Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 06.07.2012 - klo:17:44 »

Tervehdys "Ei nimeä"!

Anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Toisaalta en ole myöskään kokenut, että olisit suoranaisesti halunnut kysyä mitään, joten en ole pitänyt kiirettä. Koin kommenttipuheenvuorosi lähinnä minun ojentamiseksi, etkä ehkä odottanutkaan mitään vastinetta. Haluan kuitenkin vastata. Ehkä tulkitsin väärin tarkoituksesi, mutta otan nyt aavistuksen napakamman linjan kahdesta syystä.

Ensinnäkään et edes ole lukenut vastaustani Nimettömälle, vaan vastauksestani huolimatta sijoitat suuhuni asioita, joita vastaan itsekin juuri puhuin. Minä en ole kenellekään tarjoillut helvetin tulta. Kannattaa lukea edellinen vastaukseni uudelleen. Eikä tee pahaa perehtyä tähän viestiketjuun kokonaisuudessaankaan.

Toiseksi - ehkä edellisestä johtuen tai toisena erillisenä kokonaisuutena - puhut tärkeämmistäkin kristinuskon totuuksista. En tiedä, mitä niillä tarkoitat, mutta ainakin sinä päätit näyttää mallia julistamalla Raamattua kuuntelevat ihmiset homofoobikoiksi. Ei sinällään kovin vakuuttavaa. Anteeksi, jos tylytän liikaa, mutta perusteettomat syytökset ovat aihe, johon mieluusti reagoin. Homofobia on eri asia kuin Raamatun pitäminen Jumalan Sanana.

Olen aikaisemmissa viesteissä mielestäni hyvin selkeästi kertonut Raamatun kannan homoseksuaalisuuteen. Nyt hieman vielä pureudun siihen logiikkaan, joka viestissäsi on. Se on kuitenkin niin yleinen tapa suhtautua moniin ikäviltä tuntuviin Raamatun ohjeisiin, että on hyvä muutamalla ajatuksella niitä käsitellä.

Lainaus
Tuskin Jumala tahtoo tuomita ihmisen pelkän seksuaalisuuden takia, Kristinuskossa on tärkeimpiäkin asioita kuin homoseksuaalisuudesta vauhottaminen. ... Keskitytään sen sijaan nyt vain siihen tärkeimpään eli Jumalan, Herran palvelemiseen.

Elämämme tärkein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja häneen turvautuminen. Se pelastaa syntisen ihmisen kadotuksesta. Ja tämä tosiasia on voimassa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Tämä totuus ei kuitenkaan missään vaiheessa anna kristitylle lupaa toimia toisin kuin Raamattu opettaa. Armo on tehtyjen virheiden anteeksisaamista Jeesuksen ansiosta. Armo ei ole lupa tehdä lisää syntiä. Vaikka yhä uudelleen lankeaisi samoihin virheisiin, ne voi saada anteeksi. Mutta ne eivät muutu missään vaiheessa luvallisiksi.

Jumala on Jumala. Minun olisi huomattavasti helpompi opettaa ihmisten mielen mukaisia asioita, jos pappina ajattelisin, että Jumala ei ole oikeasti Jumala, vaan hän on sellainen hienojen aatteiden ja minun toiveitteni mukainen ideologia, jota minä vain kutsun Jumalaksi. Ja että Jumala muuttuu aina sen mukaiseksi, mikä minusta tuntuu hyvältä. Raamattu ei puhu sellaisesta Jumalasta.

Raamattu opettaa hyvin yksiselitteisesti, että Jumalaa voi lähestyä ja palvella vain sillä tavoin, miten Jumala on ohjeet antanut. Jeesus ei kaunistellut sanojaan, kun hän opasti aikalaisiaan:

     Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:
     - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän
     on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun
     opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:7-9)

On hassua todeta Jumalalle: "Minä ajattelin keskittyä sinun palvelemiseesi, mutta en todellakaan aio noudattaa sinun käskyjäsi. Muokkaan ne itselleni mieleisiksi ja palvelen sinua niin kuin itse haluan." Vähän sama kuin sanoisi poliisille: "Älä niistä liikennesäännöistä nyt vouhota. Keskitytään nyt vain tähän autolla ajamiseen. Minä päätän, mikä on turvallista ajamista, ja sen pitää kelvata sinulle."

