Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.04.2008 - klo:11:19 »


Lainaus käyttäjältä: pyrski - 27.03.2008 - klo:22:16
Käsittääkseni aiheeseen liittyen: voisitko käsitellä vastauksessasi myös pyhitystä/pyhittymistä?

Mortonki Pyrski!

Pyhitys ja kilvoittelu liittyvät ainakin nyt samaan aiheeseen, kun vaihdoin otsikkoa. :) Ja on niillä kyllä jotain tekemistä keskenään muutenkin. Jos jonkunlaisen nyrkkisäännön haluaisi muodostaa, niin mielestäni kilvoittelu on enemmän ihmisen suoritus ja pyhitys enemmänkin Jumalan teko. Voitaisiinkin kai ajatella, että ne ovat saman asian kääntöpuolet. Tekijä vain vaihtuu.

Raamatussa pyhitys on aika laaja sana. Tai ainakin kaksi selvää merkitystä sillä on.


1. Jumalalle erottaminen, pyhänä pitäminen

Kun joku asia pyhitetään, se julistetaan pyhäksi tai erotetaan pyhään käyttöön. Vanhan testamentin aikana monet temppelipalvelukseen kuuluvat asiat olivat pyhitettyjä. Papit pyhitettiin tehtäväänsä, leeviläiset pyhitettiin tehtäväänsä, jotkut esineet pyhitettiin temppelin käyttöön jne. Esineitä, jotka erotettiin temppelipalvelukseen, ei saanut käyttää muuhun. Niillä oli vain yksi pyhä tehtävä. Myös esimerkiksi esikoiset kuuluivat herralle. Eläimet piti uhrata. Ihmisistä täytyi maksaa lunastusmaksu.

     Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin
     karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle
     (2. Moos. 13:2)

Jeesus opetti meitä rukoilemaan, että osaisimme pitää Jumalan nimen pyhänä. Toinen käsky kieltääkin käyttämästä Jumalan pyhää nimeä vääriin tarkoituksiin.

     Rukoilkaa te siis näin: - Isä meidän, joka olet taivaissa!
     Pyhitetty olkoon sinun nimesi. (Matt. 6:9)

Kristityn ihmisen on osattava pyhittää myös koko elämänsä - eli elämän kuuluisi olla pyhää ja Jumalan mielen mukaista:

     Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
     puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
     pyhittää elämämme kokonaan hänelle. (2. Kor. 7:1)

     Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on
     opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon
     valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. (1. Tess. 4:3-5)

Niin kuin ihminen saattaa pyhittää jotain Jumalalle, myös Jumala voi pyhittää jotain. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Jumala julistaa jonkun asian tai ihmisen itselleen kuuluvaksi.

     Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus
     Kristus uhrasi oman ruumiinsa. (Hepr. 10:10)

     Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan,
     muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa
     ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään
     Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. Tulkoon
     armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne. (1. Piet. 1:1-2)


2. Jumalan mielen mukaiseksi muuttuminen

Kun kristillisessä kielenkäytössä puhutaan pyhityksestä, tarkoitetaan yleensä tätä jälkimmäistä merkitystä, elämän muuttumista Jumalan mielen mukaiseksi. Toki se on kovasti kytköksissä ensimmäiseen merkitykseen. Kun elämä erotetaan Jumalalle kuuluvaksi, tottakai sen myös tulee muuttua sen mukaisesti. Merkittävää on kuitenkin se, että Raamatussa pyhittäjä on Jumala, ei ihminen.

     Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut
     maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän
     tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. (Joh. 17:19)

     Käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte
     itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta.
     Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.
     (Room. 6:19)

     Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi,
     te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. (Room. 6:22)

     Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala
     on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
     (1. Kor. 1:30)

     Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi
     henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
     voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa,
     ryppyä tai virhettä. (Ef. 5:25-27)

     Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne,
     teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme
     Jeesuksen Kristuksen tullessa. (1. Tess. 5:23)

Tässä oli jotain pyhityksestä, niin kuin kysyit. Aika vaisusti osasin itse vastata, mutta kun pistää paljon Raamattua mukaan, on aina varmaa, että jotain oikeaakin asiaa on tullut sanottua. Jos haluat jotain erityistä näkökulmaa, kysele tarkennuksia. Tämä oli tällainen yleisesitys.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.04.2008 - klo:10:21 »


Lainaus käyttäjältä: Aani - 27.03.2008 - klo:22:10
Enks oo käyny ahtaasta portista läpi jos mun elämä ei oo tuskaa kristittynä?

Moi Aani!

Ahdas portti ja tuska eivät automaattisesti kuulu yhteen. On ihmisiä, joille ahdas portti on ollut elämässä tuskallinen kokemus, mutta se ei tarkoita, että kaikille sen pitäisi olla sitä. Kun Raamattu puhuu ahtaasta portista, useille tulee ensimmäisenä mieleen, että se on niin kapea rakonen, että sisään menijän pitää ensin voidella itsensä öljyllä ja sittenkin hän vain hädin tuskin mahtuu portista sisään. Tai kun Raamattu puhuu kaidasta tiestä, ajatellaan, että se on niin kapea, että pitää olla nuorallatanssijan taidot, että pystyy kävelemään sitä pitkin. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan Jeesuksen opetuksen idea.

     Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä,
     mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie
     elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7:13-14)

Tässä kohdassa on hyvin selvästi ajatuksena se, että ahtaan portin ja kapean tien ongelma ei ole siinä, että ne olisivat mahdottomia suorituksina. Vaikeus on siinä, että kapeutensa takia ne on vaikea löytää. Itse näen tämän vertauksen tällä tavoin:

Silmät kiinni on vaikea löytää oikea ovi. Jos tietää, mistä ovesta pitää mennä ja on päättänyt mennä siitä ovesta, ei se ole mikään mahdoton suoritus. Ovi on yhdelle ihmiselle aivan riittävän suuri ja helppo mennä sisään, mutta se ei ole missä tahansa. Ihminen ei voi päättää: "minun pitää päästä tästä kohti seinää sisään". Jos siinä ei ole ovea, niin se ei onnistu. Avara portti on niin avara, että siihen osuu vaikka silmät kiinni. Ahdas portti on sellainen, että pitää tietää, missä se on, ja pitää päättää mennä juuri siitä kohden.

Samoin silmät kiinni on vaikea kulkea metsäpolkua. 8-kaistaista moottoritietä voi kulkea miten vain ja aina osuu tielle, mutta metsäpolulle ei osu vahingossa kuin muutaman askelen matkan. Silmät auki jalan satuttaminen polulle ei sitä vastoin ole kiinni mistään muusta kuin siitä, että haluaa kulkea sitä pitkin. En minä muista, että koskaan vaelluksellakaan polku olisi ollut niin kapea, että jalkani ei olisi osunut sille. Ajattelen, että Jeesuksen vertaus on vahvasti linkitetty siihen, mitä hän sanoo muualla tiestä taivaaseen.

     Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän
     luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Kapea tie on tie, jossa ei ole muita kaistoja. On vain yksi vaihtoehto. Mutta se riittää:

     Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua:
     Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. Siellä ei tyhmäkään eksy. (Jes. 35:8 )
     Joka sitä tietä kulkee, ei eksy -- eivät hullutkaan. (KR38)

Ahtaasta portista kerrotaan myös Luukkaan evankeliumissa. Siinä vertauksessa käytetään hieman eri sanamuotoja:

     Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi:
     "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät
     mennä sisään mutta eivät siihen kykene. Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja
     sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa
     meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' Silloin te alatte selittää: 'Mehän
     söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' Mutta hän sanoo:
     'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'"
     (Luuk. 13:23-27)

