Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 26.03.2015 - klo:10:35 »Tervehdys Jere!
Nyt taisi tulla ennätys siinä, kuinka kauan vastaus on viipynyt kysymyksen esittämisestä. Olemme toki käyneet keskusteluja tämän foorumin ulkopuolella, joten oletan, ettet tuskissasi ole odottanut tätä kirjoitustani. Toisaalta en ole pitänyt kiirettä, kun olen kokenut, ettei minulla ole juurikaan mitään uutta sanottavaa. Näkemyseromme ovat sellaiset, että suoranaisesti merkittäviä muutoksia ei tapahdu samoja juttuja pyörittelemällä. Yritän nyt kuitenkin jotain hahmotella.
Edelleen olen suurista linjoista hyvin vahvasti sitä mieltä, että luotu elämä tarvitsee järjestyksiä ja järjestelmiä. Sinä olet siitä ihan samaa mieltä, joskin olen ymmärtänyt sinun kokevan, että vain yksi järjestys on oikein. Minun näkökulmani on, että enimmillään Raamattu on näyttänyt esimerkin, kuinka apostolien aikaan seurakunnat toimivat. Vain muutamissa asioissa on annettu selkeitä kieltoja ja käskyjä.
Moni käytännönasia on muuttunut. Uusia seurakuntia ei perusteta aloittaen juutalaisesta synagogasta, leskien ammattiryhmä näyttää poistuneen, kristittyjen määrä on kasvanut eksponentiaalisesti, kristinusko on monissa maissa valtauskonto ja osa yhteiskunnan rakenteita jne.
Jo apostolit tekivät muutoksia seurakuntaelämään tilanteesta riippuen. Jossain tilanteessa Paavali opetti galatalaisia, ettei saa ympärileikkauttaa itseään, mutta ympärileikkasi itse Timoteuksen, kun se palveli käytännön tilannetta. Samoin apostoli opetti, että kaikkea saa syödä, mutta muiden apostolien kanssa teki rajoittavia käytännön ratkaisuja alueella, jossa oli sekaisin juutalais- ja pakanakristittyjä. Alkukristityt myivät talonsa ja antoivat omaisuuden apostoleille, mutta myöhemmin seurakunnat kokoontuivat kristittyjen omistamissa kodeissa.
Ulkoisia järjestyksiä kuuluu olla, mutta seurakuntaelämän käytännönjärjestelyistä ei ole annettu tarkkoja ohjeita. Ne voi järjestää kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Mielestäni Jeesuksen sanat ovat tähänkin asiaan sopivat:
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi
lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka
eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat
minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. (Joh. 10:14-16)
Kaikki Jeesuksen äänen kuulevat kristityt muodostavat yhden lauman. Mutta tarhoja on silti useita. Eikä se saa olla millään tavalla uhka:
Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen
ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää
häntä, koska hän ei kuulu meihin." Mutta Jeesus vastasi:
"Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon
minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka
ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme." (Mark. 9:38-40)
Kristittyjen keskinäinen riiteleminen ei ole millään muotoa hyvä asia. Mutta erilaisia yhteisöjä ja seurakuntia ei saa myöskään pitää uhkana, jos ne elävät toisiaan kunnioittaen, rakastaen ja kristittyinä tervehtien. En pidä ongelmana sitä, että historian saatossa meille muotoutuneet yhteisöt kehittävät seurakuntaelämäänsä. Pidän ongelmana sitä, että uusia seurakuntia muodostetaan kehityksen nimissä.
