Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 01.01.2024 - klo:17:59 »Tervehdys Kysyjä!
Kokemasi kipu ja rikkinäisyys suorastaan huutaa läpi kirjoituksestasi. Ahdistuksesi tuntuu hurjalta pelkästään tekstiäsi lukiessa. Voin vain kuvitella, kuinka raskaita vaiheita olet käynyt ja nykyään käyt läpi. Toivon, että voin vastata jotain, mikä sinua auttaisi eteepäin.
Armo on syntiä suurempi
Ihan ensimmäiseksi sinun on erittäin tärkeä ymmärtää, että ei ole mitään syntiä, mitä katuva ihminen ei voisi saada Jumalalta anteeksi. Paavali oli tehnyt elämänsä aikana hyvin vakavia syntejä: hän oli vainonnut kristittyjä ja äänestänyt aina tilaisuuden tullen heidän surmaamisensa puolesta. Kun hän kääntyi kristityksi, hän sai kaiken anteeksi. Mutta silloinkaan hänestä ei tullut synnitöntä. Yhä edelleen hän taisteli erilaisten syntien kanssa. Hänestä tuntui, että hänen ruumiinsa oli kuoleman ruumis, koska hän jatkuvasti lankesi synteihin, joita hän olisi halunnut välttää. Laitan tähän aika pitkän lainauksen:
14. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:14-25)
Emme tiedä, kamppailiko Paavali aina samojen syntien vai vaihtuvien syntien kanssa. Mutta tilanne on sama kuin se, jonka sinä kuvasit: Haluaisit elää Jumalan tahdon mukaan, mutta parhaista yrityksistä huolimatta et siihen pysty. Ei pysty kukaan. Sinä vain koet sen valtavan kipeästi rikkinäisen seksuaalisuuden alueella. Vaikka oma sydämesi on valtavan kipeä, saat sanoa juuri samoin kuin Paavalikin edellisen lainauksen jakeessa 25.
Ihminen, joka väittää lupuneensa synnistä, on valehtelija: "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1:10) Niinpä ainoa turva kaikissa lankeamisissa ja epäonnistumisissa on se totuus, jonka sinäkin jo kysymyksessäsi lausuit: Jumalan anteeksianto on loppumattoman suuri. Se on aina ihmisen syntiä suurempi: "Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)
Kaiken voi saada anteeksi
Toiseksi sinä viittasit ajatukseen, että "ihminen, joka jatkaa synniksi tietämänsä asian tekemistä, ei saa sitä enää anteeksi". Yritin lueskella edellä kirjoittamiani asioita, enkä löytänyt mistään, että olisin sanonut näin. Eikä Raamattukaan sano. On toki selvää, että ihminen, joka ei halua hylätä syntejään ja lähteä seuraamaan Jeesusta, kääntää selkänsä Jeesukselle. Mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen pitää ensin onnistua ja vasta sitten hän kelpaa Jeesuksen seuraan.
Jokainen kelpaa Jeesuksen seuraan. Ja itse asiassa tilanne menee vielä niin, että jos on jotain erityisiä taakkoja ja vaikeuksia kannettavana, niin ne otetaan mukaan, kun lähdetään Jeesuksen seuraan: Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23) Tämä raamatunkohta luetaan yleisesti niin, että jokaisen on suostuttava siihen vaivaan, mitä Jeesuksen seuraamisesta saattaa tulla. Mutta ei Jeesus määrittele tarkasti, mitä ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Hänen ohjeensa vain on, että ei pidä kuvitella, että voisi heittää ristinsä pois, ja vasta sitten lähteä seuraamaan.
Jeesuksella on valta muuttaa jokaista ihmistä. Mutta jos ei hän muuta, niin sitten kuljetaan joka tapauksessa hänen jäljessään ja hänen viitoittamaansa tietä. Loppujen lopuksi Jeesuksen seuraamisessa voidaan tehdä vain yksi virhe: lopetetaan seuraaminen. Se voi tapahtua joko niin, että ihminen päättää itse ryhtyä johtamaan, ja käskee Jeesusta seuraamaan. Tai sitten lähtee omille teilleen, kun ei halua tai uskalla kulkea Jeesuksen perässä.
