Hei Kristitty!
Lisäsin kysymyksesi tämän olemassa olevan ketjun jatkoksi. Olen edellisessä vastauksessani pohtinut jo kohtalaisen paljon esittämiäsi kysymyksiä. Lisäksi sinun kannattaa perehtyä samankaltaiseen kysymysketjuun otsikossa
Raamatun synty ja kääntäminen. Yritän tässä vastauksessani tarkastella teemaa kuitenkin vielä uudesta näkökulmasta.
Kristilliselle kirkolle, Raamattuun monipuolisesti perehtyneille kristityille ja kaikille teologiaa tieteenä tekeville tutkijoille on aina ollut selvää, että Raamattu ei ole yhdellä kertaa ja ihmeen kautta annettu valmis kirja. Mediassa tämä asia nousee silti yhä uudelleen esille kuin uutena sensaationa. Lehtien myyntiä ja klikkauksia lisää se, että tasaisin väliajoin Raamatun äärellä käydään juuri tätä samaa keskustelua kuin nyt Sensuroitu-kirjan äärellä. Toisinaan hyvin tarkoitushakuiset ja provosoivatkin otsikot tavoittelevat lukijoita ja siinä sivussa järkyttävät joitakuita kristittyjä. Kristinuskon vastustajat saavat mahdollisuuden naureskella Raamattuun uskovien ihmisten tyhmyyttä, ja epävarmat kristityt kyselevät, voiko Raamattuun enää luottaa.
Tällaisessa keskustelussa on hyvätkin puolensa. Kristitty, joka pohtii sitä, onko Raamatun arvovalta onnistuttu romuttamaan, joutuu miettimään sitä, miksi hän uskoo, että Raamatussa puhuu Jumala. Tämän aihepiirin pohtiminen paljastaa sen, että jokaisella on jokin alitajuinen ajatus siitä, millä tavalla Raamatun olisi kuulunut syntyä, jotta sitä voisi pitää Jumalan Sanana. Ja kun tämän pohdinnan käy loppuun asti, huomataan se, että ei ole olemassa mitään sellaista Raamatun syntytapaa tai teoriaa, joka itsessään todistaisi Raamatun Jumalan Sanaksi. Otan kolme skenaariota esimerkiksi:
"Taivaasta pudonnut kirja"Mormonien kirjan synnystä kerrotaan, että Joseph Smith sai salatulla tavalla käsiinsä kultalaatoille kirjoitetun kirjan, joka Smithin oli tarkoitus erikoisella metodilla kääntää englanniksi. Alkuperäinen teksti oli kuulemma kirjoitettu sellaisilla merkeillä, joita kukaan muu ei osannut tulkita. Ainoastaan Joseph Smith Jumalan ohjauksessa pystyi sen sanelemaan kirjurille ilman, että kultalaattoja näytettiin kenellekään muulle käännöstyön aikana. Kolme vuotta kirjan saamisen jälkeen enkeli kävi hakemassa kultalaatat pois.
Tällainen prosessi herättää ulkopuolisessa hyvin vahvan epäilyn. Jos taustalla on oikeasti ihme, niin silloin sen todisteeksi pitäisi lukijan itsensäkin nähdä sama ihme - vähintään nuo kultalaatat. Ja vaikka lukija ne näkisikin, täytyisi sen jälkeen uskoa, että oudot kirjoitusmerkit ovat jumalallista alkuperää. Ja sen jälkeen täytyisi luottaa siihen, että Joseph Smith on oikeasti ollut Jumalan johdatuksessa, koska jos hän lopulta käänsi kirjan katsomatta kultaisia laattoja, niin lopulta ei ole merkitystä sillä, mitä niissä luki vaan sillä, onko lopullinen teksti Jumalan vaikuttamaa.
