Onko koko Raamattu Jumalan sanaa?

[Anniina]

Provosoiva otsikko, mutta ei ole tarkoitus heittää kiistakapulaa. Kysymys johtuu tästä:

Raamatussa on paljon kirjoituksia, jotka selvästi ovat ihmisten puhetta Jumalalle. Kuten Psalmit, jotka ovat usein rukouksia. Ja sitten toisaalta Paavali kirjeissään rajaa selvästi, milloin hän puhuu Jumalan nimissä ja milloin omia mielipiteitään. Itse käsitän "Jumalan sanan" enemmänkin Jumalan ilmoituksena, ja kun kyseessä on laulut tai rukoukset Jumalalle tai apostolin selkeästi omikseen lukemat ajatukset, niin en osaa sanoa, miten selvästi ne ovat Jumalan ilmoitusta. Luultavasti Psalmissa Jumalalle kovaa kohtaloaan valittava juutalainen ei väittäisi valituksiaan Jumalalta tulleiksi. Ylipäätään kai Vanhan testamentin aikana Jumalan suoraa ilmoitusta välittivät vain profeetat, ja heitä oli harvassa. Eikä Paavalikaan luultavasti väittäisi omia mielipiteitään Jumalan sanaksi, koska hän monessa kohdassa selkeästi erottaa oman harkintansa perusteella tehdyn näkemyksensä Jumalalta tulleista käskyistä. (Kuten olet itsekin aiemmin todennut, ainakin Paavalilla on myös sen ajan kulttuuriin sidonnaisia kehotuksia pukeutumista, ruokailua ja muuta käyttäytymistä koskien, joiden tarkoitus on esimerkiksi välttää turhia konflikteja sekä uskovien kesken että ulkopuolisten kanssa. Tässä kohdassa ne yksityiskohtaiset ohjeet eivät olekaan Jumalan aina voimassa oleva sana tai käsky, vaan se käsky on ennemminkin se kehotus elää rauhassa kaikkien kanssa, jos se vain meistä itsestämme riippuu. Rauhaan kuuluu olla turhaan ärsyttämästä toisia elämäntapaan liittyvillä pikkuasioilla, joilla ei ole mitään merkitystä hengellisyyden kanssa.)

Tämä erottelu ihmisten puheeseen ja Jumalan puheeseen ei kuitenkaan rapauta uskoani Raamatun auktoriteettiin. Uskon kyllä kuitenkin sen, että Raamatussa on kaikki ne kirjoitukset, jotka Jumala sinne halusi, olivatpa ne sitten suoraa profeetallista ilmoitusta tai muuta puhetta Jumalasta. Luotan siihen, että Raamatun kirjoituksia valittaessa Jumala on ohjannut valintaa, ja Raamattuun on jäänyt juuri se mikä pitikin. (Sivukommenttina: Tästähän on paljon väitteitä, että sisältöä on vääristelty jättämällä pois hankalia tekstejä, jotka eivät ole jostain syystä sopineet valitsijoiden mielipiteisiin. Yksi väite on, että esimerkiksi naisia esiin nostavia tekstejä olisi karsittu ja miesten johtajuutta siten tarkoituksellisesti korostettu. Paha mennä sanomaan, onhan uskonnoilla ja Raamatullakin tehty vuosituhansien mittaan paljon politiikkaakin, mutta jos alkaa epäillä jo Raamatun oikeellisuutta, saman tien voisi nakata sen romukoppaan.)

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

En kokenut edes otsikkoasi provosoivana sisällöstä puhumattakaan. Olet hyvin oleellisen kysymyksen äärellä. Loppujen lopuksi tämä kysymys on yksi tärkeimmistä, kun mietitään, millä tavalla Raamattu on kristillisen elämän ja kristinuskon ylin ohje.

