Kirjoittaja Aihe: Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto  (Luettu 50606 kertaa)

Stranger

  • Vieras
Moi!

1.kor. 7:36-37  Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin. Mutta jos joku ei tunne voittamatonta pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein.

Olen kuullut, että tuota kohtaa on selitetty niin, että sukupuoliyhteyden voi aloittaa jo silloin kun on mennyt kihloihin.

Miten tulkitset tuo raamatun kohdan?

Ja sitten olisi vielä toinen avioliittoon liittyvä kysymys. Mitä tällä mahdetaan tarkoittaa?
1. kor. 7:28  Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Morjens, Stranger!

Esitit kaksi kysymystä. Vastaan jälkimmäiseen ensin, niin ensimmäiseen vastaaminen on yksinkertaisempaa.

Mitä tällä mahdetaan tarkoittaa?
1. kor. 7:28  Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Ja jos naimaton nainen menee naimisiin, hänkään ei tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää.

Paavalia on syytetty katkeroituneeksi poikamieheksi, joka suositteli oman elämänkatsomuksensa vuoksi selibaattia kaikille. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Paavalin erikoiselta kuulostavat sanat juontavat ajatuksesta, jonka hän sanoi pari jaetta aiemmin:

     Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään.
     Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä
     etsi itsellesi uutta. (1. Kor. 7:26-27)


Ensimmäiset kristityt kokivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa vainoa juutalaisten ja roomalaisten suunnalta. Jeesus oli ennustanut, että ennen hänen takaisin tulemistaan vainot ovat hyvin ankaria. Koska ensimmäiset kristityt odottivat vahvasti Jeesuksen pikaista paluuta, he eivät ainakaan kuvitelleet vainojen kovasti helpottavan. Päinvastoin niiden ajateltiin vain pahenevan. Ja niinhän ne pahenivatkin, vaikkakin historia osoittaa, että ne eivät olleet niitä vainoja, jotka edeltävät Jeesuksen tuloa.

Kristittyjen vainoaminen on perheelliselle vielä suurempi koettelemus kuin perheettömälle. Perheetön kantaa helpommin huolta vain omasta kohtalostaan. Perheellinen sitä vastoin joutuu oman kurjuutensa lisäksi näkemään puolisoa ja lapsia, kaikkein rakkaimpia ihmisiä kohtaan suunnattuja vainoja. Tämä voisi olla ensimmäinen näkökulma Paavalin ohjeisiin. Toinen on tämä:

     Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee
     Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista
     asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut kahtaalle.
     Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa,
     jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä. Naimisissa oleva nainen
     taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi. Tämän sanon
     teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään
     kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.
     (1. Kor. 7:32-35)


Perheellisellä on väkisin enemmän velvollisuuksia maallisten asioiden puolella. Vainojen näkökulmasta tarkasteltuna se ei ole helpoin mahdollinen yhtälö. Häiriintymätön yhteys Jeesukseen on tärkeä silloin, kun ahdinkojen ja vainojen aika houkuttelee entistä suuremmin luopumaan uskosta Jeesukseen.

Uskoisin, että näiden asioiden vuoksi Paavali kehotti niitä, joille se oli mahdollista, elämään naimattomina. Ja tästä syystä naimattomuus on monesti ajateltu kristilliseksi ihanteeksi, vaikka itsessään se ei sitä ole.

Lainaus
1.kor. 7:36-37  Joku ehkä arvelee menettelevänsä sopimattomasti morsiantaan kohtaan, kun hän tuntee tähän ylivoimaista halua eikä voi sille mitään. Hän saa kuitenkin tehdä niin kuin haluaa, se ei ole väärin, he voivat mennä naimisiin. Mutta jos joku ei tunne voittamatonta pakkoa vaan hallitsee tahtonsa ja pysyy lujasti päätöksessään säilyttää morsiamensa koskemattomana, hän tekee oikein.

Olen kuullut, että tuota kohtaa on selitetty niin, että sukupuoliyhteyden voi aloittaa jo silloin kun on mennyt kihloihin.

Olet kyllä kuullut tosi erikoisen selityksen. Itse asiassa sen selityksen antanut ihminen on kääntänyt näiden jakeiden merkityksen täysin päälaelleen. Tässähän Paavali sanoo, että kihlapari voi mennä naimisiin, jos halu toista kohtaan kasvaa suureksi. Siinä ei sanota, että kihlapari voi aloittaa esiaviollisen sukupuolielämän, jos ei halua mennä naimisiin.

Paavali oli antanut ohjeen, että tulevan ahdingon ajan takia kannattaa pysyä naimattomana. Tässä kohdassa hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että naimisiin meneminen ei ole väärin. Vaikka mahdollisen perheeseen kohdistuneiden vainojen pelossa hän suositteleekin naimattomuutta, hän myös muistuttaa, että sukupuolinen halu kuuluu avioliittoon eikä siinä ole mitään väärää. Siksi ei saa kokea huonoa omatuntoa, jos haluaa enemmän naimisiin menoa kuin "varman päälle pelaamista" vainojen suhteen. On lupa mennä naimisiin.
Marko Sagulin

Asiaa pohtiva

  • Vieras
Mää olen tässä miettinyt...

