EDIT: Isä meidän -rukousta koskeva vastaus on erotettu tästä ketjusta omakseen. Tässä linkki kyseiseen ketjuun.Moi taas!
Jatkan nyt toisten kysymystesi parissa. (Ja pitkää vastausta on luvassa, niin kuin toivoit. Vaikka yritin kyllä tiivistää...) Erityisesti olit kiinnostunut siitä, mitä asioita pitää rukoilla ja miksi. Lyhyen ytimekkäästi voisi vastata, että rukoilla voi aivan kaikkea, ja rukoiltava on siksi, että se on Jumalan tahto. Noilla pääsee jo alkuun, mutta ymmärrän, jos vastaukset eivät tyydytä.
Tosin aion kyllä sivuuttaa aika vähällä käsittelyllä kysymyksen siitä, mitä pitää rukoilla. Jeesus näet käski rukoilla niin kuin Isä meidän -rukouksessa sanotaan. Ja siinä rukoillaan käytännössä kaikenlaisten asioiden puolesta. Lisäksi Raamatussa on kehotuksia rukoilla esimerkiksi apostolien ja julistajien puolesta, asuinpaikkansa puolesta, sen puolesta ettei joutuisi kiusaukseen, lähimmäisten puolesta, sairaiden puolesta jne. Mutta näitäkään kehotuksia ei ole annettu siksi, että niillä olisi eroteltu enemmän ja vähemmän tärkeitä aiheita. Raamattu minun mielestäni vain muistuttaa: "hei katsokaas, myös tällaisen asian puolesta kannattaa rukoilla". Sieltä löytyy näet paljon kehotuksia ylipäätään vain rukoilla:
Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.
(Room. 12:12)
Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin
voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.
(Ef. 6:18)
Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. (Kol. 4:2)
Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä,
Kristuksen Jeesuksen omilta. (1. Tess. 5:17-18)Noista käskyistä löytyy myös ensimmäinen vastaus siihen, miksi pitää rukoilla. Vaikka se kuulostaakin tylsän yksioikoiselta, niin ennenkaikkea on rukoiltava siksi, että Jumala on käskenyt. Hän tietää, että rukoileminen on ihmiselle parhaaksi. Jumalan ajatukset ovat niin paljon viisaammat kuin ihmisen ajatukset, että aina hänen ajatuksistaan ei voi tietää paljoakaan, mutta toki lupa on arvailla. Nyt voisin käyttää hetkisen siihen, että yrittäisin kurkistaa tuon käskyn taakse. Miksi Jumala on käskenyt rukoilla? Vastauksia voi olla monia, mutta tartun tällä kertaa kolmeen:
1. Ihminen on luotu elämään yhteydessä JumalaanJumala käskee ihmisen rukoilla siksi, että ihminen tarvitsee rukousta. Niin kuin maallinen ruumis tarvitsee hengittämistä niin ihmisen sisin tarvitsee rukousta. Se on ikään kuin sielun hengitystä. Jos ei hengitä, tukehtuu. Eihän kaverisuhteetkaan pysy tuoreina, jos ei pidä yhteyttä kaveriin. Jumalan puolelta ei tietenkään tule mitään ongelmia, mutta jos ihminen ei pidä yhteyttä, hän itse alkaa etääntyä Jumalasta. Yksi suurimpia rukouksen täyttämiä tarpeita on rauha:
2. Rukous antaa rauhan sydämeen Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka
ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne,
niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)Tämä on valtavan suuri lupaus. Siinä ei luvata, että asia, jonka puolesta rukoilee, muuttuu heti paremmaksi. Siinä luvataan, että sen asian suhteen saa rauhan. Minä itse olen huomannut tuon, vaikka olenkin huono esimerkki ahkerasta rukoilijasta. Kun rukouksessa kertoo Jumalalle ne asiat, jotka painavat, voi luottaa siihen, että hommat ovat sen jälkeen varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa.