Paavalin kirje roomalaisille päättyy pitkiin tervehdyksiin. Minulle välittyy niistä mielikuva, että samalla paikkakunnalla on ollut useita seurakuntia, joiden väki on ilmeisesti pysynyt uskollisena omien seurakuntiensa kokouksille. Paavali kirjoittaa yhdelle seurakunnalle, mutta pyytää heitä kertomaan terveiset toisessa kodissa olevalle seurakunnalle. Kirjeen vastaanottaneen seurakunnan ihmisistä hän luettelee monet nimeltä, mutta Priscan ja Aquilaan seurakunnalle pyytää lähettämään tervehdyksen. Samoin hänen lähettämiensä terveisten mukana tulevat tervehdykset kaikilta Kristuksen seurakunnilta eikä yhdeltä maailman laajalta sellaiselta. Otan tähän vain lyhyen lainauksen, ja jätän välistä pitkät henkilöterveiset:
Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen
palveluksessa. He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja
heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta kääntyneiden
seurakunnat. Sanokaa terveisiä myös heidän talossaan kokoontuvalle
seurakunnalle. ... Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki
Kristuksen seurakunnat lähettävät teille tervehdyksensä.
(Room. 16:3-5a, 16)
Tämän kohdan perusteella en silti ala mitään suuria rakennelmia muodostaa. On aina riskialtista opettaa niiden vaikutelmien pohjalta, jotka tekstistä tulevat. Ne eivät ole käskyjä. Ehkä voisinkin sanoa, että mielestäni tässä on nähtävissä jotain alkuseurakunnan toimintamalleja - jotka nekään eivät ole sitovia esimerkkejä. Aiemmin jo taisin mainitakin, että esimerkkeihin sitominen tarkoittaisi sitä, että Jeesuksen ja Paavalin esimerkkiä seuratakseen jokaisen kristityn miehen kuuluisi olla naimaton.
Luotuun elämään nyt vain kuuluvat erilaiset rakenteet. Ap. t. 2:47 mukaan Jeesus lisäsi seurakuntaansa pelastuvia, mutta on väärin olettaa, että se tapahtuisi vain Hengessä tai vain Sanassa tai vain käytännössä. Jumalan toiminta tässä maailmassa tapahtuu monilla variaatioilla käytännöllisesti, opillisesti tai hengellisesti, mutta se tapahtuu aina luodun todellisuuden keskellä. Jeesuskin toimi maan päällä ihmisruumiissa ja sen sääntöjen puitteissa. Ylösnousemisensa jälkeen seinät eivät enää pidätelleet. Seurakunta, kristuksen ruumis, toimii tässä elämässä luotuisuuden rajoissa, vaikka katseleekin kaihoisasti ikuista ja rajatonta kohti.
Hajaannukseton yhteisö ei muodostu sillä, että tehdään yksi paikallisseurakunta. Hajaannusta voi olla yhtenäisten rakenteiden sisällä. Ykseyttä voi olla hajanaisten rakenteiden sisällä. Aiemmassa viestissäsi kirjoittelit siitä, että kun yksi asia (eri seurakunnat) on hoidettu, Jumala hoitaa kuntoon opilliset kysymykset kuten kastenäkemykset. Näin ei ollut edes alkuseurakunnassa, jossa näkemyksesi mukaan oli vain yksi näkyvä yhteisö:
Olen ensinnäkin kuullut, että teillä seurakunnan kokouksissa
ilmenee hajaannusta, ja osittain sen myös uskon. Täytyyhän
teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin,
ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. (1. Kor. 11:18-19)
Kristittyjen hajaannus, riidat ja eripura eivät kiteydy erilaisiin yhteisöihin. Kristityt riitelevät ihan yhtä helposti samojen seinien sisällä kuin niiden ylikin. Keskimäärin riitely on pahempaa yhteisön sisällä kuin yhteisöjen välillä. Ajatuksesi asioiden järjestyksestä voisi kääntää toisinpäin todeten, että kun opilliset kysymykset järjestetään kuntoon, Jumala hoitaa ykseyden. Mutta kumpikaan ei ole ongelman avain. Oppi voi olla riitojen aihe ihan siinä missä eri tunnustuskunnatkin. Opin poistaminen ei ole ratkaisu, eikä tunnustuskuntien poistaminen. Vain keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen löytäminen auttaa.
Tähän on helppo vastata teoriassa, että tietenkin olisin. Käytännössä en osaa vastata, koska minä näen mahdottomana sen, että koskaan luterilainen kirkko itsessään voitaisiin osoittaa Raamatulla vääräksi. On mahdollista, että luterilainen kirkko luopuisi Kristuksesta, mutta käsittääkseni kysymyksessä tarkoitat tilannetta, jossa luterilaisen tunnustuskunnan olemassaolo todistettaisiin vääräksi.