Rakkaus on hyvin tärkeä perusohje. Kaikkia ihmisiä on kohdeltava rakkaudella ja kunnioituksella. Mutta se ei koskaan ole käskyjen kanssa ristiriidassa:

     Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
     koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
     Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
     Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40)

     Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. (Joh. 14:15)

Jumala opettaa ihmisiä kahdesta kokonaisuudesta: laista ja evankeliumista. Laki kertoo, mitä Jumala ihmiseltä vaatii. Evankeliumi kertoo, mitä Jumala ihmiselle antaa. Ihminen pääsee taivaaseen uskomalla evankeliumin ja ottamalla armon vastaan. Ihminen puolestaan palvelee Jumalaa noudattamalla lakia eli Jumalan käskyjä.

Kristityn elämä ei saa olla tasapainoilua näiden kahden välillä, vaan sen pitää olla elämistä kumpikin osa-alue täysipainoisesti. Ne ovat kaksi jalansijaa, joista kumpaakaan ei voi jättää pois. Yksikään kristitty ei onnistu täydellisesti lain noudattamisessa eikä armoon turvautumisessa. Mutta silloin jalansija pettää, jos päätetään mitätöidä Jumalan käskyjä tai unohdetaan, että pelastus on yksin armosta.
Kirjoittanut: Ei nimeä
« : 20.04.2012 - klo:22:38 »

Yhdyn osittain Nimettömään. Ihan oikeasti, tämä keskustelu menee jo sellaiseksi että helvetin tulet odottavat homoseksuaalisuudesta. Tuskin Jumala tahtoo tuomita ihmisen pelkän seksuaalisuuden takia, Kristinuskossa on tärkeimpiäkin asioita kuin homoseksuaalisuudesta vauhottaminen.

Toivon, että ette tällä keskustelullanne istuttaisi järjetöntä homofobiaanne seksuaalisessa kehityksessä oleviin nuoriin. Keskitytään sen sijaan nyt vain siihen tärkeimpään eli Jumalan, Herran palvelemiseen.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 15.04.2012 - klo:22:59 »

Hei Nimetön!

Lainaus käyttäjältä: Nimetön - 25.03.2012 - klo:01:01
Marko, minusta alkaa tuntua siltä, että luet ja noudatat Raamattua kirjaimellisesti.

Itse en ajattele sillä tavoin, mutta en voi mitenkään kiistää sinun kokemustasi. Se on aito kokemus ja siihen sinulla on ilman muuta oikeus. En pidä itseäni kirjaimellisena raamatuntulkitsijana, mutta sen kyllä myönnän, että minulla on vahva usko siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa - ei vain ihmisten kokemuksia Jumalasta.

Nettipapin palstan ohjeissa on yksi viesti, jossa olen kertonut raamattunäkemyksestäni enemmän. Tässä linkissä voi tarkastella sitä.

Lainaus
Minä itse luen sitä tulkiten ja ymmärrän, että Raamattu on kirjoitettu SEN ajan kulttuurin ja tapojen mukaan. Siksi siihen aikaan homoseksuaalisuus oli vahvaa syntiä, mutta nykyään suvaitsevaista.

Kuten sanoitkin, meillä on vahvasti erilainen näkemys. Varmaan useastakin eri syystä. Tässä pari syytä, miksi minä ajattelen eri tavalla.

1. Raamattu on kirjoitettu vähintään 1000 vuoden aikana. Kulttuureja on ehtinyt olla monia. On ollut vanhaa juutalaista kulttuuria, mutta myös jopa meidän kulttuuriamme vapaamielisempää homoseksuaalisuutta ihannoivaa hellenististä kulttuuria. Paavali eli tällaisessa ympäristössä muun muassa Korintossa. Korinttolaisten vapaalle seksuaalisuudelle oli jopa omana aikanaan erityinen sana: korinthsomai "elää korinttolaisittain". Joten sen ajan ja ympäristön kulttuurin olisi todella pitänyt kannustaa myös homoseksuaalisuuteen.

Ympäristöstä huolimatta sekä Vanhassa testamentissa että Uudessa testamentissa on sama sisältö. Jos Raamatussa ympäröivä kulttuuri vaikuttaisi sisältöön ja sanomaan, olisi Paavalin kirjeissä ihan toisenlainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Silti juurikin siihen homoseksuaalisuutta ihannoivaan kulttuuriin kirjoitetaan selkeimpiä kieltoja homoseksuaalisten suhteiden toteuttamisesta.

2. Toiseksi Raamattu puhuu siitä, että Jumala on muuttumaton. Yhdessä yllä olevassa viestissä olen muutaman lainauksen aiheesta laittanutkin. Jos siis käsitykset homoseksuaalisuudesta muuttuvat aikojen saatossa päinvastaisiksi, kyse ei voi olla muusta kuin ihmisen mielen muuttumisesta. Ja vaikka ei uskoisi edes Jumalan muuttumattomuuteen, niin on loogisuuden nimissä tärkeä kysellä, miten on mahdollista, että Jumalan mielipiteen pitäisi olla aina sama kuin ympäröivän kulttuurin mielipide. Mitä merkitystä on sellaisella Jumalalla, joka huutaa jokaiseen ihmisen ajatukseen: "olen samaa mieltä"?