Muistan itsekin pohtineeni tätä teemaa erityisesti Jobin kirjan kohdalla. Kirja sisältää 42 lukua, joista suurin osa on neljän ihmisen välistä vuoropuhelua. Kirjan lopussa kolme Jobin ystävää saavat tuomion vääristä puheista. Job itse saa moitteet liian vähästä ymmärryksestä, mutta ei vääristä puheista. Kuinka siis pitäisi suhtautua Jobin ystävien sanoihin? Onko kaikki heidän sanomansa väärin? Täytyykö kirjan lopun perusteella todeta, että kaikki heidän sanomansa pitää kääntää päinvastaiseksi, jotta tavoitetaan totuus? Ja entä Jobin itsensä sanat? Miten Jobin puheet täytyy tulkita, jos niissä ei ole mitään väärää, mutta niistä puuttuu ymmärrys?

Nostit esimerkiksi Paavalin, joka joissain kohdissa tekee eron siinä, puhuuko hän omia mielipiteitä vai Herran sanaa:

Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani... minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa. ... Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki. (1. Kor. 7:12, 25, 40)

Pietari tunsi Paavalin ja myös Paavalin kirjeitä. Pietari itsekin kirjoitti kirjeitä, jotka ovat päätyneet Raamattuun. He tiesivät kirjoitustensa inhimillisen puolen, mutta tunnustivat kaikesta päätellen myös niiden jumalallisen ulottuvuuden:

Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. (2. Piet. 3:15-16)

Raamattu on läpensä jumalallinen, ja yhtä aikaa Raamattu on läpensä inhimillinen. Raamatussa on esimerkiksi kirjoitettuna paljon varoittavia esimerkkejä. Sieltä löytyy kuvaus kuningas Daavidin raskaasta lankeemuksesta tai Pietarin kieltämisestä. Nämä tapahtumien kuvaukset ovat Jumalan sanaa, mutta silti ne eivät ole lukijoille kehotuksia toimia samoin.

Minä ajattelen, että Raamattu on aivan alusta loppuun asti Jumalan Sanaa. Jeesus totesi, että pienintä kirjainta myötenkin kaikki pysyy:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. (Matt. 5:17-19)

Samalla Jeesus tunnustaa Sanan inhimillisen puolen. Tässä kohdassa hän sanoo hyvin oleellisen ja hyvin inhimillisen asian: Sanaa täytyy opettaa.

Edellä mainitsemani pohdinta Jobin kirjan äärellä ratkesi omalta osaltani, kun eräs raamatunopettaja kirjassaan kirjoitti, että Jobin ystävät puhuivat yleisiä totuuksia Jumalasta, mutta eivät ymmärtäneet, että ne eivät kuvanneet tilannetta, jossa Job oli. Job puolestaan puhuu omaa ahdistustaan auki rehellisesti, mutta hänen sanoissaan ei ole sitä näkökykyä, joka Kaikkitietävällä Jumalalla on. Minun mielestäni tämä on hyvin ymmärrettävää ja oikeaa tulkintaa, mutta minä tarvitsin opettajan, joka avasi ymmärykseni.

Minä olen aina ollut sellainen "ei Raamattua tarvitse tulkita, kun riittää, että sitä vaan lukee niin kuin se on kirjoitettu" -ihminen. Sillä tavoin on helppo ajatella silloin, kun ei tajua, kuinka paljon koko ajan lukiessaan tulkitsee. Suosikkiesimerkkini on:

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle..." (Luuk. 13:31-32)

• Yksinkertaisinkin lukija tekee tulkinnan: "Tätä ei voida lukea kirjaimellisesti. Herodes ei ollut Jeesuksen mielestä eläin. Jeesus halusi kuvata jotain."
• Nokkelampi, mutta harhaan menevä lukija tekee tulkinnan suomalaisten kansansatujen pohjalta: "Kettu on ovela eläin. Jeesus puhuu ilmeisesti kierosta kuninkaasta."
• Asiaa tutkiva lukija tekee tulkinnan: "Juutalaisuudessa kettu kuvasi pikemminkin pelkuruutta kuin oveluutta."

Jokainen siis tulkitsee jollain tavalla. Jos ihminen päättää, että jokin kohta on luettava kirjaimellisesti, niin sekin on tulkinta. Ainoa poikkeus olisi se, että joku lukisi Raamatun alusta loppuun kirjaimellisesti. Mutta vielä en ole tavannut ihmistä, joka väittää Herodesta kirjaimellisesti ketuksi.

