala itse sitä ilmoita. Jumalaa ei voi laittaa purkkiin ja katsella häntä eri puolilta ja todeta, että tässä se minun Jumalani on. Siksi minä mielelläni yritän vastata siihen, MITÄ Raamattu sanoo, mutta olen kovin varovainen sanomaan, MIKSI Jumala sanoo tai tekee jotain Raamatussa. Minulta saa ja pitää ehdottomasti kysellä myös miksi-kysymyksiä, mutta minun Jumalani, Raamatun Jumala, koko universumin Luoja, ei tarvitse minua puolustelemaan itseään. Enkä minä yritäkään olla hänen asianajajansa.

Nyt kun olen tämän ymmärtänyt ja sanonut ääneen, uskallan hyvinkin turvallisin mielin kertoa, jos en tiedä vastausta johonkin visaiseen kysymykseen. Ja toisaalta uskallan sanoa omia mielipiteitäni siitä, miten minä olen jonkun Jumalan motiivin nähnyt tai olettanut.

Minun mielestäni on olemassa kahdenlaista viisautta: ihmisviisautta ja Jumalan viisautta. Me voimme valita, kumman viisauden avulla tutkimme Raamattua. Ihmisviisaus poimii Raamatusta kaiken sen, mikä sopii hyvin jo olemassa olemaan ajattelumaailmaan ja omaan elämänkatsomukseen. Vaikeat asiat sen sijaan aiheuttavat suuria ongelmia. Ne täytyy onnistua selittämään siten, että ne sopivat omaan ajatteluun. Tai sitten niiden kohdalla todetaan, etteivät ne voi pitää paikkaansa. Ihmisen viisaus ei kuitenkaan koskaan yllä sille tasolle, mitä ihmisjärjenkin luoneen Jumalan viisaus on. Eikä ihmisen viisaus voi koskaan ymmärtää kaikkea, mitä Jumalan viisaus sanoo ja tekee. Näin sanoi jo Jumala noissa edellisissä lainauksissa. Raamattua pitääkin lukea niin, että lähtökohtana on luottamus Jumalan viisauteen. Muuten Raamatun lukija tekee itsestään Jumalan - mittarin, jolla hän arvioi Jumalaa. Jos Jumala on oikeasti Jumala, hänen sanansa pitää arvioida meitä.

Valinnanpaikka tulee silloin, kun ajatukset ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Vaikeiden kysymysten äärellä voidaan valita oma tai Jumalan viisaus. Ihmisen viisaus törmää ennemmin tai myöhemmin omiin rajoihinsa. Jumalan viisaudella ei ole mitään rajaa. Siitä syystä Raamattu sanookin:

     Herran pelko on viisauden alku,
     Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.
     (Sananl. 9:10)

Todellinen viisaus alkaa, kun Raamattua lukiessa luotetaan siihen, että Jumala ei tee virheitä. Jos minun järkeni sanoo jotain Jumalan tekoa tyhmäksi tai vääräksi, olen päättänyt valita ihmisviisauden. Ja se varmasti toimii hetken aikaa, mutta silloin kasvaminen Jumalan viisaudessa jää vajaaksi.

Toivon, että osaisin vastata näihin esitettyihin kysymyksiin – ja kaikkiin tuleviin kysymyksiin – Jumalan viisauden asteikkoa käyttäen. Siksi en osaa perustella kaikkea, mutta täällä nettipapin palstallahan on juurikin lupa yhdessä ymmärtää Jumalan viisautta. Sitä sarkaa on tarkoituskin jatkaa koko elämän ajan (siis ymmärtämistä - ei välttämättä nettipapin palstaa). Mutta siihen en koskaan suostu, että kelpuutan Jumalaksi vain sellaisen mielikuvituksen tuotteen, joka on tälle ajalle ja yhteiskunnalle kelvollinen Jumala. On naurettavaa ajatella, että olisi maailmankaikkeuden Luoja, joka muuttuisi kuin muovailuvaha sen mukaan, mikä minusta on juuri nyt hyvää ja sopivaa.

Tämä puheenvuoro on helposti nähtävissä puolustukseksi sille, etten osaa vastata kaikkeen. Ja jos niin joku haluaa nähdä,  on hän osunut naulan kantaan. Olen itsekin oppilas Jumalan sanan äärellä ja lopullisen tiedon kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin saan vasta taivaassa. Nyt yritän oppia sen, mikä opittavissa on. Joten, käyn erilainensamanlainen.kom'in vaikeiden kysymysten kimppuun...

[Nettipappi Marko]

Morjens, hyvä erilainensamanlainen.kom!

