Tervehdys Etsivä!
Olet todella repivässä elämäntilanteessa. Kysymyksesi ovat suuria ja kipeitä, koska niihin liittyy niin monia näkökulmia, isoja elämänvalintoja ja ennen kaikkea hyvin herkkä ja herännyt omatunto. Tältä palstalta löytyvät jo erikseen keskusteluketjut näistä vaikeista aiheista, joihin sinä olet onnistunut törmäämään yhdellä kertaa. En voi kuin arvailla, miten rajussa myllytyksessä koet olevasi. Toivon, että osaan vastata viisaasti ja lohdullisesti.
Kun puran kysymystäsi osiin, löydän sieltä seuraavat suuret kipupisteet:
1. Elät avoliitossa, etkä pidä sitä Raamatun valossa oikeana.
2. Sinua on kosittu, etkä pidä Raamatun valossa oikeana mennä ei-uskovan kanssa naimisiin.
3. Olet ottanut miettimiseen aikalisän yrittämällä pidättäytyä seksistä, mutta tietoisten lankeamusten vuoksi pelkäät menettäneesi oikeuden anteeksiantoon.
Yritän käsitellä näitä kysymyksiä nyt omina palasinaan, jonka jälkeen sanon oman mielipiteeni. Kovin pitkästi en kirjoita, koska ajattelin lisätä kunkin otsikon alle linkin olemassa oleviin viestiketjuihin. Niissä on varsin perusteellisesti käsitelty jo noita esittämiäsi pohdintoja.
Avoliitosta avioliittoonLähtökohtaisesti uskovan ihmisen on pyrittävä pikaisesti avoliitosta avioliittoon. Miehen ja naisen suhde rakentuu monien tekijöiden varaan. Keskinäinen luottamus, ystävyys, tunteet ja tahto ovat hyvin mielenkiintoinen verkko, jossa riittää opittavaa koko elämän ajaksi. Toisen ihmisen parhaaksi elettäessä kiintymys ja sitoutuminen toiseen kasvaa päivä päivältä.
Tukipilareina tälle suhteelle toimivat sukupuolinen vetovoima ja sitoutuminen. Avosuhde on lähtökohtaisesti paljon vapaampi sitoutumisen muoto kuin avioliitto, vaikka teknisesti avioliiton purkaminen on hyvin helppoa. Kristitylle ainoa oikea miehen ja naisen välinen liitto on lähtökohtaisesti elämänmittainen sitoutuminen lujimmalla tavalla, jonka yhteiskunta tunnustaa.
Toisaalta käsi kädessä kulkee seksuaalisuus, joka ei ole pelkästään nautinto, vaan yhtä lailla puolisoita yhteen sitova elementti. Raamattu opettaa, miten yhteen liittyminen seksuaalisuuden kautta tapahtuu siitä huolimatta, tapahtuuko se oikeassa vai väärässä yhteydessä. Avioliittoa ylistävä luomiskertomus ja irtosuhteet tuomitseva Paavalin opetus pohjautuvat samaan lainalaisuuteen:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa,
niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa
ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu:
"Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6:16)Tämän vuoksi teidän yhdessä asumanne kahdeksan vuotta eivät ole merkityksetöntä aikaa, joka voidaan lopettaa noin vain. Te olette liittyneet toisiinne todella vahvoilla siteillä. Minun on hyvin vaikea nähdä tilannetta, jossa suosittelisin vuosia avoliitossa eläneitä ihmisiä eroamaan. Minun mielestäni sellaisessa tilanteessa on päinvastoin virallistettava suhde ja tehtävä siitä vielä lujempi.
Jos te eroaisitte, kyseessä ei olisi teknisesti ottaen avioero, koska ette ole olleet naimisissa. Mutta en pysty näkemään, että avioliiton ydin olisi pelkässä virallisessa puolessa. Virallinen vihkiminen ja yhteiskunnan tunnustama liitto on luovuttamaton osa oikeaa parisuhdetta. Mutta ystävyyden, tunteiden ja sukupuolisuuden kautta yhteen kasvaminen on myös hyvin sitova tekijä. Itse näen niin, että Jumala on asettanut virallisen liiton näiden herkkien osien - erityisesti seksuaalisuuden - suojaksi. Siksi Raamattu opettaa, että seksuaalisuuden herkkyyteen kuuluu ainutlaatuisuus. Avoliitosta eroaminen ei särje virallista liittoa, mutta se särkee ihmistä ja seksuaalisuuden ainutlaatuisuutta.
