Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.03.2015 - klo:10:42 »Moi apua!
Hätähuutosi ei tainnut saada vastakaikua ennen kuin esitelmäsi oli jo käsillä. Toivottavasti vastauksestani on silti apua.
Usko ei ole vain jokin opillinen lähestymiskulma elämään. Uskon on tarkoitus olla läpileikkaus koko elämästä, josta eri osa-alueita ei voi erotella. Hengellinen elämä on tavallista elämää, ja kristityn tavallinen elämä on hengellistä elämää. Siksi eettisiä kysymyksiä ei voi irrottaa vain opillisiksi tai vain "maallista elämää" koskeviksi. Esittämäsi kysymykset ovat juurikin sellaisia, että niitä ei voi käsitellä vain uskonnollisina asioina.
Raamattu antaa suuntaviittoja kaikkiin mainitsemiisi yksityiskohtiin. Poimin niitä tähän esille, mutten perustelen kovinkaan pitkästi, koska mielestäni ne ovat varsin hyvin yleisen moraalitajun mukaisia. Eli "uskonnollinen" ja "maallinen" näkökulma ovat samat.
Kasvatuksen suhteen Raamattu antaa hyvin samanlaiset ohjeet kuin kuka tahansa ammattikasvattaja: esimerkillä ja viisaasti on ohjattava oikeaan suuntaan. Myös median käytössä.
Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,
niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.
(Sananl. 22:6)
Eipä taida olla sellaisia tutkimustuloksia, joissa on tultu johtopäätöksiin, että lapsen on hyvä olla enemmän netissä tai television ääressä kuin vanhempiensa seurassa tai muiden lasten kanssa leikkimässä. Pienestä pitäen opitut mallit tuppaavat jäämään hyvin muistiin.
Nykyään on mahdollista löytää ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että pornon katsominen on ihmiselle hyväksi. Mutta tuskin kukaan väittää, että lapselle tai murrosikäiselle se olisi terveellistä ja kehittävää. Eli tässäkin asiassa ihan tavallinen maalaisjärki ja Raamatun etiikka lyövät kättä:
Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta."
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin,
että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt
aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua,
repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi,
että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että
koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:27-29)
Lapsille ja nuorille on hyvä jo varhain opettaa se, mitä valintoja median ja netin äärellä saa ja pitää tehdä. Netti tarjoaa hyvin helposti saataville kaiken. On valtavasti hyvää tietoa, paljon kaunista ja paljon viihdyttävää. On helppo pitää yllä sosiaalisia suhteita. Toisaalta muutamalla klikkauksella voi katsoa järjetöntä saastaa aidoista kidutuksista raakaan pornoon. Lisäksi tarvitaan valtavan suurta medianlukutaitoa. Netin lisäksi jopa lehdistö on alkanut tuottaa todellisten uutisten lisäksi sellaisia sensaatiouutisia, kohuväitteitä ja mielipiteitä, joista ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta sanoa, mikä väitteistä on totta.
Kasvattajan näkökulmasta tilanne on muuttunut paljon hallitsemattomammaksi kuin sukupolvi sitten. Älypuhelimen omistava varhaisteini joutuu itse kantamaan vastuun sellaisista valinnoista, joihin aikaisemmilla sukupolvilla ei ole edes ollut mahdollisuutta. Mielenkiinto ja nautinnonhalu ohittavat usein terveen järjen ja ihanteet. Lapsi ja nuori (ja liian moni aikuinenkin) luulee hallitsevansa itsensä paremmin kuin oikeasti hallitseekaan.
Älkää mukautuko tämän maailman menoon,
vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto,
mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu,
sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja,
enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää
ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon
määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
(Room. 12:2-3)
Kristityn on osattava tehdä tiliä elämästään ja valinnoistaan Jumalan edessä, ja kysyttävä, onko oma median käyttö viisasta, elämän kokonaisuuteen sopivaa ja Jumalalle kunniaksi.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta,
mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta,
rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja
ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )
Tällaiset linjavalinnat voivat olla joskus hyvin vaikeita. Minulla on ystävä, joka on ollut tietoteknisen kehityksen kärjessä ensimmäisistä kotitietokoneista alkaen. Hän totesi jo pari vuosikymmentä sitten, että virtuaalitodellisuus on tulevaisuuden huume. Joskus on mahdollista laatia virtuaalimaailma, joka on yhtä todellinen kuin tämä elämä, jota elämme, mutta jossa ei ole niitä ikäviä puolia, joita on tavallisessa elämässä.
Emme elä tieteiselokuvien virtuaalimaailmassa, mutta kun nuorisotyössä katselen käsiin kiinni kasvaneita kännyköitä, on myönnettävä jotakin tuosta ennustuksesta jo toteutuneen. Yllä mainitsemieni eettisten valintakysymysten ohi menee vielä paljon salakavalampi ongelma: Hallitseeko media minua vai hallitsenko minä mediaa? Käytännössä 99% ihmisistä vastaa tähän kysymykseen olevansa itse niskan päällä, mutta asiaa on hyvä miettiä vielä toisenkin kerran.
"Kaikki on minulle luvallista"
- mutta kaikki ei ole hyödyksi.
"Kaikki on minulle luvallista"
- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.
(1. Kor. 6:12)
Hätähuutosi ei tainnut saada vastakaikua ennen kuin esitelmäsi oli jo käsillä. Toivottavasti vastauksestani on silti apua.