Jeesus perusti kirkkonsa sille tunnustukselle, jonka Pietari lausui ääneen.
Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."
Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika.
Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni,
joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle
kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
(Matt. 16:16-18)
Luterilainen kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko siinä vaiheessa, jos se ei tunnusta Jeesusta Messiaaksi, Jumalan pojaksi.
Raamatussa Jeesuksen nimittäminen Jumalan Pojaksi tarkoittaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa. Jehovan todistajat ja mormonit voivat käyttää samaa termiä, mutta sillä tarkoitetaan eri asiaa. Jeesus ei ole heille ihmiseksi syntynyt Jumala, jonka sovituskuolema on ainoa pelastus. Jumalakäsitys on kummallakin kirkkokunnalla kaikkineen hyvin suuresti kristillisestä kirkosta poikkeava.
Profetiat on alistettava seurakunnan koeteltavaksi. Opetus ei ole sellainen asia. Seurakunnan paimenena minulla on vastuu omalta osaltani siitä, mitä seurakunnalle opetetaan. Jos tiedän opettajan näkemyksen ja tiedän, että hän aikoo puhua jotain ymmärrykseni mukaan Raamatun vastaista, on minun velvollisuuteni olla kutsumatta häntä puhujaksi.
Ei ole ollut aikaa, jolloin apostolien esimerkki ja silloinen toimintatapa olisi ollut Raamatun käsky. Eikä ole ollut aikaa, jolloin on julistettu, että seurakunnan paimenet voi valita vain apostoli tai että seurakuntia tulisi olla vain yksi paikkakuntaa kohti. Päinvastoin yllä otin esiin Roomalaiskirjeen kohdan, jossa näyttäisi lukevan, että Roomassakin olisi ollut ainakin kaksi seurakuntaa.
En tietenkään. Tähän elämään kuuluu esimerkiksi miehen ja naisen yhteiselämään säädetty avioliitto, jota Jeesuksen mukaan ei ole taivaassa. Tähän elämään kuuluvat eri kansallisuudet ja kielet, mutta oletan, että taivaassa kaikki ymmärtävät toisiaan. Tähän elämään kuuluu se, että materia rajoittaa liikkumista, mutta ylösnousseesta Jeesuksesta kerrotaan, että hän tuli lukittujen ovienkin taakse. Tähän elämään kuuluu usko näkemättä, mutta taivaassa usko muuttuu näkemiseksi.
Monessa paikassa varmasti on hyvin surullisia kristittyjen välisiä riitoja. Kangasalaa ei silti pysty ottamaan sellaiseksi esimerkiksi, kun täällä eivät kristityt ole jaksaneet tapella keskenään yli seurakuntarajojen. Uskoisin, että täällä ulkopuolinen näkee kristittyjen joukon samoina hihhuleina erottelematta suuresti tunnustuskuntia. Mutta tiedän kyllä, mitä tarkoitat.
Nyt taisi tulla ennätys siinä, kuinka kauan vastaus on viipynyt kysymyksen esittämisestä. Olemme toki käyneet keskusteluja tämän foorumin ulkopuolella, joten oletan, ettet tuskissasi ole odottanut tätä kirjoitustani. Toisaalta en ole pitänyt kiirettä, kun olen kokenut, ettei minulla ole juurikaan mitään uutta sanottavaa. Näkemyseromme ovat sellaiset, että suoranaisesti merkittäviä muutoksia ei tapahdu samoja juttuja pyörittelemällä. Yritän nyt kuitenkin jotain hahmotella.
Edelleen olen suurista linjoista hyvin vahvasti sitä mieltä, että luotu elämä tarvitsee järjestyksiä ja järjestelmiä. Sinä olet siitä ihan samaa mieltä, joskin olen ymmärtänyt sinun kokevan, että vain yksi järjestys on oikein. Minun näkökulmani on, että enimmillään Raamattu on näyttänyt esimerkin, kuinka apostolien aikaan seurakunnat toimivat. Vain muutamissa asioissa on annettu selkeitä kieltoja ja käskyjä.