Lainaus
Eniten silmääni pistää lausahduksesi, joka iskee rintaani todella voimakkaasti.
Sinun mukaan kristitty EI SAA OLLA HOMOSEKSUAALI.

Tämä on hyvin vahva väite, ja siksi luin suurennuslasin kanssa kaikki kolme sivua näitä vastauksiani. Missään en ole tällä tavalla sanonut. Olen halunnut pysyä tiukasti vain siinä, mitä Raamattu sanoo. Jos sanoisin, että kristitty ei saa olla homoseksuaali, lisäisin Raamattuun jotain, mitä siellä ei ole.

Tiedän, että tätä rajanvetoa ei ole helppo ymmärtää, mutta:
1. Homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen voi olla kristitty ihan yhtä hyvin kuin kuka tahansa.
2. Raamattu ei hyväksy, että kristitty ihminen tekee homoseksuaalisia tekoja.

On varmaa, että Raamatun antamien ohjeiden äärellä homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen ahdistuu suuresti, kun hän ei voi toteuttaa seksuaalista viettiään niin kuin on suuntautunut. Mutta on silti erittäin suuri ero sillä, sanotaanko, että 1) hän ei voi olla kristitty, eli Jumalan lapsi - vai 2) kielletäänkö häntä ainoastaan toimimasta tietyllä tavalla.

Lainaus
Koen, että pidät sellaisia ihmisiä naurettavina, jotka uskovat Jumalaansa koko sydämestään mutta eivät voi mitään sille, että ovat homoseksuaaleja.

Edelleenkään en voi kiistää sinun kokemustasi. Mutta melko yllättävän johtopäätöksen silti olet tehnyt. Voin ymmärtää sen, jos edellä mainitsemani kahtiajako on vaikea hyväksyä. Mutta jos kirjoitusteni perusteella väitetään, että pidän uskonsa ja seksuaalisen taipumuksensa ristitulessa kamppailevia ihmisiä naurettavina, olet tehnyt hyvin hätiköidyn ja virheellisen päätelmän.
Kirjoittanut: Nimetön
« : 25.03.2012 - klo:01:01 »

Marko, minusta alkaa tuntua siltä, että luet ja noudatat Raamattua kirjaimellisesti. Minä itse luen sitä tulkiten ja ymmärrän, että Raamattu on kirjoitettu SEN ajan kulttuurin ja tapojen mukaan. Siksi siihen aikaan homoseksuaalisuus oli vahvaa syntiä, mutta nykyään suvaitsevaista.

Eniten silmääni pistää lausahduksesi, joka iskee rintaani todella voimakkaasti.
Sinun mukaan kristitty EI SAA OLLA HOMOSEKSUAALI.
Jos olet uskossa, ja olet homoseksuaali, et voi uskoa Jumalaan.
Mutta entä jos todella on uskossa ja silti on homoseksuaali?
Ihminen ei voi tietoisesti päättää, onko hän hetero- vai homoseksuaali. Seksuaalinen suuntautuminen on persoonallisuuden piirre, joka ei muutu enää seksuaalisuuden psyykkisen kypsymisen jälkeen. Kyseessä on ihmisen synnynnäinrn ominaisuus, kuten vasen- tai oikeakätisyys.

Koen, että pidät sellaisia ihmisiä naurettavina, jotka uskovat Jumalaansa koko sydämestään mutta eivät voi mitään sille, että ovat homoseksuaaleja. Ja on oma itsensä.

Eikös Jumala Raamatun mukaankin tee kaiken työnsä meissä?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 12.02.2012 - klo:22:26 »

Tervehdys Chippis!

Kysymyksesi ei ole helppo. En edes tiedä, onko siihen mitään selkeää vastausta olemassakaan.

Lainaus käyttäjältä: chippis - 28.01.2012 - klo:18:22
Voiko mielestäsi homo mennä heteroavioliittoon, vai olisiko se vääryys puolisoa kohtaan? Seksuaalisen himon puutetta homoilla tuskin on, mutta onko heillä sitten tuo naimattomuuden armolahja ja sikäli mahdollisuus synnittömään elämään?

Raamattu ei missään käsittele naimattomuutta ja homoseksuaalisuutta yhtä aikaa. Naimattomuudesta sanotaan vain, että se vaatii oman armolahjansa, jos aikoo siinä olotilassa koko elämänsä viettää. Ja homoseksuaalisuuden toteuttamisen Raamattu tuomitsee.

