Hei Suvi!
Vanhan testamentin temppelipalvelukseen liittyi oleellisesti käsite puhtaus. Tällä ei ollut suoranaisesti tekemistä sellaisen puhtauden kanssa, jonka me tunnemme, vaan kyse oli kultillisesta puhtaudesta. (Käytännössä lopputulos kyllä oli se, että hygienian taso oli juutalaisilla erittäin edistyksellinen.) Vanhassa testamentissa on paljon säädöksiä, joissa kerrotaan, mistä syistä ihminen tulee kultillisesti epäpuhtaaksi eli saastaiseksi. Tässä tilassa ihmisellä ei ollut oikeutta mennä temppeliin, ettei hän saastuttaisi sitä.
Mooseksen laissa oli tarkat säädökset siitä, mistä asioista ihminen tuli saastaiseksi, miten pitkäkestoisen saastaisuuden kukin asia aiheutti ja miten siitä puhdistauduttiin. Joskus saastaisuus poistui tietyn ajan kuluessa. Joskus tarvittiin erillinen peseytyminen. Vakavissa tapauksissa puhdistusmenot kestivät pidempään. Tässä muutama esimerkki "kevyestä" saastaisuudesta:
27. Saastaisia ovat myös kaikki nelijalkaiset eläimet, joilla on käpälät.
Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan
saakka. 28. Jokaisen, joka kantaa pois tällaisen eläimen raadon, tulee
pestä vaatteensa, ja hän on epäpuhdas iltaan saakka. Näitä eläimiä
teidän on pidettävä saastaisina. 29. "Maan päällä liikkuvista
pikkueläimistä ovat saastaisia seuraavat: maamyyrä, hiiri, agamaliskot,
30. gekko, varaani, sisilisko, skinkki ja kameleontti. 31. Nämä
pikkueläimet ovat saastaisia. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen
raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka. 32. Kaikki, mitä jonkin tällaisen
eläimen raato koskettaa, tulee epäpuhtaaksi, olipa kyseessä puuesine,
vaate, nahka tai säkkikangas. Tällainen esine, mihin tahansa sitä
käytetäänkin, on pantava veteen ja pidettävä siinä iltaan saakka;
sitten se on jälleen puhdas. 33. Mutta saviastia, johon saastainen
eläin on pudonnut, on rikottava. Myös kaikki, mitä astiassa on, tulee
epäpuhtaaksi. 34. Kaikki ruoka tulee saastaiseksi, jos siihen joutuu
vettä tällä tavoin saastuneesta astiasta, ja jokainen juoma tulee
saastaiseksi joutuessaan kosketuksiin tällaisen astian kanssa. 35.
Leivinuuni tai liesi, jonka päälle saastaisen eläimen raato joutuu,
täytyy purkaa, sillä siitä on tullut pysyvästi saastainen. 36. Sitä
vastoin lähde, kaivo ja vesisäiliö pysyvät puhtaina, mutta se, joka
koskee veteen pudonneeseen raatoon, tulee epäpuhtaaksi.
(3. Moos. 11:27-36)
Pappien suhteen puhdistautuminen ei poikennut muun kansan puhdistautumiskäytännöistä. Pappien täytyi huolehtia siitä, etteivät he menneet saastaisina temppeliin ja saastuttaneet pyhäkköä. Tämä ei ollut suuri voimainponnistus, koska palvelusvuoro lankesi kohdalle kaksi kertaa vuodessa viikoksi kerrallaan. Tätä ennen oli siis puhdistauduttava - yleensä peseydyttävä ja pestävä vaatteensa - riittävän ajoissa ja pidettävä huoli, että ei saastuta itseään uudelleen.
Rönsyilen nyt aiheesta, mutta mielessäni sattuu juuri olemaan äskettäin lukemani Jukka Norvannon kommentaarin pari näkökulmaa puhdistautumisiin:
Hänen mukaansa erilaisia puhtaussäädöksiä yhdistävä tekijä näyttäisi olevan terveydellisissä näkökulmissa. Bakteerien ja lämpimässä ilmastossa leviävien taudinaiheuttajien leviäminen estyi erittäin hyvin juutalaisen lainsäädännön mukaisella hygienialla. Keskiajalla juutalaisia epäiltiin jopa noituudesta, kun he eivät sairastuneet kulkutauteihin niin helposti kuin ei-juutalaiset.
Saastaisuuden leviämistä ja tartuttamista vääriin kohteisiin kuului siis välttää, vaikka kaikki saastaisuus ei itsessään ollut syntiä. Esimerkiksi siemensyöksyn jälkeen, kuukautisvuodon aikana ja lapsen synnyttämisen jälkeen tultiin epäpuhtaiksi - vaikka asiat itsessään olivat Jumalan lahjoja. Naisen kuukautisajan saastaisuutta pidetään usein todisteena Raamatun sovinistisuudesta, mutta Norvanto ajattelee, että se tuskin siihen aikaan naisesta tuntui kiroukselta. Kuukautistilassa oleva nainen ei näet voinut epäpuhtautensa vuoksi saastuttaa ruuanlaittovälineitä, joten hän sai kerran kuukaudessa "lomaa" kotitöistä, kun muut suurperheiden tai sukujen jäsenet hoitivat kotia.