Hei Aru!
Mielenkiintoisia ja haastavia kysymyksiä olet esittänyt. Suurin osa niistä menee kuitenkin filosofian puolelle. Tai niin minä ainakin ymmärrän kysymykset, joita voidaan mielenkiinnolla spekuloida, mutta joihin ei ole olemassa vastauksia. En siksi aio jäädä kauhean monelta kantilta pohtimaan kaikkia kysymyksiäsi, vaan kerron oman henkilökohtaisen mielipiteeni.
Onko Jumala persoonallinen oleva samoin kuin me ihmiset?
Jumala on persoona, koska hänen kanssaan voidaan olla henkilökohtaisessa suhteessa ja yhteydessä. Hän on kuitenkin abstrakti persoona siinä mielessä, että hän on henki, jolla ei ole ruumista ja lihaa niin kuin ihmisillä.
Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän
kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. (Hepr. 11:6)
Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä
ja totuudessa. (Joh. 4:24)Jumalan persoonallisuudessa on jotain paljon enemmän, mitä ihmisen olevaisuudessa:
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen." Hän sanoi vielä: "Näin sinun
tulee sanoa israelilaisille: 'Minä- olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"
(2. Moos. 3:14)
Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja
vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi
luotu. (Ilm. 4:11)Jumala on se, joka persoonana on olemassa. Kaikki muu on seurausta siitä, että Jumala on. Jos todella filosofisiksi heittäydytään, niin Jumala on ainoa asia, joka on olemassa. Ihmisen persoonakin on vain heijastusta Jumalan olemassaolosta.
Onko hänellä mielentiloja, tunteita? Vai onko hän täydellisyydessään muuttumaton?
En asettaisi tunteita ja muuttumattomuutta vastakkain. Ihmisistä puhuttaessa voidaan tehdä luokitteluja, joissa vastakkain ovat tunteellinen ihminen ja hyvin vakaa ihminen. Asiat eivät silti ole toistensa vastakohtia. Ja varsinkaan Jumalasta puhuttaessa.
Raamatussa Jumalan tekoja kuvaillaan inhimillisiä tunteita tarkoittavilla sanoilla:
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ... (Room. 1:18a)
Silloin Herra katui ja sanoi: "Tämä ei tapahdu." (Aam. 7:3)
Herra iloitsee jälleen teidän menestyksestänne ... (5. Moos. 30:9b)Mutta on täysin mahdotonta sanoa, millainen Jumalan "tunne-elämä" on. Noilla sanoilla pyritään ihmisille kuvaamaan jotain Jumalan todellisuudesta. Henkilökohtaisesti en hetkeäkään usko, että Jumalalla olisi samanlaisia tunteita kuin ihmisillä. Jos esimerkiksi Jumala ja ihminen vihastuisivat samalla tavalla, maailma taitaisi olla aika kurja paikka, kun Jumala pistäisi kiukuspäissään tuulemaan. Raamatussa vertaillaankin Jumalan ja ihmisen vihaa:
Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas
puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen,
jota Jumala tahtoo. (Jaak. 1:19-20)Valitettavasti tämä ei kerro paljonkaan siitä, millaisia Jumalan tunteet ovat. Tässä vain sanotaan, että miehen viha on epäoikeudenmukaista ja Jumalan viha on oikeudenmukaista.
Tietääkö hän kaiken, vai salaako itseltään jotain, esm. tulevaisuuden?
Onko hän ennalta määrännyt meidän kohtalomme?
Tätä asiaa on sivuttu toisessa nettipapille esitetyssä kysymyksessä:
Predestinaatio (Huom! Linkki toimii vain täällä tilapäisellä foorumilla.)
En osaa lisätä siihen mitään suurta. Mielestäni Jumala tietää tulevaisuuden ja vaikuttaa meidän henkilökohtaiseen tulevaisuuteemme. Mutta en usko, että hän sanelee sen joka piirtoa myöten. Meille on annettu elämä elettäväksi, joten voimme vaikuttaa siihen valinnoillamme.
Onko Jumala hyvyys, vai onko hyvyys käsite, joka on jopa Jumalalle muuttumaton?
Jos aletaan viilata pilkkua, niin hyvyys pitää ensin määritellä. Ja kaikki riippuu siitä, kuka määrittelee ja miten. Yksinkertainen ero on saadaan jo sillä, päätetäänkö, että hyvää on se, mikä on ihmisen mielestä hyvää vai se, mikä on Jumalan mielestä hyvää.
Mutta minä lähden ajattelussani siitä, että Raamatussa hyvyys on Jumalan määräämää hyvyyttä. Pahuus ja synti on Jumalan hyvän tahdon vastaisia tekoja. Hyvyys on siis sitä, mikä on Jumalan mielestä hyvää. Ja jos Jumala on määritellyt hyvän, määrittelijä on ennen kuin määritelmä. Jos Jumalaa sanotaan hyvyydeksi, se johtuu siitä, että Jumala on itse määritellyt sen, mikä on hyvää - ja on itse sen määritelmänsä mukainen. Hyvyys on Jumalalle muuttumaton käsite, mutta ei siksi, että hyvyys olisi asettanut rajat Jumalalle, vaan siksi, että Jumala on itse muuttumaton. Sen vuoksi hänen määritelmänsä hyvyydestäkään ei muutu.
Onko siis paha asia hyvä jos Jumala määrää niin?
Kuten eräs foorumin kirjoittaja totesi: Voiko Jumala lämmittää tortillan mikrossa niin kuumaksi, ettei itse voi syödä sitä...
On mahdotonta, että Jumala ei voisi määrätä mitä vain.
On mahdotonta, että Jumala olisi jotain muuta kuin mitä hän on.
On mahdotonta, että Jumala sanoisi hyvän pahaksi ja pahan hyväksi.
Kysymyksellä voisi spekuloida vaikka mihin suuntaan, mutta lopputulos on kuitenkin se, että Jumala on määrännyt niin kuin on. Jos hän muuttaisi sen, hän kieltäisi olemuksensa, joka on muuttumaton. Hieman yksinkertaistaen: Jos Jumala on sanonut jotain, hänen sanansa painaa enemmän kuin se, voisiko jotain oikeasti muuttaa. Jumala voisi tehdä pahasta hyvää ja hyvästä pahaa, mutta hän ei ole niin kuin ihminen. Hän pysyy sanassaan.
