Hei Minävain,

Kysymyksesi taustaoletukseksi teet asetelman, joka ei välttämättä kovinkaan usein toteudu sellaisenaan. Mainitset samaan aikaan ajoittuviksi asioiksi: 1. muuttaminen toiselle paikkakunnalle 2. opiskelujen aloittaminen 3. naimisiin meneminen 4. yhteen muuttaminen. Minun ymmärrykseni mukaan nämä neljä sattuvat lopulta aika harvoin juuri samaan saumaan. Suurin tekijä lienee se, että moni ylioppilas ei ole vielä menossa naimisiin, vaikka opiskelut alkavat. Vielä harvemmin peruskoulun jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä muuttava on hääsuunnittelujen keskellä. Siksi ajattelen, että kysymyksesi eri puolet on omassa elämässä pohdittava omina kokonaisuuksinaan. Jos kuitenkin sattuu niin, että kaikki tilanteet tulevat vastaan yhtä aikaa, on silloin merkitystä sillä, mitä puolta pitää tärkeimpänä, jonka mukaan kaiken muun haluaa jäsentää ja järjestää.

Kysymyksestäsi minulle jäi sellainen kuva, että myös sinun elämässäsi tämä on vasta etukäteispohdintaa siltä varalta, jos kaikki nämä neljä asiaa ajoittuisivat lähes samaan hetkeen. Ilmeisesti sinulla on unelma, joka tässä vaiheessa näyttäisi menevän haluamaasi suuntaan. Mutta unelmien lisäksi suunnitelmiin on sisällytettävä myös ymmärrys suunnitelmien epävarmuudesta ja elämän tarjoilemisesta yllätyksistä. Muutoksia melkein millä tahansa elämänalueella voi tulla nopeasti. Enkä tarkoita olla tässä pessimisti. Omat elämän pelisäännöt ja suunnitelmat on viisasta tehdä niin, että valintojen takana voi seistä vaikka tulisikin muutoksia olosuhteisiin tai tilanteisiin.

Olen monella tapaa vastaillut kysymyksesi eri osa-alueisiin jo tässäkin ketjussa, joten olen aika lyhytsanainen. Poimin kysymyksestäsi erilaisia näkökulmia, joilla rytmitän ajatuksiani.

Kirkon varaaminen
Tämä on nykyään hääsuunnitteluissa oleellinen osa, jos tahtoo saada ruuhka-aikaan haluamaansa kirkkoon mieleisen vihkiajan. Toisaalta on vaara joutua omissa ajatuksissaan virran vietäväksi, jos hääsuunnittelu lähtee puitteiden suunnalta liikkeelle. Itse kannatan häiden suunnittelua naimisiin menemisen ehdoilla eikä toisinpäin. Kun on päätetty mennä naimisiin, etsitään keinot ja ajankohta - eikä niin, että naimisiin mennään, jos puitteet saadaan kuntoon. En halua vähätellä sitä stressiä, mikä tulee hääjuhlan puitteista ja kirkon varaamisista, mutta stressiin ja mahdollisiin järjestelyiden b-vaihtoehtoihin tyytymisiin sopeutuu paremmin, kun pitää tärkeimpänä itse asiaa.

Opiskelupaikka ja yhteen muuttaminen
Elämäntilanteet ovat jokaisella yksilöllisiä. Silti pohdinnoissa kehottaisin mieluummin pitämään toisiinsa liittyvinä asioina naimisiin menemistä ja yhteen muuttamista. Voihan olla, että sinulle tulee vastaan uudelle paikkakunnalle muuttaminen ja naimisiin meneminen läheisille kalenterikuukausille. Mutta suunnitelmat voivat myös muuttua tai pitkittyä. Silloin huomaa yhtäkkiä, että ne asiat toteutuvat, joita mielessään pitää tärkeimpinä tai joita on kytkenyt toisiinsa. Nyt ajattelet, että myös yhteen muuttaminen ja naimisiin meneminen liittyvät toisiinsa, kuten opiskelupaikka ja yhteen muuttaminenkin. Kumpi on lopulta sinun mielestäsi tärkeämpi kytkös, se pysyy pidempään voimassa, jos tulee suunnanmuutoksia.