Tästä asiasta olen kirjoittanut enemmän viestiketjussa Pyhän Hengen pilkka. Sinun kannattaa lukea tuo viestiketju aika huolellisesti. Siinä haluan alleviivata sitä Raamatun opetusta, että ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on Jeesuksen hylkääminen. Eli se, ettei halua enää seurata Jeesusta. Sitä kutsutaan Raamatussa Pyhän Hengen pilkaksi.
Usko ei kumoa ihmisyyttä
Kolmanneksi minusta kuulostaa siltä, että odotat uskon muuttavan sinut erityisen onnistuneeksi tai ainakin riittävän vahvaksi ihmiseksi. Olet kokenut seksuaalista väkivaltaa, ja se on rikkonut sinua suuresti. Nyt odotat, että uskon voimalla olisit voinut muuttua ja petyt valtavasti, kun et onnistu.
Tämä on varsin kivulias ristiriita myös sellaiselle ihmiselle, joka ei koe niin repivää tuskaa syntiensä kanssa mitä sinä koet. Jokaiselle herkällä tunnolla elävälle ihmiselle on vaikea myöntää se, että aina ei edes halua luopua synneistään. Ja hyvin selvää on se, että läheskään aina ihminen ei uskon ansiosta muutu kerralla toisenlaiseksi kuin on. On olemassa esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saaneet erityisen Pyhän Hengen armon, ja Jumalan tekemä ihme on muuttanut heidät kerralla. Paljon yleisempää on se, että ihminen Jeesusta seuratessaan haluaa kasvaa Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan, ja tämä tapahtuu inhimillisten lainalaisuuksien kautta: yrittäen, epäonnistuen ja jälleen uudelleen yrittäen.
Tällaisessa kasvuprosessissa on hyvin tärkeää, että kaikkia kipuja ei käännetä hengelliseksi taisteluksi. Kasvuprosessi on usein ihan tavallista ihmisen elämää. Erityisen vaarallista on se, että asettaa itselleen hengellisiä sääntöjä, jotka ovat jopa tiukempia kuin Raamattu asettaa. Vaikka Jumala on kaiken elämän antaja, niin ei hän tee ihmisestä sukupuoletonta olentoa, jolta häviävät sukupuoliset tarpeet pelkän rukouksen ja Raamatun lukemisen voimalla. Et asiaa ihan tällä tavoin ilmaissut, mutta vähän tähän suuntaan puhuit, kun pohdit sitä, miksei sinulle riitä Jumala, vaan kaipaat toista ihmistä lähelle. Paavalikin kirjoitti ohjeita aviopuolisoille:
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. (1. Kor. 7:5)
On hyvin oletettavaa, että tulet kipuilemaan sukupuolisuuden toteuttamisen kanssa niin kauan, että löydät itsellesi puolison. Tämä kuulostaa sinun helmasynniltäsi, joka on käynyt sinulle hyvin raskaaksi. Taakkaa lisää se, että suhtaudut äärimmäisen ankarasti kokemaasi sukupuoliseen paineeseen. Tätä aihepiiriä olen pohtinut viestiketjussa Onko itsetyydytys syntiä. Ehkä sen lukemisesta voisi olla sinulle myös apua.
Kaikkineen en osaa tarkasti sanoa, mitkä asiat sinua voisivat parhaiten auttaa. Uskon, että sinun kannattaisi käydä joitakin kertoja jonkun luotettavan sieluhoitajan tai terapeutin kanssa juttelemassa. Usein moni asia kevenee, kun niitä saa ääneen toisen ihmisen kanssa jutella. Lisäksi sinun kannattaa viettää aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ja Raamatun sanan ääressä. Ennen kaikkea sinun on tärkeä ymmärtää, että sinut on kutsuttu Jeesuksen luo kaikkine taakkoinesi. En tiedä, millä tavoin hän sinun tilanteessasi haluaa auttaa. Varmaa on kuitenkin se, että yksikään sinun synneistäsi ei ole sinun ja Jeesuksen välissä. Este on vain se, jos syntiesi vuoksi et itse hänen luokseen mene.