Moni käytännönasia on muuttunut. Uusia seurakuntia ei perusteta aloittaen juutalaisesta synagogasta, leskien ammattiryhmä näyttää poistuneen, kristittyjen määrä on kasvanut eksponentiaalisesti, kristinusko on monissa maissa valtauskonto ja osa yhteiskunnan rakenteita jne.
Jo apostolit tekivät muutoksia seurakuntaelämään tilanteesta riippuen. Jossain tilanteessa Paavali opetti galatalaisia, ettei saa ympärileikkauttaa itseään, mutta ympärileikkasi itse Timoteuksen, kun se palveli käytännön tilannetta. Samoin apostoli opetti, että kaikkea saa syödä, mutta muiden apostolien kanssa teki rajoittavia käytännön ratkaisuja alueella, jossa oli sekaisin juutalais- ja pakanakristittyjä. Alkukristityt myivät talonsa ja antoivat omaisuuden apostoleille, mutta myöhemmin seurakunnat kokoontuivat kristittyjen omistamissa kodeissa.
Ulkoisia järjestyksiä kuuluu olla, mutta seurakuntaelämän käytännönjärjestelyistä ei ole annettu tarkkoja ohjeita. Ne voi järjestää kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Mielestäni Jeesuksen sanat ovat tähänkin asiaan sopivat:
Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,
niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi
lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka
eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat
minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. (Joh. 10:14-16)
Kaikki Jeesuksen äänen kuulevat kristityt muodostavat yhden lauman. Mutta tarhoja on silti useita. Eikä se saa olla millään tavalla uhka:
Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen
ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää
häntä, koska hän ei kuulu meihin." Mutta Jeesus vastasi:
"Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon
minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka
ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme." (Mark. 9:38-40)
Kristittyjen keskinäinen riiteleminen ei ole millään muotoa hyvä asia. Mutta erilaisia yhteisöjä ja seurakuntia ei saa myöskään pitää uhkana, jos ne elävät toisiaan kunnioittaen, rakastaen ja kristittyinä tervehtien. En pidä ongelmana sitä, että historian saatossa meille muotoutuneet yhteisöt kehittävät seurakuntaelämäänsä. Pidän ongelmana sitä, että uusia seurakuntia muodostetaan kehityksen nimissä.
Paavalin kirje roomalaisille päättyy pitkiin tervehdyksiin. Minulle välittyy niistä mielikuva, että samalla paikkakunnalla on ollut useita seurakuntia, joiden väki on ilmeisesti pysynyt uskollisena omien seurakuntiensa kokouksille. Paavali kirjoittaa yhdelle seurakunnalle, mutta pyytää heitä kertomaan terveiset toisessa kodissa olevalle seurakunnalle. Kirjeen vastaanottaneen seurakunnan ihmisistä hän luettelee monet nimeltä, mutta Priscan ja Aquilaan seurakunnalle pyytää lähettämään tervehdyksen. Samoin hänen lähettämiensä terveisten mukana tulevat tervehdykset kaikilta Kristuksen seurakunnilta eikä yhdeltä maailman laajalta sellaiselta. Otan tähän vain lyhyen lainauksen, ja jätän välistä pitkät henkilöterveiset:
Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen
palveluksessa. He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja
heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta kääntyneiden
seurakunnat. Sanokaa terveisiä myös heidän talossaan kokoontuvalle
seurakunnalle. ... Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki
Kristuksen seurakunnat lähettävät teille tervehdyksensä.
(Room. 16:3-5a, 16)
Tämän kohdan perusteella en silti ala mitään suuria rakennelmia muodostaa. On aina riskialtista opettaa niiden vaikutelmien pohjalta, jotka tekstistä tulevat. Ne eivät ole käskyjä. Ehkä voisinkin sanoa, että mielestäni tässä on nähtävissä jotain alkuseurakunnan toimintamalleja - jotka nekään eivät ole sitovia esimerkkejä. Aiemmin jo taisin mainitakin, että esimerkkeihin sitominen tarkoittaisi sitä, että Jeesuksen ja Paavalin esimerkkiä seuratakseen jokaisen kristityn miehen kuuluisi olla naimaton.