Useassa kohdassa Raamatussa kielletään haureus. Ja ihmiset selittää, että haureus on avioliiton ulkopuolista seksiä. Mutta nyt tuleekin mun Kysymys; Mikä määritellään Raamatussa seksiksi? Useissa nopeasti löytyvissä kohdissa puhutaan aina vaimoon yhtymisestä, eli tarkoittaako Raamatun määritelmä seksistä yhdyntää? Vai meneekö esim. kiivas suutelu jo seksiksi Raamatun mukaan?  Eli kuinka paljon menee kielletyn Seksi-nimikkeen alle?

Jos Marko vastailisit tähän, kunhan kerkeät.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Moi moi, Asiaa pohtiva!

Esittämääsi kysymykseen olen osittain vastannut tässä ketjussa aikaisemmin. Tästä linkistä löydät vastaukseni, jonka loppupuolella olen hahmotellut näkemystäni siitä, kuinka rajoja vedetään. Yritän sanoa nyt aiheesta jotain hieman toisin sanoin.

Raamatussa tosiaan kielletään haureus, joka tarkoittaa ainakin avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita ja sukupuoliyhdyntää. Mutta mitä kaikkea muuta haureus tarkoittaa, on hieman vaikea määritellä. Meille sana on vieras, ja vaikka se olisi päivittäisessä käytössäkin, voisi sen sisältö olla muuttunut aikojen saatossa paljonkin. Seksi on puolestaan sanana sen verran uusi, että sitä ei Raamatussa mainita ollenkaan. En siis usko, että pelkkiä sanojen sisältöjä tutkimalla voisimme saada varmuuden siitä, mitä Raamattu pitää uskovalle sopivana ja mitä sopimattomana.

Onneksi Raamattu ei pelaa pelkästään yhdellä sanalla. Muita sukupuolisiveyteen liittyviä ohjeita annetaan mm. seuraavasti:

     Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta." Mutta minä sanon teille:
     jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään
     jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua,
     repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden
     osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:27-29)

     Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta ei teidän
     keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään sellainen sovi pyhille.
     Myöskään rivoudet, typerät jutut tai kaksimielisyydet eivät teille sovi,
     teidän suuhunne sopii kiitos. (Ef. 5:3-4)

     Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, rakkaasta
     peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen,
     hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio. Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen
     naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea? (Sananl. 5:18-20)


Raamatun sanat "yhtyä" ja "maata" kuuluvat ilman muuta seksin alueelle. Mutta noiden raamatunkohtien valossa on mahdotonta ajatella, että Jumalan tahto on täytetty, kun vältetään yhdyntää ja makaamista, mutta muuten tehdään ihan mitä vain. Aikaisemmissa viesteissäni olen sanonut, että näkemykseni mukaan Raamattu haluaa korostaa avioliiton ja sukupuolisuuden ainutlaatuisuutta. Jumalan tahto on, että aviopuolisoilla on jotain todella yhteistä, mikä ei kuulu kenellekään muulle ja mitä ei ole olemassa heidän suhteensä ulkopuolella kenenkään muun kanssa - ei ennen eikä sen aikana.

Ainutlaatuisuuden rajanveto on kuitenkin vaikeaa. Eikä kenelläkään ole absoluuttista totuutta siitä, mikä tarkalleen on sallittua ja kiellettyä. Toki minulla on omat mielipiteeni ja tunteeni asiasta, mutta Raamatun pohjalta en voi niitä julistaa. Läheisyyttä ja hyväilyä voi toteuttaa lukemattomilla tavoilla, eikä ole mitään mieltä yrittää laatia jotain listaa oikeista ja vääristä teoista. Esimerkiksi mainitsemasi kiihkeä suudelma on erittäin usein osa seksiä, mutta minun mielestäni se yksinään ei muuta yhdessä olemista seksiksi. Kuitenkin pidän itsestäänselvänä, että yhdynnän idea on läheisyys, jonka aikana puolisot keskenään kiihottuvat ja laukeavat. Vaikka varsinainen yhdyntä säästettäisiin avioliittoon, ei ainutlaatuisuutta ole juurikaan jäljellä, jos seurustelusuhteissa muut tavat toisen tyydyttämiseksi ovat käytössä. Se kuuluu seksin alueelle, ja näin ollen vasta avioliittoon.

On helppo etukäteen väittää itselleen, etteivät seksuaaliset kokeilut hävitä ainutlaatuisuuden tuntua. Mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Yleensä uudessa seurustelusuhteessa edetään varsin nopeasti siihen pisteeseen, johon edellisessä seurustelusuhteessa päädyttiin. Mieluummin hieman sen yli, jotta itselle ja seurustelukumppanille tulisi osoitettua, että tämä on tärkeämpi suhde kuin se edellinen. Pahimmillaan ääripää voi olla se, että koska mitään muuta ainutlaatuisuutta ei ole jäljellä, uuden kumppanin kanssa hankitaan lapsi, jotta olisi jotain mitä edellisten kanssa ei ollut. Ainutlaatuisuudella on oikeasti merkitystä, ja sitä on syytä vaalia.

