Kirjoittaja Aihe: Joosefin oikeamielisyys ja sinisilmäisyys?  (Luettu 3049 kertaa)

Anniina

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 41
    • Profiili
Hei Marko,
Olen kuunnellut läpi Raamattuluentosarjaasi 1. Mooseksen kirjasta. Yleensä olen melko monesta asiasta samaa mieltä kanssasi, mutta viimeisimmän luennon kohdalla tekee mieli vähän kysyä näkökulmastasi. Kyse on siis luennosta 1. Moos. 37:1-36 Joosef ja hänen unensa Joosef myydään orjaksi Egyptiin.
https://www.youtube.com/watch?v=_ddSDUCT8q8

Luennossa oletat aika suoraviivaisesti, että Joosef olisi ollut jo lapsena ja nuorena oikeamielinen ja kaveri, joka lähinnä sinisilmäisyyttään joutui ongelmiin. Joosefista sanotaan muun muassa, että hänellä oli tapana kannella kahden isoveljensä tekemisistä isälleen, ja lisäksi hän kaksi eri kertaa kertoi unistaan, joissa hän itse oli noussut muita ihmisiä ylemmäs. Ensimmäisessä muiden viljalyhteet kumarsivat Joosefin lyhdettä, ja toisessa häntä kumarsivat jo aurinko, kuu ja tähdetkin. Oletat luennossa, että Joosef ihan vaan oikeamielisyydessään kertoi veljien pahoista puuhista isälle, ja että pelkkää sinisilmäisyyttään kertoi näistä unistaankin muille.

Toinenkin tulkinta on mahdollinen. En tiedä, mikä sana alkukielessä on siinä, kun puhutaan kantelemisesta. Mutta jos siinä olisi ollut pelkkä sanoa tai kertoa, niin lauseessa olisi eri sävy. Kantelemista ei yleisesti ottaen pidetä positiivisena toimintana, vaan usein kantelemisesta puhutaan yhteydessä, jossa kertoja haluaa asioiden paljastamisella saada toiselle harmia. Unista Joosef on voinut kertoa lapsellisen avomielisesti, mutta sitä ei suoraan tekstissä sanota. Ei tosin myöskään puhuta Joosefin mahdollisesta oikeamielisyydestä missään vaiheessa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Paljon jää siis arvailtavaksi sen vähän varaan, mitä Joosefin kerrotaan tehneen ja puhuneen, ja miten Jaakobin kerrotaan häntä ja veljiä kohdelleen.

Itse pidän mahdollisena, että Joosef ei ollutkaan vain tai lainkaan sinisilmäinen, vaan hyödynsi asemaansa isänsä lempilapsena. Raamatun mukaan isä rakasti häntä pikkulapsesta saakka enemmän kuin muita poikiaan. Onko vaikea ajatella, että lellikin asema menee päähän pikkuveljelle, jolle isä vastoin tuon ajan tapojakin antaa ymmärtää tämän olevan arvokkaampi kuin isoveljensä, mukaan lukien esikoinen, jolla piti olla erityisasema? On mahdollista, että Joosef käytti asemaansa hyväkseen ja vielä pyrki lisäämään vettä myllyyn; kieli veljistään, jotta isä moittisi näitä ja Joosef saisi kiitosta kertomisestaan ja isä pitäisi hänestä vielä enemmän. Ehkä hän kertoi unistaan ärsyttääkseen isoveljiään, joiden jo joka tapauksessa tiesi karsastavan itseään? Tätä pidän mahdollisena siksikin, että nyt jopa Jaakob paheksui lempipoikansa unia. Millä tavalla Joosef unensa esitti perheelleen, kun isäkin ärsyyntyi niistä, leuhkiko jopa?

Sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, eli en pidä mahdottomana, että Joosef itse käytöksellään lisäsi veljien häntä kohtaan tuntemaa kaunaa. Tätä ei kerrota Raamatussa, mutta ei kerrota sitäkään, että Joosef olisi ollut lapsena oikeamielinen ja sinisilmäinen. Itse asiassa yleisen elämänkokemuksen perusteella moni lapsi on useissa kehitysvaiheissa ennemmin vastahankainen ja rasittava kuin ylenpalttisen kiltti, monet kiusaavat myös sisaruksiaan ihan tahallaan ja huolella, ja useimmat osaavat hyödyntää hyvin myös sen, jos vanhemmat antavat liikaa löysää. Toki Joosef oli myöhemmissä elämänvaiheissaan oikeamielinen, mutta onkin eri asia olla ärsyttävä pikkuveli kuin esimerkiksi orjana sekaantua isäntänsä vaimoon, mihin Joosef ei vaimon vikittelyistä huolimatta suostunut. Tosin tässä kuuluisassa Potifarin vaimon tapauksessa saattoi olla lisämotivaationa myös pelko paljastumisesta ja rangaistuksesta (orja olisi luultavasti sellaisesta toimittu kuolemaan) eikä pelkästä omastatunnosta.