Luotuun elämään nyt vain kuuluvat erilaiset rakenteet. Ap. t. 2:47 mukaan Jeesus lisäsi seurakuntaansa pelastuvia, mutta on väärin olettaa, että se tapahtuisi vain Hengessä tai vain Sanassa tai vain käytännössä. Jumalan toiminta tässä maailmassa tapahtuu monilla variaatioilla käytännöllisesti, opillisesti tai hengellisesti, mutta se tapahtuu aina luodun todellisuuden keskellä. Jeesuskin toimi maan päällä ihmisruumiissa ja sen sääntöjen puitteissa. Ylösnousemisensa jälkeen seinät eivät enää pidätelleet. Seurakunta, kristuksen ruumis, toimii tässä elämässä luotuisuuden rajoissa, vaikka katseleekin kaihoisasti ikuista ja rajatonta kohti.
Hajaannukseton yhteisö ei muodostu sillä, että tehdään yksi paikallisseurakunta. Hajaannusta voi olla yhtenäisten rakenteiden sisällä. Ykseyttä voi olla hajanaisten rakenteiden sisällä. Aiemmassa viestissäsi kirjoittelit siitä, että kun yksi asia (eri seurakunnat) on hoidettu, Jumala hoitaa kuntoon opilliset kysymykset kuten kastenäkemykset. Näin ei ollut edes alkuseurakunnassa, jossa näkemyksesi mukaan oli vain yksi näkyvä yhteisö:
Olen ensinnäkin kuullut, että teillä seurakunnan kokouksissa
ilmenee hajaannusta, ja osittain sen myös uskon. Täytyyhän
teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin,
ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. (1. Kor. 11:18-19)
Kristittyjen hajaannus, riidat ja eripura eivät kiteydy erilaisiin yhteisöihin. Kristityt riitelevät ihan yhtä helposti samojen seinien sisällä kuin niiden ylikin. Keskimäärin riitely on pahempaa yhteisön sisällä kuin yhteisöjen välillä. Ajatuksesi asioiden järjestyksestä voisi kääntää toisinpäin todeten, että kun opilliset kysymykset järjestetään kuntoon, Jumala hoitaa ykseyden. Mutta kumpikaan ei ole ongelman avain. Oppi voi olla riitojen aihe ihan siinä missä eri tunnustuskunnatkin. Opin poistaminen ei ole ratkaisu, eikä tunnustuskuntien poistaminen. Vain keskinäisen rakkauden ja kunnioituksen löytäminen auttaa.
Lainaus
1. Oletko sinä teoriassa valmis luopumaan luterilaisen kirkon jäsenyydestä, jos se osoitettaisiin Raamatulla vääräksi? Vai oletko täysin varma, että luterilainen kirkko on ja tulee aina olemaan kotisi, ja että tämä on lopullinen totuus tässä asiassa?
Tähän on helppo vastata teoriassa, että tietenkin olisin. Käytännössä en osaa vastata, koska minä näen mahdottomana sen, että koskaan luterilainen kirkko itsessään voitaisiin osoittaa Raamatulla vääräksi. On mahdollista, että luterilainen kirkko luopuisi Kristuksesta, mutta käsittääkseni kysymyksessä tarkoitat tilannetta, jossa luterilaisen tunnustuskunnan olemassaolo todistettaisiin vääräksi.
Lainaus
2. Missä vaiheessa esim. Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi lakata mielestäsi olemasta kristillinen kirkko?
Jeesus perusti kirkkonsa sille tunnustukselle, jonka Pietari lausui ääneen.
Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."
Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika.
Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni,
joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle
kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.
(Matt. 16:16-18)
Luterilainen kirkko lakkaa olemasta kristillinen kirkko siinä vaiheessa, jos se ei tunnusta Jeesusta Messiaaksi, Jumalan pojaksi.