Rajojen opiskelu on aina syytä tehdä ennen kuin on "tilanne päällä". Ihmisen luonteenlujuus ei riitä tekemään viisaita ratkaisuja kaikissa tilanteissa. Seksuaalisuus saa pään niin pahasti pyörälle, että hienoinkin ihanne unohtuu, kun vietit ottavat vallan. Yläasteella oppilaanohjaaja sanoi terveystiedon tunnilla meille pojille: "Katsokaakin pojat, että järki ja se toinen eivät seiso yhtä aikaa." Varoitus oli hyvä, mutta voimaton. Käytännössä niin vain käy. Siksi oikea malli on kasvaa vastuulliseen ajatteluun toisesta ihmisestä ja tulevasta avioliitosta. Kiusauksia on helpompi vastustaa, kun on etukäteen osannut niihin varautua ja on päättänyt tähdätä ainutlaatuiseen avioliittoon. Tilanteen armoilla ja hetkessä eläminen ei onnistu. Siksi en pidä ollenkaan järkevänä, että seurustelusuhteessa leikitään tulella ja tarkoituksellisti kiihotetaan toista. Miksi harrastaa ns. esileikkejä, jos varsinainen leikki on tarkoitus säästää avioliittoon? Tulitikkuleikeissä sormet palavat niin helposti.
Marko Sagulin

1270

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Hyvin olet mielestäni kirjoittanu aiheesta. Kokemuksesta allekirjoitan etenkin sen seikan, että seksi todellakin on jotain todella erityistä, jota ei missään nimessä kannata/pidä heittää hukkaan ennen avioliittoa.

Exäni kanssa emme onnistuneet pitämään näppejämme erossa toisistamme ja nyt näin suhteen päätyttyä sen vasta näkee, mitä seksi todella on ja mihin Jumala on sen oikeasti tarkoittanut. Nyt näin jälkeenpäin malttamattomuutemme harmittaa todella paljon, koska nyt mulla ei ole enää sitä ainutkertaisuutta jaettavana mahdollisen tulevan puolisoni kanssa. En tiedä onko hyvä vai paha, että exäni ja mun seksielämä oli jotain niin kaunista, ettei sen kuvaamiseen ole sanoja. Jos se on paha, niin tahtoisinko kokea sitä enää puolisoni kanssa? Entä jos se onkin hyvä, niin mahdanko olla tyytyväinen tulevan puolisoni kanssa seksielämään?

Näen neitsyyden siten, että se on vähän kuin kuulo tai näkö, jota ei saa takaisin sen menetettyään. Toisaalta taas ajattelen, että Jumalan armo ei pääty siihenkään. Kuitenkin ajatus siitä, että en voi tätä asiaa jakaa uutena ja ihmeellisenä asiana puolisoni kanssa, se tuntuu pahalta ja kalvaa mieltä. Kunpa olisi vaan malttanut...

Mitä Marko oot mieltä etenkin tuosta armo-kohdasta? Jaksan ite uskoa ja luottaa siihen, että jos vielä puolison tulen saamaan, niin Jumala antaa jotain sellaista uutta ja kaunista, josta en osaa vielä edes haaveilla  :) Huolimatta aiemmasta malttamattomuudesta.

Tuli lisäksi mieleen vastauksiasi lukiessani, että mitä tehdä seurustelusuhteessa, jossa toinen kumppanista ei usko eikä halua kuullakaan Raamatun opetuksista ja toinen tahtoisi elää niiden mukaisesti? Ja jos nämä kaksi kuitenkin oikeasti rakastaisivat toisiaan? Tällaisiakin pareja kaiketi maailmasta löytyy. Jos nämä todella rakastaisivat toisiaan, he myös kunnioittaisivat toisiaan ja toistensa periaatteita ym. Mahtaisiko siitä löytyä jonkinlainen yhteinen sävel?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili

Tervehdys, 1270!

Kiitos rohkeasta ja henkilökohtaisesta kirjoituksesta. Olen hyvin pahoillani, että olet joutunut kokemaan surua ja ahdistusta tapahtuneesta. Pidän arvokkaana sitä, että kaikesta pahasta mielestä huolimatta rohkaistuit kirjoittamaan. Nykyisin kun esiaviollisia suhteita pidetään niin itsestäänselvyyksinä, että mitään pahaa oloa ei saa laittaa niiden syyksi, vaikka niin olisikin. Kiitos, että uskalsit sen tehdä.

Mitä Marko oot mieltä etenkin tuosta armo-kohdasta?

Minulla ei ole mahdollisuuksia olla millään tavalla eri mieltä kuin Jeesus, joka totesi aviorikoksen tehneelle naiselle:

     Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"
     "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."
     (Joh. 8:10-11)


Tämä on niin viisasta ja sielunhoidollista kuin vain Jumalan suusta voi odottaa. Jeesus ei sanonut: "Eipä tässä mitään ihmeempää ole sattunut. Kaikkihan tällaista tekee. Yritetään elää sen kanssa." Eikä hän myöskään todennut: "Mitäs menit tekemään tuollaisen törkeyden. Kärsi nyt. Katsellaan sitten myöhemmin, mitä tehdään."

Jeesus kohtasi avionrikkojan erinomaisesti. Nainen ei ehkä vielä tuossa vaiheessa suunnattomasti katunut sitä, kuinka hän oli särkenyt yhden, ehkä kaksikin perhettä. Mutta ainakin hän tunsi syntinsä hyvin konkreettisesti, kun häntä raahattiin tuomarin eteen. Tuomari ei kaunistellut asiaa, vaan totesi, että olet tehnyt syntiä. Mutta sama tuomari sanoi, että hän ei tuomitse. Olet saanut anteeksi. Älä siis tee samaa uudelleen. Erinomainen tapa antaa täydellisesti anteeksi ilman, että pidetään tekoa oikeana.

Lainaus
Jaksan ite uskoa ja luottaa siihen, että jos vielä puolison tulen saamaan, niin Jumala antaa jotain sellaista uutta ja kaunista, josta en osaa vielä edes haaveilla  :) Huolimatta aiemmasta malttamattomuudesta.