Aristoteleen logiikalla tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että homoseksuaalinen ihminen tekisi siis oikein, kun velvoittaisi itsensä heteroavioliittoon. Mutta kolmas muuttuja kun on, että Raamattu korostaa, kuinka avioliiton myötä puolisoille kuuluu aviollisen elämän oikeus:

     Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa
     vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta
     eikä aviollisia oikeuksia. (2. Moos. 21:10)

     Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan
     kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan.
     (1. Kor. 7:3)

Varmasti teoriassa on täysin mahdollista, että joku nämä sanat vakavasti ottava homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen voisi päättää elää heteroavioliitossa ja täyttää velvollisuutensa puolisoaan kohtaan. Ja samalla pitää huolen, ettei oma himo käy liian suureksi. Mutta jos ajattelen asiaa kääntäen tilanteen omakohtaiseksi, niin minun kyllä olisi täysin mahdotonta ajatella meneväni samalla periaatteella homoseksuaaliseen suhteeseen. Tuskin suhde helposti täyttäisi sitä, mitä Jumala suunnitteli miehen ja naisen luodessaan.

Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että homoseksuaalisesti suuntautunut tekee vähemmän väärin eläessään naimattoman kiusauksissa kuin pakottaessaan itsensä heteroavioliittoon.
Kirjoittanut: chippis
« : 28.01.2012 - klo:18:22 »

Lainaus käyttäjältä: Nettipappi Marko - 25.10.2006 - klo:01:55
Seksuaalinen himo on niin vahva, että naimattomana eläminen ei onnistu synnittä ilman erityistä naimattomuuden armolahjaa.

Hmmm... mites tämä soveltuu homoseksuaaleihin? Voiko mielestäsi homo mennä heteroavioliittoon, vai olisiko se vääryys puolisoa kohtaan? Seksuaalisen himon puutetta homoilla tuskin on, mutta onko heillä sitten tuo naimattomuuden armolahja ja sikäli mahdollisuus synnittömään elämään?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 12.10.2011 - klo:15:45 »

Hei Dents!

Ollaan todella vaarallisilla vesillä, jos ajatukset Jumalan tahdosta perustuvat siihen, että oman tuntuman mukaan Jumala olisi muuttamassa mieltään. Käytännössä silloin oma mielikuvitus luo jumalan. Raamatussa Jumala sen sijaan sanoo seuraavia asioita:

     Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele,
     hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi,
     mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?
     (4. Moos. 23:19)

     Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä
     sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen,
     ei hän sanojaan kadu. (1. Sam. 15:29)

     Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen
     alkua, ja hän pysyy sanassaan. (Tit. 1:2a)

     Jeesus Kristus on sama eilen, tänään
     ja ikuisesti. (Hepr. 13:8 )

Raamatussa on kyllä monta kohtaa, jossa Jumala on muuttanut mieltään. Kaikki kohdat, jotka minä löysin, olivat sellaisia, että Jumala määräsi jonkun kaupungin tai henkilön tuhoutumaan syntiensä tähden, mutta peruutti tuomion, kun nämä ihmiset katuivat.

Toinen vaarallisten vesien ulappa löytyy siitä, että epäillään yleisen mielipiteen kertovan Jumalan tahdosta. Raamattu puhuu pikemminkin siitä, kuinka kansat joukolla kapinoivat Jumalaa vastaan ja vain harvat löytävät tien:

     Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia
     punovat? Miksi kuninkaat nousevat kapinaan,
     hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja
     hänen voideltuaan vastaan? "Me heitämme
     pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!"
     (Ps. 2:1-3)

     Menkää sisään ahtaasta portista. Monet
     menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
     mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan
     se portti ja kapea se tie, joka vie elämään,
     ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:13-14)

Näillä kohdilla en siis viittaa millään tavalla homoseksuaalisuuteen tai homoseksuaalisiin ihmisiin. Tähän asti vastaukseni on käsitellyt siis vain Jumalan tahdon muuttumattomuutta ja yleistä mielipidettä. Nyt otan lyhyesti kantaa homoliittoihin:

Lainaus käyttäjältä: Dents - 24.08.2011 - klo:15:54
Jumala on hyväksymässä homot, kun homoliittoja aletaan sallia yms.