Raamattuun sovellettuna tämä sama kysymyksenasettelu löytyy siitä, millä tavalla Pyhän Hengen ajatellaan olleen mukana kirjoitusprosessissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että kristitty ajattelee Pyhän Hengen sanelleen kirjaimellisesti kaiken Raamattuun. Ongelma tällaisesta ajattelumallista tulee vaikkapa silloin, jos vertaa eri evankeliumien kieltä. Silloin joudutaan toteamaan, että Pyhän Hengen kreikankielentaito on ruosteessa Markuksen kohdalla, mutta Luukkaan tarttuessa kynään Pyhä Henki on erityisen oppinut kreikan kielen käyttäjä.
Lisäksi ihmeellisen syntytavan kaipuu aiheuttaa sen ongelman, että kukaan nykylukijoista ei voi silti kokea sitä ihmettä itse. On vain uskottava, että lopputulos on Jumalan Sanaa, ja että Pyhä Henki on toiminut kirjoittajissa, vaikka tekstissä on selvästi heidän inhimillisiä piirteitään mukana.
"Yhden ihmisen kautta saatu pyhä teksti"Profeetta Muhammed sai elämänsä aikana ilmestyksiä, joita hän kirjoitustaidottomana ei itse voinut taltioida muistiin. Hänen seuraajansa opettelivat hänen lukemiaan Koraanin sanoja ulkoa, ja Muhammedin kuoleman jälkeen kirjoittivat ne muistiin. Koraanin sanamuodoista käytiin jonkin verran kiistaa, mutta lopulta teksti vakiintui siten, että sekä Koraani että sen käyttämä arabian kieli ovat pyhiä. Koraanin eri kieliset käännökset eivät ole virallinen Koraani.
Islamin uskoa ulkopuolelta tarkkailevalle ihmiselle tällainen pyhän kirjan syntytapa tuntuu vaikealta. Yksi ainoa ihminen olisi tällöin Jumalan ilmoituksen lähde, ja hän itse on omien sanojensa todistaja. Koraanissa toistuu useamman kerran varoitus, että tätä arabiankielistä tekstiä ei kukaan saa epäillä.
Raamattuun uskovat kristityt ovat tottuneet pitämään ylpeydenaiheenaan sitä, että Jumala on ilmoittanut itsensä historiassa pitkän ajan kuluessa. Raamatun tekstit ovat syntyneet vähintään 1000 vuoden aikana, ja kirjoittajia on lukuisia. Tämän on nähty olevan vakuuttava puolustus sille, Jumalan Sana ei ole yhdestä ihmisestä riippuvainen, vaan että kulttuurien, aikakausien ja kirjoittajien vaihtuessa sisältö kertoo silti yhdenmukaisesti samasta Jumalasta ja hänen tahdostaan.
Kuitenkin tämä ylpeydenaihe unohtuu helposti silloin, jos sama ilmiö näyttäytyy yksittäisen Raamatun kirjan kohdalla. Alitajuisesti ajatellaan, että Jumala voi toimia siten, että hän puhuu eri kirjojen kirjoittajille, jos he kirjoittavat kukin yhden kokonaisen kirjan Raamattuun - mutta sitten ollaan vaikeuksissa, jos yhtä ainoaa Raamatun kirjaa onkin ollut kirjoittamassa useampi ihminen eri aikakausina.
Itsekin muistan aikanaan olleeni kovin aralla mielin, kun kuulin, että Jesajan kirjaa ei ole voinut kirjoittaa Jesaja itse, ja kaiken lisäksi kirjoittajia on ollut vähintään kaksi tai ehkä kolmekin. Mutta eihän Raamattu itsekään väitä, että Jesaja olisi kirjoittaja. Kirjan nimi tulee siitä profeetasta, joka on kirjassa päähenkilö. Eikä mikään logiikka edellytä, että Jumalan kuuluu antaa Raamattuun yksi kokonainen kirja vain yhden kirjoittajan välityksellä. Eikö pikemminkin voida ajatella, että nyt meillä on Raamatussa kirja, jonka ovat vahvistaneet ainakin kolme eri aikoina vaikuttanutta kirjoittajaa? Lopulta jäljelle jää kysymys siitä, että uskooko nykyinen Raamatun lukija, että tällä tavoin syntynyt lopputulos on Jumalan Sanaa.