Jumalaan kannattaa luottaa kaikessa. Ja erityisen suuresti sellaisissa tilanteissa, joihin itse ei voi vaikuttaa. Silloin Jumalan mahdollisuudet vasta oikein kunnolla alkavat.

Tärkeää on kuitenkin tehdä ero synnin ja synnin seurausten välillä. Kuvitellaan, että heitän naapurin makuuhuoneen ikkunan rikki kivellä. Vaikka hän antaisi sen anteeksi, tulee hänelle silti pakkasyönä kylmä, jos ikkunaa ei korjata. Ja kaikkia ikkunoita ei voi korjata.

Sen saa täydellisesti anteeksi, että ei ole säästänyt ainutlaatuisuutta puolisolle. Mutta anteeksianto ei tarkoita, että sen jälkeen kaikki ainutlaatuisuus palautuu. Joku totesi kerran minulle, että Jumalan silmissä hän on yhä neitsyt anteeksiannon vuoksi. Tämä pitää paikkansa. Mutta hän ei ole sitä puolisonsa silmissä tai omassa ruumiissaan. Tapahtuneet asiat eivät pyyhkiydy mielestä. Eikä anteeksianto poista sitä todellisuutta, että puoliso tietää, että kaikki heidän välillään tapahtuvat asiat eivät ole ainutlaatuisia. Uskoisin, että tästä syystä Raamattu sanoo:

     Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat
     muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.
     (1. Kor. 6:18)


Vaikka haureuden seuraukset kulkevat mukana ruumiissa, uskon, että sinun kohdallasi myös tämä Raamatun lupaus on totta:

     Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa
     ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)


Mitä se paras Jumalan näkökulmasta on, sitä en voi tietää. En myöskään sitä, minkä verran menneisyyden taakkojen vuoksi tarvitsee tehdä töitä tulevan kumppanin kanssa. Mutta siitä olen varma, että anteeksianto on täydellinen ja jokaisessa hetkessä tästä eteenpäin Jumala kulkee rinnalla.

Lainaus
mitä tehdä seurustelusuhteessa, jossa toinen kumppanista ei usko eikä halua kuullakaan Raamatun opetuksista ja toinen tahtoisi elää niiden mukaisesti?

Seksuaalimoraali lienee keskimäärin kaikkein selvimmin uskovaa ja ei-uskovaa erottava asia. "Eriparia" olevien seurustelusuhde ei siksi ole tämän suhteen helppo. Jos ei-uskova oikeasti rakastaa, kunnioittaa hän uskovan ihmisen vakaumusta. Mutta vaikka tämä asia ratkeaisikin, ei ylipäätään uskovan ja ei-uskovan liitto ole mielekäs. Tässä pari linkkiä, jossa asiaa on käsitelty tällä foorumilla aikaisemmin:

Nettipapin palsta: kristityn ja ei-kristityn suhde
Pohdintapalsta: epäuskoisen aisaparit
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Mari Koskela oli nuortenillassa 11.2.2012 opettamassa tämän ketjun aiheesta. Nuotta-lehti halusi videoida opetuksen lehtijuttuaan varten. Video on nähtävissä Youtubessa tässä linkissä: Avoliitto ja esiaviollinen seksi Raamatun valossa. Nuotan nettiuutinen löytyy tästä linkistä.
Marko Sagulin

Ilkka Peltonen

  • Vieras
Iisak ja Raakel elivät avoliitossa Heitä ei oltu vihitty. Parisuhde raamatun mukaan on kahden kauppa. Kuka pystyy näyttämään raamatun valossa avioliittoon vihkimisen. Ei kukaan. Eli raamatun mukainen avioliitto onkin hups avoliitto.

Nimetönminä

  • Vieras
Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Ilkka Peltonen!

Teet aika rohkeita väitteitä, jotka eivät ikävä kyllä saa tukea Raamatusta. On helppo heittää ajatuksia sanamuodolla "Raamattu ei kerro...", koska se vaatii aina vastapuolelta käytännössä koko Raamatun selaamista. Ja sen jälkeen jää takaportiksi se, että tarkalleen väitteen esittäjän mukaista sanamuotoa ei löydy.

Esimerkiksi voidaan sanoa, että Raamattu ei kiellä warettamista. Ja tottahan se on. Missään ei sanota tuolla sanamuodolla, eikä edes puhuta laittomista kopioista tai tekijänoikeusrikkomuksista. Ja jos todetaan, että Raamattu kieltää varastamisen, niin aina voidaan sanoa, että alkuperäinen jäi omistajalle, joten luvaton kopiointi ei ole varastamista.

Iisak ja Raakel elivät avoliitossa Heitä ei oltu vihitty.

Tarkoittanet Rebekkaa. Mutta joka tapauksessa totta on, ettei Raamatussa käytetä sanamuotoa, että joku vihki heidät. Silti on pelkästään kulttuurin ja historian tuntemuksen valossa epäammattimaista väittää, että tuohon aikaan olisi todennäköistä, että ihmisiä ei vihitty ellei sitä erikseen mainita. Jos sanotaan, että joku otetaan vaimoksi, niin silloin se pitää ymmärtää juuri niin. Raamattu kertoo, miten Rebekasta tuli Iisakin vaimo. Aina kaikissa kulttuureissa on ollut joku avioitumisen muoto, jolla yhteiskunta tunnustaa kaksi henkilöä aviopuolisoiksi. Mikä se heidän tapauksessaan tarkalleen oli - sitä en osaa sanoa.