Lainaus
3. Jos kristillisen seurakunnan ainoa kriteeri on Jeesuksen Kristukseksi tunnustaminen, miksi MAP-kirkkoa ja Jehovan todistajia ei yleensä pidetä kristillisinä seurakuntina?
Raamatussa Jeesuksen nimittäminen Jumalan Pojaksi tarkoittaa ihmiseksi syntynyttä Jumalaa. Jehovan todistajat ja mormonit voivat käyttää samaa termiä, mutta sillä tarkoitetaan eri asiaa. Jeesus ei ole heille ihmiseksi syntynyt Jumala, jonka sovituskuolema on ainoa pelastus. Jumalakäsitys on kummallakin kirkkokunnalla kaikkineen hyvin suuresti kristillisestä kirkosta poikkeava.
Lainaus
4. Jos perustelen Raamatulla, miksi tunnustuskuntiin ei tulisi kuulua, miksi et sallisi minun edes altistaa sitä seurakunnan koeteltavaksi puhumalla seurakunnalle?
Profetiat on alistettava seurakunnan koeteltavaksi. Opetus ei ole sellainen asia. Seurakunnan paimenena minulla on vastuu omalta osaltani siitä, mitä seurakunnalle opetetaan. Jos tiedän opettajan näkemyksen ja tiedän, että hän aikoo puhua jotain ymmärrykseni mukaan Raamatun vastaista, on minun velvollisuuteni olla kutsumatta häntä puhujaksi.
Lainaus
5. Milloin aika on muuttunut siten, että Raamatussa kerrottu apostolisen esimerkin mukainen seurakuntajärjestys on lakannut olemasta voimassaoleva seurakuntajärjestys? Oliko jo helluntaita seuraavana päivänä teoriassa mielestäsi sallittua perustaa toisia järjestyksiä apostolisen mallin rinnalle? Alkoiko jossain vaiheessa olla syntiä julistaa esimerkiksi, että seurakunnan paimenet voi valita vain apostoli, tai että tulee olla vain yksi paikallinen seurakunta paikkakuntaa kohti?
Ei ole ollut aikaa, jolloin apostolien esimerkki ja silloinen toimintatapa olisi ollut Raamatun käsky. Eikä ole ollut aikaa, jolloin on julistettu, että seurakunnan paimenet voi valita vain apostoli tai että seurakuntia tulisi olla vain yksi paikkakuntaa kohti. Päinvastoin yllä otin esiin Roomalaiskirjeen kohdan, jossa näyttäisi lukevan, että Roomassakin olisi ollut ainakin kaksi seurakuntaa.
Lainaus
6. Uskotko, että tulemme olemaan taivaassakin jaotellut kukin omaan yhteisöömme nimikylttien alle?
En tietenkään. Tähän elämään kuuluu esimerkiksi miehen ja naisen yhteiselämään säädetty avioliitto, jota Jeesuksen mukaan ei ole taivaassa. Tähän elämään kuuluvat eri kansallisuudet ja kielet, mutta oletan, että taivaassa kaikki ymmärtävät toisiaan. Tähän elämään kuuluu se, että materia rajoittaa liikkumista, mutta ylösnousseesta Jeesuksesta kerrotaan, että hän tuli lukittujen ovienkin taakse. Tähän elämään kuuluu usko näkemättä, mutta taivaassa usko muuttuu näkemiseksi.
Lainaus
7. Jos asetat itsesi ei-uskovan asemaan, niin näetkö vaikkapa paikkakuntasi kristittyjä katsomalla yhden joukon vai monta erilaista yhteisöä, joista jotkut jopa lahkoja?
Monessa paikassa varmasti on hyvin surullisia kristittyjen välisiä riitoja. Kangasalaa ei silti pysty ottamaan sellaiseksi esimerkiksi, kun täällä eivät kristityt ole jaksaneet tapella keskenään yli seurakuntarajojen. Uskoisin, että täällä ulkopuolinen näkee kristittyjen joukon samoina hihhuleina erottelematta suuresti tunnustuskuntia. Mutta tiedän kyllä, mitä tarkoitat.