Morjens TinoPappa!
Kysymykseesi on suurelta osalta jo vastattu tällä palstalla. Eniten aihetta on sivuttu teemassa
Avoliitto vai avioliitto? ja täydentäviä näkökulmia löytyy aiheesta
Seksuaalisuus ja seurustelu. Lue ensin ne pätkät. Tässä vastauksessani otan huomioon sellaisia näkökulmia, joita noissa vastauksissani en ole vielä käsitellyt.
Kysyit uskomattoman rohkeasti henkilökohtaista asiaa. Ajattelen hyvin vahvasti eri tavalla kuin sinä, joten toivon, että suorasanaisuuteni ei loukkaa sinua. Mutta en voi myöskään kierrellä asiaa.
Mitä eroa on näillä?
1.) menee kirkossa naimisiin ja pappi siunaa teidät yhteen.
2.) menee kotona naimisiin ja pyytää vaikka ystävää/seurakuntalaista siunaamaan paria yhteen?
3.) astuu kotona kahdestaan herran kasvojen eteen ja pyytää herraa siunaamaan parin yhdeksi
Ratkaiseva ero on siinä, että vain tuo ensimmäinen kohta on virallinen avioliitto. Siinä kohdassa voisi olla maininta myös maistraatista, koska sillä ei ole väliä, onko avioliitto solmittu kirkossa vai maistraatissa. Avioliitto ei ole itsessään hengellinen asia. Avioliiton idea on, että se on yhteiskunnan sääntöjen mukaan tehty virallinen miehen ja naisen yhteen liittäminen.
Luin kerran lehtijutun, jossa pohdittiin sitä, että avoparien perintölakia pitäisi jotenkin parantaa. Nyt avoparien lapset eivät saa välttämättä mitään, kun avovanhemmat kuolevat. Aivan järjetön keskustelun aihe! Avoliiton ideahan on juuri se, että homma ei ole virallinen. Yhtä hyvin voitaisiin miettiä sitä, miten voitaisiin parantaa sellaisten matkustajien vakuutusturvaa, jotka eivät halua ottaa matkavakuutusta. Jos ei ota matkavakuutusta, niin ei saa korvauksia. Jos ei mene naimisiin, niin liitto ei ole yhteiskunnan silmissä virallinen. Ei siinä mitään sen monimutkaisempaa ole. Vihkiminen on se tilanne, jossa todistajien läsnäollessa solmitaan liitto. Sen jälkeen he virallisesti kuuluvat toisilleen.
Näitä olen miettinyt paljon.. Sillä ei pelkästään se mielestäni tee kenestäkään avioparia, että menee maistraatissa tai kirkossa naimisiin.. ainoo noissa on vaan se, että se kirjataan väestörekisteriin tai jotai sinne päin.. Jos on esim pari, jotka ovat Jumalan kasvojen edessä kertonut rakastavansa toisiaan ja että haluavat elää toistensa kanssa elämänsä loppuun, ei mielestäni papin saarna, tai sormus tee heistä avioparia.. ite uskon että Jumalan siunaus on paljon suurempi kuin sormus tai lauseet..
Ihminen ei itse voi päättää, mitä Jumala siunaa. En minä voi ajatella, että saan siunauksen kaikille asioille, kunhan vain pyydän sitä. Miksi Jumala siunaisi sellaista, jonka hän kieltää? Koskaan ei saa olla hengellisempi kuin Raamattu on. Jumala asetti luomisessa, että miehen ja naisen pitää liittyä toisiinsa. Paavalikin antoi ohjeita siitä, että esiaviollisten syntien välttämiseksi on otettava aviopuoliso. Hän ei kehottanut rukoilemaan yhdessä asumisen puolesta tai harrastamaan jotain välimuotoja.
Eräässä toisessa keskusteluketjussa on tällainen kommentti:
niin kauan kun raamattusta ei ilmesty lausetta/kohtaa, jossa sanotaan "älä asu samassa rakennuksessa seurustelukumppanisi/kihlattusi kanssa ennen papin aamenta" tms, ei ole kyllä mitään syytä ajatella toisinkaan.
Raamatusta ei löydy myöskään lausetta: "Älä harrasta ryhmäseksiä yli 17 ihmisen kanssa kerralla." Koska sitä ei sanota, tarkoittaako se, että niin saa tehdä?
Raamatusta löytyy kyllä lause:
Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät,
ei ole sinun miehesi. (Joh. 4:18)Jeesuksen mielestä yhdessä asuminen ei tehnyt miehestä ja naisesta puolisoita. Virhe ei ollut siinä, että he eivät olleet rukoilleet siunausta vaan siinä, että he eivät olleet mies ja vaimo. Ihmisten keskinäisestä suhteesta ei tule avioliittoa, vaikka kuinka sen puolesta rukoilisi tai vaikka asuisi yhdessä. Vasta virallinen liitos tekee liiton. En toista pidemmästi niitä asioita, joita olen edellisissä linkeissä sanonut. Lyhyesti vain tiivistelmä:
1. Avioliitto ei ole pohjimmiltaan hengellinen asia. Jumalakin asetti avioliiton luomisessa, joten se kuuluu kaikille ihmisille - ei vain uskoville. Usko ei voi ohittaa tätä säädöstä. Jokaisessa yhteiskunnassa on aina ollut joku avioliiton muoto, jossa vallitseva yhteiskunta tunnustaa, että nämä kaksi ihmistä kuuluvat toisilleen.
2. Yhdessä asuminen ei tee Jeesuksen mielestä miehestä ja naisesta puolisoita (Joh. 4:18). Ja yhdessä asuminen ei tee parisuhteesta avioliittoa nykyäänkään.
3. Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta ei yhteiskunnan silmissä liitto. Joosefin ja Marian tapaus osoittaa hyvin, että näin oli Raamatun aikoina. Ja yhtä lailla tiedämme sen, että nykyäänkään kihlaus ei tee liitosta virallista.
Ittelleni on hyvin moni sanonut että mene naimisiin kun teille tulee lapsikin kohta, mutta koen sen sillein, että olen tekopyhä jos menen nyt naimisiin kun muut vain haluaa.. Tottakai haluan itsekkin mennä naimisiin ja mennäänkin jossain vaiheessa naimisiin, mutta nyt tässä vaiheessa se tuntuisi hirveän tekopyhältä.. Uskon että Jumala on siunannut minut ja kihlattuni yhdeksi, eikä sitä tarvitse maailmalle todistaa..
Valitettavasti minä en pysty sanomaan mitään muuta kuin nämä ihmiset jo ovat sanoneet. Koet itse naimisiin menemisen tekopyhänä, mutta minä koen tekopyhänä sen, että rukoillaan siunausta asialle, jossa toimitaan toisin kuin Raamattu opettaa. Kaikkein eniten minua kuitenkin ihmetyttää, miksi ihminen, joka asuu yhdessä ja on tulossa isäksi, haluaa välttää tai pitkittää naimisiin menemistä. Vaikka ei ajateltaisi sitä, mitä Raamattu sanoo asiasta, niin pelkästään lapsen ja asuinkumppanin suuremman oikeusturvan takia avioliitto on parempi asia. Virallinen liitto olisi siis suurempaa rakkautta heitä kohtaan.
lienee toki totta kuten sanoit, että monissa tapauksissa yhdessä asuminen ei loppupeleissä onnistu ilman haureuden harjoittamista, mutta toisaalta taas monissa tapauksissa varmasti onnistuukin. siksi mielestäni yhdessä asuvaa paria ei pidäkään suoralta kädeltä tuomita, ellei nimenomaan 