Naimisiin meneminen ja yhteen muuttaminen
Tässäkin keskustelussa on ollut puhetta avosuhteiden ja aviosuhteiden erosta sekä valintojen ja arvojen tärkeydestä. Olen aika suorasanaisestikin noissa aiemmissa viesteissäni kirjoittanut, joten en toista juttujani uudelleen. Nyt herättelen ajatuksia eri näkökulmista. Viestissäsi olet maininnut muutaman näkökulman, joiden pohjalta tiedustelet, missä järjestyksessä pitää mitäkin tehdä. Ajattelen, että tärkeä on tarkastella pohdintojen eri nurkissa olevia motiiveja tai viestejä:

- Yhteinen asunto uudella paikkakunnalla - taloudellinen säästö ja kätevyys
- Kirkon ja juhlapaikan varaaminen- itselle mieluinen tapa ja ajankohta juhlia
- Naimisiin meneminen - vakaumus siitä, mikä on oikea parisuhteen malli

Itsensä kanssa voi tehdä ajatusleikin siitä, mihin tärkeysjärjestykseen nämä asiat laittaa. Sen jälkeen kannattaa miettiä, millä tavalla ajattelee sitä itse toteuttaa ja minkä viestin valittu järjestys antaa ulospäin. Mikä on itselle lopulta tärkeintä?

Tervehdys Hamsu!

Kiitos rohkeasta ja syvällisestä kirjoituksestasi. Kipuilet vaikeiden kysymysten äärellä. Ongelmasi ei varmasti ole harvinainen, mutta poikkeuksellista on, että uskallat sanoa sen ääneen. Yleensä ei ole kiva esittää kysymyksiä, joihin ei oikeastaan haluaisi vastauksia. Iloitsen puolestasi juuri siksi, että haluat vastauksia ja haluat tukea kulkeaksesi siihen suuntaan, jonka tiedät ja uskot oikeaksi.

Osaat kuvata ajatteluasi, motiivejasi ja tunteistasi sen verran hyvin, että uskon sinun myös itse tietävän suurimmaksi osaksi vastaukset esittämiisi kysymyksiin. Toivonkin osaavani olla ulkopuolinen mentori, joka vain sanoo ääneen sen, mitä sinä ja poikaystäväsi tarvitsette rohkaisuna kuulla.

Monesti minä kykenisin viheltämään pelin poikki ajoissa, ja tuntuukin, että minä saan olla "poliisi". ... Koen olevani ikäänkuin vastuussa siitä, että olen sallinut hänen kiihottua ja kosketella minua, vaikka olen pystynyt pyytämään häntä lopettaan. ... en haluaisi "hylätä" häntä seksuaalisesti sellaisella hetkellä, kun olen itse edesauttanut häntä kiihottuneeseen tilaan.

Seurustelun alkuvaiheessa on tärkeintä oppia tuntemaan toista ihmistä. Kun seurustelu etenee, vielä tärkeämmäksi asiaksi nousee luottamus. On opittava olemaan luotettava samalla, kun oppii luottamaan toiseen. Harva haluaa astella alttarille sanomaan "tahdon", jos ei voi luottaa ihmiseen, joka vieressä seisoo.

Seurustelun aikana kylvetään paljon niitä siemeniä, jotka kasvavat avioliitossa. Siksi on hyvin tärkeä erityisesti luottamuksen näkökulmasta miettiä sitä, mitä tulee kylväneeksi, koska sadonkorjuun aikana kylvetty sato on moninkertaistunut.

On erinomaisen onnellista, että tunnette kovaa vetoa toisianne kohtaan. Niin kuuluukin olla. Sehän lupaa vain kaikkea hyvää mahdollista tulevaa avioliittoa ajatellen. Kaikesta päätellen teillä on lupa odottaa kaunista satoa, kun sen aika on. Mutta vetovoima ei ole lopulta seksuaalisuuden tärkein käyttövoima. Luottamus on paljon tärkeämpi. Siksi sitä on ennen kaikkea viljeltävä.

Tällä hetkellä toimintanne opettaa teistä itsestänne seuraavia asioita:
1. Kun himo kasvaa riittävän kovaksi, voitte joustaa siitä, minkä tiedätte oikeaksi.
2. Jos toinen on kovasti kiihottunut, teidän mielestänne hänellä on oikeus saada tyydytys vaikka väärillä keinoin.
3. Kun rukoilee ja pyytää anteeksi, teko ei ole enää niin paha - ja sen voi tehdä uudelleen.
4. Väärien asioiden puolesta voi rukoilla, mutta niiden parantamiseksi ei tarvitse nähdä kovasti vaivaa.
5. Haluatte seurata Jeesusta kaikessa, paitsi seksuaalisuudessa lipsumiset sallitaan.