Iisakin ja Rebekan tapauksessa ei sanota vihkimisestä meidän kielellämme ja meille tutuilla sanamuodoilla. Mutta sinänsä hauskaa, että otit juuri tämän tapauksen esimerkiksi. Minun ymmärtääkseni Raamattu nimenomaan kertoo vihkimisestä tässä tapauksessa. Siinä mainitaan yksi aluksi täysin tarpeettoman kuuloinen sivuseikka. Sen merkitys minun ymmärtääkseni on, että se on ajan vihkimiskäytäntöön liittyvä yksityiskohta:

     Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja
     otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja
     sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
     (1. Moos. 24:67)


Psalmissa sanotaan:

     Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan,
     kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
     (Ps. 19:6)


Toki edes tämä viittaus ei olisi tarpeellinen. Raamattu on hyvin tiivis sanamuodoissaan. Jos se sanoo, että joku ottaa toisen puolisokseen, ei ole tarvis erikseen mainita, että heidät vihittiin aikansa tapojen mukaan. Otin kuitenkin tämän kohdan esille, kun satuit viittaamaan juuri Iisakiin ja Rebekkaan, joista minun ymmärrykseni mukaan sanotaan, että he olivat aikansa tapojen mukainen aviopari eikä avopari.

Lainaus
Parisuhde raamatun mukaan on kahden kauppa. Kuka pystyy näyttämään raamatun valossa avioliittoon vihkimisen. Ei kukaan. Eli raamatun mukainen avioliitto onkin hups avoliitto.

Erittäin vahva väite, varsinkin kun Raamattussa monessa kohdin sanotaan juuri päinvastoin. Monin tavoin annetaan ohjeita, miten avioliitto eroaa muista yhteiselämän muodoista tai vastakkaisten sukupuolten kanssakäymisistä. Lisäksi Raamattu antaa lukuisia kuvauksiakin vihkimisistä. En ala niitä tässä toistelemaan. Viestiketjun vanhemmissa viesteissä olen niistä kirjoittanut.

Sen kuitenkin lisään, että pidän mielenkiintoisena, miten jo Adam paratiisissa teki määritelmän avioliitosta, vaikka Eevan lisäksi ei vielä ollut ketään muita ihmisiä olemassakaan. Adam puhuu jopa isistä ja äideistä, vaikkei kokemuksellisesti edes tiennyt, mitä se on.

     Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
     niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)


Avioliitto on kahden kauppa, koska siinä erottaudutaan jopa isästä ja äidistä vain toisaan varten. Mutta se ei ole kahden kauppa siinä mielessä, että avioliitto on yhteiskunnan tunnustama liittyminen. Jos Adam olisi puhunut vain yhteiselosta, ei mainintoja liittymisestä ja vaimosta edes tarvittaisi. Jeesus itsekin siteeraa tätä ja vahvistaa sen.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei nimetönminä!

Puhutaanko Raamatussa mitään suutelemisesta parisuhteessa (ei avioliitto)?

Ymmärsin edellisten vastauksiesi perusteella, että asia on tulkinnanvarainen. Mutta onko Raamatussa "ehdottomia totuuksia" suutelemiseen liittyen?

Tässä asiassa ei ole ehdotonta sanaa tarjolla. Jos asian oikein hämärästi ilmaisen, niin Raamatussa puhutaan paljon useammin miesten välisestä suutelemisesta kuin puolisoiden suutelemisesta. :)

Raamatussa on vain pari mainintaa puolisoiden suutelemisesta. Johtunee yksinkertaisesti siitä, että suudelma oli hyvin tavanomainen, kulttuuriin kuuluva ja lämmin tapa tervehtiä. Siksi lähes kaikki suuteluun liittyvät maininnat ovat tervehdyksiin liittyviä toteamuksia. Yhtään kohtaa en löytänyt, joka olisi opastusta parisuhteita ajatellen.

Asiaa jotenkin alleviivaa Laulujen laulun rakkausrunon kohta, jossa neito puhuu ihastuksensa kohteelle:

     Olisitpa oma veljeni, äitini imettämä!
     Saisin suudella sinua kun kohtaamme,
     eikä kukaan moittisi minua. (Laul. l. 8:1)


Ei mitenkään nykyiseen ajattelumalliin saumattomasti nivoutuva juttu. Näyttää siltä, että ainakin Laulujen laulun kirjoitusaikaan tervehdyssuudelmat ovat olleet arkipäivää, mutta parisuhteen suudelmat puolestaan tarkemman syynin alaisia. Mutta tässäkään kohdassa ei anneta mitään ohjeita.

Siksi ajattelenkin, että suutelemiseen liittyvä viisaus on ammennettava siitä tosiasiasta, että länsimaisessa kulttuurissa suuteleminen merkitsee erityistä kanssakäymistä. Siksi se vaikuttaa tunne-elämään omalla tavallaan, ja sitä on oikealla tavalla osattava kunnioittaa, jotta se palvelee parisuhteen parasta.
Marko Sagulin

mietinvain

  • Vieras
Mitähän raamatussa näin yleisesti tarkoitetaan avioliitolla, tuli vain mieleen kun huomasin Wikipediasta että esim varhaisia kristittyjä suomessa ei ole kukaan periaatteessa vihkinyt vaan julistettiin aie naida eli Raamatun mukaan yhtyä(harrastaa yhdyntää) ja tämän toteuttaminen sinetöi liiton avioliitoksi. Eli kaiken järjen mukaan naimisiin voisi jumalan silmien edessä mennä muutenkin kuin yhteiskunnassa olevien tapojen kautta. Ja tällöin esim kihlaus voisi olla avioliitto jos sillä sitä tarkoittaisi ja tekisi sen selväksi. Ja yksi asia tuli mieleen tosta kun viittasit aiemmissa teksteissä joosefiin ja mariaan, että he olivat kihloissa mutta eivät täyttäneet sitä, silti puhuttiin avioliiton purkamisesta eli kihlaus siinä tarkoitti avioliittoa, sitä vain ei vielä jostain syystä oltu pantu täytäntöön. Eli sen perusteella ei voi sanoa että siinä viitattiin siihen että seksi siinä tilanteessa olisi ollut väärin, sitä ei vain vielä oltu tehty vai ymmärsinkö väärin?