Kokemasi kipu ja rikkinäisyys suorastaan huutaa läpi kirjoituksestasi. Ahdistuksesi tuntuu hurjalta pelkästään tekstiäsi lukiessa. Voin vain kuvitella, kuinka raskaita vaiheita olet käynyt ja nykyään käyt läpi. Toivon, että voin vastata jotain, mikä sinua auttaisi eteepäin.
Armo on syntiä suurempi
Ihan ensimmäiseksi sinun on erittäin tärkeä ymmärtää, että ei ole mitään syntiä, mitä katuva ihminen ei voisi saada Jumalalta anteeksi. Paavali oli tehnyt elämänsä aikana hyvin vakavia syntejä: hän oli vainonnut kristittyjä ja äänestänyt aina tilaisuuden tullen heidän surmaamisensa puolesta. Kun hän kääntyi kristityksi, hän sai kaiken anteeksi. Mutta silloinkaan hänestä ei tullut synnitöntä. Yhä edelleen hän taisteli erilaisten syntien kanssa. Hänestä tuntui, että hänen ruumiinsa oli kuoleman ruumis, koska hän jatkuvasti lankesi synteihin, joita hän olisi halunnut välttää. Laitan tähän aika pitkän lainauksen:
14. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.
21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:14-25)
Emme tiedä, kamppailiko Paavali aina samojen syntien vai vaihtuvien syntien kanssa. Mutta tilanne on sama kuin se, jonka sinä kuvasit: Haluaisit elää Jumalan tahdon mukaan, mutta parhaista yrityksistä huolimatta et siihen pysty. Ei pysty kukaan. Sinä vain koet sen valtavan kipeästi rikkinäisen seksuaalisuuden alueella. Vaikka oma sydämesi on valtavan kipeä, saat sanoa juuri samoin kuin Paavalikin edellisen lainauksen jakeessa 25.
Ihminen, joka väittää lupuneensa synnistä, on valehtelija: "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1:10) Niinpä ainoa turva kaikissa lankeamisissa ja epäonnistumisissa on se totuus, jonka sinäkin jo kysymyksessäsi lausuit: Jumalan anteeksianto on loppumattoman suuri. Se on aina ihmisen syntiä suurempi: "Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi." (Room. 5:20)
Kaiken voi saada anteeksi
Toiseksi sinä viittasit ajatukseen, että "ihminen, joka jatkaa synniksi tietämänsä asian tekemistä, ei saa sitä enää anteeksi". Yritin lueskella edellä kirjoittamiani asioita, enkä löytänyt mistään, että olisin sanonut näin. Eikä Raamattukaan sano. On toki selvää, että ihminen, joka ei halua hylätä syntejään ja lähteä seuraamaan Jeesusta, kääntää selkänsä Jeesukselle. Mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisen pitää ensin onnistua ja vasta sitten hän kelpaa Jeesuksen seuraan.
Jokainen kelpaa Jeesuksen seuraan. Ja itse asiassa tilanne menee vielä niin, että jos on jotain erityisiä taakkoja ja vaikeuksia kannettavana, niin ne otetaan mukaan, kun lähdetään Jeesuksen seuraan: Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Luuk. 9:23) Tämä raamatunkohta luetaan yleisesti niin, että jokaisen on suostuttava siihen vaivaan, mitä Jeesuksen seuraamisesta saattaa tulla. Mutta ei Jeesus määrittele tarkasti, mitä ristejä ihmisillä on kannettavanaan. Hänen ohjeensa vain on, että ei pidä kuvitella, että voisi heittää ristinsä pois, ja vasta sitten lähteä seuraamaan.
Jeesuksella on valta muuttaa jokaista ihmistä. Mutta jos ei hän muuta, niin sitten kuljetaan joka tapauksessa hänen jäljessään ja hänen viitoittamaansa tietä. Loppujen lopuksi Jeesuksen seuraamisessa voidaan tehdä vain yksi virhe: lopetetaan seuraaminen. Se voi tapahtua joko niin, että ihminen päättää itse ryhtyä johtamaan, ja käskee Jeesusta seuraamaan. Tai sitten lähtee omille teilleen, kun ei halua tai uskalla kulkea Jeesuksen perässä.