Raamattu on elämän, seurakunnan ja Pyhän Hengen kirja. Ne nämä puolet nivoutuvat toisiinsa, ja niiden täytyy olla tasapainoisesti esillä, kun Raamattua luetaan ja opetetaan.

a) Elämän lainalaisuuksia ei voi sivuuttaa. Jumala on luonut näkyvän elämän. Hän on ilmoittanut itsensä historiassa. Ja hän toimii edelleen näkyvän maailman keskellä. Sellainen raamatunopetus, joka nousee taivaallisiin ja puhuu vain salatusta todellisuudesta, menee harhaan.

b) Raamattua ei voi lukea tyhjiössä yksinään ilman kristillisen seurakunnan yhteistä ymmärrystä. Raamattu selittää itse itseään, mutta aina on ollut opettajia, jotka välittävät tietoa siitä, kuinka Raamattua on aikaisemmin ymmärretty. Jos yhtäkkiä tulee joku täysin uusi tulkinta, se on todennäköisesti väärin. Tai kun tulee henkilö, joka sanoo, ettei hän tarvitse muita opettajia kuin Pyhän Hengen, on hän jo lähtökohtaisesti metsässä, koska Pyhä Henki toimii usein erityisesti seurakunnan ja opetuksen kautta.

c) Sana ei avaudu ilman Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä. Raamattua ei voi tutkia VAIN tieteellisesti tai VAIN perimätiedolla. Tarvitaan Pyhän Hengen inspiraatiota. Mutta tärkeä on muistaa sekin, että Pyhä Henki ei toimi ensisijaisesti yliluonnollisesti. Hän toimii tässä kokonaisuudessa niin kuin Raamattukin on kokonaisuus: elämän ja seurakunnan keskellä.

Mitään näistä kohdista ei saa nostaa yli muiden. Niiden täytyy kulkea tasapainossa. Erilaisia kristittyjä tai kristillisiä yhteisöjä tuntevat ihmiset osaavat varmasti kertoa esimerkkejä siitä, kuinka:

• Inhimillisyys korostuu niin, että yleinen mielipide määrittää sen, kuinka Raamattua kuuluu lukea.
• Opillisuus ja perinteiset tulkinnat jyräävät yli inhimillisyyden ja hengellisen herkkyyden.
• Pyhään Henkeen vedoten irrotellaan jakeita Raamatusta ja tehdään mielivaltaisia tulkintoja.

Uskon siihen, että Jumalan Sana toimii, kun sitä luetaan tavalla tai toisella: Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. (2. Tim. 3:15-16)

Ja silti ennen näitä sanoja Paavali sanoi: Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. (2. Tim. 3:14)

Haluaisin, että voisin antaa jonkun mallin, jonka avulla jokainen osaa lukea Raamattu alusta loppuun oikeassa ymmärryksessä. Mutta sellaista ei ole. Tämän elämän keskellä, seurakunnan yhteisessä uskossa ja Pyhän Hengen ohjauksessa ymmärrys lisääntyy. Näin minä uskon Jumalan tarkoittaneen.

Yhä syvemmin alan myös ymmärtää sen, että opettajilla on valtavan suuri vastuu tulkinnasta. Se on kauhean pelottavaa, mutta opettamisen tehtävää ei saa väistää. Sanaa täytyy opettaa ja tulkita sen vaikeita kohtia. Jos opettaja väistää velvollisuutensa, hän jättää työnsä tekemättä ja jättää lukijan tuuliajolle. Jos opettaja opettaa väärin, hän ohjaa ihmisen ymmärrystä Jumalan Sanasta vikaan:

Kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. (Ap. t. 8:30-31)

Pyri kaikin voimin osoittautumaan Jumalan silmissä luotettavaksi työntekijäksi, joka ei häpeä työtään ja joka opettaa totuuden sanaa oikein. (2. Tim. 2:15)

Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.  (Jaak. 3:1)

En tiedä, vastasinko lopulta kunnolla edes kysymykseesi. Minä ajattelen, että koko Raamattu on Jumalan sanaa. Niin kuin sinäkin totesit, uskon, että siellä on kaikki se, mitä Jumalan Pyhä Henki on halunnut Raamatussa olevan. Mutta silti tämän elämän keskellä seurakunnan ja yksittäisten opettajien on Pyhän Hengen viisautta rukoillen selitettävä, kuinka sen eri kohdat on ymmärrettävä.