Tässäkin koko vertauksen idea lähtee asetelmasta: monet-harvat. Kyseessä ei siis mielestäni ole vaikea-helppo -vastakkainasettelu. Jeesus sanoo, että toiset eivät kykene menemään ovesta sisään. Kokonaisuuden suhteen en kuitenkaan osaa nähdä, että kyseessä olisi suoritus, joka onnistuu vain joltain valikoiduilta sankareilta, jotka osaavat riittävästi uhrautua ja kärsiä vaivaa. Vertauksen loppupuoli näyttäisi yhdistävän kykenemisen siihen, tunteeko Jeesuksen. Ovesta pääsevät sisälle ne, jotka isäntä tuntee. Vertauksen sanoma on siis sama kuin Matteuksen evankeliumin: Sisälle pääsee vain Jeesuksen kautta. Taivasta verrataan joskus virheellisesti vuoreen. Ajatellaan, että taivas on vuoren huippu ja eri uskonnot ovat vain vuoren eri sivuja, joita kaikkia pitkin pääsee samaan taivaaseen. Jeesus on kuitenkin useissa kohdissa leikannut siivet tällaisilta puheilta. Hän on sanonut olevansa ainoa vaihtoehto. Monet yrittävät muita reittejä, mutta ne eivät vie perille.

No tässä tuli taas pitkästi tekstiä, joka toisaalta ei vastannut ollenkaan kysymykseesi. Toisaalta ajattelen, että tämän pohjalta on helpompi vastata yksinkertaisesti. Vaivan kärsiminen ei ole merkki siitä, että on mennyt sisälle oikeasta portista. Jos koet, että olet saanut elää kristittynä helppoja aikoja, niin ole iloinen siitä. Myös Jerusalemin kristityt saivat heti seurakunnan syntymisen jälkeen sellaisia aikoja kokea.

     Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat
     leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko
     kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.
     (Ap. t. 2:46-47)

Toivottavasti Jumala ei ole varannut sinulle tai meille muillekaan Suomen kristityille mitään vainoja varallemme, mutta toisaalta historian ja Raamatun valossa näyttäisi mahdottomalta, että evankeliumi saisi aina levitä ilman vastustusta.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.04.2008 - klo:09:32 »


Lainaus käyttäjältä: Stranger - 07.03.2008 - klo:18:01
Mitä tarkoittaa kilvoittelu? Minkälaisia raamatunkohtia aiheeseen liittyy?

Hei Stranger!

Kilvoittelu sanana ei esiinny kuin kaksi kertaa uudessa raamatunkäännöksessä. Vanhassa se löytyy lisäksi 7 muusta jakeesta. Tosin pari muuta kohtaa löytyy myös, jossa sama asia sanotaan nykyaikaisemmalla sanalla: kilpailu. Uskoisin, että kilvoittelun merkitys selvenee kummasti jo pelkästään nämä kohdat lukemalla. Rohkenen toki sanoa muutaman mielipiteen näiden kohtien jälkeen. Tässäpä aluksi ne pari kohdat, jotka löytyvät uudesta käännöksestä:

     Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät
     mennä sisään mutta eivät siihen kykene. (Luuk. 13:24)

     Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään
     Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. (1. Tim. 4:10)

     Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon.
     Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria,
     juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.
     Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan
     iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi,
     minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. (1. Kor. 9:24-27)

     Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.
     (2. Tim. 2:5)

Lopuissa kohdissa olen tummentanut vanhan käännöksen kilvoittelu-sanan sekä vastaavan käännöksen uuden Kirkkoraamatun mukaan:

     Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne
     ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet,
     (Kol. 2:1 KR38)
     Tahdon teidän tietävän, kuinka kovaa taistelua käyn teidän tähtenne ja laodikealaisten
     ja kaikkien muiden tähden, jotka eivät ole koskaan nähneet minua kasvoista kasvoihin.
     (Kol. 2:1)

     vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli
     pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan
     evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.
     (1. Tess. 2:2 KR38)
     Vaikka meitä oli Filippissä loukattu ja pahoinpidelty, niin kuin tiedätte, Jumala antoi meille
     rohkeuden julistaa teille sanomaansa ankaran vastustuksen keskelläkin.
     (1. Tess. 2:2)

     Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet
     kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.
     (1. Tim. 6:12 KR38)
     Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu
     ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit
     hyvän tunnustuksen.
     (1. Tim. 6:12)

     Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
     (2. Tim. 4:7 KR38)
     Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.
     (2. Tim. 4:7)

     Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet
     kärsimysten kilvoitukset
     (Hepr. 10:32 KR38)
     Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte
     silloin monet kärsimykset ja kamppailut.
     (Hepr. 10:32)

     Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois
     kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme
     kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja
     täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä
     välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
     (Hepr. 12:1-2 KR38)
     Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa
     ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se
     kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan
     ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti
     ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.
     (Hepr. 12:1-2)

     Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme,
     tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta,
     joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
     (Juud. 1:3 KR38)
     Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme,
     ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille
     on kertakaikkisesti annettu.
     (Juud. 1:3)

Uuden Kirkkoraamatun käyttämät erilaiset käännökset kilvoittelulle antavat toisaalta aika hyvää perspektiiviä sanan eri merkityksiin. Itse poimin sieltä kolme eri sävyä:

1. Kilvoittelu on uskovan ihmisen henkilökohtaista valvomista ja itsetutkiskelua. Pelastus on Jumalan lahja ja puhdasta armoa. Mutta paraskin lahja jää hyödyttömäksi, jos se unohdetaan nurkkaan pölyttymään. Raamatussa kehotetaan kilvoittelemaan, jotta muistaisi aina kulkea uskon tietä. Edellä olevissa lainauksissa on paljon tähän liittyviä hyviä kohtia:
- Siksi kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme Jeesukseen
- Kilvoitelkaa sisään ahtaasta portista
- Olen kilvoitellut hyvin - säilyttänyt uskoni

2. Kilvoittelu liittyy myös evankeliumin julistamiseen. Jumala antaa kasvun, eikä ilman Jumalaa sanoma mene eteenpäin. Silti evankeliumin julistaminen on annettu ihmisten tehtäväksi. Kylväjiä ja kastelijoita tarvitaan aina. Ja tämä työ vaatii uhrauksia ja sitä työtä myös vastustetaan:
- Paavalin rohkeus julistaa evankeliumia ankaran vastustuksen keskellä
- Paavalin taistelu seurakunnan puolesta

3. Kolmas tapa ymmärtää kilvoittelu muistuttaa ensimmäisen ja toisen kohdan yhdistelmää, mutta tein siitä nyt oman kohtansa. Kristittynä eläminen ei ole aina helppoa. Erityisesti vainojen keskellä mutta myös kaveripiirin mielipiteiden pelossa on helppo luopua uskosta tai alkaa lipsua siitä. Varsinkin jos yrittää kertoa uskostaan eteenpäin, voi joutua joskus hankaluuksiin:
- Kilvoittelu uskon puolesta
- On oltava uskossaan sinnikäs
- On kestettävä kärsimyksiä ja kamppailuja
Kirjoittanut: pyrski
« : 27.03.2008 - klo:22:16 »

Käsittääkseni aiheeseen liittyen: voisitko käsitellä vastauksessasi myös pyhitystä/pyhittymistä?
Kirjoittanut: Aani
« : 27.03.2008 - klo:22:10 »

Enks oo käyny ahtaasta portista läpi jos mun elämä ei oo tuskaa kristittynä? ;o
Kirjoittanut: Stranger
« : 07.03.2008 - klo:18:01 »

Moi!
Mitä tarkoittaa kilvoittelu? Minkälaisia raamatunkohtia aiheeseen liittyy?


EDIT: Otsikko muutettu koko ketjua kuvaavammaksi. Marko