Tästä asiasta olen kirjoittanut enemmän viestiketjussa Pyhän Hengen pilkka. Sinun kannattaa lukea tuo viestiketju aika huolellisesti. Siinä haluan alleviivata sitä Raamatun opetusta, että ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi, on Jeesuksen hylkääminen. Eli se, ettei halua enää seurata Jeesusta. Sitä kutsutaan Raamatussa Pyhän Hengen pilkaksi.
Usko ei kumoa ihmisyyttä
Kolmanneksi minusta kuulostaa siltä, että odotat uskon muuttavan sinut erityisen onnistuneeksi tai ainakin riittävän vahvaksi ihmiseksi. Olet kokenut seksuaalista väkivaltaa, ja se on rikkonut sinua suuresti. Nyt odotat, että uskon voimalla olisit voinut muuttua ja petyt valtavasti, kun et onnistu.
Tämä on varsin kivulias ristiriita myös sellaiselle ihmiselle, joka ei koe niin repivää tuskaa syntiensä kanssa mitä sinä koet. Jokaiselle herkällä tunnolla elävälle ihmiselle on vaikea myöntää se, että aina ei edes halua luopua synneistään. Ja hyvin selvää on se, että läheskään aina ihminen ei uskon ansiosta muutu kerralla toisenlaiseksi kuin on. On olemassa esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saaneet erityisen Pyhän Hengen armon, ja Jumalan tekemä ihme on muuttanut heidät kerralla. Paljon yleisempää on se, että ihminen Jeesusta seuratessaan haluaa kasvaa Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan, ja tämä tapahtuu inhimillisten lainalaisuuksien kautta: yrittäen, epäonnistuen ja jälleen uudelleen yrittäen.
Tällaisessa kasvuprosessissa on hyvin tärkeää, että kaikkia kipuja ei käännetä hengelliseksi taisteluksi. Kasvuprosessi on usein ihan tavallista ihmisen elämää. Erityisen vaarallista on se, että asettaa itselleen hengellisiä sääntöjä, jotka ovat jopa tiukempia kuin Raamattu asettaa. Vaikka Jumala on kaiken elämän antaja, niin ei hän tee ihmisestä sukupuoletonta olentoa, jolta häviävät sukupuoliset tarpeet pelkän rukouksen ja Raamatun lukemisen voimalla. Et asiaa ihan tällä tavoin ilmaissut, mutta vähän tähän suuntaan puhuit, kun pohdit sitä, miksei sinulle riitä Jumala, vaan kaipaat toista ihmistä lähelle. Paavalikin kirjoitti ohjeita aviopuolisoille:
Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. (1. Kor. 7:5)
On hyvin oletettavaa, että tulet kipuilemaan sukupuolisuuden toteuttamisen kanssa niin kauan, että löydät itsellesi puolison. Tämä kuulostaa sinun helmasynniltäsi, joka on käynyt sinulle hyvin raskaaksi. Taakkaa lisää se, että suhtaudut äärimmäisen ankarasti kokemaasi sukupuoliseen paineeseen. Tätä aihepiiriä olen pohtinut viestiketjussa Onko itsetyydytys syntiä. Ehkä sen lukemisesta voisi olla sinulle myös apua.
Kaikkineen en osaa tarkasti sanoa, mitkä asiat sinua voisivat parhaiten auttaa. Uskon, että sinun kannattaisi käydä joitakin kertoja jonkun luotettavan sieluhoitajan tai terapeutin kanssa juttelemassa. Usein moni asia kevenee, kun niitä saa ääneen toisen ihmisen kanssa jutella. Lisäksi sinun kannattaa viettää aikaa Jumalan kanssa rukouksessa ja Raamatun sanan ääressä. Ennen kaikkea sinun on tärkeä ymmärtää, että sinut on kutsuttu Jeesuksen luo kaikkine taakkoinesi. En tiedä, millä tavoin hän sinun tilanteessasi haluaa auttaa. Varmaa on kuitenkin se, että yksikään sinun synneistäsi ei ole sinun ja Jeesuksen välissä. Este on vain se, jos syntiesi vuoksi et itse hänen luokseen mene.