Tämän vuoksi uskoon tulleita, avoliitossa eläviä pareja minä haluan hoputtaa toisiaan kohti enkä toisistaan erilleen. Tästä aiheesta olen kirjoittanut jo aiheessa:
Avoliitto uskoontulon jälkeen. Jotain tähän liittyvää löytyy myös aiheessa:
Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto. Linkki vie viestiketjun siihen viestiin, joka on lähinnä sinun kysymyksenasetteluasi.
Naimisiin ei-uskovan kanssaNiin kuin omissa pohdinnoissasi olet jo todennut, edellä mainitsemani "itsestäänselvyys" ei olekaan niin helppo asia enää, kun siihen ottaa tämän toisen näkökulman. Jos minun juttusilleni tulisi uskova ihminen, joka täysin puhtaalta pöydältä kyselee sitä, millaisesta joukosta hänen kannattaisi elämänkumppania etsiä, niin itsestään selvää olisi antaa Raamatun vastaus siitä, että ei pidä ryhtyä epäuskoisen aisapariksi. Jopa sellaisessa tilanteessa, jossa olisi jotain viritystä ilmassa, haluaisin herättää kysymyksen siitä, mihin suuntaan uskova ihminen haluaa elämäänsä viedä.
Tästä aiheesta olen kirjoittanut ketjussa:
Kristityn ja ei-kristityn suhde. Siksi en tässä vastauksessani rönsyile tämän laajemmin aiheen parissa. Esitä toki lisäkysymyksiä, jos haluat, mutta en usko, että tämä näkökulma olisi sinulle se varsinainen ongelma.
Pienempi pahaKoen, että varsinainen ongelmasi on keksiä, kuinka nämä kaksi "itsestäänselvää" mutta toistensa kanssa ristiriidassa olevaa näkökulmaa pitäisi yhdistää. Onko särjettävä kahdeksan vuoden yhteen kasvaminen, mikä iskee teihin molempiin syviä haavoja, eikä ole eduksi tulevia parisuhteita ajatellen? Vai onko otettava puolisoksi ihminen, jonka kanssa on jo niin paljon yhteistä, mutta jonka kanssa ei voi jakaa uskoaan tai joka pahimmassa tapauksessa saattaisi johtaa omaa uskoa sivuraiteille?
Tähän kysymykseen ei voi tietää etukäteen oikeaa vastausta. Eikä jäljellä olevassa valikossa olekaan enää absoluuttisesti virheetöntä ja ainoaa oikeaa vastausta. On olemassa parempi vaihtoehto tai pienempi paha vaihtoehto - mutta sitäkään ei näin sivusta käsin voi sanoa, mikä se on, kun et välttämättä voi itsekään sitä etukäteen tietää.
Vaikka kuvasit omaa kipuiluasi taitavasti, ja kuvittelin saavani siitä hyvin kiinni, en silti oikeasti tiedä elämäntilanteesi sävyjä ja näkökulmia riittävän hyvin. Koen, että puolisosi on varovainen etsijä, kun sinä itse puolestasi olet hyvin vahvaan herätyksen tilaan joutunut uskon alkuaskeleiden ottaja. En pysty tietämään mitään puolisosi sieluntilasta, niin kuin en voi varma olla koskaan edes sinun tilastasi. Vain Jumala ja sinä itse sen tiedätte.
Olet elänyt kahdeksan vuotta avoliitossa, ja arvailujeni mukaan ainakin viimeisimmät vuodet ollut vakavasti menossa kohti avioliittoa. Kosinnan myötä ollaan jo viimeisellä askelmalla ennen avioliittoon sitoutumista. Jos olisit ennen tätä hengellistä heräämistäsi ilman muuta suostunut kosintaan, pitäisin sitä parempana vaihtoehtona myös tässä tilanteessa. Ei-uskovan kanssa eläessäsi joutuisit mahdollisesti kovasti kipuilemaan ja huokailemaan puolisosi sieluntilan puolesta. Tai pahimmillaan taistelemaan oman uskosi kanssa. Erotessasi puolestaan saisit varmuudella suuria eron aiheuttamia haavoja itsellesi, eikä se välttämättä helpottaisi tulevia suhteita.