Laitoit ikään kuin huolettoman kevyesti muutamia kyselyjäsi Vanhasta testamentista ja Vanhasta liitosta. Kysymykset olivat hyviä, mutta kevyitä ne eivät todellakaan ole. Kirjoittelin eilen jo yleispätevän pohjustuksen näille kysymyksillesi. Nyt yritän edes jollain tarkkuudella vastata itse kysymyksiin. Pahoittelen jo etukäteen sitä, että yksinkertaisesti aika ja virta eivät riitä kaikkien käsittelyyn niin perusteellisesti kuin ne ansaitsisivat. Mutta kysele lisää niistä kohdista, joihin et saa vastausta näillä yrityksillä. Leikkelin kysymyksesi pienempiin palasiin ja osittain järjestelin palasia niin, että pystyn vastaamaan useampaan yhtä aikaa. (Ja lisäksi tämä vastaus näköjään pitää jakaa kahteen osaan, koska yhdellä kertaa saa lähettää vain 20 000 merkkiä.

Mäpä länttään tän aiheen alle omia kysymyksiäni vanhansta liistosta ja Vanhasta Testamentista.. ku nää nyt liittyy jotenki toisiinsa. Eli, ylipäätään, mikä vanhassa liitossa on se juju? Miten ihmiset pelastu ennen Jeesusta?

Yksinkertainen iskulausemuotoinen vastaus kuuluu: Ihmiset ovat pelastuneet aina uskomalla Jeesukseen. Vanhan testamentin aikana uskottiin tulevaan Messiaaseen. Evankeliumien aikana uskottiin läsnäolevaan Messiaaseen. Nykyään uskotaan 2000 vuotta sitten eläneeseen, kuolleeseen ja ylösnousseeseen Messiaaseen. Ihmiset ovat aina pelastuneet luottamalla Jumalan tekemään liittoon. Vanhan ja Uuden testamentin aikoina liitot näyttäytyivät erilaisina. Vanha liitto oli esikuva uudesta. Uusi oli vanhan täyttymys. Koko ajan on kuitenkin kyse Jumalan tekemästä liitosta ja siihen turvautumisesta.

Ensimmäinen lupaus tulevasta Messiaasta sisältyi jo syntiinlankeemuskertomukseen, jossa ihminen joutui eroon Jumalasta. Jumala lupasi yhteyden palautuvan ”siemenen”, eli jälkeläisen kautta.

     Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu.
     Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava
     vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä
     panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa
     välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä
     häntä kantapäähän. (1. Moos. 2:14-15)

Vanha käännös on tässä tarkempi. 15. jae kuuluu siinä seuraavasti:

     Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja
     hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä
     olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 2:15 KR38)

Adam ja Eeva todennäköisesti odottivat, että Kain olisi ollut tämä kadonneen paratiisin palauttaja, mutta pettymys oli suuri, kun esikoinen paljastui veljesmurhaajaksi. Pian lupaus kuitenkin täsmentyi. Abraham sai lupauksen Messiaasta useampaankin kertaan.

     Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan
     päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
     (1. Moos. 22:18 KR38)

     Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet
     ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat
     siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, (1. Moos. 26:4 KR38)

     Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät
     länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi
     tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1. Moos. 28:14 KR38)

Sivuhuomautus: Koska puhutaan kaikille kansoille tulevasta siunauksesta, kyse ei voi olla vain Abrahamista periytyvästä juutalaisesta kansasta, vaan siitä siemenestä, joka luvattiin jo paratiisissa. Siemen-sanan takia edellä olevat lainaukset ovat vanhasta käännöksestä, joka käyttää tätä kirjaimellisempaa suomennosta.

Abrahamin saama lupaus kulki juutalaisen kansan mukana. Yksi syy juutalaisten tarkkoihin kansaa koskeviin lakeihin, ohjeisiin ja puhtaussäännöksiin on siinä, että ne varjelivat lupausta kantavaa kansaa. Jos se olisi tuhoutunut tai sekoittunut vieraisiin kansoihin, olisi Abrahamin saama lupaus kuivunut kokoon. Kansan keskuuteen Jumala nosti aikojen saatossa profeettoja, jotka edelleen tarkensivat tätä lupausta lisää. Esimerkiksi pari kohtaa:

     Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien
     joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.
     Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. (Miika 5:1)

     Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi
     tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa
     aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9)

Jeesuksessa koko vanhan liiton läpi kulkenut lupaus toteutui. Vanha liitto oli siis esikuvaa Jeesuksesta ja uuden liiton valmistelua. Mutta esikuvan luonteesta huolimatta se oli myös todellinen liitto, johon turvautumalla pelastui.