Sanoin nuo asiat kovasti kärjistäen, mutta ajatus siellä taustalla on oikeasti vakava. Avioliitossa tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa seksi ei ole mahdollista: sairauksia, työtilanteen vuoksi eri paikkakunnilla asumista, pitkiä työmatkoja, synnytyksiä yms. Miten avioliiton ja luottamuksen käy, jos tuo yllä oleva lista on opittu jo seurusteluaikana niin hyvin, että se kasvaa hedelmää avioliitossa?

Seurusteluaikana on tärkeä oppia, että tuleva puoliso on luotettava silloinkin, kun vietit haluaisivat viedä ihan toiseen suuntaan. Entäpä jos päädytte naimisiin, ja jossain vaiheessa toinen teistä lähtee työmatkalle tai firman ikävämaineisiin pikkujouluihin samaan aikaan, kun keskinäinen seksielämänne on ollut syystä tai toisesta laihaa? Kumpikin saattaa silloin muistella sitä, miten rajojen rikkominen opittiin jo silloin, kun yhdessä oleminen oli vasta alussaan. Niistä ajatuksista syntyvä epäilys ei rakenna lujaa parisuhdetta.

Seurusteluaikana muutoksia on lopulta paljon helpompi tehdä, kun parisuhde ei ole vielä niin vakiintunut kuin usean avioliittovuoden jälkeen. Nyt kannattaa valita ne siemenet, joita haluaa kylvää. Jeesus itse muistuttaa aika ankarasta lainalaisuudesta, joka toimii monilla elämän osa-alueilla:

     Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin,
     ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa.
     (Luuk. 16:10)

Tiedän, että nämä ovat aika kovia sanoja. Mutta mielestäni tämä on tärkeä näkökulma. Jos yhteiskunta ihannoi kestävää avioliittoa, ja pitää pahana yhden yön juttuja, esiaviollisia seikkailuja ja muuta vastaavaa, on siihen sisään rakennettuna jo ajatus luottamuksesta. Valitettavasti elämme aikaa, jolloin media suorastaan kannustaa erilaisiin seksuaalisiin kokeiluihin. Siksi luottamusta on korostettava kristillisessä opetuksessa erityisesti.

En ajattele, että kirjoittamani perusidea olisi teille vieras. Haluankin vain tuoda tuon luottamuksen näkökulman teille kannustimeksi. On helppo ajatella, että "tämän verran olemme rikkoneet ennenkin, joten ei uusi kerta mitään enempää särje". Luottamuksen suhteen jokainen uusi rajojen ylitys kuitenkin kylvää vääränlaisia siemeniä tulevaisuutta ajatellen.
 

Ponnisteluista ja rukouksista huolimatta hairahdamme sopivien rajojen yli kerta toisensa jälkeen. ... Olemme ... usein tehneet ns.,yhteisen päätöksen että "tämän kerran vielä ja tämä on viimeinen kerta" - huijaamme siis itseämme. ... Olemme rukoilleet yhdessä paljon...

On tärkeä rukoilla. Mutta jos rukoillaan kärsivällisyyttä, Jumala tuskin kaataa sitä saavilla niskaan, vaan hän antaa sen sijaan mahdollisuuden olla kärsivällinen. Jos rukoilemme nöyryyttä, hän todennäköisesti pistää meidät elämäntilanteeseen, joka saa meidät nöyrtymään. Ja kun rukoillaan itsehillintää, Jumala ei todennäköisesti tee meille jotain himoja sammuttavaa operaatiota, vaan auttaa löytämään toimintamallit, joilla valitaan oikein.

C.S. Lewis on opettanut, että himo sanoo ihmiselle: "Jos vielä tämän kerran, niin sen jälkeen ei enää koskaan." Ja niin se himo sanoo seuraavallakin kerralla. Siksi himolle on vastattava: "Ei nyt, mutta sitten kun..." Olet todella rehellinen itsellesi, kun käytit sanamuotoa: "huijaamme siis itseämme". Ei ole mahdollista langeta himojen kiusaukseen ja samalla selvitä tilanteesta voittajana.

