Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 25.06.2006 - klo:16:02 »... Jatkoa edelliseen:
En tiedä, miksi ympärileikkaus käskettiin liiton merkiksi. Jumala nyt vain halusi asettaa jonkun näkyvän merkin liitolle ja viisaudessaan hän valitsi sellaisen, joka on – ainakin myöhemmin – tuttu myös Raamatun ulkopuolelta. Nykyään tämä saattaa ihmetyttää, kun usko nähdään todella henkisenä asiana. Koko Raamatun läpi, myös Uudessa testamentissa, usko näkyy kuitenkin koko elämässä. Myös Uuden liiton merkki on jotain näkyvää ja tuntuvaa – vaikka kasteesta ei mitään ympärileikkauksen veroista jälkikäteen tarkistettavaa merkkiä jääkään.
Mitään sovinismia minä en tässä asiassa näe. En usko, että miehet pitivät ympärileikkausta minkäänlaisena etuoikeutena. (Tosin syntinen ihmisluonto mielellään nostaa itsensä muiden yläpuolelle, jos on kokenut jotain ikäviä kokemuksia enemmän kuin toiset.) Muutenkin ajatukset sovinismista Raamatun maailmassa pitää ottaa tosi varovaisesti. Sovinismin mittari on aina valtavan kulttuurisidonnainen. Raamatun aikaisessa maailmassa lähdettiin siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tapaa. Nykyään erilaisuutta pyritään häivyttämään. Minä pidän enemmän naista ja miestä halventavina asioina heidän erityispiirteidensä hävittämistä kuin korostamista. Mutta moni näkee juuri tämän ajatukseni sovinismina.
Ylipäätään edellä mainitsemissasi tapauksissa yhteinen nimittäjä on kulttuuri ja kyseiseen aikaan liittyvät ajattelumallit. Kerron esimerkin: Eilen tätä kysymystäsi pohtiessani kaverini kertoi lähetystyöntekijästä, joka ei Afrikkaan mentyään ottanut itselleen kotiapulaista. Hän toimi länsimaisen tavan mukaan. (Täällähän kotihommat hoitava apulainen, joka saa juuri ja juuri elantonsa, olisi halventava asia.) Jonkin ajan päästä hänelle kuitenkin selvisi, että hänestä puhutaan paljon pahaa selän takana. Syy oli se, että hän oli rikas länsimaalainen, joka toimi siinä kulttuurissa todella törkeästi, kun ei elättänyt köyhiä ottamalla heitä apulaisiksi. Niinpä hän otti kotiapulaisen, jonka tehtävä oli pestä pyykit, tiskata ja laittaa ruoka. Sen jälkeen hän oli taas hyvä ihminen. Meillä länsimaissa ajattelu ei mene ihan noin. Vaikka toisaalta meidän ei tarvitse mennä kuin kaksi sukupolvea taaksepäin. Isovanhempammekin jo ihmettelevät nykyistä elämänmenoa, jossa pitää rikastua ja hankkia omaisuutta. He ovat eläneet aikaa, jolloin turvattu toimeentulo on ollut paljon isompi asia kuin rikastuminen ja ”itsenäinen elämä”. Jos ajattelumaailma on muuttunut noin paljon n. 60 vuodessa, miten meillä ikinä voi olla kanttia väittää, että 3000 vuotta sitten Lähi-Idässä harrastettiin sovinismia – ihan vain sillä perusteella, että sellainen elämänmeno olisi nykyisessä Suomessa huonossa huudossa.
Jumala ei asettanut tiettyjä hallitusmuotoja eikä määritellyt kulttuureita. Samuelin kirjoissa (1. Sam. 8.) kerrotaan, kuinka Jumala varoitti Israelia, kun tämä halusi luopua teokratiasta ja vaihtaa monarkiaan. Varoituksen syy oli, että kansa ei tajua, mitä se pyytää. Mutta kun kansa niin halusi, Jumala antoi ohjeet siihenkin. Eikä hän rutissut asiasta jälkikäteen. Ennen sitä Jumala antoi ohjeita teokratiassa elämiseen, sen jälkeen monarkiassa elämiseen. Jumala ei ole halunnut muuttaa kulttuureja, vaan hän on kertonut, kuinka hänen tahtonsa mukaan eletään olemassa olevissa ympyröissä.