Usko ei ole vain jokin opillinen lähestymiskulma elämään. Uskon on tarkoitus olla läpileikkaus koko elämästä, josta eri osa-alueita ei voi erotella. Hengellinen elämä on tavallista elämää, ja kristityn tavallinen elämä on hengellistä elämää. Siksi eettisiä kysymyksiä ei voi irrottaa vain opillisiksi tai vain "maallista elämää" koskeviksi. Esittämäsi kysymykset ovat juurikin sellaisia, että niitä ei voi käsitellä vain uskonnollisina asioina.
Raamattu antaa suuntaviittoja kaikkiin mainitsemiisi yksityiskohtiin. Poimin niitä tähän esille, mutten perustelen kovinkaan pitkästi, koska mielestäni ne ovat varsin hyvin yleisen moraalitajun mukaisia. Eli "uskonnollinen" ja "maallinen" näkökulma ovat samat.
Mulla ois tekeillä etiikan esitelmä aiheesta lapsen median käyttö.
Kasvatuksen suhteen Raamattu antaa hyvin samanlaiset ohjeet kuin kuka tahansa ammattikasvattaja: esimerkillä ja viisaasti on ohjattava oikeaan suuntaan. Myös median käytössä.
Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,
niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.
(Sananl. 22:6)
Eipä taida olla sellaisia tutkimustuloksia, joissa on tultu johtopäätöksiin, että lapsen on hyvä olla enemmän netissä tai television ääressä kuin vanhempiensa seurassa tai muiden lasten kanssa leikkimässä. Pienestä pitäen opitut mallit tuppaavat jäämään hyvin muistiin.
Lainaus
Esim. onko porno netissä uskonnollisesti oikein
Nykyään on mahdollista löytää ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että pornon katsominen on ihmiselle hyväksi. Mutta tuskin kukaan väittää, että lapselle tai murrosikäiselle se olisi terveellistä ja kehittävää. Eli tässäkin asiassa ihan tavallinen maalaisjärki ja Raamatun etiikka lyövät kättä:
Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta."
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin,
että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt
aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua,
repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi,
että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että
koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:27-29)
Lainaus
kaikkea mikä liittyy siihen että lapsilla on lisääntynyt median käyttö ja kun he sitä käyttävät.
Lapsille ja nuorille on hyvä jo varhain opettaa se, mitä valintoja median ja netin äärellä saa ja pitää tehdä. Netti tarjoaa hyvin helposti saataville kaiken. On valtavasti hyvää tietoa, paljon kaunista ja paljon viihdyttävää. On helppo pitää yllä sosiaalisia suhteita. Toisaalta muutamalla klikkauksella voi katsoa järjetöntä saastaa aidoista kidutuksista raakaan pornoon. Lisäksi tarvitaan valtavan suurta medianlukutaitoa. Netin lisäksi jopa lehdistö on alkanut tuottaa todellisten uutisten lisäksi sellaisia sensaatiouutisia, kohuväitteitä ja mielipiteitä, joista ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta sanoa, mikä väitteistä on totta.
Kasvattajan näkökulmasta tilanne on muuttunut paljon hallitsemattomammaksi kuin sukupolvi sitten. Älypuhelimen omistava varhaisteini joutuu itse kantamaan vastuun sellaisista valinnoista, joihin aikaisemmilla sukupolvilla ei ole edes ollut mahdollisuutta. Mielenkiinto ja nautinnonhalu ohittavat usein terveen järjen ja ihanteet. Lapsi ja nuori (ja liian moni aikuinenkin) luulee hallitsevansa itsensä paremmin kuin oikeasti hallitseekaan.
Älkää mukautuko tämän maailman menoon,
vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto,
mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Sen armon perusteella, joka minulle on annettu,
sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja,
enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää
ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon
määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
(Room. 12:2-3)
Kristityn on osattava tehdä tiliä elämästään ja valinnoistaan Jumalan edessä, ja kysyttävä, onko oma median käyttö viisasta, elämän kokonaisuuteen sopivaa ja Jumalalle kunniaksi.
Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta,
mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta,
rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja
ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )
Tällaiset linjavalinnat voivat olla joskus hyvin vaikeita. Minulla on ystävä, joka on ollut tietoteknisen kehityksen kärjessä ensimmäisistä kotitietokoneista alkaen. Hän totesi jo pari vuosikymmentä sitten, että virtuaalitodellisuus on tulevaisuuden huume. Joskus on mahdollista laatia virtuaalimaailma, joka on yhtä todellinen kuin tämä elämä, jota elämme, mutta jossa ei ole niitä ikäviä puolia, joita on tavallisessa elämässä.
Emme elä tieteiselokuvien virtuaalimaailmassa, mutta kun nuorisotyössä katselen käsiin kiinni kasvaneita kännyköitä, on myönnettävä jotakin tuosta ennustuksesta jo toteutuneen. Yllä mainitsemieni eettisten valintakysymysten ohi menee vielä paljon salakavalampi ongelma: Hallitseeko media minua vai hallitsenko minä mediaa? Käytännössä 99% ihmisistä vastaa tähän kysymykseen olevansa itse niskan päällä, mutta asiaa on hyvä miettiä vielä toisenkin kerran.
"Kaikki on minulle luvallista"
- mutta kaikki ei ole hyödyksi.
"Kaikki on minulle luvallista"
- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.
(1. Kor. 6:12)