Jumala on aina hyväksynyt kaikki ihmiset, mistä taustasta tai tilanteesta he tulevatkaan. Mutta niin kuin useaan otteeseen on todettu, anteeksiantamus ei ole lupa jatkaa anteeksiannetussa synnissä elämistä. Tosin en jatka tästäkään aiheesta sen pidempään. Eihän homokeskustelun ongelma ole missään vaiheessa ollutkaan, mitkä kaikki synnit saa anteeksi - vaan se, mitä kaikkea saa sanoa synniksi.
Kirjoittanut: Dents
« : 24.08.2011 - klo:15:54 »

Mulla on pienoinen tunne, että Jumala on hyväksymässä homot, kun homoliittoja aletaan sallia yms. muutenkin. Voisiko olla oikeasti mahdollista, että Jumala on muuttamassa kantaansa homouteen? Vai muuttaako Jumala yleensäkään kantaansa mihinkään?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.08.2011 - klo:17:55 »

Hei Aa.Koo!

Tulen aina surulliseksi tuollaisia väitteitä kuullessani. Jumala olisi varmasti viisaudessaan käyttänyt selvää lausahdusta raiskauksiin viitaten, jos hänen tarkoituksensa olisi ollut kieltää vain miesten väliset raiskaukset mutta ei vapaaehtoisia miesten välisiä seksisuhteita.

Koko "mantra" lähtee yleensä liikkeelle juuri tuosta Raamatun käskystä, joka kieltää miehiä makaamasta keskenään niin kuin naisen kanssa maataan. Sitten yritetään selittää, että kyseessä on sen ajan yleinen tapa, että naiset käytännössä pakotettiin yhdyntään, jolloin miehen ja vaimon välinen sukupuolielämä vastasi raiskauksia.

Tällä tavoin väittävät ihmiset eivät ole lukeneet Laulujen laulua, joka on todella romanttisen rakkauden ylistys. Jos se on Salomon ajalta, on se siis jostain 900 eKr lähtöisin. Abrahamin ja Saaran, Iisakin ja Rebekan sekä Jaakobin ja Lean/Raakelin väliset kertomukset osoittavat hienoa romanttista rakkautta jo 1500 eKr ajalta. Lean ja Raakelin välillä kerrotaan siitäkin, kuinka he väänsivät kättä siitä, kumpi saa harrastaa seksiä miehensä kanssa seuraavana yönä. Jaakob sen sijaan koki, että 7 vuoden työpalvelus tuntui vain muutamilta päiviltä, koska sen johdosta hän sai omakseen rakastamansa naisen. (Joitain osoituksia tästä romantiikasta tahi rakkaudesta näistä 1. Mooseksen kirjan luvuista: 23, 24, 29, 30)

Historia tuntee antiikin Kreikasta erittäin hyvin sen, kuinka jotkut filosofit ylistivät miesten keskinäistä rakkautta paljon suuremmaksi ja arvokkaammaksi kuin miehen ja naisen välistä rakkautta. Hellenistisestä kulttuurista käsin nousevat myös Paavalin kirjeet, jotka kieltävät miesten keskinäiset seksisuhteet. Samoin Roomalaiskirjeen alku puhuu naisten välisistä suhteista (aikaisemmissa tämän ketjun viesteissä olen sitä käsitellyt). Jos naiset keskenään harrastavat seksiä, niin kuinka Raamattu voi tuomita sen, jos ei ole alistavaa miestä mukana? Eli kyllä koko ihmiskunnan historian läpi on tunnettu romanttisen ja eroottisen rakkauden käsite ilman mitään alistamisia. Jo Aadamin reaktio Eevasta kuvaa ihan muuta kuin alistussuhdetta.

Raamatussa kyllä kerrotaan esimerkiksi Sodoman miesten halusta raiskata kaksi miestä. Mutta Raamatussa kerrotaan yhtä lailla, kuinka Jaakobin pojat tuhosivat kokonaisen kaupungin, kun heidän siskonsa raiskattiin siellä. (1. Moos. 34). Samoin muutkin naisiin kohdistuneet raiskauskertomukset tuomitsevat tekijän, niin kuin Mooseksen lakikin tekee. On siis selvää Raamatun vääristämistä väittää, että Raamatun suhtautuminen miehen ja naisen suhteisiin olisi jotenkin alistava ja pakottamista suosiva.

Pientä epäloogisuutta näissä usein kuulluissa väitteissä myös on. Esimerkiksi Daavidin ja Jonatanin ystävyysliittoa yritetään aina selittää eroottisen rakkauden liitoksi. Samaan hengenvetoon Raamatulla homoseksuaalisuutta puolustavat tahot kuitenkin sanovat, että Raamatun aikana ei tunnettu tasavertaista miesten välistä rakkautta. Ylipäätään minua kummastuttaa logiikka, jonka mukaan Raamatun aikoina olisi ollut miehiä, jotka ovat kokeneet vetoa miehiä kohtaan, mutta eivät koskaan olisi kohdanneet toista vastaavaa, jonka takia he aina joutuivat alistamaan ja raiskaamaan, eivätkä koskaan olisi löytäneet halukasta kumppania. Silti näitä yksinäisiä miehiä olisi ollut niin paljon, että voidaan yleistää, että Raamatun aikana oli aina näin.