Orjuus esimerkiksi ei ole Jumalan asettama järjestys, mutta Jumala on antanut Raamatussa paljonkin ohjeita siitä, miten orjien ja isäntien kuuluu elää hänen tahtonsa mukaan. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska orjuus tuo mieleemme vain Yhdysvaltojen orjuuden tai israelilaisten Egyptin orjuuden. Jälkimmäisestä Raamattukin sanoi monta pahaa sanaa, mutta se ei ole ainoa orjuuden muoto. VT:n aikana ihminen saattoi vapaaehtoisesti myydä itsensä orjaksi turvatakseen itselleen toimeentulon. Orjat saattoivat olla hyvinkin arvostettuja – esimerkiksi Joosef oli Egyptissä Potifarin, mahtavan miehen koko omaisuuden hallitsijana. Juutalaisilla orjat saattoivat pitää huolen lasten kasvattamisesta ja opettamisesta. VT antaa myös ohjeita, kuinka on toimittava, jos orja ei sovitun orjuusajan jälkeen haluakaan lähteä talosta. Jotkut olivat niin tyytyväisiä isäntiinsä, että halusivat sitoutua taloon loppuiäkseen.
Kulttuuri ja ajan tavat ovat siis todellakin jotain aivan muuta kuin nykyään. Sen vuoksi Raamattu ei ole mennyt vanhaksi, mutta joidenkin sen opettamien asioiden ydin tulee ymmärrettäväksi vasta, kun tuntee ajan tavat. Jumala antoi ohjeita todellisille ihmisille todelliseen elämään. Samoin oli kaiken esivallan suhteen.
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa,
joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet
valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä
vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen,
joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee
väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin
saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.
Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se
on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen
vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan
palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se,
mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli,
kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:1-7)
Jumalan tahto on se, että esivalta on olemassa. Mutta hän ei ole sanonut, pitääkö sen olla demokratia, monarkia vai diktatuuri. Ei ole olemassa yhtä jumalallista hallintomuotoa. Kaikissa hallintomuodoissa voidaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Natsi-Saksan esivalta teki pahaa. Vaikka se esivaltana olikin Jumalan palvelija, se ei toiminut Jumalan palvelijalle annettujen ohjeiden mukaan. (Esim. Jumalan tahto on, että ihmiset uskovat Jeesukseen. Jos Jeesukseen uskova ihminen rikkoo Jumalan käskyjä, ei se tee Jeesukseen uskomista vääräksi asiaksi.) Esivaltakin voi tehdä ja tekee väärin. Mutta esivalta itsessään on silti Jumalan tahto.
Raamatussa puhutaan paljon myös moniavioisuudesta. Missään sitä ei kuitenkaan ylistetä Jumalan tahdon mukaiseksi. Joissain kohdissa siitä puhutaan kuten sen ajan kulttuurissa on tapana. Se oli vallan ja menestyksen merkki. Mutta tällaisissa kohdissa käytetään kerrontaa, eikä tarkoitus ole opettaa, että moniavioisuus olisi Jumalan tahto. Pikemminkin löytyy paljon kohtia, joissa jo paratiisissa asetettu yksiavioisuus huokuu läpi. Moniavioisuus esitetään usein tilanteissa, joissa se on aiheuttanut ongelmia. (Esimerkiksi Jaakobin ja Salomon tapauksessa.)
Tällaista...