Varpu

  • Vieras
Hei!

Minulla on pari kysymystä, joihin en ole löytänyt vastausta. Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta? Ymmärrän kyllä että Raamatun mukaan esiaviollinen seksi on syntiä, mutta sitä perustellaan ainutlaatuidella... Tiedän ettei synti synnittömyydeksi muutu ja ettei tarkoitus ole etsiä "porsaanreikiä", mutta kaipaan silti vastausta ja petusteluja, jotta ymmärtäisin asian.

Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Tervehdys Mietinvain!

Olen joissain muodoissa jo kirjoitellut näitä kysymiäsi asioita ketjun aiemmissa viesteissä. Siksi kirjoittelen aika tiiviisti. Toivon, etteivät sanamuotoni suppeasta ilmaisusta huolimatta kuulosta tylyiltä. Se ei ole pyrkimykseni.

Mitähän raamatussa näin yleisesti tarkoitetaan avioliitolla, tuli vain mieleen kun huomasin Wikipediasta että esim varhaisia kristittyjä suomessa ei ole kukaan periaatteessa vihkinyt vaan julistettiin aie naida eli Raamatun mukaan yhtyä(harrastaa yhdyntää) ja tämän toteuttaminen sinetöi liiton avioliitoksi.

Kaikissa yhteiskuntajärjestelmissä on aina tunnettu avioliitto, jolla yhteisö on virallistanut miehen ja naisen suhteen. Avioliitto itsessään ei ole siis hengellinen instituutio, vaan se kuuluu ja on kuulunut luotuun elämään uskosta riippumatta. Edellä sinä olet juuri kuvannut muinaisen suomalaisen avioliittokäytännön, johon kuului julistus siitä, että nämä kaksi aikovat harrastaa yhdyntää. Jos sitä julistusta ei tehty, he eivät olleet avioliitossa, vaan aloittivat sukupuolielämän ilman asian virallistamista.

Raamattu ei kerro, millä tavalla avioliitto pitää toteuttaa teknisesti. Jeesus viittaa omassa opetuksessaan siihen, mitä jo luomiskertomuksen yhteydessä kerrotaan:

     Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin
     teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden
     mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä
     kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he
     ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen
     erottako." (Matt. 19:4-6)


Avioliitto on siis Raamatun mukaan liitto, johon kuuluu a) liittyminen b) sukupuolielämä. Avioliitossa pitää olla molemmat puolet. Se on Jumalan siunaama elämänmuoto. Väliä ei ole sillä, millainen kunkin yhteiskunnan tapa on tämä liitto sopia. Ei ole edes väliä sillä, onko tämä sopimus tehty kirkollisin vai maallisin menoin. Merkitystä on sillä liittymisellä, jonka yhteiskunta tunnustaa avioliitoksi.

Lainaus
Eli kaiken järjen mukaan naimisiin voisi jumalan silmien edessä mennä muutenkin kuin yhteiskunnassa olevien tapojen kautta.

Asia on nimenomaan päinvastoin. Jumalan silmien edessä voidaan mennä naimisiin muutenkin kuin hengellisten tapojen kautta. Mutta se liitto on nimenomaan liitto, jonka yhteiskunta tunnustaa. Kristitylle olisi suureksi häpeäksi, jos hän elää epävirallisesti yhdessä, mutta teeskentelee yhteiskunnan edessä, että heidän hengellinen liittonsa on jotenkin parempi ja virallisempi kuin yhteiskunnan liitto.

En ole tarkistanut tätä tietoa mistään, mutta minulla on seuraavanlainen ymmärrys kirkkomme historiasta: Kun luterilainen kirkko oli syntynyt, se oli aluksi "lahko", jolla ei ollut kirkon oikeuksia. Heillä ei siis ollut myöskään vihkioikeutta. Siksi luterilaiset menivät naimisiin tuomarin edessä (tai ehkä katolisessa kirkossa), mutta omassa kirkossaan he pystyivät hakemaan vain siunauksen liitolleen. Luterilaisuuden alkuaikoina siunaus myönnettiin vasta sitten, kun pariskunta oli vihitty virallisesti ja heillä oli ollut yhteinen hääyö. Näin avioliiton katsottiin alkaneen, ja olemassa oleva avioliitto voitiin siunata.

Lainaus
Ja tällöin esim kihlaus voisi olla avioliitto jos sillä sitä tarkoittaisi ja tekisi sen selväksi.

Itse asiassa tämä lauseesikin osoittaa ajattelun ristiriitaisuuden. Kihlaus ei ole avioliitto, koska pitäisi kovasti selittää, miksi kihlaus onkin nyt muuttunut avioliitoksi. Siksi nämä asiat ovat eri nimillä, koska ne ovat eri asioita.

