Tervehdys Ville!
Tunteet itsessään eivät ole oikeita tai vääriä. Joskus tunteet voivat tuntua erittäin hyviltä ja oikeilta, ja joskus niistä tulee itselle syyllinen tai häpeällinen olo. Mutta siitä huolimatta tunne itsessään ei ole oikein tai väärin. Merkitystä on sillä, kuinka siihen tunteeseen suhtautuu, mitä tunnetta herättäneestä asiasta oikeasti ajattelee ja miten sen suhteen käytännössä elää.
Aivan erityisesti seksuaalisuuden alueella tunne-elämä näyttelee suurta roolia, kuten itse hyvin vahvasti asian sanoitit. Kerroit, että sinun tunne-elämässäsi seksi on jatkuvan kaipuun kohde, ja laukeaminen on suorastaan parasta, mitä miehenä olemisessa voi kokea. Olet raadollisen rehellinen tunteistasi. Harva uskaltaa sanoittaa mielensä liikkeitä niin vilpittömän kuuloisesti kuin sinä.
Varsinaiseen kysymykseesi on helppo vastata, että tunne seksuaalisesta halusta tai ylpeyden tunne omasta miehekkyydestä ei ole väärin. Ja yhtä aikaa ollaan lähellä sitä rajaa, että se tunne alkaa ohjata ajattelumaailmaa ja käyttäytymistä. Paavali kirjoittaa siitä, että ruumiilla on omat halunsa, mutta niille tunteille ei pidä antaa päätösvaltaa ja ylintä hallintavaltaa meihin:
Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan. (Room. 13:13-14)
Jotain samankaltaista hän taisi sanoa jopa maaherra Felixille, joka ei ollut kovin mielissään Paavalin opetuksesta:
Jonkin ajan kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa vankilaan, lähetti hakemaan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: "Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa." (Ap. t. 24:24-25)
Tuntemuksesi siitä, että sinun on tarkoitus siittää paljon lapsia, on hyvin luonnollinen. Ylipäätään sukupuolinen vietti on se käyttövoima, joka saa ihmiset kiinnostumaan parisuhteesta. Mutta jos tällaisessakin tapauksessa antaa tunteiden ohjata toimintaa, ollaan hyvin vaikeassa ja rikkinäisessä tilanteessa. (Toki olettaen, että niitä lapsia siitetään niin paljon, ettei yksi vaimo siihen riitä.) Tunne saa aikaan liikettä, mutta sitä liikettä on ohjattava viisaudella ja harkinnalla oikeaan suuntaan. Seurakunnan kaitsijoille ja palvelijoille annetut ohjeet ovat yleispäteviä, ja sopivat kenen tahansa kristityn ohjeeksi: Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. (1. Tim. 3:12) Eli vaikka tunne haluaisi saattaa maailmaan mahdollisimman paljon lapsia, niin todellisuudessa elämä on elettävä niin, että voi lapsistaan pitää huolta.
Tämän tarkemmin en osaa viestisi perusteella aiheeseen pureutua. Rohkaisen sinua pohtimaan sitä, millaisia tunteita sinulla on, ja mitkä ovat ne arvot, joiden suuntaan haluat omaa elämääsi ajatuksissasi ja teoissasi kuljettaa. Näiden välillä voi löytyä ristiriitoja, joiden tunnistaminen on ensimmäinen askel.