3
« : 15.09.2016 - klo:20:30 »
Minun käsitykseni on, että Raamattu sanoo Jumalalle tehdyistä lupauksista, että ne tulee pitää, jos sellaisia tekee, mutta jos ei tee lupauksia Jumalalle ei tee syntiä. Ainakin minun nähdäkseni kohdat Saarn. 5:4-6 ja 5. Moos.23:21-23 puhuvat Jumalalle tehdyistä lupauksista näin.
Yksi kysymykseni on, että tarkoittaako Matt. 5:33-37 ja Jaak. 5:12 kohdissa mainittu vannominen sama asia kuin Jumalalle tehtyjen lupausten tekeminen?
Toinen kysymykseni on, että mitä minun kannattaisi tehdä tilanteessani, kun olen luvannut Jumalalle hädässä erilaisia asioita n. 2 vuotta sitten. Lupaamani asiat ovat tekoja, jotka ovat hyviä asioita, mutta ne on vaikea toteuttaa. Onko Jumalan tahto, että pyrin hinnalla millä hyvänsä pitämään lupaukseni? Niistä yksi koskee koko loppuelämääni. Unohtaako Jumala lupaukset, jos pyydän niiden tekemistä anteeksi vai tuleeko Jumala muistamaan lupaukseni aina ja vaatimaan minut tilille niistä, koska esim. Saarnaajan kirjan kohdassa Saarn. 5:4 kehoitetaan: "täytä, mitä lupaat"? Mitä minun tulisi tehdä? Olen lupausteni takia joutunut hyvin ahtaalle paikalle.
EDIT: Otsikko muutettu. Marko