Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.07.2012 - klo:17:44 »Tervehdys "Ei nimeä"!
Anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Toisaalta en ole myöskään kokenut, että olisit suoranaisesti halunnut kysyä mitään, joten en ole pitänyt kiirettä. Koin kommenttipuheenvuorosi lähinnä minun ojentamiseksi, etkä ehkä odottanutkaan mitään vastinetta. Haluan kuitenkin vastata. Ehkä tulkitsin väärin tarkoituksesi, mutta otan nyt aavistuksen napakamman linjan kahdesta syystä.
Ensinnäkään et edes ole lukenut vastaustani Nimettömälle, vaan vastauksestani huolimatta sijoitat suuhuni asioita, joita vastaan itsekin juuri puhuin. Minä en ole kenellekään tarjoillut helvetin tulta. Kannattaa lukea edellinen vastaukseni uudelleen. Eikä tee pahaa perehtyä tähän viestiketjuun kokonaisuudessaankaan.
Toiseksi - ehkä edellisestä johtuen tai toisena erillisenä kokonaisuutena - puhut tärkeämmistäkin kristinuskon totuuksista. En tiedä, mitä niillä tarkoitat, mutta ainakin sinä päätit näyttää mallia julistamalla Raamattua kuuntelevat ihmiset homofoobikoiksi. Ei sinällään kovin vakuuttavaa. Anteeksi, jos tylytän liikaa, mutta perusteettomat syytökset ovat aihe, johon mieluusti reagoin. Homofobia on eri asia kuin Raamatun pitäminen Jumalan Sanana.
Olen aikaisemmissa viesteissä mielestäni hyvin selkeästi kertonut Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen. Nyt hieman vielä pureudun siihen logiikkaan, joka viestissäsi on. Se on kuitenkin niin yleinen tapa suhtautua moniin ikäviltä tuntuviin Raamatun ohjeisiin, että on hyvä muutamalla ajatuksella niitä käsitellä.
Elämämme tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja häneen turvautuminen. Se pelastaa syntisen ihmisen kadotuksesta. Ja tämä tosiasia on voimassa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Tämä totuus ei kuitenkaan missään vaiheessa anna kristitylle lupaa toimia toisin kuin Raamattu opettaa. Armo on tehtyjen virheiden anteeksisaamista Jeesuksen ansiosta. Armo ei ole lupa tehdä lisää syntiä. Vaikka yhä uudelleen lankeaisi samoihin virheisiin, ne voi saada anteeksi. Mutta ne eivät muutu missään vaiheessa luvallisiksi.
Jumala on Jumala. Minun olisi huomattavasti helpompi opettaa ihmisten mielen mukaisia asioita, jos pappina ajattelisin, että Jumala ei ole oikeasti Jumala, vaan hän on sellainen hienojen aatteiden ja minun toiveitteni mukainen ideologia, jota minä vain kutsun Jumalaksi. Ja että Jumala muuttuu aina sen mukaiseksi, mikä minusta tuntuu hyvältä. Raamattu ei puhu sellaisesta Jumalasta.
Raamattu opettaa hyvin yksiselitteisesti, että Jumalaa voi lähestyä ja palvella vain sillä tavoin, miten Jumala on ohjeet antanut. Jeesus ei kaunistellut sanojaan, kun hän opasti aikalaisiaan:
Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän
on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun
opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:7-9)
On hassua todeta Jumalalle: "Minä ajattelin keskittyä sinun palvelemiseesi, mutta en todellakaan aio noudattaa sinun käskyjäsi. Muokkaan ne itselleni mieleisiksi ja palvelen sinua niin kuin itse haluan." Vähän sama kuin sanoisi poliisille: "Älä niistä liikennesäännöistä nyt vouhota. Keskitytään nyt vain tähän autolla ajamiseen. Minä päätän, mikä on turvallista ajamista, ja sen pitää kelvata sinulle."
Rakkaus on hyvin tärkeä perusohje. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava rakkaudella ja kunnioituksella. Mutta se ei koskaan ole käskyjen kanssa ristiriidassa:
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40)
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)
Jumala opettaa ihmisiä kahdesta kokonaisuudesta: laista ja evankeliumista. Laki kertoo, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. Evankeliumi kertoo, mitä Jumala ihmiselle antaa. Ihminen pääsee taivaaseen uskomalla evankeliumin ja ottamalla armon vastaan. Ihminen puolestaan palvelee Jumalaa noudattamalla lakia eli Jumalan käskyjä.
Kristityn elämä ei saa olla tasapainoilua näiden kahden välillä, vaan sen pitää olla elämistä kumpikin osa-alue täysipainoisesti. Ne ovat kaksi jalansijaa, joista kumpaakaan ei voi jättää pois. Yksikään kristitty ei onnistu täydellisesti lain noudattamisessa eikä armoon turvautumisessa. Mutta silloin jalansija pettää, jos päätetään mitätöidä Jumalan käskyjä tai unohdetaan, että pelastus on yksin armosta.
Anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Toisaalta en ole myöskään kokenut, että olisit suoranaisesti halunnut kysyä mitään, joten en ole pitänyt kiirettä. Koin kommenttipuheenvuorosi lähinnä minun ojentamiseksi, etkä ehkä odottanutkaan mitään vastinetta. Haluan kuitenkin vastata. Ehkä tulkitsin väärin tarkoituksesi, mutta otan nyt aavistuksen napakamman linjan kahdesta syystä.
Ensinnäkään et edes ole lukenut vastaustani Nimettömälle, vaan vastauksestani huolimatta sijoitat suuhuni asioita, joita vastaan itsekin juuri puhuin. Minä en ole kenellekään tarjoillut helvetin tulta. Kannattaa lukea edellinen vastaukseni uudelleen. Eikä tee pahaa perehtyä tähän viestiketjuun kokonaisuudessaankaan.
Toiseksi - ehkä edellisestä johtuen tai toisena erillisenä kokonaisuutena - puhut tärkeämmistäkin kristinuskon totuuksista. En tiedä, mitä niillä tarkoitat, mutta ainakin sinä päätit näyttää mallia julistamalla Raamattua kuuntelevat ihmiset homofoobikoiksi. Ei sinällään kovin vakuuttavaa. Anteeksi, jos tylytän liikaa, mutta perusteettomat syytökset ovat aihe, johon mieluusti reagoin. Homofobia on eri asia kuin Raamatun pitäminen Jumalan Sanana.
Olen aikaisemmissa viesteissä mielestäni hyvin selkeästi kertonut Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen. Nyt hieman vielä pureudun siihen logiikkaan, joka viestissäsi on. Se on kuitenkin niin yleinen tapa suhtautua moniin ikäviltä tuntuviin Raamatun ohjeisiin, että on hyvä muutamalla ajatuksella niitä käsitellä.
Lainaus
Tuskin Jumala tahtoo tuomita ihmisen pelkän seksuaalisuuden takia, Kristinuskossa on tärkeimpiäkin asioita kuin homoseksuaalisuudesta vauhottaminen. ... Keskitytään sen sijaan nyt vain siihen tärkeimpään eli Jumalan, Herran palvelemiseen.
Elämämme tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja häneen turvautuminen. Se pelastaa syntisen ihmisen kadotuksesta. Ja tämä tosiasia on voimassa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Tämä totuus ei kuitenkaan missään vaiheessa anna kristitylle lupaa toimia toisin kuin Raamattu opettaa. Armo on tehtyjen virheiden anteeksisaamista Jeesuksen ansiosta. Armo ei ole lupa tehdä lisää syntiä. Vaikka yhä uudelleen lankeaisi samoihin virheisiin, ne voi saada anteeksi. Mutta ne eivät muutu missään vaiheessa luvallisiksi.
Jumala on Jumala. Minun olisi huomattavasti helpompi opettaa ihmisten mielen mukaisia asioita, jos pappina ajattelisin, että Jumala ei ole oikeasti Jumala, vaan hän on sellainen hienojen aatteiden ja minun toiveitteni mukainen ideologia, jota minä vain kutsun Jumalaksi. Ja että Jumala muuttuu aina sen mukaiseksi, mikä minusta tuntuu hyvältä. Raamattu ei puhu sellaisesta Jumalasta.
Raamattu opettaa hyvin yksiselitteisesti, että Jumalaa voi lähestyä ja palvella vain sillä tavoin, miten Jumala on ohjeet antanut. Jeesus ei kaunistellut sanojaan, kun hän opasti aikalaisiaan:
Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän
on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun
opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:7-9)
On hassua todeta Jumalalle: "Minä ajattelin keskittyä sinun palvelemiseesi, mutta en todellakaan aio noudattaa sinun käskyjäsi. Muokkaan ne itselleni mieleisiksi ja palvelen sinua niin kuin itse haluan." Vähän sama kuin sanoisi poliisille: "Älä niistä liikennesäännöistä nyt vouhota. Keskitytään nyt vain tähän autolla ajamiseen. Minä päätän, mikä on turvallista ajamista, ja sen pitää kelvata sinulle."
Rakkaus on hyvin tärkeä perusohje. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava rakkaudella ja kunnioituksella. Mutta se ei koskaan ole käskyjen kanssa ristiriidassa:
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40)
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)
Jumala opettaa ihmisiä kahdesta kokonaisuudesta: laista ja evankeliumista. Laki kertoo, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. Evankeliumi kertoo, mitä Jumala ihmiselle antaa. Ihminen pääsee taivaaseen uskomalla evankeliumin ja ottamalla armon vastaan. Ihminen puolestaan palvelee Jumalaa noudattamalla lakia eli Jumalan käskyjä.
Kristityn elämä ei saa olla tasapainoilua näiden kahden välillä, vaan sen pitää olla elämistä kumpikin osa-alue täysipainoisesti. Ne ovat kaksi jalansijaa, joista kumpaakaan ei voi jättää pois. Yksikään kristitty ei onnistu täydellisesti lain noudattamisessa eikä armoon turvautumisessa. Mutta silloin jalansija pettää, jos päätetään mitätöidä Jumalan käskyjä tai unohdetaan, että pelastus on yksin armosta.