Vanhaan liittoon kuulu mun käsityksen mukaan uhraaminen (Jeesus uudessa liitossa täydellinen uhri) Miks täyty uhrata? Uhraamalla sovitettiin syntejä?

Raamatun mukaan synti on kuoleman vakava asia. Samoin kuin siemen luvattiin jo Raamatun ensilehdillä, ”luvattiin” myös synnin palkaksi kuolema:

     Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
     sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17)

Ja sama ajatus löytyy esim. Roomalaiskirjeestä:

     Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen
     elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 6:23)

Jumala asetti tämän säännön jo ennen kuin ihminen oli langennut syntiin. Ja sääntö oli pitävä, vaikka se teki hänen rakastamastaan ihmisestä kuolevaisen ja kadotuksen alaisen. Siksi anteeksiantokin oli mahdollista vain siten, että synti saa ansaitsemansa rangaistuksen.

     Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt,
     että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta
     varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. (3. Moos. 17:11)

     Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto
     ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. (Hepr. 9:22)

Vanhan liiton uhrit olivat Jumalan määräämä anteeksiannon ehto. Joka luotti Jumalan säädökseen ja turvautui siihen, sai armosta anteeksi pahat tekonsa. Mutta silti uhrit eivät olleet koko pelastussuunnitelmaa ajatellen täydellisiä. Siksi uhri piti uusia yhä uudelleen. Samalla ne olivat esikuva tulevasta täydellisestä uhrista. Jeesuksen kuoltua ihmisten puolesta ei uusia uhreja enää tarvittu:

     Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on
     uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt
     tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille
     ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden
     päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin
     menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan
     Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä
     virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän
     omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää
     Jumalaa. Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että
     hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana
     tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille
     luvatun iankaikkisen perinnön. (Hepr. 9:12-15)

Tuo viimeinen lause on luettavissa myös niin, että ikään kuin vanhan liiton aikana uhratut uhrit ovat päteviä nyt, kun täydellinen uhri on uhrattu.

Valaiskaa mulle vähän vanhaa liittoo ja uutta liittoo. Miten asiat muuttu uuden liiton myötä?

Aika valtavan laaja kysymys. Tämä on ehkä epäreilun lyhyt vastaus, mutta laitan joitakin asioita tiivistetysti ja luettelomaisesti:

- Monien uhrien tilalle tuli yksi kertakaikkinen uhri.
- Liitonmerkki ei ollut enää ympärileikkaus vaan kaste
- Ennen kuka vain voi kääntyä juutalaiseksi ja kuulua vanhaan liittoon. Nykyään kuka vain voi kääntyä Jeesukseen uskovaksi ja kuulua uuteen liittoon.
- Huom! Juutalaisuus oli armouskonto. Se ei muuttunut. Syntien anteeksianto tapahtui, kun ihminen tuli syntiuhrikaritsan kanssa Jumalan eteen. Nykyään se tapahtuu samalla tavalla. Uhrikaritsana on vain Jeesus.
- Muutos on ehkä liian yksinkertaistava käsite uutta ja vanhaa liittoa vertaillessa. Toisaalta paljon muuttui, mutta toisaalta vanha liitto koko ajan tähtäsi uuteen, ja uusi ponnisti vanhan pohjalta. Ilman toista ei ole toista.

Mä oon tajunnu niin, että osa laista kumoutu, esim että uhrata ei enää tarvi, vai miten se menee?  Huh Siis häh, mitä lakeja VTstä pitäs noudatta ja mitä ei?

Muutama asia on helppo sanoa yleisellä tasolla:
1. Kaikki ne asiat, jotka liittyivät erityisesti juutalaiseen kansaan maan päällisenä kansana ja heidän ”oikeuslaitokseensa” eivät tietenkään koske muita kansoja. VT:ssa on paljon ns. maallisia lakejakin, koska juutalaisuus oli alkujaan teokratia. (Hallitusmuoto, jossa presidentin tai kuninkaan sijasta päämiehenä on Jumala. Oikeuslaitosta pyörittivät puolestaan tuomarit.)
2. Lisäksi kaikki pelastumiseen liittyvät käskyt, jotka saivat täyttymyksensä Jeesuksessa, ovat jääneet vanhaksi. Tai tarkemmin ottaen ne muuttuivat esikuvasta siihen, mikä oli koko ajan suunnitelmissa. (Temppelipalvelus korvautui, koska liiton arkiksi tuli Jeesus. Lukaisepa Heprealaiskirje läpi. Siinä on todella hyvin kerrottu, miten uusi liitto täytti vanhan liiton lupaukset.)
3. Luomisen seurauksena tulleet ja ihmisen elämää ylipäätään koskevat käskyt ovat aina voimassa siellä, missä ihmisiä on.