[Kristitty]

Pääsiäisen aikaan uutisoitiin Sensuroitu kirjasta, jonka myötä itsellä heräsi jälleen kerran kysymykset Raamatun tekstien luotettavuudesta uskon perustana. Itse olen ajatellut Raamatusta siten, että se on se mitä Jumala on halunnut meille ilmoittaa. Tämä kyseinen sensuroitu kirja tietenkin tarkastelee tieteellisesti Raamattua, eikä ota huomioon uskoa. Fakta on kuitenkin että Raamatussa on tapahtunut muokkausta. Tieteen parissa kyseenalaistetaan suurin piirtein kaikki neitseestä syntymisestä lähtien. Osaa evankeliumin tarinoista pidetään lisäyksinä ja sepityksinä. Kaikesta tulee epävarmaa kun ei voi tietää onko niitä tekstejä muokattu ja joka puolella nähdään vain ilkeitä vallankäyttäjiä jotka ovat editoineet tekstejä oman mielensä mukaan. Siitä tunnutaan päästävän johtopäätökseen että ei voida sanoa enää mitään varmaa yhtään mistään. Eikä varsinkaan aikamme kuumista perunoista naisten asemasta tai homoseksuaalisuudesta. Mieluummin pitäisi etsiä näihin asioihin kantaa tämän päivän ideologioista kuin patriarkaatin pilaamasta Raamatusta, jonka ei voida nähdä puhuvan mitään tämän päivän maailmasta.

Itse olen kuitenkin ajatellut, että kaiken takana kuitenkin olisi Jumala. Vaikka Raamattua onkin muokattu niin kaipa sitä on muokattu Jumalan tahdon inspiroimana. Koska muutenhan meidän uskolta tippuu koko pohja pois.

Mitä mieltä olet? Voiko Jumalan tahto olla ilmoitettu väärin Raamatussa. Että joku olisi päässyt muokkaamaan tekstiä olennaisissa asioissa siten, että kristinuskon oppi onkin ihan pielessä. Vai onko perusteltua nähdä Raamattu ihmisen kirjoittamana kaikkine virheineen ja muokkauksineen, mutta siitä huolimatta kuitenkin Jumalan tahdon oikein ilmoittavana kirjana.

[Kristitty]

Lisään vielä linkin tuoreeseen haastatteluun, jonka on antanut Sensuroitu kirjan kirjoittaja. Siinä on väitetty monia asioita, jotka kuuluvat perinteisen kristillisen uskon ytimeen. Mitä niistä pitäisi ajatella?

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-raamattu-ei-ole-lakikokoelma-ja-sen-kanssa-saa-olla-eri-mielta-sanoo-ville-makipelto-joka-on-tutkinut-raamatun-kasikirjoitusten-historiaa-

[Nettipappi Marko]

Hei Kristitty!

Lisäsin kysymyksesi tämän olemassa olevan ketjun jatkoksi. Olen edellisessä vastauksessani pohtinut jo kohtalaisen paljon esittämiäsi kysymyksiä. Lisäksi sinun kannattaa perehtyä samankaltaiseen kysymysketjuun otsikossa Raamatun synty ja kääntäminen. Yritän tässä vastauksessani tarkastella teemaa kuitenkin vielä uudesta näkökulmasta.

Kristilliselle kirkolle, Raamattuun monipuolisesti perehtyneille kristityille ja kaikille teologiaa tieteenä tekeville tutkijoille on aina ollut selvää, että Raamattu ei ole yhdellä kertaa ja ihmeen kautta annettu valmis kirja. Mediassa tämä asia nousee silti yhä uudelleen esille kuin uutena sensaationa. Lehtien myyntiä ja klikkauksia lisää se, että tasaisin väliajoin Raamatun äärellä käydään juuri tätä samaa keskustelua kuin nyt Sensuroitu-kirjan äärellä. Toisinaan hyvin tarkoitushakuiset ja provosoivatkin otsikot tavoittelevat lukijoita ja siinä sivussa järkyttävät joitakuita kristittyjä. Kristinuskon vastustajat saavat mahdollisuuden naureskella Raamattuun uskovien ihmisten tyhmyyttä, ja epävarmat kristityt kyselevät, voiko Raamattuun enää luottaa.

Tällaisessa keskustelussa on hyvätkin puolensa. Kristitty, joka pohtii sitä, onko Raamatun arvovalta onnistuttu romuttamaan, joutuu miettimään sitä, miksi hän uskoo, että Raamatussa puhuu Jumala. Tämän aihepiirin pohtiminen paljastaa sen, että jokaisella on jokin alitajuinen ajatus siitä, millä tavalla Raamatun olisi kuulunut syntyä, jotta sitä voisi pitää Jumalan Sanana. Ja kun tämän pohdinnan käy loppuun asti, huomataan se, että ei ole olemassa mitään sellaista Raamatun syntytapaa tai teoriaa, joka itsessään todistaisi Raamatun Jumalan Sanaksi. Otan kolme skenaariota esimerkiksi:


"Taivaasta pudonnut kirja"

Mormonien kirjan synnystä kerrotaan, että Joseph Smith sai salatulla tavalla käsiinsä kultalaatoille kirjoitetun kirjan, joka Smithin oli tarkoitus erikoisella metodilla kääntää englanniksi. Alkuperäinen teksti oli kuulemma kirjoitettu sellaisilla merkeillä, joita kukaan muu ei osannut tulkita. Ainoastaan Joseph Smith Jumalan ohjauksessa pystyi sen sanelemaan kirjurille ilman, että kultalaattoja näytettiin kenellekään muulle käännöstyön aikana. Kolme vuotta kirjan saamisen jälkeen enkeli kävi hakemassa kultalaatat pois.

Tällainen prosessi herättää ulkopuolisessa hyvin vahvan epäilyn. Jos taustalla on oikeasti ihme, niin silloin sen todisteeksi pitäisi lukijan itsensäkin nähdä sama ihme - vähintään nuo kultalaatat. Ja vaikka lukija ne näkisikin, täytyisi sen jälkeen uskoa, että oudot kirjoitusmerkit ovat jumalallista alkuperää. Ja sen jälkeen täytyisi luottaa siihen, että Joseph Smith on oikeasti ollut Jumalan johdatuksessa, koska jos hän lopulta käänsi kirjan katsomatta kultaisia laattoja, niin lopulta ei ole merkitystä sillä, mitä niissä luki vaan sillä, onko lopullinen teksti Jumalan vaikuttamaa.

Raamattuun sovellettuna tämä sama kysymyksenasettelu löytyy siitä, millä tavalla Pyhän Hengen ajatellaan olleen mukana kirjoitusprosessissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että kristitty ajattelee Pyhän Hengen sanelleen kirjaimellisesti kaiken Raamattuun. Ongelma tällaisesta ajattelumallista tulee vaikkapa silloin, jos vertaa eri evankeliumien kieltä. Silloin joudutaan toteamaan, että Pyhän Hengen kreikankielentaito on ruosteessa Markuksen kohdalla, mutta Luukkaan tarttuessa kynään Pyhä Henki on erityisen oppinut kreikan kielen käyttäjä.

Lisäksi ihmeellisen syntytavan kaipuu aiheuttaa sen ongelman, että kukaan nykylukijoista ei voi silti kokea sitä ihmettä itse. On vain uskottava, että lopputulos on Jumalan Sanaa, ja että Pyhä Henki on toiminut kirjoittajissa, vaikka tekstissä on selvästi heidän inhimillisiä piirteitään mukana.


"Yhden ihmisen kautta saatu pyhä teksti"

Profeetta Muhammed sai elämänsä aikana ilmestyksiä, joita hän kirjoitustaidottomana ei itse voinut taltioida muistiin. Hänen seuraajansa opettelivat hänen lukemiaan Koraanin sanoja ulkoa, ja Muhammedin kuoleman jälkeen kirjoittivat ne muistiin. Koraanin sanamuodoista käytiin jonkin verran kiistaa, mutta lopulta teksti vakiintui siten, että sekä Koraani että sen käyttämä arabian kieli ovat pyhiä. Koraanin eri kieliset käännökset eivät ole virallinen Koraani.