Kolmiyhteiseen Jumalaan kuuluu kaikkien kiusausten keskellä turvautua. Jumala muuttaa ihmistä. Jeesus asuu sydämessä, ja tekee tarvittaessa suursiivousta. Pyhä Henki kasvattaa oikeita hedelmiä:

     Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös
     teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Fil. 2:13)

     Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan
     hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä
     olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne,
     kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja
     kasvupohja. (Ef. 3:16-17)

     Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys,
     ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.
     Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen
     omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja
     haluineen. (Gal. 5:22-24)

Kaikki tämä on totta, kuten myös se, että kristittyä kutsutaan ottamaan aktiivisesti askelia sillä tiellä, jonka tietää oikeaksi.

     Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä
     - älkää pettäkö itseänne. (Jaak. 1:22)

Olemme myös sopineet pelisääntöjä, kuten että vältämme kiihkeää pussailua, emme kosketa toisiamme bikinirajojen sisältä vaatteiden päältäkään, emme riisuudu ja että rukoilemme heti, jos tilanne uhkaa lähteä käsistä.

Kuten sanoin jo alussa, teillä itsellänne on kaikki tieto, kuinka kuuluu toimia. On tärkeä tehdä pelisäännöt, joita noudatetaan. Ongelmaksenne näyttääkin muodostuneen se, että on vaikea pysyä niissä säännöissä, jotka seurustelukumppanin kanssa on tehnyt. Ikävä kyllä silloin joudutaan kysymään, ovatko laatimanne säännöt riittävät.

Mopoautolla ei saa ajaa moottoritiellä. Jos kuljettaja lähtee määrätietoisesti ajamaan kiihdytyskaistaa, ja rukoilee kaistan lopussa Jumalaa johdattamaan jonnekin muualle, ollaan pahasti myöhässä. Kuljettaja on silloin tehnyt virheen jo paljon aiemmin. On tehtävä viisaampi reittisuunnitelma, joka ei sisällä niitä teitä, jotka vievät luvattomiin kohteisiin.

Seurusteluaika, toiseen tutustuminen ja luottamuksen oppiminen ei edellytä kahdenkeskisiä leffailtoja, joiden jälkeen itseen pettyneenä mietitään, ettei taaskaan päästy lopputeksteihin asti. On kannattavampaa suunnitella yhteinen tekeminen sen mukaan, että jo etukäteen tietää, että yhdessäolon jälkeen on myös omassatunnossa hyvä olo. En ole suosittelemassa mitään esiliinaa tai vanhempia vartijoiksi, mutta jos kahdenkeskiset hetkenne ovat teille kiusaukseksi, tuskin jatkossakaan kahdenkeskisissä hetkissä voitatte kiusauksia.

Alkoholin kohtuukäyttö oli Jeesuksellekin tuttua. Mutta jos ihminen on eheytyvä alkoholisti, hän ei voi todeta, että on täysin luvallista juoda yksi olut ruuan kanssa. Hänelle pienikin pisara olisi alku uudelle juomisputkelle. Te olette tehneet viisaita ja kurinalaisia sääntöjä. Mutta yhteinen historianne on sellainen, että tiedätte, ettette pysty tässä hetkessä niitä rajoja pitämään. Jos oikeasti haluatte elää lankeamatta, teidän on tehtävä vähän huolellisempi reittisuunnittelu. Kun sitten aikaa myöten opitte olemaan toisianne kohtaan luotettavia, voitte ottaa lisää askelia.

En myöskään halua itse toimia Jumalan tahdon vastaisesti ja tiedän, että olen itse vastuussa teoistani. ... Toimimme vastoin parempaa tietämystämme ja tahtoamme ja podemme synnintuntoa. ... Olemme huolissamme myös siitä, että tällainen liian varhain virinnyt seksuaalisuus rikkoo parisuhdettamme ja että emme osaa seurustella Herran tahdon mukaisesti. Haluamme toimia Isän tahdon mukaisesti, kuunnella Hänen ääntään ja pitää suhteemme puhtaana.

Syntien tunnustaminen ja anteeksi saaminen on kristityn suurimpia lahjoja. Armo kuuluu teille kaikessa runsaudessaan.