Lainaus
Huh Ja sitte liiton merkki, ympärileikkaus, miks se oli vaan miehillä? (ihmettelen myös Raamatun sovinistisuutta eri tilanteissa)
Sodista sitten.. Tuli mieleen.. Luulis että kun Vanhassa Testamentissa oli Jumalan tahdon mukaisia sotia ja Jumala hävitti kokonaisia kaupunkeja niin syyttömiäkin siinä samalla meni.. Tai no, kaikki ihmisethän on syntisiä, mutta silti noi sodat tuntuu jotenkin epäreiluilta. Huh
Vanhasta Testamentista vielä. Orjat ja moniavioisuus? Ekaa Mooseksen kirjaaki lukiessa tulee fiilis että ne on ihan hyväksyttyjä asioita? Onks ne jotain että ne liittyy siihen kulttuuriin vai vanhaan liittoon vai häh? Huh
En tiedä, miksi ympärileikkaus käskettiin liiton merkiksi. Jumala nyt vain halusi asettaa jonkun näkyvän merkin liitolle ja viisaudessaan hän valitsi sellaisen, joka on – ainakin myöhemmin – tuttu myös Raamatun ulkopuolelta. Nykyään tämä saattaa ihmetyttää, kun usko nähdään todella henkisenä asiana. Koko Raamatun läpi, myös Uudessa testamentissa, usko näkyy kuitenkin koko elämässä. Myös Uuden liiton merkki on jotain näkyvää ja tuntuvaa – vaikka kasteesta ei mitään ympärileikkauksen veroista jälkikäteen tarkistettavaa merkkiä jääkään.
Mitään sovinismia minä en tässä asiassa näe. En usko, että miehet pitivät ympärileikkausta minkäänlaisena etuoikeutena. (Tosin syntinen ihmisluonto mielellään nostaa itsensä muiden yläpuolelle, jos on kokenut jotain ikäviä kokemuksia enemmän kuin toiset.) Muutenkin ajatukset sovinismista Raamatun maailmassa pitää ottaa tosi varovaisesti. Sovinismin mittari on aina valtavan kulttuurisidonnainen. Raamatun aikaisessa maailmassa lähdettiin siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tapaa. Nykyään erilaisuutta pyritään häivyttämään. Minä pidän enemmän naista ja miestä halventavina asioina heidän erityispiirteidensä hävittämistä kuin korostamista. Mutta moni näkee juuri tämän ajatukseni sovinismina.
Ylipäätään edellä mainitsemissasi tapauksissa yhteinen nimittäjä on kulttuuri ja kyseiseen aikaan liittyvät ajattelumallit. Kerron esimerkin: Eilen tätä kysymystäsi pohtiessani kaverini kertoi lähetystyöntekijästä, joka ei Afrikkaan mentyään ottanut itselleen kotiapulaista. Hän toimi länsimaisen tavan mukaan. (Täällähän kotihommat hoitava apulainen, joka saa juuri ja juuri elantonsa, olisi halventava asia.) Jonkin ajan päästä hänelle kuitenkin selvisi, että hänestä puhutaan paljon pahaa selän takana. Syy oli se, että hän oli rikas länsimaalainen, joka toimi siinä kulttuurissa todella törkeästi, kun ei elättänyt köyhiä ottamalla heitä apulaisiksi. Niinpä hän otti kotiapulaisen, jonka tehtävä oli pestä pyykit, tiskata ja laittaa ruoka. Sen jälkeen hän oli taas hyvä ihminen. Meillä länsimaissa ajattelu ei mene ihan noin. Vaikka toisaalta meidän ei tarvitse mennä kuin kaksi sukupolvea taaksepäin. Isovanhempammekin jo ihmettelevät nykyistä elämänmenoa, jossa pitää rikastua ja hankkia omaisuutta. He ovat eläneet aikaa, jolloin turvattu toimeentulo on ollut paljon isompi asia kuin rikastuminen ja ”itsenäinen elämä”. Jos ajattelumaailma on muuttunut noin paljon n. 60 vuodessa, miten meillä ikinä voi olla kanttia väittää, että 3000 vuotta sitten Lähi-Idässä harrastettiin sovinismia – ihan vain sillä perusteella, että sellainen elämänmeno olisi nykyisessä Suomessa huonossa huudossa.