Jumala ei kiellä ketään rakastamasta toisiaan. Raamattuhan käskee rakastamaan jopa vihamiestä. Mutta on väärin vetää yhtäläisyysmerkit seksuaalisuuden/parisuhteen ja rakastamisen välille. Sehän tarkoittaisi, että ihmisen ei ole mahdollista rakastaa ketään, johon ei tunne seksuaalista vetoa tai jonka kanssa ei ole parisuhteessa. Lähimmäisenrakkauskin olisi siis vain seksiä. Rakkaus tarkoittaa Raamatussa paljon muutakin. Itse asiassa hyvin harvoissa tapauksissa puhutaan sukupuolisesta rakkaudesta. Siksi näiden väitteiden kohdalla on hyvin tärkeä selvittää, mitä kukin tarkoittaa, kun puhuu rakkaudesta. Siitäkin on enemmän asiaa ketjun aikaisemmissa viesteissä.

Minulla saattoi olla joku logiikka siinä, miksi kirjoittelin näitä esimerkkejä. Toivottavasti osittain liippasivat läheltä kysymystäsi. Mutta vastauksena varsinaiseen kysymykseesi: Mielestäni ei siis voida lähteä tulkitsemaan Raamattua sillä ajatuksella, että ihmisyys ja tai homoseksuaalisuus olisivat olleet aikaisemmin ihan erilaisia asioita. Saarnaajan maltillinen viisaus on tässäkin hyvä:

     Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut,
     sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.
     Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta,
     on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.
     (Saarn. 1:9-10)
Kirjoittanut: Aa.Koo
« : 29.10.2010 - klo:21:57 »

Juttelin yhden tuttuni kanssa homoseksuaalsuudesta ja esim avioliittoon vihkimisestä. Hänen mielestään se pitäisi sallia ja hän sanoi vaikkapa tällaisen puolustuksen, ettäpä raamatun aikaan homoudessa ei ollut yleensä kyse rakkaudesta, vaan kun esim. mies makasi miehen kanssa, oli kyse ennemminkin raiskauksesta tai j että silloin homojen elämä oli jotenkin kauhean "villiä" tai jotain. Eli nykyään, jos mies todella RAKASTAA miestä tai nainen naista, niin se on nyt sitten  eri juttu ja  raamatussa annetut ohjeet, joissa sanotaan, että mies ei saa maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan, ei siis koske nykypäivän homoseksuaaleja. Ja etteihän Jumala voi kieltää ihmistä rakastamasta toista ihmistä.
Minun mielestäni raamatun kielteinen kanta homoseksuaalisuuteen on kyllä sen verran selkeä, ettei siitä pitäisi olla epäselvyyttä.
Mutta mitäs tästä sanot onko homoseksuaalisuus jotenkin sitten muuttunut nykypäivään ja vaikuttaako se raamatun neuvoihin?
Kiitos jo vastauksesta:)
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 20.08.2010 - klo:10:55 »

Tervehdys, Meirami!

Silloin tällöin kristittynä törmää asioihin, joissa oma usko ja lähimmäisen rakastaminen tuntuvat lyövän toisiaan korville. Tämä kysymys on juuri sellainen. Ensinnäkin on ihan selvää, että Raamattu käskee rakastamaan, tukemaan ja auttamaan lähimmäistä. Toiseksi Raamattu sanoo varsin selkeät ohjeet homoseksuaalisuuden toteuttamisesta. Miten siis yhdistää nämä siten, ettei tekisi väärin kummassakaan? En varmaan osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta, mutta muutaman ajatuksen heitän ilmoille.

Ole rehellinen
Itsesi ja kaverisi vuoksi on erittäin tärkeää olla rehellinen. Jos kristittynä uskot Raamatun sanaan homoseksuaalisuuskysymyksessä, ei missään tapauksessa pidä teeskennellä, että sinulle asia on yhdentekevä. Silloin alat itse kokea huonoa omatuntoa, etkä pysty kohtaamaan kaveriasi avoimesti. Pahimmillaan se voi mennä siihen, että alat vältellä häntä kiusallisten tilanteiden kiertämiseksi. Sano oma näkökulmasi avoimesti. Uskon, että kaverisi ei edes kokisi apuasi erityisen auttavaksi, jos hän tietää sinun olevan epärehellinen itseäsi kohtaan. Toisaalta on vaara, että kaverisi loukkaantuu näkökulmastasi, mutta se riski on otettava. Jos olet avoimesti kertonut oman suhtautumisesi homoseksuaalisuuteen, pystyt keskittymään kaveriisi. Voit jutella hänen kanssaan ja olla hänen tukenaan ilman, että pelkäät sitä, annatko sanattomasti viestin, että sinä et enää uskokaan niin kuin uskot.

