Kirjoittaja Aihe: Taivaan portilla  (Luettu 3293 kertaa)

Anunen

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 166
    • Profiili
Ollaanko taivaan portilla surullisia kun joudutaan laitamaan ihmisiä helvettiin vai ajatteleeko siellä joku että he saavat ansionsa mukaan?
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 1.Joh. 4:7

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Tervehdys, Anunen!

Ehdottamistasi vaihtoehdoista kumpikin on oikein. Ainoastaan se on tietenkin hyvä pitää mielessä, että mitään varsinaista taivaan porttia tuskin on olemassa. Mutta ymmärsin asian.

Ensinnäkin jokainen, joka joutuu helvettiin, joutuu sinne puhtaasti omasta syystään ja saa ansionsa mukaan:

     Minä kuulin, kuinka vesien enkeli sanoi: - Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä,
     joka annoit nämä tuomiot! He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta, ja verta sinä
     panit heidät juomaan. He saavat ansionsa mukaan. Sitten kuulin alttarin sanovan: - Niin, Herra
     Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi. (Ilm. 16:5-7)

     Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen
     tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet
     minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta
     te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin
     sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa." Silloin nämäkin kysyvät: "Herra,
     milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa,
     emmekä auttaneet sinua?" Silloin hän vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet
     tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." (Matt. 25:41-45)

     Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin
     myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa
     mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin
     tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12-13)


Toiseksi Jumala ei haluaisi, että kukaan joutuu kadotukseen. En voi tietää Jumalan tunne-elämästä mitään, mutta uskoisin, että hän suree valtavasti jokaista luomaansa ihmistä, joka joutuu kadotukseen.

     Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua,
     että hän kääntyy teiltään ja saa elää? (Hes. 18:23)

     Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän
     kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. ...
     Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
     (Luuk. 15:7, 10)


Edelleen jos alan arvailla asioita, joista minulla ei ole mitään tietoa, uskoisin, että Jumalalla on todella sydäntä särkevä tilanne: Jumalan pyhyys tuhoaa kaiken synnin. Ei ole mitään mahdollisuutta, että synti voisi tulla Jumalan luo. Jos syntinen ihminen ei halua saada syntejään anteeksi, hän tuhoutuu. Aivan omasta syystään. Jumala on tehnyt kaikkensa antaakseen anteeksi. Jeesuksen uhri antaa synnit anteeksi. Mutta jos ihminen kieltäytyy tästä armosta, hän saa ansionsa mukaan. Jumala ei voi painaa villaisella, vaikka kuinka rakkaudessaan haluaisi armahtaa. Hänen luomassaan maailmankaikkeudessa on vain se lainalaisuus, että synti ja pyhyys eivät voi olla yhdessä.
Marko Sagulin