Huolesi on silti aiheellinen. Sellainen kristityn elämä, joka pyörii yhden synnin ympärillä, kapeutuu ja kuihtuu. On vaikea kasvaa Kristuksen tuntemisessa, jos näkökenttää varjostaa yksi kysymys koko ajan. Toivon, että kaikella lempeydellä osaan kannustaa teitä toimimaan määrätietoisesti niin, että voitte hyvällä omallatunnolla kasvaa Jumalan tuntemisessa ja luottamuksessa toisianne kohtaan.

Miettikää kaksistaan näitä asioita, joita olen kirjoittanut. Tehkää oman parisuhteenne reittisuunnitelma niin, että se oikeasti auttaa teitä. Rajoja ja yhdessä olemisen malleja ei kannata suunnitella kuvitellen itsestä jotain enemmän, mitä oikeasti on. Miettikää sitä, miten olette tähän asti valinneet yhdessäolonne tavat, ja miten ne ovat toimineet. Välttäkää niitä asioita, jotka keskimäärin ovat johtaneet teidät tilanteisiin, joita olette jälkikäteen katuneet. Miettikää, millaisia ovat ihanteenne itsestänne ja parisuhteestanne, ja pohtikaa rehellisesti, miten lähellä sitä ihannetta olette.

Jos toinen toisellenne antama tuki ja rohkaisu ei tunnu toimivan, kannattaa etsiä joku kristitty ihminen, johon luotatte - vaikkapa seurakunnan työntekijä - joka voi auttaa ja kannustaa teitä oikeaan suuntaan.

Hei vain Mietinvain!

Kiitos tarkentavista kysymyksistä! Vastailen kompaktisti niihin näkökulmiin, joita en niin laajasti ole edellä käsitellyt. Joitakin teemoja on ollutkin jo esillä.

tuntuu oudolta käsitys, että Jumala ottaisi avioliittokäsityksen aina jokaisesta kulttuurista.

Ei Jumala otakaan avioliittokäsityksiä kulttuureista. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen virallista liittymistä toisiinsa, niin kuin jo luomiskertomuksen yhteydessä sanotaan. Muotoja on erilaisia siksi, että liittymiseen ei anneta mitään seremoniaohjeita. Merkitystä on sillä, että se on yhteiskunnan tunnustama liitto. Jossain yhteiskunnassa liitton on solmittava tuomarin edessä. Toisissa tuomarin lisäksi solmijaksi kelpaa pappi. Heimoyhteiskunnissa muodot voivat olla moninaisempia. Mutta esimerkiksi avosuhde ei ole liitto, koska yhteiskunta ei anna sille samaa arvoa kuin avioliitolle. Siksihän avosuhteen nimi onkin avo-, koska siinä halutaan jättä avoimeksi se, minkä liitto sinetöisi.

Mutta silti tuntuisi oudolta jos se olisi asia joka määrittäisi avioliiton Jumalan silmissä.

Tilanne onkin juuri päinvastoin. Ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, ja Jumala sääti avioliiton. Sen toteuttamistavat ovat vain olleet koko ihmiskunnan historian ajan erilaisia, mutta aina sellainen on jokaisessa yhteiskunnassa olemassa.

Esimerkiksi Jeesus on asettanut ehtoollisen, mutta ei ole sanonut, minkä merkkisiä viinirypäileitä viinissä on käytettävä ja minkä muotoiseksi leipä on leivottava. Avioliitto on määrätty, mutta avioliiton solmimisen tapaa ei ole määritelty tarkasti. Se on solmittava, niin että yhteiskunta kelpuuttaa sen avioliitoksi. Avioliitto ei ole tämän virallisuutensa ja julkisuutensa näkökulmasta yksityisasia.

voisimmeko olla Jumalan silmissä avioliitossa vaikkemme yhteiskuntamme silmissä olisikaan.

Emme voi. Avioliitto ei ole hengellinen instituutio. Jeesus sanoi, että taivaassa ei mennä naimisiin, vaan avioliitto kuuluu tähän elämään. Ja siksi sillä on tämän elämän mukaiset säännöt.

     Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä
     vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
     (Matt. 22:30)

Tosin kristittyjen täytyisi osata ymmärtää Jumalan tahtoa siinä, miten avioliitto on tarkoitettu elinikäiseksi, vaikka eroaminen olisikin yhteiskunnassa mahdollista. Siitä Raamattu puhuu, kun opettaa, että ihmisen ei pidä erottaa sitä, minkä Jumala on yhdistänyt.

Heitän tähän nyt sellaisen ajatuksen johon törmäsin näitä tutkiessani, eli mitä jos Jumalan silmissä ihminen olisi "avioliitossa" eli tullut yhdeksi silloin kun hän on yhtynyt toiseen vastakkaistasukupuolta olevaan. Ja avioero Jumalan silmissä tapahtuisi jos sen jälkeen eroaisi vaikkei yhteiskunnan silmissä olisikkaan avioliitossa. Tämä ajatus ei sinänsä mielestäni taistele mitään raamatun antamia sääntöjä kohtaan.

Raamattu ei anna tukea sille, että esiaviolliset suhteet tai yhdessä asuminen olisi sama asia kuin avioliitto. Jos seksiä harrastetaan ennen avioliittoa, Raamattu kutsuu sitä haureuden synniksi, eikä totea, että avioliitto alkoikin näköjään ennen vihkimistä. Yhdessä asuminenkaan ei Jeesuksen mukaan tee parisuhteesta avioliittoa. Tässä pari kohtaa, joita olen aikaisemminkin lainannut.

     Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät,
     ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta. (Joh. 4:18)

     Haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman
     vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.
     (1. Kor. 7:2)

Siinä olet kyllä ehdottoman oikeassa, että sukupuolisella yhteydellä on suuri merkitys. Sitä olen aikaisemmin tämän ketjun viesteissä kirjoittanutkin, miten sitova ja iso asia seksi on. Siksi Raamattu haluaakin sen ainutlaatuisuutta varjella. Silti seksiä ja avioliittoa ei saa käsitteinä määritellä samaksi asiaksi. Muuten samalla logiikalla syrjähyppyä voitaisiin alkaa kutsua moniavioisuudeksi.

Vanhassa testamentissa on käsittääkseni kohta jossa sanotaan siihen tyyliin, että mies joka on yhtynyt neitsyeen tulee ottaa tämä vaimoksi.. Jos tämä yhtyminen olisi itsessään ollut Jumalan tahdon vastaista ei teko hyvittäisi syntiä.

Syntiä ei hyvitä mikään muu kuin anteeksianto. Mutta kun on tehty väärin, voidaan sen jälkeisillä valinnoilla vaikuttaa siihen, millaisia seurauksia teolla on. Jos särjen naapurilta ikkunan, on iso ero siinä, jätänkö hänet talveksi värjöttelemään vai autanko ikkunan paikkaamisessa - vaikka hän antaisikin anteeksi. VT:n säädös pyrki suojelemaan ainutlaatuisuutta. Oli pienempi paha säilyttää ainutlaatuisuus naimisiin menemällä kuin etsimällä uusi kumppani ja solmia tämän kanssa avioliitto.

Hei Varpu!

Kirjoitit tosi isoja ja henkilökohtaisia asioita. Niihin vastaaminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Toivon, että osaisin sanoa ajatukseni hienovaraisesti ja avoimuuttasi kunnioittaen.

Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta?

Jos kummatkin kumppaneista sattuisivat tulemaan uskoon yhtä aikaa, asia olisi helposti ratkaistavissa. Tällöin kuuluu toimia niin kuin Raamattu opettaa. a) Olisi mentävä naimisiin tai b) elettävä niin kuin Raamattu käskee ennen avioliittoa elämään. On vain hyvin harvinaista, että kumpikin kokee heräämisen samaan aikaan.

En näe mitään muuta keinoa kuin puhua asiasta hyvin rehellisesti. Todennäköisesti ei ole olemassa mitään ongelmatonta ja ehdottoman hyvää ratkaisua. On valittava pienin paha. Vaikka ette ole naimisissa, käytän esimerkkinä avioliittoon kuuluvia raamatunkohtia. Raamattu kieltää ryhtymästä epäuskoisen aisapariksi, mutta yhtä lailla Raamattu ohjeistaa, että jos toinen puolisoista on tullut uskoon, ei hän saa jättää sen vuoksi ei-uskovaa puolisoaan.

     Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. ...
     Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
     (2. Kor. 6:14a, 15b)

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani:
     Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä
     suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä
     jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies,
     joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
     vaimon ei pidä jättää miestään. (1. Kor. 7:12-13)

Nämä Paavalin kirjeen kohdat osoittavat, että on tilanteita, joissa on vaikea löytää absoluuttisen oikea ratkaisu. On selvä, että ei pidä tieten tahtoen ryhtyä ei-uskovan ja uskovan välisiin liittoihin. Mutta jos kaksi ei-uskovaa on naimisissa, on aivan erinomaista, jos edes toinen puolisoista löytää Jeesuksen. Ja kuitenkin sen jälkeen ollaan joissain käytännönasioissa vaikeissa tilanteissa, kun elämän arvot ovat erilaiset.

Sama tilanne on osittain nyt, vaikka te ette olekaan naimisissa. Minä en voi missään tapauksessa antaa mitään papillista lupaa toimia toisin kuin Raamattu ohjeistaa. Kirjoitit, ettei synti muutu synnittömyydeksi, eikä Jeesuskaan antanut avionrikkojanaiselle lupaa jatkaa tekemiään virheitä. Enkä silti voi sanoa, että sinun ja poikakaverisi tilanne on hoidettava tyylillä: naimisiin heti tai ero. Eroamisenne ei palvelisi sitä ainutlaatuisuuden puolta, jota Raamattu haluaa ihmisten seksuaalisuuden osalta toteuttavan. Ja naimiin menemisenne ei palvelisi sitä varoitusta olla ryhtymättä epäuskoisen aisapariksi. Ja nykyinen malli ei ole myöskään se, mihin uskovalle ihmiselle annettaisiin lupa.

Olen tosi aralla mielellä, kun yritän miettiä, miten haluaisin vastata ja mitä minun kuuluu opettaa. Varmasti osaan sanoa vain, että uskovana ihmisenä sinun on hyvin tärkeä tulevaa elämää ajatellen voida puhua omasta vakaumuksestasi avoimesti. Keskustelkaa siitä, minkä verran vakaumus vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi avioliitossa. Jos joudut tinkimään omasta uskostasi ja Raamatun ohjeista, etkä saa siinä asiassa kunnioitusta seurustelukumppaniltasi nyt, ei se lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Joudut valitsemaan silloin, kuunteletko enemmän Jumalan vai ihmisen tahtoa.

Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

En osaa vastata tähän kovinkaan eri tavalla kuin edelliseen kysymykseen. Ajattelen kuitenkin, että yhdessä asumiseen liittyvät järjestelyt ovat mitä syvimmällä tavalla teidän suhteeseenne myös sisältä käsin vaikuttava asia. Jos yhdessä asumiseen liittyvissä kysymyksissä pitää tärkeimpänä sitä, mitä ulkopuoliset asiasta ajattelevat, lähtevät vaikuttimet liikkeelle väärästä suunnasta. Parisuhteessa pitäisi osata tehdä ratkaisuja sen mukaan, mikä parisuhteessa on oikein ja mitkä ovat kumppaneiden vakaumukset - riippumatta siitä, mitä mieltä ulkopuoliset ovat.

Yhdessä asuminen ilman seksiä on itsessään mielenkiintoinen teoria, jollaista uskovienkin kesken yritetään joskus tarjota elämän malliksi. Sen seurauksena ovat erinomaisen suuret kiusaukset ja kaksinaamaisen uskovan leima. Kukaan ei usko, että yhdessä asuva pariskunta eläisi oikeasti Raamatun ohjeiden mukaan. Raamattu käskee uskovia elämään niin, että elämäntapa julistaisi Jumalan tahtoa, eikä antaisi ei-uskoville moittimisen aihetta. (Enkä kyllä tiedä, onko kukaan seksittömässä yhdessäasumisessa edes onnistunut.)

Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)

Kirjoitat tässä hyvin rehellisesti ja vilpittömästi kaikkein suurimman ongelman. On erittäin hankala tilanne, kun vakaumuksen lähtökohdat ovat erilaiset. Uskovaisella ihmisellä kun ei ole mitään oikeutta vaatia uskoon perustuvia ratkaisuja ei-uskovalta ihmiseltä. Eikä uskovaisella ihmisellä ole lupaa joustaa Jumalan säännöistä ei-uskovien toiveiden vuoksi. Ja kuten edellä sanoin, myöskään ainutlaatuisuuden vuoksi ei ole mitään hyötyä siitä, että alettaisiin etsiä uusia puolisoita.