Islamin uskoa ulkopuolelta tarkkailevalle ihmiselle tällainen pyhän kirjan syntytapa tuntuu vaikealta. Yksi ainoa ihminen olisi tällöin Jumalan ilmoituksen lähde, ja hän itse on omien sanojensa todistaja. Koraanissa toistuu useamman kerran varoitus, että tätä arabiankielistä tekstiä ei kukaan saa epäillä.

Raamattuun uskovat kristityt ovat tottuneet pitämään ylpeydenaiheenaan sitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä historiassa pitkän ajan kuluessa. Raamatun tekstit ovat syntyneet vähintään 1000 vuoden aikana, ja kirjoittajia on lukuisia. Tämän on nähty olevan vakuuttava puolustus sille, Jumalan Sana ei ole yhdestä ihmisestä riippuvainen, vaan että kulttuurien, aikakausien ja kirjoittajien vaihtuessa sisältö kertoo silti yhdenmukaisesti samasta Jumalasta ja hänen tahdostaan.

Kuitenkin tämä ylpeydenaihe unohtuu helposti silloin, jos sama ilmiö näyttäytyy yksittäisen Raamatun kirjan kohdalla. Alitajuisesti ajatellaan, että Jumala voi toimia siten, että hän puhuu eri kirjojen kirjoittajille, jos he kirjoittavat kukin yhden kokonaisen kirjan Raamattuun - mutta sitten ollaan vaikeuksissa, jos yhtä ainoaa Raamatun kirjaa onkin ollut kirjoittamassa useampi ihminen eri aikakausina.

Itsekin muistan aikanaan olleeni kovin aralla mielin, kun kuulin, että Jesajan kirjaa ei ole voinut kirjoittaa Jesaja itse, ja kaiken lisäksi kirjoittajia on ollut vähintään kaksi tai ehkä kolmekin. Mutta eihän Raamattu itsekään väitä, että Jesaja olisi kirjoittaja. Kirjan nimi tulee siitä profeetasta, joka on kirjassa päähenkilö. Eikä mikään logiikka edellytä, että Jumalan kuuluu antaa Raamattuun yksi kokonainen kirja vain yhden kirjoittajan välityksellä. Eikö pikemminkin voida ajatella, että nyt meillä on Raamatussa kirja, jonka ovat vahvistaneet ainakin kolme eri aikoina vaikuttanutta kirjoittajaa? Lopulta jäljelle jää kysymys siitä, että uskooko nykyinen Raamatun lukija, että tällä tavoin syntynyt lopputulos on Jumalan Sanaa.


"Kirkolliskokousten kiistakapula"

Vielä yksi Raamatun syntyprosessin näkökulma saadaan siitä, että Raamatun kirjojen kokoelma ei ole ollut itsestäänselvyys. Varhainen kirkko on joutunut tekemään päätöksiä siitä, mitkä tekstit kuuluvat Raamattun kaanoniin. Ulkopuolelle on jäänyt tekstejä, joiden ei nähty kertovan Jeesuksesta sillä tavoin kuin apostolinen perinne hänestä opetti. Tästä syntyy mielikuva, että Raamattu on koottu jotenkin mielivaltaisesti, ja siksi nykyiseen Raamattuun ei voi luottaa - eikä se ainakaan Jumalan Sanaa ole.

Sensuroitu-kirjan äärelläkin on käyty keskustelua siitä, onko editointivaiheissa jotenkin korotettu miehen asemaa ja jätetty Raamatusta pois sellaista, joka olisi ollut naisen asemaa korostavaa. Ehkä joidenkin yksittäisten kohtien äärellä voitaisiin tehdä tällaisia johtopäätöksi, mutta kokonaislinja on päinvastainen. Esimerkiksi oikeaksi Jumalan ilmoitukseksi ei nähty Tuomaan evankeliumia, jossa on Jeesuksen sanoiksi väitettyjä opetuksia. Yksi Tuomaan evankeliumin kohdista kuuluu näin:

Simon Pietari sanoi hänelle, ”Anna Marian jättää meidät, sillä naiset eivät ansaitse elämää.” Jeesus sanoi, ”Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.”(Tuomaan evankeliumi, 114).