"Kirkolliskokousten kiistakapula"Vielä yksi Raamatun syntyprosessin näkökulma saadaan siitä, että Raamatun kirjojen kokoelma ei ole ollut itsestäänselvyys. Varhainen kirkko on joutunut tekemään päätöksiä siitä, mitkä tekstit kuuluvat Raamattun kaanoniin. Ulkopuolelle on jäänyt tekstejä, joiden ei nähty kertovan Jeesuksesta sillä tavoin kuin apostolinen perinne hänestä opetti. Tästä syntyy mielikuva, että Raamattu on koottu jotenkin mielivaltaisesti, ja siksi nykyiseen Raamattuun ei voi luottaa - eikä se ainakaan Jumalan Sanaa ole.
Sensuroitu-kirjan äärelläkin on käyty keskustelua siitä, onko editointivaiheissa jotenkin korotettu miehen asemaa ja jätetty Raamatusta pois sellaista, joka olisi ollut naisen asemaa korostavaa. Ehkä joidenkin yksittäisten kohtien äärellä voitaisiin tehdä tällaisia johtopäätöksi, mutta kokonaislinja on päinvastainen. Esimerkiksi oikeaksi Jumalan ilmoitukseksi ei nähty Tuomaan evankeliumia, jossa on Jeesuksen sanoiksi väitettyjä opetuksia. Yksi Tuomaan evankeliumin kohdista kuuluu näin:
Simon Pietari sanoi hänelle, ”Anna Marian jättää meidät, sillä naiset eivät ansaitse elämää.” Jeesus sanoi, ”Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.”(Tuomaan evankeliumi, 114).Tällaisten kohtien valossa on ymmärrettävä, että erilaista "toimitustyötä" on Raamatun äärellä ollut pakko tehdä. Niin kuin Luukaskin sanoo omasta evankeliumistaan:
Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. (Luuk. 1:1-4)Jeesuksesta on kiertänyt erilaisia kertomuksia, mikä kertoo sen historiallisen tosiasian, että hän on ollut olemassa. Kaikista merkkihenkilöistä on aina kiertänyt historian saatossa erilaisia tarinoita - tosia ja epätosia. Niinpä on väistämätöntä, että varhainen kirkko on joutunut kokoontumaan ja vetämään rajan siihen, mitkä Jeesuksesta kirjoitetuista opetuksista ovat tosia ja oikeita. Jos Raamattuun olisi laitettu kaikki kirjat, joissa mainitaan Jeesus, olisi lopputulos varmuudella jotain muuta kuin Jumalan antama ilmoitus.
On siis uskon kysymys, luottaako nykyajassa elävä kristitty siihen, että tämä prosessi on mennyt Jumalan Pyhän Hengen johdatuksessa oikein.
Jumala toimii historiassa ja SanassaanEn osaa kuvitella mitään Raamatun syntytapaa, joka itsessään todistaisi Raamatun olevan Jumalan Sanaa. Minua puhuttelee nykyään kaikkein eniten juuri se, kuinka Jumala toimii luomansa maailman keskellä. Hän käyttää hyväkseen tämän maailman lainalaisuuksia ja johdattaa tavalla, joka ei näytä välttämättä yhtään ihmeelliseltä.
Paras todistus Raamatun puolesta on Raamattu itse. Kenenkään usko vahvistu sillä, että hän keskittyy pohtimaan Raamatun syntytapaa. Pyhä Henki toimii Raamatussa, joten usko Raamattun ilmoitukseen voi syntyä vain lukemalla Raamattua.
Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." (Joh. 7:16-17)
Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. (Joh. 16:13-14)
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet. (2. Piet. 1:20-21)