Mutta kun monia Raamatun henkilöitä on Jumala kasvattanut kovillakin kohtaloilla, voiko jopa ajatella, että isän lellipoika Joosef tarvitsi pudotuksen nokkimisjärjestyksen alapäähän? Ehkä vähempi kuin orjuus ei riittänyt siihen, että hemmotellusta - ja mahdollisesti veljiään itseään alempina pitäneestä - teinipojasta kasvoi tolkullinen mies? Tai saattoiko olla, että taas sitä niitti mitä kylvi, jos Joosef mahdollisesti ei ollutkaan kiltti ja sinisilmäinen, vaan isoveljistään kannellut ja isänsä rakkaudella leuhkinut kiusankappale? Toisin sanoen, ehkä isoveljet hermostuivat jopa osittain aiheesta?
« Viimeksi muokattu: 19.06.2023 - klo:11:02 kirjoittanut Anniina »

Anniina

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 41
    • Profiili
Selitys edelliseen. Olen kuunnellut monia luentosarjojasi ja pidän siitä tyylistä, että pohdit asiaa monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi Jaakobin elämää ruodit varsin monipuolisesti, myös motiiveja hänen tekojensa taustalla esimerkiksi tilanteessa, jossa hän teeskenteli Eesauta äitinsä yllyttämänä ja petti isänsä Iisakin. Samaten pohdit monipuolisesti, miksi Jaakob vältteli Beetelin menoa. Hämmästyinkin sitä, miten yksipuolisesti kuittasit Joosefin  teot sanomalla kutakuinkin, että no se nyt ehkä oli semmoista sinisilmäisyyttä vain, ja Joosef oli varmaan tosi oikeamielinen kaveri jo nuorena. Kuulosti omaan korvaani jopa lastenraamatuille tyypilliseltä siloittelulta. Kuitenkin Raamattu on täynnä nimenomaan ihmisiä, joiden monet teot ja asenteet ovat olleet kyseenalaisia (myös Joosefin oma perhe isineen ja äiteineen ja setineen ja täteineen) ja joiden elämää Jumala on johdattanut siitä huolimatta ja kääntänyt pahat teotkin lopulta parhain päin. En ole tarkoituksellisesti mustamaalaamassa Joosefia tai etsimässä hänestä vikoja, mutta minun on vaikea uskoa hänen myöskään olleen mikään kiltti kiiltokuva. Mielestäni Joosefkin ansaitsee yhtä monipuolisen analyysin kuin isänsä Jaakob, muut patriarkat ja suku ovat tähän asti sinulta saaneet.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Tervehdys Anniina!

Raamatun henkilöt ovat valtavan kiehtovia. Itse pidän suurimpana syynä kiehtovuudelle sitä, että henkilöitä ei suoranaisesti kuvailla erilaisten luonteenpiirteiden tai heidän persoonallisuuksiensa kautta. Lukijalle ei siis sanota, että joku henkilö on tällainen tai tuollainen. Hänen tekonsa ja sanansa puhuvat puolestaan. Kiehtovuus syntyy siksi siitä, että tiivis kerronta jättää niin paljon varaa erilaisille tulkinnoille, ja lukija itse voi täyttää monia aukkoja omalla mielikuvituksellaan. Varmaa vastausta ei anneta.

Lopulta persoonallisuudella ei ole väliä. Merkitystä on sillä, mitä kaikkea on tapahtunut. Ehkäpä myös voidaan ajatella, että Jumala viisaudessaan on asiat näin johdattanut, jotta jokainen lukija voi henkilöihin samaistua oman persoonallisuutensa ja luonteenpiirteittensä kautta. Jos jostakusta henkilöstä sanottaisiin, että hän oli hyvin selvä sangviinikko, niin flegmaatikko voisi hypätä kertomuksen yli ajatellen: "Ei koske minua."

Tästä kerrontatavasta johtuen jokainen raamatunhenkilö voidaan nähdä useammalla eri tavalla. Minun näkökulmani nousevat siitä, millainen mielikuva tekstiä lukiessa, aikaisempia tekstejä muistellessa ja raamatunselitysteosten antamia tulkintoja pohtiessa tulee. Tuolla kyseisellä luennolla halusin painottaa sellaista sinisilmäisyyttä, jota ei välttämättä tule jokainen lukija ajatelleeksi. Se oli silloin myös minulla päällimmäinen mielikuva kokonaisuudesta. Keskimääräiselle lukijalle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen se näkökulma, jonka nostit esille. Ja sehän voisi hyvin olla myös ainoa oikea. Joosef saattoi olla ärsyttävä lellikki, joka kerjäsi verta nenästään, ja lopulta sai sen. Mutta emme tiedä varmasti.

Ajattelen, että nämä näkökulmat eivät välttämättä sulje toisiaan poiskaan. Vanha kirkkoraamattu kääntää tuon "kantelemisen" nimenomaan kertomisena: "Hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan." (1. Moos. 37:2 KR33) Tämän kertomisen Joosef on voinut tehdä ärsyttävän lellikin tavoin. Tai sitten sinisilmäisesti omille toimintamalleilleen sokeutuen. Osaan näet omakohtaisesti todella hyvin asennoitua siihen, että sinisilmäisyys voi tarkoittaa sinisilmäisyyttä myös itseään kohtaan. Joosef on voinut isänsä lellikkinä ihan oikeasti kuvitella, että kaikki ajattelevat hänestä pelkkää hyvää, ja kaikki, mitä hän tekee, on oikeaa ja viisasta. Tätä näkökulmaa ainakin Jukka Norvanto omassa selityksessään piti esillä.

Olipa Joosefin oma näkemys omasta toiminnastaan mikä tahansa, ulkopuolelta hän varmasti näytti hyvin ärsyttävältä vintiöltä. Voi olla, että tuon sitäkin puolta jatkossa enemmän esille.
« Viimeksi muokattu: 20.06.2023 - klo:13:14 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin