Kirjoittaja Aihe: Jumalan rakkaus  (Luettu 3791 kertaa)

Minuuttivalssi

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 7
    • Profiili
Rakastaako Jumala kaikkia ihmisiä yhtä paljon, eli onko hänellä jotain lempilapsia tms? Kysymys tuli mieleen, kun muistelin, että olihan Jeesuksellakin opetuslapsia, jotka olivat hänelle rakkaampia kuin toiset opetuslapset.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Tervehdys, Minuuttivalssi!

Ensireaktio esittämääsi kysymykseen on suoraviivainen täräytys: "Jumala rakastaa kaikkia." Mutta Raamatussa on kohtia, joiden valossa asiaa on syytä tarkastella hieman tarkemmin. Itsekin kiinnitit huomion juuri opetuslapsiin:

     Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä,
     hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" [Joh. 19:26]


Ainakin viisi kertaa Johanneksen evankeliumissa mainitaan, että yksi opetuslapsi oli Jeesukselle kaikkein rakkain. Ajattelen tämän liittyvän jollain tavalla siihen, että Jeesuksessa Jumala oli ottanut ihmisen muodon. Ihmisenä olemiseen kuuluu, että henkilökemiat toimivat joidenkin kanssa paremmin kuin toisten. Tai että elämänkohtaloiden kautta löytyy jotain yhdistävää, joka tekee joistain ihmisistä parempia ystäviä kuin toisista. En siis ajattele, että olisi kyse jonkinlaisesta suosimisesta. Vaikka sellaiseksikin asia voitaisiin vääntää, jos perimätietoa katsellaan. Johannes oli perimätiedon mukaan se opetuslapsi, joka oli rakkain. Ja Johannes on perimätiedon mukaan ainoa apostoli, joka ei kärsinyt marttyyrikuolemaa. Mutta jos hän on edelleen yhden perimätiedon kannattama Ilmestyskirjan kirjoittaja, niin eipä vankilasaarella kuoleminen mikään suuri etuoikeus taida olla.

Rakkaimman opetuslapsen tilanne ei vielä saa minua epäilemään Jumalan rakkauden eri asteita. Pidän sitä tosiaan enemmän Jeesuksen ihmisyyteen liittyvänä asiana. (Vrt. Jeesus tuli nälkäiseksi ja söi, koska oli ihmiseksi tullut Jumala, mutta tuskin maailmankaikkeuden luoneen Luojan, joka on henki, tarvitsee pitää lounaspausseja.) Raamatussa on kuitenkin muita kohtia, jotka herättävät kysymyksiä Jumalan rakkauden tasapuolisuudesta. Tässä yksi:

     Onhan kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin." [Room. 9:13]

Ja tässä sama sieltä, mihin tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa viitataan:

     - Minä rakastan teitä, sanoo Herra. Mutta te kysytte: "Missä sinun rakkautesi näkyy?"
     - Eikö Esau ollut Jaakobin veli? sanoo Herra. Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta
     vihasin. Minä tein Esaun vuoret autioiksi, hänen perintömaansa sakaalien asuinpaikaksi.
     [Mal. 1:2-3]


Pidin kysymystäsi aluksi järjettömän vaikeana. Epäilin löytäväni Raamatusta useita kohtia, joiden kanssa joutuisin vaikeuksiin. Luulin löytäväni kohtia, joiden äärellä joutuu ihan oikeasti pohtimaan, kuinka puheet Jumalan vihasta ja Jumalan rakkaudesta jakautuvat. Mutta itse asiassa tuo Johanneksen evankeliumin "rakkain opetuslapsi" on tällä hetkellä ainoa laatuaan. Esaun ja Jaakobin tilanne on aika yksiselitteinen. Esau oli halveksinut Jumalan siunausta ja myynyt sen yhdestä hernekeittolautasesta. Jaakob puolestaan oli halunnut sitä niin kovasti, että oli petoksella sen itselleen hankkinut. Lähtökohdat ovat aika kurjat, mutta lopputulos on se, että toinen halusi kuulua tiettyyn leiriin, toinen ei.

Sama asetelma näkyy muissakin Jumalan rakkaudesta ja vihasta kertovissa kohdissa. Jumalan rakkaus voitaisiin jakaa ikään kuin kolmeen luokkaan: 1. Rakkaus niitä kohtaan, jotka eivät tiedä mitään Jumalasta. 2. Rakkaus niitä kohtaan, jotka haluavat kuulua Jumalalle. 3. Rakkaus niitä kohtaan, jotka ovat hylänneet Jumalan. Tämä on tietysti täysin teoreettinen rautalankamalli, mutta ehkä auttaa vähän jäsentelemään eri Raamatunkohtia. Tässäpä niitä:

     Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille
     ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. [Matt. 5:45]

     Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee?
     Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?
     [Hes. 18:23]

     Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa,
     jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
     vaan saisi iankaikkisen elämän. [Joh. 3:16]

     Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua
     - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.
     [Sananl. 3:11-12]

     Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa
     ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. [Room. 8:28]

     Herra puolustaa omiaan, hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen. Herra kostaa, hän
     on täynnä vihaa, Herra kostaa vastustajilleen. Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.
     [Nah. 1:2]


1. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on täysin tasapuolisesti kohdannut koko maailmaa. Jeesuksessa tarjottu pelastus ei katso ihmistä. Sitä tarjotaan jokaiselle. 2. Ne, jotka pelastuksen ovat ottaneet vastaan, saavat rinnalleen Jumalan, joka haluaa pitää erityisesti heistä huolta. He ovat Jumalalle erityisen rakkaita. 3. Pelastus on myös mahdollista hylätä, jolloin jää lopulta Jumalan rakkauden ulkopuolelle. Kärsivällisyyttään Jumala toki osoittaa rakkautta vielä siinäkin vaiheessa odottaen, että hänet hylännyt ihminen voisi vielä palata takaisin. Kuoleman jälkeen kohtalo on sinetöity.

Käytännössä uskovan ihmisen suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat elämänkohtalot, joita tarkastellessa on helppo tehdä johtopäätöksiä liian aikaisin ja väärin perustein. On luonnollista, helppoa ja yksinkertaista ajatella, että Jumalan rakkauden määrä näkyy siinä, miltä tässä hetkessä tuntuu ja miten onnelliselta tai onnettomalta elämä vaikuttaa. Siinä tarkastelutavassa on se ongelma, että Jumala ainoastaan voi nähdä tulevaisuuteen ja hän ainoastaan voi tietää, miten elämässä olisi käynyt, jos asiat olisivat menneet toisella tavalla. Lähtökohtaisesti Jumalan tärkein tavoite on vetää ihmisiä puoleensa niin, että heillä olisi ikuisesti hyvä olla. Ihmisellä itsellään on harvoin mahdollisuutta tarkastella omaa elämäänsä tästä näkökulmasta. Siihen pystyy vain Jumala. Siksi ihmisellä ei ole mahdollisuutta sanoa, mitkä käytännön elämän asiat lopulta ovat osoitus Jumalan rakkaudesta ja mitkä eivät - varsinkin, kun rakkaudesta Jumala joutuu joskus kurittamaan ja ohjaamaan oikealle tielle. Tällöin voi vain luottaa siihen, että Jumala on luvannut rakastaa omiaan. Pitää katsoa Jumalan lupauksia eikä omia tunteitaan.

Roomalaiskirjeessä on upea kohta, joka sanoo kirkkaasti kaiken sen, mitä olen yrittänyt jollain tavalla edellä hahmotella. Siinä pohditaan sitä, miten elämässä näyttää, että toisia rakastetaan enemmän kuin toisia. Siinä pohditaan sitä, että jotkut ihmiset joutuvat kokemaan Jumalan vihan. Mutta siinä myös kerrotaan, kuinka Jumalan kärsivällinen rakkaus yltää jopa niille, jotka ovat Jumalan hylänneet. Ja ennen kaikkea siinä sanotaan, että jokainen ihminen on kutsuttu samanarvoisen rakkauden piiriin:

     Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi
     vastustaa hänen tahtoaan." Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa?
     Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" Kyllä kai
     savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja
     toinen arkista käyttöä varten? Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen
     vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on
     tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi.
     Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista,
     joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta
     varten. Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme.
     Hoosean kirjassa hän sanoo: - Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei
     kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. [Room. 9:19-25]
Marko Sagulin