Tietoinen syntiTärkeintä sinun on tässä tilanteessa kuitenkin tietää, että sinun taistelusi ja ristiriitasi eivät ole Jumalalta salassa eivätkä Jumalalle yhdentekeviä. Jeesuksesta sanotaan:
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja
kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä,
joita koetellaan. (Hepr. 2:18)Älä missään tapauksessa yritä ratkoa tätä ongelmaa siten, että pyrit saamaan kaiken kuntoon, jonka jälkeen voit mennä Jeesuksen luo. Hengellisessä laulussa sanotaan aivan uskomattoman hienosti:
Siksi älä koskaan lähde,
älä minkään synnin tähden,
ristin luota pois,
ristin luota pois.
Ihminen, joka tajuaa syntinsä suuruuden ja synnin sitovuuden, saattaa kauhistua sydänjuuriaan myöten ja kokea itsensä täysin arvottomaksi ottamaan vastaan Kristuksen sovitustyötä. Mutta valtavaa Jumalan armoa on sekin, että hyvin harva kristitty tajuaa syntejään lähellekään sillä tavoin, kuinka Jumala ne tajuaa. Jos ihminen näkisi itsensä Jumalan silmin, hän tuskin jaksaisi enää uskoa mihinkään anteeksiantoon.
On olemassa ihmisiä, joilla ei ole enää mahdollisuutta parannukseen. He ovat sellaisia, jotka eivät haluakaan sitä parannusta. Mutta sellaista ihmistä ei ole, joka ei saisi Kristuksen tähden anteeksi, jos hän Kristuksen luo haluaa tulla:
Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa,
tulevat minun luokseni, ja sitä,
joka luokseni tulee, minä en aja pois.
(Joh. 6:37)Sanotaan, että täysin rauhallinen omatunto on vain täysin paatuneella ihmisellä. Kaikkein tuskallisin omatunto on juuri herätyksen tilaan tulleella ihmisellä. Ja vakaan kristityn omatunto on jotain tältä väliltä.
Sinä olet nyt kaikesta päätellen vahvassa herätyksen tilassa. Omatuntosi ei anna sinulle helpolla rauhaa. Erityisen kovasti omatunto syyttää, kun Raamattu puhuu siitä, että tahallista syntiä ei saa anteeksi. Tällöin sinä muistat vaikka kuinka monta kertaa, kun omasta tahdostasi olet syntiä tehnyt.
En tiedä, kuinka yleistä on, että uskova tekisi syntiä vastentahtoisesti tai pelkästään vahingossa. Yksittäisiä syntejä tehdään halusta ja ihan tahallaan, joskin usein muka vahingossa itselleen hyviä tekosyitä keksien. Anteeksiantamattomat synnit ovat kuitenkin jotain paljon raskaampia. Kun Raamattu puhuu tahallisesta synnistä, se tarkoittaa tahallista kääntymistä pois Jeesuksesta ja elämistä ilman armon tarvetta. Ihminen, joka pelkää tehneensä anteeksiantamattoman synnin, ei voi olla sellaista tehnyt, koska hänellä on jäljellä katumus ja taju armon tarpeesta.
Sinun kannattaa lukea tätä aihetta käsittelevä ketju:
Pyhän Hengen pilkka.
Kaikkein mahdottominta minun on nähdä oikeaksi ratkaisuksi yrittää muuttaa avoliitto "seksittömäksi avoliitoksi". Kun mietitään eniten oikeaa vaihtoehtoa, jäljellä ovat naimisiin meneminen tai kokonaan eroaminen. Ja tähän varovaisen näkökulmani jo edellä sanoinkin.
Toivon, että nämä ajatukseni voisivat huojentaa ja parhaassa tapauksessa jopa vähän selventää ajatuksiasi. Ole kaiken kipuilusi keskellä runsaasti siunattu! Saat myös rohkeasti esittää jatkokysymyksiä ja ajatuksia, jos koet tarpeelliseksi.