Lainaus
Ja yksi asia tuli mieleen tosta kun viittasit aiemmissa teksteissä joosefiin ja mariaan, että he olivat kihloissa mutta eivät täyttäneet sitä, silti puhuttiin avioliiton purkamisesta eli kihlaus siinä tarkoitti avioliittoa, sitä vain ei vielä jostain syystä oltu pantu täytäntöön.

Viittaat tähän kohtaan:

     Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän
     liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen
     vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies
     mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi
     purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
     (Matt. 1:18-19)


Kihlaus on avioliittosopimus, eli sillä tarkoitetaan sopimusta siitä, että ollaan menossa naimisiin. Avioliitto astuu voimaan vasta, kun kihlaus muuttuu avioliitoksi. Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa kihlauksen merkitys on kovasti ohentunut. Mutta senkin perusidea on osoittaa, että kihlapari on sopinut menevänsä naimisiin. Jeesuksen ajan Israelissa oli tavanomaista, että kihlausaika kesti noin vuoden. Ja lupaus tulevasta avioliitosta otettiin paljon vakavammin kuin kihlaus meidän aikanamme. Siitä huolimatta se ei ollut vielä sama asia kuin avioliitto. Joosefin ja Marian tapaus osoittaa, että vakaista aikeista ja vakavasti otettavasta lupauksesta huolimatta kihlausaikaan ei kuulunut aviollinen elämä.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 157
    • Profiili
Hei Varpu!

Kirjoitit tosi isoja ja henkilökohtaisia asioita. Niihin vastaaminen ei ole yksinkertaista eikä helppoa. Toivon, että osaisin sanoa ajatukseni hienovaraisesti ja avoimuuttasi kunnioittaen.

Mitä jos on kumppanin kanssa jo harrastanut seksiä ja tulee kesken seurustelun uskoon? Pitääkö silloin seksiä olla harrastamatta siihen asti, että menee naimisiin? Mitä tekemistä tällä on enää ainutlaatuisuuden kannalta?

Jos kummatkin kumppaneista sattuisivat tulemaan uskoon yhtä aikaa, asia olisi helposti ratkaistavissa. Tällöin kuuluu toimia niin kuin Raamattu opettaa. a) Olisi mentävä naimisiin tai b) elettävä niin kuin Raamattu käskee ennen avioliittoa elämään. On vain hyvin harvinaista, että kumpikin kokee heräämisen samaan aikaan.

En näe mitään muuta keinoa kuin puhua asiasta hyvin rehellisesti. Todennäköisesti ei ole olemassa mitään ongelmatonta ja ehdottoman hyvää ratkaisua. On valittava pienin paha. Vaikka ette ole naimisissa, käytän esimerkkinä avioliittoon kuuluvia raamatunkohtia. Raamattu kieltää ryhtymästä epäuskoisen aisapariksi, mutta yhtä lailla Raamattu ohjeistaa, että jos toinen puolisoista on tullut uskoon, ei hän saa jättää sen vuoksi ei-uskovaa puolisoaan.

     Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. ...
     Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
     (2. Kor. 6:14a, 15b)

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani:
     Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä
     suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä
     jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies,
     joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
     vaimon ei pidä jättää miestään. (1. Kor. 7:12-13)


Nämä Paavalin kirjeen kohdat osoittavat, että on tilanteita, joissa on vaikea löytää absoluuttisen oikea ratkaisu. On selvä, että ei pidä tieten tahtoen ryhtyä ei-uskovan ja uskovan välisiin liittoihin. Mutta jos kaksi ei-uskovaa on naimisissa, on aivan erinomaista, jos edes toinen puolisoista löytää Jeesuksen. Ja kuitenkin sen jälkeen ollaan joissain käytännönasioissa vaikeissa tilanteissa, kun elämän arvot ovat erilaiset.

Sama tilanne on osittain nyt, vaikka te ette olekaan naimisissa. Minä en voi missään tapauksessa antaa mitään papillista lupaa toimia toisin kuin Raamattu ohjeistaa. Kirjoitit, ettei synti muutu synnittömyydeksi, eikä Jeesuskaan antanut avionrikkojanaiselle lupaa jatkaa tekemiään virheitä. Enkä silti voi sanoa, että sinun ja poikakaverisi tilanne on hoidettava tyylillä: naimisiin heti tai ero. Eroamisenne ei palvelisi sitä ainutlaatuisuuden puolta, jota Raamattu haluaa ihmisten seksuaalisuuden osalta toteuttavan. Ja naimiin menemisenne ei palvelisi sitä varoitusta olla ryhtymättä epäuskoisen aisapariksi. Ja nykyinen malli ei ole myöskään se, mihin uskovalle ihmiselle annettaisiin lupa.

Olen tosi aralla mielellä, kun yritän miettiä, miten haluaisin vastata ja mitä minun kuuluu opettaa. Varmasti osaan sanoa vain, että uskovana ihmisenä sinun on hyvin tärkeä tulevaa elämää ajatellen voida puhua omasta vakaumuksestasi avoimesti. Keskustelkaa siitä, minkä verran vakaumus vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi avioliitossa. Jos joudut tinkimään omasta uskostasi ja Raamatun ohjeista, etkä saa siinä asiassa kunnioitusta seurustelukumppaniltasi nyt, ei se lupaa hyvää tulevaisuudessakaan. Joudut valitsemaan silloin, kuunteletko enemmän Jumalan vai ihmisen tahtoa.

Lainaus
Toiseksi: mitä jos seurustelukumppanin kanssa asuu jo yhdessä mutta ei ole naimisissa? Pitääkö muuttaa eri asuntoihin siksi aikaa että menee naimisiin? Mitä jos asuu yhdessä mutta ei harrasta seksiä? Seksin harrastamattomisen lopettamisen pystyisin sulattamaan, mutta tuntuisi tosi hurjalta jos pitäisi yhteisten vuosien jälkeen muuttaa erilleen + se antaisi kuvan, että suhteemme on kriisissä.. Seksi on kumppaneiden välinen asia mutta erilleen muuttaminen julkinen asia...

En osaa vastata tähän kovinkaan eri tavalla kuin edelliseen kysymykseen. Ajattelen kuitenkin, että yhdessä asumiseen liittyvät järjestelyt ovat mitä syvimmällä tavalla teidän suhteeseenne myös sisältä käsin vaikuttava asia. Jos yhdessä asumiseen liittyvissä kysymyksissä pitää tärkeimpänä sitä, mitä ulkopuoliset asiasta ajattelevat, lähtevät vaikuttimet liikkeelle väärästä suunnasta. Parisuhteessa pitäisi osata tehdä ratkaisuja sen mukaan, mikä parisuhteessa on oikein ja mitkä ovat kumppaneiden vakaumukset - riippumatta siitä, mitä mieltä ulkopuoliset ovat.

Yhdessä asuminen ilman seksiä on itsessään mielenkiintoinen teoria, jollaista uskovienkin kesken yritetään joskus tarjota elämän malliksi. Sen seurauksena ovat erinomaisen suuret kiusaukset ja kaksinaamaisen uskovan leima. Kukaan ei usko, että yhdessä asuva pariskunta eläisi oikeasti Raamatun ohjeiden mukaan. Raamattu käskee uskovia elämään niin, että elämäntapa julistaisi Jumalan tahtoa, eikä antaisi ei-uskoville moittimisen aihetta. (Enkä kyllä tiedä, onko kukaan seksittömässä yhdessäasumisessa edes onnistunut.)

Lainaus
Ja vaikeimpana: poikaystävälläni on jonkinlaista uskon poikasta. Hän ei kuitenkaan tunnu haluavan/uskaltavan ajatella/keskustella uskostaan syvällisemmin. Hän ymmärtää ratkaisuni, esim. humalahakuisesta juomisesta pidättäytymisen, mutta en usko että hän yhtä tmmärtäväisesti suhtautuisi siihen, jos haluaisin jatkossa pidättäytyä seksistä tai jopa muuttaa erilleen. Kun joskus olen puhunut uskovaisista ystävistäni ja heidän ratkaisustaan seksiin liittyen, hän on antanut ymmärtää että pitäisi loukkaavana ajatusta ettei ole sen vertaa uskoa parisuhteeseen, että pitäisi olla sääntöjä (kuten että jos tuleekin ero, niin on jotain ainutlaatuista jäljellä tulevalle kumppanille) sen turvaksi. Naimisiinmeno ei ole meille poikaystäväni mielestä vielä ajankohtaista, joten se ei ole ratkaisu "seksiongelmaamme"... Miten perustelen hänelle ratkaisujani häntä loukkaamatta? (Siinä tapauksessa jos seksistä ja yhdessäasumisesta pitäisi luopua)

Kirjoitat tässä hyvin rehellisesti ja vilpittömästi kaikkein suurimman ongelman. On erittäin hankala tilanne, kun vakaumuksen lähtökohdat ovat erilaiset. Uskovaisella ihmisellä kun ei ole mitään oikeutta vaatia uskoon perustuvia ratkaisuja ei-uskovalta ihmiseltä. Eikä uskovaisella ihmisellä ole lupaa joustaa Jumalan säännöistä ei-uskovien toiveiden vuoksi. Ja kuten edellä sanoin, myöskään ainutlaatuisuuden vuoksi ei ole mitään hyötyä siitä, että alettaisiin etsiä uusia puolisoita.

En tiedä, miten voit olla loukkaamatta seurustelukumppaniasi. Voit olla ainoastaan rehellinen siinä, mitä itse ajattelet ja mitä uskot.

Ylipäätään kaikki säännöt Raamatussa on tehty ihmisen turvaksi. Ja kyllä avioliitto on sellaiseksi tarkoitettu myös yhteiskunnassa. En ole vielä keneltäkään kuullut vastausta kysymykseen: "Miksi haluat jättää kaikkein rakkaimman ihmisen vaille sitä oikeudellista suojaa, jonka avioliitto tarjoaa?" Kun tiedetään, miten helposti avosuhteista erotaan, voidaan kysyä, minkä verran oikeasti on syytä luottaa suhteiden kestävyyteen, jos ei haluta myös virallisesti sitoutua. Minä koen, että turva ja luottamus on nimenomaan avioliiton sääntöjen ja sitovuuden tavoitteena.

Mutta vaikka sinä ajattelisit näin, ei sinun ole helppo sitä perustella toiselle. Eikä omaa vakaumustaan voi parhaimmillakaan keskustelutaidoilla toiselle syöttää. Toivon, että voit luottaa Jumalaan, että hän haluaa kuljettaa sinua oikeaan suuntaan, kun pyydät hänen apuaan. Rukoile ahkerasti. Hartaimmin toivon, että löydätte poikaystävänne kanssa yhteisen uskon ja sitä myötä yhteisen sävelen. Ole runsaasti siunattu!
Marko Sagulin