Jumala ei asettanut tiettyjä hallitusmuotoja eikä määritellyt kulttuureita. Samuelin kirjoissa (1. Sam. 8.) kerrotaan, kuinka Jumala varoitti Israelia, kun tämä halusi luopua teokratiasta ja vaihtaa monarkiaan. Varoituksen syy oli, että kansa ei tajua, mitä se pyytää. Mutta kun kansa niin halusi, Jumala antoi ohjeet siihenkin. Eikä hän rutissut asiasta jälkikäteen. Ennen sitä Jumala antoi ohjeita teokratiassa elämiseen, sen jälkeen monarkiassa elämiseen. Jumala ei ole halunnut muuttaa kulttuureja, vaan hän on kertonut, kuinka hänen tahtonsa mukaan eletään olemassa olevissa ympyröissä.
Orjuus esimerkiksi ei ole Jumalan asettama järjestys, mutta Jumala on antanut Raamatussa paljonkin ohjeita siitä, miten orjien ja isäntien kuuluu elää hänen tahtonsa mukaan. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska orjuus tuo mieleemme vain Yhdysvaltojen orjuuden tai israelilaisten Egyptin orjuuden. Jälkimmäisestä Raamattukin sanoi monta pahaa sanaa, mutta se ei ole ainoa orjuuden muoto. VT:n aikana ihminen saattoi vapaaehtoisesti myydä itsensä orjaksi turvatakseen itselleen toimeentulon. Orjat saattoivat olla hyvinkin arvostettuja – esimerkiksi Joosef oli Egyptissä Potifarin, mahtavan miehen koko omaisuuden hallitsijana. Juutalaisilla orjat saattoivat pitää huolen lasten kasvattamisesta ja opettamisesta. VT antaa myös ohjeita, kuinka on toimittava, jos orja ei sovitun orjuusajan jälkeen haluakaan lähteä talosta. Jotkut olivat niin tyytyväisiä isäntiinsä, että halusivat sitoutua taloon loppuiäkseen.
Kulttuuri ja ajan tavat ovat siis todellakin jotain aivan muuta kuin nykyään. Sen vuoksi Raamattu ei ole mennyt vanhaksi, mutta joidenkin sen opettamien asioiden ydin tulee ymmärrettäväksi vasta, kun tuntee ajan tavat. Jumala antoi ohjeita todellisille ihmisille todelliseen elämään. Samoin oli kaiken esivallan suhteen.
Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa,
joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet
valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä
vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen,
joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee
väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin
saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.
Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se
on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen
vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan
palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se,
mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli,
kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:1-7)
Jumalan tahto on se, että esivalta on olemassa. Mutta hän ei ole sanonut, pitääkö sen olla demokratia, monarkia vai diktatuuri. Ei ole olemassa yhtä jumalallista hallintomuotoa. Kaikissa hallintomuodoissa voidaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Natsi-Saksan esivalta teki pahaa. Vaikka se esivaltana olikin Jumalan palvelija, se ei toiminut Jumalan palvelijalle annettujen ohjeiden mukaan. (Esim. Jumalan tahto on, että ihmiset uskovat Jeesukseen. Jos Jeesukseen uskova ihminen rikkoo Jumalan käskyjä, ei se tee Jeesukseen uskomista vääräksi asiaksi.) Esivaltakin voi tehdä ja tekee väärin. Mutta esivalta itsessään on silti Jumalan tahto.
Raamatussa puhutaan paljon myös moniavioisuudesta. Missään sitä ei kuitenkaan ylistetä Jumalan tahdon mukaiseksi. Joissain kohdissa siitä puhutaan kuten sen ajan kulttuurissa on tapana. Se oli vallan ja menestyksen merkki. Mutta tällaisissa kohdissa käytetään kerrontaa, eikä tarkoitus ole opettaa, että moniavioisuus olisi Jumalan tahto. Pikemminkin löytyy paljon kohtia, joissa jo paratiisissa asetettu yksiavioisuus huokuu läpi. Moniavioisuus esitetään usein tilanteissa, joissa se on aiheuttanut ongelmia. (Esimerkiksi Jaakobin ja Salomon tapauksessa.)
Tällaista...
Ja sitte liiton merkki, ympärileikkaus, miks se oli vaan miehillä? (ihmettelen myös Raamatun sovinistisuutta eri tilanteissa) 
Näillä mennään..