Kirjoittaja Aihe: pettymykset  (Luettu 2789 kertaa)

joulutyttö

  • Vieras
Olen pettynyt Jumalaan ja elämän epäoikeudenmukaisuuteen. Olen kärsinyt paljon, samoin läheiseni ja näen ympärilläni jatkuvasti ihmisiä, joilla elämässä näyttää menevän hyvin. Heillä on kaikkea hyvää, mitä elämä on tarjonnut, minulta taas tuntuu puuttuvan paljon ja olen saanut vain haaveilla sellaisista asioista, joita heillä on. Huomaan, että olen kateellinen ja pelkään tulevani katkeraksi. En haluaisi sitä. Käyn usein kirkossa ja rukoilen, mutta tuntuu ettei mistään ole apua näihin vaikeisiin tunteisiin. Miten voisin jaksaa uskoa siihen, että Jumalan tahto on kaikkein paras myös minun kohdallani? Se on niin kovin vaikeaa. Kiitos vastauksestasi jo etukäteen.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei, Joulutyttö!

Anteeksi, että vastaukseni on viipynyt. Olen kerännyt rohkeutta tarttua kysymykseesi. Lopulta sitä löytyi, mutta viisautta en ole vielä löytänyt.

Haluaisin kaivaa sinulle Raamatusta tai omasta sielustani täydelliset sanat, joilla muuttaisin kaiken upeaksi. Kääntäisin pahan hyväksi ja tappiot voitoiksi. Ainoa lohtuni on, että uskon, ettet sinä kysyessäsi ole edes haaveillut, että minä osaisin sanoa sellaiset sanat. Vanhan testamentin Job kärsi suunnattomia tuskia ja vastoinkäymisiä. Hänen luokseen tuli kolme hänen ystäväänsä. He puhuivat niin tyhmiä asioita, että Jobin kirjan lopussa Jumala käskee Jobin uhrata näiden ystäviensä syntien puolesta. Mutta aluksi he toimivat erittäin viisaasti:

     Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar.
     Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa
     toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan
     häntä. Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he
     alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän
     hiuksilleen. He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän
     yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.
     (Job 2:11-13)


Mitä tahansa minä sinulle sanoisin, saattaisin toimia kuin nuo Jobin ystävät ja puhua mielettömyyksiä ja pahentaa oloasi. Mutta kun tämä nyt on minun vastauspalstani, niin pakko ottaa riski. (Mitään suurta ja ylevää en silti osaa sanoa.) Katselin, mitä Raamattu sanoo pettymyksistä. Löysin vain ihan muutaman viittauksen. Yksi oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Psalmi 22 on Daavidin kirjoittama, ja se on Jes 53:n ohella toinen hämmästyttävän tarkka profetia Jeesuksesta ja nimenomaan hänen ristinkuolemastaan. Siinä Psalmin päähenkilö toteaa juuri sen, mitä Jeesus huusi ristillä. Ilmeisesti siksi Jeesus käytti näitä sanoja, että halusi kiinnittää ihmisten huomion tämän Psalmin sisältöön. Psalmissa kerrotaan, kuinka muut kyllä saivat avun hätäänsä, eivätkä he pettyneet Jumalaan, mutta minä...

     Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
     Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
     Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
     Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
     sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
     Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
     Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
     "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt,
     pelastakoon siis hänet!" (Ps. 22:2-9)


Sanoit, että olet nähnyt ympärilläsi ihmisiä, joilla menee hyvin, mutta sinä olet pettynyt. Kristus varmasti tiesi Jumalan suunnitelman, mutta Psalmin profetiassa kuvataan, että hän olisi itsekin kokenut juuri samoja ajatuksia. Tuossa edellä on vain pätkä malliksi. Muu osa Psalmista on on myös hienoa luettavaa. Sen sanoista huokuu turvallisuus ja luottamus siihen, että pahimmissakin tilanteissa on lupa uskoa, että Jeesuksesta saa ymmärtävän rinnallakulkijan.

     Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä,
     joita koetellaan. (Hepr. 2:18)


Jos Jumalan Poika sai avun hätäänsä, miksi hän ei tuntisi ja auttaisi niitä, jotka kokevat samaa, mitä hän koki. Jumalan aikataulut voivat vain olla kovin erilaiset kuin me toivomme. Hänen apuaan odottaessa ihmisen ei ole kuitenkaan tarkoitus olla yksin. Toivottavasti sinulla on ihmisiä, joista saat aivan näkyvän ja tuntuvan rinnallakulkijan. Sitä varten ovat myös seurakunnan työntekijät. Nettipalstalla on vaikea kohdata kovin henkilökohtaisesti. Toivottavasti voin näillä muutamilla sanoilla tuoda jotain lohtua. Mutta yhteyttä saa ottaa myös muulla tavoin. Yhteystietoja kaikista työntekijöistämme löytyy seurakunnan nettisivuilta (kangasalanseurakunta.fi) ja minun yhteystietoni ovat sen lisäksi myös profiilissani.

Siunausta ja voimia!
Marko Sagulin