En tiedä, miten voit olla loukkaamatta seurustelukumppaniasi. Voit olla ainoastaan rehellinen siinä, mitä itse ajattelet ja mitä uskot.

Ylipäätään kaikki säännöt Raamatussa on tehty ihmisen turvaksi. Ja kyllä avioliitto on sellaiseksi tarkoitettu myös yhteiskunnassa. En ole vielä keneltäkään kuullut vastausta kysymykseen: "Miksi haluat jättää kaikkein rakkaimman ihmisen vaille sitä oikeudellista suojaa, jonka avioliitto tarjoaa?" Kun tiedetään, miten helposti avosuhteista erotaan, voidaan kysyä, minkä verran oikeasti on syytä luottaa suhteiden kestävyyteen, jos ei haluta myös virallisesti sitoutua. Minä koen, että turva ja luottamus on nimenomaan avioliiton sääntöjen ja sitovuuden tavoitteena.

Mutta vaikka sinä ajattelisit näin, ei sinun ole helppo sitä perustella toiselle. Eikä omaa vakaumustaan voi parhaimmillakaan keskustelutaidoilla toiselle syöttää. Toivon, että voit luottaa Jumalaan, että hän haluaa kuljettaa sinua oikeaan suuntaan, kun pyydät hänen apuaan. Rukoile ahkerasti. Hartaimmin toivon, että löydätte poikaystävänne kanssa yhteisen uskon ja sitä myötä yhteisen sävelen. Ole runsaasti siunattu!

Hei!

Minulla on pari kysymystä, joihin en ole löytänyt vastausta. Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta? Ymmärrän kyllä että Raamatun mukaan esiaviollinen seksi on syntiä, mutta sitä perustellaan ainutlaatuidella... Tiedän ettei synti synnittömyydeksi muutu ja ettei tarkoitus ole etsiä "porsaanreikiä", mutta kaipaan silti vastausta ja petusteluja, jotta ymmärtäisin asian.

Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)

Hei nimetönminä!

Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?

Tässä asiassa ei ole ehdotonta sanaa tarjolla. Jos asian oikein hämärästi ilmaisen, niin Raamatussa puhutaan paljon useammin miesten välisestä suutelemisesta kuin puolisoiden suutelemisesta.

Raamatussa on vain pari mainintaa puolisoiden suutelemisesta. Johtunee yksinkertaisesti siitä, että suudelma oli hyvin tavanomainen, kulttuuriin kuuluva ja lämmin tapa tervehtiä. Siksi lähes kaikki suuteluun liittyvät maininnat ovat tervehdyksiin liittyviä toteamuksia. Yhtään kohtaa en löytänyt, joka olisi opastusta parisuhteita ajatellen.

Asiaa jotenkin alleviivaa Laulujen laulun rakkausrunon kohta, jossa neito puhuu ihastuksensa kohteelle:

     Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä!
     Saisin suudella sinua kun kohtaamme,
     eikä kukaan moittisi minua. (Laul. l. 8:1)

Ei mitenkään nykyiseen ajattelumalliin saumattomasti nivoutuva juttu. Näyttää siltä, että ainakin Laulujen laulun kirjoitusaikaan tervehdyssuudelmat ovat olleet arkipäivää, mutta parisuhteen suudelmat puolestaan tarkemman syynin alaisia. Mutta tässäkään kohdassa ei anneta mitään ohjeita.

Siksi ajattelenkin, että suutelemiseen liittyvä viisaus on ammennettava siitä tosiasiasta, että länsimaisessa kulttuurissa suuteleminen merkitsee erityistä kanssakäymistä. Siksi se vaikuttaa tunne-elämään omalla tavallaan, ja sitä on oikealla tavalla osattava kunnioittaa, jotta se palvelee parisuhteen parasta.

Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?

Mari Koskela oli nuortenillassa 11.2.2012 opettamassa tämän ketjun aiheesta. Nuotta-lehti halusi videoida opetuksen lehtijuttuaan varten. Video on nähtävissä Youtubessa tässä linkissä: Avoliitto ja esiaviollinen seksi Raamatun valossa. Nuotan nettiuutinen löytyy tästä linkistä.