Tämä kolmijako on ihan oma kehitelmäni, mutta käytän sitä kuitenkin. Joissakin tapauksissa on käytännössä vaikeuksia ymmärtää, mihin luokkaan joku VT:n käsky kuuluu. Suurin osa VT:n oheista on kuitenkin jotakin näistä kolmesta hyvin selvästi.


Jatkuu kohta ...

[Nettipappi Marko]

... Jatkoa edelliseen:

Huh Ja sitte liiton merkki, ympärileikkaus, miks se oli vaan miehillä? (ihmettelen myös Raamatun sovinistisuutta eri tilanteissa)

Sodista sitten.. Tuli mieleen.. Luulis että kun Vanhassa Testamentissa oli Jumalan tahdon mukaisia sotia ja Jumala hävitti kokonaisia kaupunkeja niin syyttömiäkin siinä samalla meni.. Tai no, kaikki ihmisethän on syntisiä, mutta silti noi sodat tuntuu jotenkin epäreiluilta.  Huh

Vanhasta Testamentista vielä. Orjat ja moniavioisuus? Ekaa Mooseksen kirjaaki lukiessa tulee fiilis että ne on ihan hyväksyttyjä asioita? Onks ne jotain että ne liittyy siihen kulttuuriin vai vanhaan liittoon vai häh?  Huh

En tiedä, miksi ympärileikkaus käskettiin liiton merkiksi. Jumala nyt vain halusi asettaa jonkun näkyvän merkin liitolle ja viisaudessaan hän valitsi sellaisen, joka on – ainakin myöhemmin – tuttu myös Raamatun ulkopuolelta. Nykyään tämä saattaa ihmetyttää, kun usko nähdään todella henkisenä asiana. Koko Raamatun läpi, myös Uudessa testamentissa, usko näkyy kuitenkin koko elämässä. Myös Uuden liiton merkki on jotain näkyvää ja tuntuvaa – vaikka kasteesta ei mitään ympärileikkauksen veroista jälkikäteen tarkistettavaa merkkiä jääkään.

Mitään sovinismia minä en tässä asiassa näe. En usko, että miehet pitivät ympärileikkausta minkäänlaisena etuoikeutena. (Tosin syntinen ihmisluonto mielellään nostaa itsensä muiden yläpuolelle, jos on kokenut jotain ikäviä kokemuksia enemmän kuin toiset.) Muutenkin ajatukset sovinismista Raamatun maailmassa pitää ottaa tosi varovaisesti. Sovinismin mittari on aina valtavan kulttuurisidonnainen. Raamatun aikaisessa maailmassa lähdettiin siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tapaa. Nykyään erilaisuutta pyritään häivyttämään. Minä pidän enemmän naista ja miestä halventavina asioina heidän erityispiirteidensä hävittämistä kuin korostamista. Mutta moni näkee juuri tämän ajatukseni sovinismina.

Ylipäätään edellä mainitsemissasi tapauksissa yhteinen nimittäjä on kulttuuri ja kyseiseen aikaan liittyvät ajattelumallit. Kerron esimerkin: Eilen tätä kysymystäsi pohtiessani kaverini kertoi lähetystyöntekijästä, joka ei Afrikkaan mentyään ottanut itselleen kotiapulaista. Hän toimi länsimaisen tavan mukaan. (Täällähän kotihommat hoitava apulainen, joka saa juuri ja juuri elantonsa, olisi halventava asia.) Jonkin ajan päästä hänelle kuitenkin selvisi, että hänestä puhutaan paljon pahaa selän takana. Syy oli se, että hän oli rikas länsimaalainen, joka toimi siinä kulttuurissa todella törkeästi, kun ei elättänyt köyhiä ottamalla heitä apulaisiksi. Niinpä hän otti kotiapulaisen, jonka tehtävä oli pestä pyykit, tiskata ja laittaa ruoka. Sen jälkeen hän oli taas hyvä ihminen. Meillä länsimaissa ajattelu ei mene ihan noin. Vaikka toisaalta meidän ei tarvitse mennä kuin kaksi sukupolvea taaksepäin. Isovanhempammekin jo ihmettelevät nykyistä elämänmenoa, jossa pitää rikastua ja hankkia omaisuutta. He ovat eläneet aikaa, jolloin turvattu toimeentulo on ollut paljon isompi asia kuin rikastuminen ja ”itsenäinen elämä”. Jos ajattelumaailma on muuttunut noin paljon n. 60 vuodessa, miten meillä ikinä voi olla kanttia väittää, että 3000 vuotta sitten Lähi-Idässä harrastettiin sovinismia – ihan vain sillä perusteella, että sellainen elämänmeno olisi nykyisessä Suomessa huonossa huudossa.