Tällaisten kohtien valossa on ymmärrettävä, että erilaista "toimitustyötä" on Raamatun äärellä ollut pakko tehdä. Niin kuin Luukaskin sanoo omasta evankeliumistaan: Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. (Luuk. 1:1-4)

Jeesuksesta on kiertänyt erilaisia kertomuksia, mikä kertoo sen historiallisen tosiasian, että hän on ollut olemassa. Kaikista merkkihenkilöistä on aina kiertänyt historian saatossa erilaisia tarinoita - tosia ja epätosia. Niinpä on väistämätöntä, että varhainen kirkko on joutunut kokoontumaan ja vetämään rajan siihen, mitkä Jeesuksesta kirjoitetuista opetuksista ovat tosia ja oikeita. Jos Raamattuun olisi laitettu kaikki kirjat, joissa mainitaan Jeesus, olisi lopputulos varmuudella jotain muuta kuin Jumalan antama ilmoitus.

On siis uskon kysymys, luottaako nykyajassa elävä kristitty siihen, että tämä prosessi on mennyt Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa oikein.


Jumala toimii historiassa ja Sanassaan

En osaa kuvitella mitään Raamatun syntytapaa, joka itsessään todistaisi Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Minua puhuttelee nykyään kaikkein eniten juuri se, kuinka Jumala toimii luomansa maailman keskellä. Hän käyttää hyväkseen tämän maailman lainalaisuuksia ja johdattaa tavalla, joka ei näytä välttämättä yhtään ihmeelliseltä.

Paras todistus Raamatun puolesta on Raamattu itse. Kenenkään usko vahvistu sillä, että hän keskittyy pohtimaan Raamatun syntytapaa. Pyhä Henki toimii Raamatussa, joten usko Raamattun ilmoitukseen voi syntyä vain lukemalla Raamattua.

Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." (Joh. 7:16-17)

Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. (Joh. 16:13-14)

Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)

Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (2. Piet. 1:20-21)

[Anniina]

Hei Marko,
edellinen kirjoittaja nosti esiin Mäkipellon Sensuroitu-kirjan, jota en ole itse lukenut, joten en ota kirjan sisältöön kantaa. Luin kuitenkin Sana-lehdestä Mäkipellon haastattelun, josta nostan esiin yhden lainauksen:

Teologian tohtori ja psykologian väitöskirjatutkija Mäkipelto kertoo, että esimerkiksi Vatikaani on digitoinut kaikki haltuunsa saamat käsikirjoitukset.
– Tietoa Raamatusta ei salailla, päinvastoin. On kuitenkin eri asia, onko sitä tuotu tarpeeksi tavallisten lukijoiden ulottuville.

https://sana.fi/somemyrskyn-keskelle-joutunut-tutkija-ville-makipelto-ei-ole-viikkoa-etten-pohtisi-raamatun-teksteja/

Tulkitsen tämän Vatikaanimaininnan siten, että sen lisäksi ettei tietoa salailla, Vatikaanilla myös on osapuilleen kaikki mahdolliset toisistaan poikkeavat tekstiversiot. Katolisella kirkolla jos millä olisi siten valtavasti syytä epäilyksiin ja epäuskoon, jos epäuskoon ja epäilyksiin johtaisi nimenomaan se, että toisistaan poikkeavia ja ristiriitaisia käsikirjoituksia ja tekstejä on olemassa. Kuitenkin juuri "Rooman kirkko" on ainakin ulkopuolelta katsottuna uskossaan hyvin vakaa.

Vai voisiko olla niin päin, että tieto ei lisääkään tuskaa, vaan kaikki nämä eriävätkin tekstit kertovat kristinuskon käytäntöjen ja ajattelutapojen kehittymisestä, suuntauksista ja toki myös harhaopeista, mutta omalla tavallaan kuitenkin vahvistavat sitä, miten tärkeästä asiasta uskossa on kyse?