Auta ihmistä
Tämä ohje on hieno teoriassa, mutta käytännössä rajojen vetäminen on vaikeaa. Eli lähes aina on mahdollista kohdata ihminen ongelman takana. Aina voi jollain tavalla auttaa ihmistä, vaikkei auttaisi sellaisen asian eteenpäinviemistä, jota itse ei kannata. Uskoisin, että hyvin monella tapaa pystyt kuuntelemaan kaverisi huolia ja olemaan hänen tukenaan.

Myönnä rajoituksesi
Tässä ajatuksessa oikeastaan vain yhdistän kaksi edellistä. Erilaiselta pohjalta ponnistavat eettiset näkemykset ovat väistämättä joissain kysymyksissä ristiriidassa keskenään. Kaverisi saattaa pyytää sinua tukemaan jossain sellaisessa asiassa, joka menee sinun rajojesi yli. Silloin on hyvä, jos osaa senkin sanoa ääneen. Jos homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen haluaa yksi yhteen hänen ajatustensa kanssa menevää vertaistukea, on käännyttävä jonkun muun puoleen. Kaveruus ei ole tasapuolista, jos sinun oletetaan taipuvan kaikissa asioissa samalle kannalle.

Jos minulta kysyisi joku homoseksuaalisesti suuntautunut ihminen, pitäisikö hänen kertoa tunteistaan kohteelleen, saattaisin vastata jotain seuraavaa: "Lähes poikkeuksetta olen suositellut ihmisiä kertomaan tunteistaan. Mutta toivottavasti ymmärrät, jos en vakaumukseni vuoksi ole hurjan innoissani rohkaisemassa sinua."

Jonkinlaista ontuvaa esimerkkiä kehittelen tässä: Viimeisen päälle eettiseltä pohjalta kasvissyöjäksi ryhtynyt ihminen tuskin järjestää kovin lihaisia kekkereitä, vaikka paikalla olisi täysin normaalia ruokavalioa noudattavia ihmisiä. Tarjoilun järjestäjä ei ehkä tarjoa samanlaista menua kuin grillipirskeissä yleensä, mutta nälkäisille on silti syötävää. Kristitty on omine eettisine ohjeineen ikään kuin rajoitetumman ruokavalion noudattaja, eikä halua edistää kaikkien lajikkeiden nauttimista. Mutta nälkäisille on silti tarjottavaa.
Kirjoittanut: Meirami
« : 11.05.2010 - klo:16:01 »

Mitä jos kaveri on lesbo ja tarvitsee tukea asiassa. Onko väärin jos tukee ystäväänsä vaikeina aikoina. Mitä pitäisi sanoa jos kaveri kysyy mielipidettä, että pitäisikö hänen kertoa kohteelle tunteistaan  
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 24.03.2010 - klo:10:37 »


Morjens, Naomi!

Näköjään on jälleen se aika vuodesta, kun etiikan esitelmät alkavat pyöriä kouluissa. Tästä - etiikan esitelmät - näet linkkilistan edellisinä vuosina kirjoittamistani ajatuksista eri esitelmäaiheisiin. Sieltä pitäisi löytyä mielipiteitäni käytännössä jokaiseen esittämääsi kysymykseen. Alla vastaan kuitenkin muutamin sanoin sellaisiin näkökulmiin, joita en ehkä ole niissä sanonut.

Lainaus käyttäjältä: naomi - 22.03.2010 - klo:20:20
Pidän esitelmää seksuaalisista vähemmistöistä ja haluaisin tietää kristillisen kirkon, etenkin luterilaisen kirkon ajatuksia aiheesta. En ole löytänyt luotettavaa kantaa, enkä sen vuoksi viitsi käyttää niitä. Tiedän, etten voi 100 prosenttisesti sinun mielipiteeseesi, mutta voisin verrata sitä muihin ja poimia mielenkiitoisia näkökulmia.

Etkä löydäkään luotettavaa kantaa, koska virallista kantaa ei ole olemassa. Muutama viikko sitten käydyn arkkipiispan vaalin yhteydessä tehtiin erilaisia gallupeja. RadioDein tekemässä tutkimuksessa 30% papeista kannatti lämpimästi samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. 30% vastusti jyrkästi. Piispakunnassa mielipiteet jakautuvat myös. Kirkon johdosta ei siis ole annettu mitään ohjetta suuntaan tai toiseen.

