Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.03.2017 - klo:16:29 »Hei Rahamies,
Kysymyksesi liippasi niin läheltä olemassa olevaa viestiketjua, että liitin kysymyksesi ketjun jatkoksi. Ketjun ensimmäisessä vastauksessani olen sanonut jo hyvin paljon ainakin periaatetasolla siitä, mitä tiedustelit. Siinä viestissä korostin sitä, kuinka omaisuuskin on Jumalan lahjaa ja siunausta. En toista niitä lauseita uudelleen, vaan yritän etsiä jotain muita aiheeseen käypäisiä Raamatun ohjeita.
Järkevä taloudenhoito on itsessään kristillinen hyve. Alkuseurakunta möi kaiken ja antoi apostoleille jaettavaksi sen mukaan, kuin kukin tarvitsi. Se oli hyvä toimintatapa siinä vaiheessa, kun alkuinto oli suuri. Myöhemmin myös seurakunta joutui jättämään Jerusalemin, joten ilman taloja ja muuta suurta omaisuutta vainojen pakeneminen oli helpompaa. Kuitenkin myöhemmin Paavali kerää avustusta Jerusalemin seurakunnalle, joka kärsi puutetta. Alkuseurakunnan malli ei siis sovi pysyväksi ohjeeksi viisaasta taloudenhoidosta. Päinvastoin jonkinlainen omaisuuden kartuttaminen on usein tarpeellista ja kristillistä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle ohjeita seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista:
Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava
lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän
voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? (1. Tim. 3:4-5)
Samassa kirjeessä hän opastaa Timoteusta neuvomaan rikkaita oikeassa omaisuuden käytössä. Rikkaudesta ei käsketä luopumaan vaan käyttämään sitä myös muiden hyväksi.
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he
ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan
Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä
tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he
kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta
varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.
(1. Tim. 6:17-19)
Yksi Raamatun mainitsemista armolahjoista on köyhien auttaminen. Sitä olisi vaikea toteuttaa, jos jokainen olisi köyhä.
Rahaa saa käyttää, mutta siihen ei saa kiintyä eikä sen suhteen saa olla itsekäs niin kuin ei minkään muunkaan Jumalan lahjan suhteen. Raamatun opetus rikkaudesta on kaikkineen hyvin yksinkertainen: Omaisuus on Jumalan siunaus, mutta omaisuuteen kiintyminen koituu tuhoksi. Siitä on pohjimmiltaan kyse Jeesuksen ankaran kuuloisessa toiminnassa rikkaan nuorukaisen kohdalla.
Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä
kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. (Matt. 19:24)
Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista
ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden
varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."
(Luuk. 12:15)
Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan
monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen
monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:10)
Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan.
Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana
ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden
petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä
sijan ja tukahduttavat sanan. (Mark. 4:18-19)
Tässä ei ole ristiriitaa. Edellä olen jo nostanutkin esille raamatunkohdan, jossa rikkaita kehotetaan tekemään hyvää maallisella rikkaudella. Tässä toinen siihen liittyvä kohta, jonka jatkoksi seuraa opetus, ettei rikkautta saa silti palvoa.
Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä,
jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei
enää ole. Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava
paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen
myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta,
kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida
toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän
omaanne? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos
hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen,
hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että
mammonaa. (Luuk. 16:9-13)
Raamattua lukiessa on hyvin tärkeä ymmärtää, kuka puhuu kenelle ja missä tilanteessa. Apostolien teoissa kerrottu alkuseurakunnan tyyli luopua omaisuudesta ja elää yhteistaloudessa ei ollut asia, jota opetettiin aina ja kaikkialla toimivaksi malliksi. Eikä rikkaan nuorukaisen saama ankara opetuskaan ollut yleispätevä asia. Se oli jotain, mitä hänen täytyi siinä tilanteessa kuulla. Esim. Jeesuksen haudannut Joosef Arimatialainen oli Raamatun todistuksen mukaan sekä rikas että opetuslapsi.
Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen,
joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. (Matt. 27:57)
Tuo lainaamasi raamatunkohta siitä, ettei saa ottaa leipää tai laukkua mukaan, oli opetuslapsille annettu tilannekohtainen ohje. Heidän "koulutukseensa" kuului Jumalan huolenpitoon luottaminen. Myöhemmin Jeesus antaa heille eri ohjeen:
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan
ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä
mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi:
"Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa,
samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:35-36)
Lainaamasi kohta ei siis kiellä kristittyä omistamasta omaisuutta. Jos aivan tarkasti luetaan, niin Apostolien teoissa seurakunnan yhteiselämästä voidaan tehdä johtopäätös, että ihan kaikkea ei kukaan myynyt, vaan kukaan ei suhtautunut itsekkäästi omaan omaisuuteensa.
Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan
ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille
yhteistä. (Ap. t. 4:32)
Myös Paavali näyttää omien sanojensa mukaan omistaneen asioita, eikä hän moittinut sitä, että myös seurakuntalaisilla oli omaisuutta.
Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran
enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne
vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä
omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.
Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan
vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi,
että minä rakastan teitä niin suuresti? (2. Kor. 12:14-15)
Järkevä kristitty iloitsee Jumalan siunauksesta, muttei unohda vähäosaisia.
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää,
ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon
sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti
eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on
teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on
aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea
hyvää. Onhan kirjoitettu: - Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle
siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja
moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon
karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa
runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää
kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen
toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se
saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne
annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät
Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne
Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti
heille ja kaikille muillekin. (2. Kor. 9:6-13)
Antamisen ja auttamisen tavoista olen kirjoittanut enemmän kahdessa muussa viestiketjussa. Vilkaise myös nämä linkit:
Auttaminen
Kymmenykset
Jotkut ihmiset kipuilevat kahden tulen välissä. He kokevat, että pitäisi luopua toisaalta kaikesta, mutta toisaalta vain kipuilevat, eivätkä tee mitään. Tuossa kymmenyksiä koskevassa ketjussa olen kirjoittanut tarkemmin. Ja sen lopussa on aika hyvä ohje, kuinka kristityn kannattaa toimia.
Sijoittamisen ja velan ottamisen suhteen olen sitä mieltä, että oikeaa ja kristillistä on toimia hyvän harkinnan ja viisauden mukaan. Mitään yhtä oikeaa mallia ei ole.
Vedonlyönnin näen viihteenä samalla tavalla kuin esimerkiksi huvipuistot ja elokuvat. Rahalla saadaan kokemuksia ja jännitystä. Kunhan vain kaikki tapahtuu fiksusti, ilman rahanhimoa, rehellisesti ja aiheuttamatta itselle tai toisille ongelmia. Peliriippuvaiset eivät ole osanneet tätä kohtuutta noudattaa.
Koron ottamisesta Raamattu opetti israelilaisia, että heidän täytyy olla solidaarisia toisiaan kohtaan. On osattava pitää omistaan huoli. Ehkä siksi juutalaiset ovat aika kuuluisia pankkiirisukuja esim. Yhdysvalloissa.
Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä
mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan.
Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et.
Kun noudatat näitä määräyksiä, Herra, sinun Jumalasi,
siunaa sinua kaikissa toimissasi siinä maassa, jonka nyt
menet ottamaan haltuusi. (5. Moos. 23:20-21)
Rahan lainaaminen itsessään on oikein ja kristillistä.
Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille,
joka haluaa lainata sinulta. (Matt. 5:42)
Nyt tuli aika pitkä vastaus, vaikka lopussa kirjoitustyyli alkoi jo tiivistyä. Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi.
Kysymyksesi liippasi niin läheltä olemassa olevaa viestiketjua, että liitin kysymyksesi ketjun jatkoksi. Ketjun ensimmäisessä vastauksessani olen sanonut jo hyvin paljon ainakin periaatetasolla siitä, mitä tiedustelit. Siinä viestissä korostin sitä, kuinka omaisuuskin on Jumalan lahjaa ja siunausta. En toista niitä lauseita uudelleen, vaan yritän etsiä jotain muita aiheeseen käypäisiä Raamatun ohjeita.
Miten kristityn kuuluu suhtautua/asennoitua rahankäyttöön?
Onko oikein säästää ja kartuttaa sitä hartaasti?