Nämä monet erilaiset tekstit alkoivat kiinnostaa minua. Onko sinulla tietoa, voiko näitä Vatikaanin digitoimia tekstejä lukea tällainen maijameikäläinen Suomesta? Tai hyödynnetäänkö niitä esimerkiksi teologisessa tiedekunnassa opintojen ohessa? Ja ylipäätään, miten helppo on saada käsiinsä alkuperäisiä käsikirjoituksia tai niiden käännöksiä jos ei ihan suomeksi niin vaikka englanniksi?

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina!

Mäkipelto on mielestäni aivan oikeassa siinä, että keskiverto kristityllä ei ehkä ole kovin hyvä käsitys Raamatun tekstien syntyprosessista. Periaatteessa kristitylle riittää se tieto, että Raamattu on kristillisessä uskossa Jumalan sanaa ja ylin auktoriteetti. Käytännössä on hyvä tietää enemmän. Jos näet jostain asiasta puuttuu tieto, tulee se tiedon puute korvattua alitajuisestikin omalla mielikuvituksella.

Raamatun synnyn kohdalla tarkan tiedon puute antaa Raamatulle hyvin mystisen ja suorastaan taikauskoisen leiman. Seurakuntapiireissä puhutaan aivan oikein Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyneistä teksteistä, mutta jos tieto vaiheittaisesta ja inhimillisestä syntyprosessista puuttuu, ei ymmärretä, kuinka Pyhä Henki on vaikuttanut hyvin arkisen oloisissa tilanteissa. Jumalan Sana on itsessään ihme, mutta huomattavan paljon tavallisempi ihme kuin aina edes haluttaisiin uskoa. Niinpä erilaiset tieteelliset ulostulot saattavat järkyttää jonkun hyvinkin ihmeenomaiseen Raamatun syntyyn uskovan ihmisen raamattukäsitystä.

Yksi suurista kohuista käytiin Dan Brownin "Da Vinci -koodi" -kirjan julkaisemisen yhteydessä. Silloin leikiteltiin, pelättiin ja kohistiin sitä ajatusta, että onko katolinen kirkko jollain tavalla pimittänyt tietoja kristinuskon keskeisimmistä opinkohdista, ja onko kaikki vain suurta huijausta. No ei ole. Katolisella kirkolla on kristikunnan pisimmät perinteet ja kaikkein kattavin koneisto sekä valtavat kirjastot. Kyllähän he ovat tienneet nämä aina. Ja varmasti tietävät paljon sellaista, mistä tulevaisuudessa jälleen kerran nostetaan suurta kohua - aivan suotta. Mielestäni edes minä en raamatunopettajanakaan tarvitse kaikkea sellaista yksityiskohtaista tietoa, jota tekstien syntyyn erikoistunut Mäkipelto tutkii. Keskimäärin raamatunkäännökset antavat aivan riittävän hyvän kuvan siitä, mitä Jumala on Sanansa kautta halunnut meille puhua. Tarkempi tutkiminen saattaa avata jotain uusia näkökulmia, mutta 2000 vuoden aikana tutkimus ei silti ole tuonut mitään ratkaisevaa uutta siihen, mikä on apostolisesta ajasta alkaen tiedetty.

Oletan, että suurin osa tärkeimmistä Raamatun käsikirjoituksista on kenen tahansa luettavissa netistä. Tässä linkissä on Wikipedian artikkeli keskeisistä käsikirjoituksista. Moni niistä on näköjään luettavissa digitoituina valokuvina. Joistain löytyy käännöksiäkin, mutta ymmärrän hyvin, jos niitä ei kovin laajamittaisesti tehdä. Kun idea on tutkia mahdollisimman tarkasti alkutekstien eri käsikirjoitusversioita, ei mukana voi olla mitään sellaista suurpiirteisyyttä, joka käännöksissä aina on. Jokainen käännös mille tahansa kielelle on jotain muuta kuin tarkka alkukielinen versio.

Teologisessa tiedekunnassa syvin taso, joka on varmasti riittävä, yltää mahdollisimman tarkasti restauroidun Uuden testamentin käsikirjoituksen, Nestle-Aland Novum Testamentun Graece tutkimiseen. Sen alaviitteissä pyritään valaisemaan eri käsikirjoitusten eroavuuksiakin, mutta keskimääräinen teologi taistelee ihan riittävästi jo itse tekstin mahdollisimman hyvässä ymmärtämisessä.