Minun mielipiteeni ja ymmärrykseni Raamatun sanomasta löytyy yllä olevien esitelmälinkkien takaa. Ja itse asiassa se ei ole vain minun mielipiteeni. Luin erään homoseksuaalisuutta käsitelleen Suomen kirkossa pidetyn seminaarin puheenvuoroista kootun kirjan. Kaikkin kiivaimmat homoseksuaalisuuden puolustajatkin ovat sitä mieltä, että Raamatussa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen kielteisesti. Kannattajat ovat vain sitä mieltä, että kyseisiä kohtia ei kuulu ottaa huomioon. Vastustajien mielestä kuuluu.

Lainaus
Haluisin mm. tietää, että onko homous väärin. Onko se Jumalan vastaista, että on ihastunut/rakastunut/tuntee kiinnostusta samaan sukupuoleen.

Tunteet ovat asia, joille ei voi mitään. Tunteista ei siksi voi sanoa, että ne olisivat oikein tai väärin. Merkitystä on sillä, miten niiden tunteiden suhteen toimii. Raamattu ottaa homoseksuaalisuuden suhteen kantaa siihen, kuinka ihmiset toimivat - ei siihen, mitä he tuntevat.

Lainaus
Toinen asia: onko kirkolla jonkinlaista kantaa homoperheiden adoptioon. Esimerkiksi onko lapsella oikeus olla molemman, äiti ja isä?

Piispoilta on tullut kannanotto siihen, että kirkon ihanne on miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsella kuuluu siis ilman muuta olla oikeus isään ja äitiin. Muilta osin kanta homoperheiden adoptioon kai nousee ylipäätään siitä, pidetäänkö homosuhteita oikeina vai väärinä suhteina. Jos ajatellaan, että homosuhde on Jumalan tahdon vastainen asia, niin olisi outoa, että sen jälkeen sanottaisiin, että adopito-oikeus olisi Raamatun suosittelema asia.

Lainaus
Ja vielä kolmas asia: keinohedelmöitys. Jos on kaksi naista, onko heillä oikeus käyttää keinohedelmöitystä lapsen saamiseen. Vai onko se Jumalan tahdon vastaista. Jumalahan on suunnitellut sen siten, että lapsella on isä ja äiti.

Keinohedelmöityksestä olen kirjoitellut yleisellä tasolla aiheessa: keinohedelmöitys. Kahden naisen parisuhteessa en pidä oikeana keinohedelmöitystä. Mielestäni Jumala on suunnitellut lapset miehen ja naisen välisen parisuhteen tuloksiksi. Koska en pidä kahden naisen parisuhdetta Raamatun mukaisena, ei ole myöskään loogista, että pitäisin oikeana lasten hankkimisen siihen perheeseen edes keinohedelmöityksellä.
Kirjoittanut: naomi
« : 22.03.2010 - klo:20:20 »

Hei!

Pidän esitelmää seksuaalisista vähemmistöistä ja haluaisin tietää kristillisen kirkon, etenkin luterilaisen kirkon ajatuksia aiheesta. En ole löytänyt luotettavaa kantaa, enkä sen vuoksi viitsi käyttää niitä. Tiedän, etten voi 100 prosenttisesti sinun mielipiteeseesi, mutta voisin verrata sitä muihin ja poimia mielenkiitoisia näkökulmia.

Haluisin mm. tietää, että onko homous väärin. Onko se Jumalan vastaista, että on ihastunut/rakastunut/tuntee kiinnostusta samaan sukupuoleen.

Toinen asia: onko kirkolla jonkinlaista kantaa homoperheiden adoptioon. Esimerkiksi onko lapsella oikeus olla molemman, äiti ja isä?

Ja vielä kolmas asia: keinohedelmöitys. Jos on kaksi naista, onko heillä oikeus käyttää keinohedelmöitystä lapsen saamiseen. Vai onko se Jumalan tahdon vastaista. Jumalahan on suunnitellut sen siten, että lapsella on isä ja äiti.

Ja kerro ihmeessä muutakin, jos tulee mieleen :)

No tässä olisi muutama kysymys ja olisin todella kiitollinen jos voisit vastata :)
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.03.2008 - klo:03:20 »


Ilman muuta. Kaikki Jumalan tahdon vastaiset taipumuksetkin ovat asioita, jotka ihminen saa Jeesuksen tähden uskoa anteeksi. Armo on tarkoitettu kaikille ihmisille. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää seuraava ero: Armo ei ole sama asia kuin lupa tehdä lisää syntiä.