Järkevä taloudenhoito on itsessään kristillinen hyve. Alkuseurakunta möi kaiken ja antoi apostoleille jaettavaksi sen mukaan, kuin kukin tarvitsi. Se oli hyvä toimintatapa siinä vaiheessa, kun alkuinto oli suuri. Myöhemmin myös seurakunta joutui jättämään Jerusalemin, joten ilman taloja ja muuta suurta omaisuutta vainojen pakeneminen oli helpompaa. Kuitenkin myöhemmin Paavali kerää avustusta Jerusalemin seurakunnalle, joka kärsi puutetta. Alkuseurakunnan malli ei siis sovi pysyväksi ohjeeksi viisaasta taloudenhoidosta. Päinvastoin jonkinlainen omaisuuden kartuttaminen on usein tarpeellista ja kristillistä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle ohjeita seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista:
Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava
lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän
voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta? (1. Tim. 3:4-5)
Samassa kirjeessä hän opastaa Timoteusta neuvomaan rikkaita oikeassa omaisuuden käytössä. Rikkaudesta ei käsketä luopumaan vaan käyttämään sitä myös muiden hyväksi.
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he
ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan
Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä
tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he
kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta
varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.
(1. Tim. 6:17-19)
Yksi Raamatun mainitsemista armolahjoista on köyhien auttaminen. Sitä olisi vaikea toteuttaa, jos jokainen olisi köyhä.
Lainaus
Tuomitseeko Jumala synniksi sen, jos meillä on rahaa tilillä karttumassa vaikka emme sitä käytä? Taikka kun käytämme, niin mihin se kuuluu käyttää? Onko syntiä ostaa kalliimpi auto vaikka halvemmankin voisi hankkia.
Rahaa saa käyttää, mutta siihen ei saa kiintyä eikä sen suhteen saa olla itsekäs niin kuin ei minkään muunkaan Jumalan lahjan suhteen. Raamatun opetus rikkaudesta on kaikkineen hyvin yksinkertainen: Omaisuus on Jumalan siunaus, mutta omaisuuteen kiintyminen koituu tuhoksi. Siitä on pohjimmiltaan kyse Jeesuksen ankaran kuuloisessa toiminnassa rikkaan nuorukaisen kohdalla.
Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä
kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. (Matt. 19:24)
Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista
ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden
varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa."
(Luuk. 12:15)
Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan
monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen
monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:10)
Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan.
Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana
ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden
petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä
sijan ja tukahduttavat sanan. (Mark. 4:18-19)
Lainaus
Sillä rahahan on kuitenkin meille jokaiselle lähestulkoon välttämättömyys täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Emme pärjää ilman sitä. Tässä huomasinkin ristiriidan raamatun kanssa. "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään- ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan." Luuk 9:3"
Tässä ei ole ristiriitaa. Edellä olen jo nostanutkin esille raamatunkohdan, jossa rikkaita kehotetaan tekemään hyvää maallisella rikkaudella. Tässä toinen siihen liittyvä kohta, jonka jatkoksi seuraa opetus, ettei rikkautta saa silti palvoa.
Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä,
jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei
enää ole. Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava
paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen
myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta,
kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida
toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän
omaanne? Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos
hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen,
hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että
mammonaa. (Luuk. 16:9-13)
Raamattua lukiessa on hyvin tärkeä ymmärtää, kuka puhuu kenelle ja missä tilanteessa. Apostolien teoissa kerrottu alkuseurakunnan tyyli luopua omaisuudesta ja elää yhteistaloudessa ei ollut asia, jota opetettiin aina ja kaikkialla toimivaksi malliksi. Eikä rikkaan nuorukaisen saama ankara opetuskaan ollut yleispätevä asia. Se oli jotain, mitä hänen täytyi siinä tilanteessa kuulla. Esim. Jeesuksen haudannut Joosef Arimatialainen oli Raamatun todistuksen mukaan sekä rikas että opetuslapsi.
Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen,
joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. (Matt. 27:57)
Tuo lainaamasi raamatunkohta siitä, ettei saa ottaa leipää tai laukkua mukaan, oli opetuslapsille annettu tilannekohtainen ohje. Heidän "koulutukseensa" kuului Jumalan huolenpitoon luottaminen. Myöhemmin Jeesus antaa heille eri ohjeen:
Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan
ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä
mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi:
"Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa,
samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään
ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:35-36)
Lainaamasi kohta ei siis kiellä kristittyä omistamasta omaisuutta. Jos aivan tarkasti luetaan, niin Apostolien teoissa seurakunnan yhteiselämästä voidaan tehdä johtopäätös, että ihan kaikkea ei kukaan myynyt, vaan kukaan ei suhtautunut itsekkäästi omaan omaisuuteensa.
Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan
ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille
yhteistä. (Ap. t. 4:32)
Myös Paavali näyttää omien sanojensa mukaan omistaneen asioita, eikä hän moittinut sitä, että myös seurakuntalaisilla oli omaisuutta.
Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran
enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne
vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä
omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.
Pelastaakseni teidät uhraan mielihyvin omat varani, uhraan
vaikka itsenikin. Rakastatteko te minua vähemmän siksi,
että minä rakastan teitä niin suuresti? (2. Kor. 12:14-15)
Lainaus
Miten nykypäivänä pitäisi toimia? Olenko oikea kristitty, jos en tyhjennä tiliäni ja anna omaisuuttani köyhille? Tiedän kuitenkin, että on selvä tosiasia, että moni ihminen elää maailmalla äärimmäisessä köyhyydessä. Miten siis järkevä kristitty käyttää rahaa?
Järkevä kristitty iloitsee Jumalan siunauksesta, muttei unohda vähäosaisia.
Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää,
ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon
sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti
eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on
teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on
aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea
hyvää. Onhan kirjoitettu: - Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle
siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja
moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon
karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa
runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää
kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen
toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se
saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne
annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät
Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne
Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti
heille ja kaikille muillekin. (2. Kor. 9:6-13)
Antamisen ja auttamisen tavoista olen kirjoittanut enemmän kahdessa muussa viestiketjussa. Vilkaise myös nämä linkit:
Auttaminen
Kymmenykset
Jotkut ihmiset kipuilevat kahden tulen välissä. He kokevat, että pitäisi luopua toisaalta kaikesta, mutta toisaalta vain kipuilevat, eivätkä tee mitään. Tuossa kymmenyksiä koskevassa ketjussa olen kirjoittanut tarkemmin. Ja sen lopussa on aika hyvä ohje, kuinka kristityn kannattaa toimia.
Lainaus
Entä saako velaksi elää esimerkiksi pankille? Tai sijoittaa. Tai lyödä vetoa. Tai näitä edellä mainittuja edes kohtuumäärin.
Tai onko oikein lainata muille rahaa? Löysin seuraavan Raamatunkohdan, josta suoraan ajateltuna voi todeta, että rahan lainaaminen ei ole oikein. Jopa syntiä.
"Se, joka ei vaadi lainasta korkoa tai ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää. Psal 15:5
Sijoittamisen ja velan ottamisen suhteen olen sitä mieltä, että oikeaa ja kristillistä on toimia hyvän harkinnan ja viisauden mukaan. Mitään yhtä oikeaa mallia ei ole.
Vedonlyönnin näen viihteenä samalla tavalla kuin esimerkiksi huvipuistot ja elokuvat. Rahalla saadaan kokemuksia ja jännitystä. Kunhan vain kaikki tapahtuu fiksusti, ilman rahanhimoa, rehellisesti ja aiheuttamatta itselle tai toisille ongelmia. Peliriippuvaiset eivät ole osanneet tätä kohtuutta noudattaa.
Koron ottamisesta Raamattu opetti israelilaisia, että heidän täytyy olla solidaarisia toisiaan kohtaan. On osattava pitää omistaan huoli. Ehkä siksi juutalaiset ovat aika kuuluisia pankkiirisukuja esim. Yhdysvalloissa.
Älä peri toiselta israelilaiselta korkoa rahasta, ruoasta äläkä
mistään muustakaan, mitä yleensä korkoa vastaan lainataan.
Vierasmaalaiselta voit periä korkoa mutta maanmieheltäsi et.
Kun noudatat näitä määräyksiä, Herra, sinun Jumalasi,
siunaa sinua kaikissa toimissasi siinä maassa, jonka nyt
menet ottamaan haltuusi. (5. Moos. 23:20-21)
Rahan lainaaminen itsessään on oikein ja kristillistä.
Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille,
joka haluaa lainata sinulta. (Matt. 5:42)
Nyt tuli aika pitkä vastaus, vaikka lopussa kirjoitustyyli alkoi jo tiivistyä. Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi.
tv mikko