Jumala ei asettanut tiettyjä hallitusmuotoja eikä määritellyt kulttuureita. Samuelin kirjoissa (1. Sam. 8.) kerrotaan, kuinka Jumala varoitti Israelia, kun tämä halusi luopua teokratiasta ja vaihtaa monarkiaan. Varoituksen syy oli, että kansa ei tajua, mitä se pyytää. Mutta kun kansa niin halusi, Jumala antoi ohjeet siihenkin. Eikä hän rutissut asiasta jälkikäteen. Ennen sitä Jumala antoi ohjeita teokratiassa elämiseen, sen jälkeen monarkiassa elämiseen. Jumala ei ole halunnut muuttaa kulttuureja, vaan hän on kertonut, kuinka hänen tahtonsa mukaan eletään olemassa olevissa ympyröissä.

Orjuus esimerkiksi ei ole Jumalan asettama järjestys, mutta Jumala on antanut Raamatussa paljonkin ohjeita siitä, miten orjien ja isäntien kuuluu elää hänen tahtonsa mukaan. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska orjuus tuo mieleemme vain Yhdysvaltojen orjuuden tai israelilaisten Egyptin orjuuden. Jälkimmäisestä Raamattukin sanoi monta pahaa sanaa, mutta se ei ole ainoa orjuuden muoto. VT:n aikana ihminen saattoi vapaaehtoisesti myydä itsensä orjaksi turvatakseen itselleen toimeentulon. Orjat saattoivat olla hyvinkin arvostettuja – esimerkiksi Joosef oli Egyptissä Potifarin, mahtavan miehen koko omaisuuden hallitsijana. Juutalaisilla orjat saattoivat pitää huolen lasten kasvattamisesta ja opettamisesta. VT antaa myös ohjeita, kuinka on toimittava, jos orja ei sovitun orjuusajan jälkeen haluakaan lähteä talosta. Jotkut olivat niin tyytyväisiä isäntiinsä, että halusivat sitoutua taloon loppuiäkseen.

Kulttuuri ja ajan tavat ovat siis todellakin jotain aivan muuta kuin nykyään. Sen vuoksi Raamattu ei ole mennyt vanhaksi, mutta joidenkin sen opettamien asioiden ydin tulee ymmärrettäväksi vasta, kun tuntee ajan tavat. Jumala antoi ohjeita todellisille ihmisille todelliseen elämään. Samoin oli kaiken esivallan suhteen.

     Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa,
     joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet
     valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä
     vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen,
     joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee
     väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin
     saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.
     Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se
     on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
     rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
     rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen
     vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan
     palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se,
     mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli,
     kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:1-7)

Jumalan tahto on se, että esivalta on olemassa. Mutta hän ei ole sanonut, pitääkö sen olla demokratia, monarkia vai diktatuuri. Ei ole olemassa yhtä jumalallista hallintomuotoa. Kaikissa hallintomuodoissa voidaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Natsi-Saksan esivalta teki pahaa. Vaikka se esivaltana olikin Jumalan palvelija, se ei toiminut Jumalan palvelijalle annettujen ohjeiden mukaan. (Esim. Jumalan tahto on, että ihmiset uskovat Jeesukseen. Jos Jeesukseen uskova ihminen rikkoo Jumalan käskyjä, ei se tee Jeesukseen uskomista vääräksi asiaksi.) Esivaltakin voi tehdä ja tekee väärin. Mutta esivalta itsessään on silti Jumalan tahto.

Raamatussa puhutaan paljon myös moniavioisuudesta. Missään sitä ei kuitenkaan ylistetä Jumalan tahdon mukaiseksi. Joissain kohdissa siitä puhutaan kuten sen ajan kulttuurissa on tapana. Se oli vallan ja menestyksen merkki. Mutta tällaisissa kohdissa käytetään kerrontaa, eikä tarkoitus ole opettaa, että moniavioisuus olisi Jumalan tahto. Pikemminkin löytyy paljon kohtia, joissa jo paratiisissa asetettu yksiavioisuus huokuu läpi. Moniavioisuus esitetään usein tilanteissa, joissa se on aiheuttanut ongelmia. (Esimerkiksi Jaakobin ja Salomon tapauksessa.)


Tällaista...