3. Jumala kuulee ja auttaaMinä huomaan joskus miettiväni, että mitä hyötyä on rukoilla. Se on minulta tosi tyhmästi tehty, koska noiden kahden edellä olevan kohdan pitäisi jo riittää vakuuttamaan, että rukouksesta on hyötyä. Mutta noin ajatellessani käytännössä tarkoitan sitä, että saanko minä sen, mitä minä pyydän. Olen usein miettinyt, että jos kerran Jumala vaikuttaa joka tapauksessa kaikki asiat minun parhaakseni, niin mitä ihmettä siinä enää minun rukoustani tarvitaan. Ja lisäksi epäilyksiä on tullut mieleen siksi, että en minä ole aina saanut kaikkea sitä, mitä olen rukoillut. Erityisesti päätäni sekottavat todella monet Raamatun rajut lupaukset:
Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin
teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle,
joka kolkuttaa, avataan. ... Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa
lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen
Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät. (Matt. 7:7-8, 11)Nämä ovat isoja ja hienoja lupauksia. Meillä on Jumala, joka kuulee ja vastaa. On kuitenkin huomattava, että kukaan ei voi pakottaa Jumalaa. Jos rukoukseni kuuluu: "Anna minulle uusi asunto huomiseen klo 12 mennessä", niin ei sitä voi enää oikein rukoukseksi sanoa. Asetelma olisi sama kuin köyhä maanviljelijä menisi keisarin palatsiin ja alkaisi sanella tälle ohjeita. Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen välinen asetelma ei ole sellainen, jossa ihminen määrää. Tämä on otettu huomioon Jeesuksen antamissa rukouksia koskevissa lupauksissa:
Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän
antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni.
Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. (Joh. 16:23b-24)
ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus
tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä
teen. (Joh. 14:13-14)Ensinnäkään kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta rukoilla mitenkään muuten kuin Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimessä rukoileminen on helppo ymmärtää, kun muistutetaan mieleen Aku Ankasta sellainen ruutu, jossa poliisi juoksee rosvon perässä ja huutaa "lain nimessä seis". Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta pistää toista ihmistä vankilaan. Se oikeus on vain oikeuslaitoksella. Jotkut ihmiset ovat oikeuden palvelijoita ja hoitavat sitä tehtävää esimerkiksi poliiseina, jolloin heillä on "lain nimessä" oikeus tehdä sellaista, mikä ei ole luvallista kaikille. Samoin Jeesuksen ristinkuoleman tähden ihmisillä on oikeus rukoilla Jumalaa. Jeesukseen uskovat ihmiset ovat Jumalan lapsia ja heillä on "Jeesuksen nimessä", eli Jeesukseen turvautuen oikeus lähestyä Jumalaa.
Lisäksi Raamattu muistuttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan:
Me saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä,
mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme
hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen
mitä häneltä pyydämme. (1. Joh. 5:14-15)Koska ihmisen ymmärrys on paljon vähäisempää kuin Jumalan, ei ihmisen rukous aina osu samaan kuin Jumalan tahto. Siksi kukaan ei voi sanoa Jumalalle, että tämän on pakko toimia juuri niin kuin hän rukoili. Rukoilijan on aina syytä muistaa se, että Jeesuskin pyysi Jumalalta Getsemanessa, että hänen kärsimyksensä voisi mennä ohi, jos se vain on mahdollista. Mutta sitten hän lisäsi, että tässä asiassa on parempi, että Jumalan tahto tapahtuu. Eikä Jeesus saanut sitä, mitä pyysi - paitsi sen, että Jumalan tahto tapahtui.
Joidenkin lupausten ohessa on lisäksi rajuja sanoja Jumalan tahdon mukaan elämisestä:
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä
ikinä haluatte, ja te saatte sen. ... Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin
teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää,
sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun
nimessäni häneltä pyydätte. (Joh. 15:7, 16)
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti
lähestyä Jumalaa. Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska
noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä
mukaista. (1. Joh. 3:21-22)Kukaan ei ole koskaan virheetön. Siksi voidaan aina sanoa, että ei Jumala anna, koska et ole täydellinen. Mutta siitä ei ole kyse. Jumala nimenomaan koko ajan lupaa, että hän kuulee meitä. Mutta syntisen ihmisen ei pidä luulla, että hänen rukouksensa pystyy pakottamaan Jumalan toimimaan.
Ja ehkäpä vielä vaikeammaksi tilanne menee, kun Raamattu ottaa mukaan puheen uskosta:
Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle:
'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei
sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. Niinpä minä
sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo
saaneet, ja se on teidän. (Mark. 11:22-24)
Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte. (Matt. 21:22)
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta.
Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren
aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta
mitään. (Jaak. 1:5-7)Tässä vaiheessa tulee jo vähän ahdistava olo. Tuon viimeisen kohda perusteella minä en koskaan saa luulla saavani Jumalalta mitään. Mutta usko ei olekaan mikään ihmisen voimavara ja ominaisuus, jota hän voi käyttää kuin supersankari superkykyjään. Usko on nimenomaan turvautumista Jumalaan. Ja rukoilijalla on lupa turvautua Jumalaan. Luottaa siihen, että Jumala pitää huolen, kuulee rukoukset ja vastaa.
Vielä yhden jakeen otan mukaan:
Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka
riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te
taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä.
Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa,
kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne. (Jaak. 4:2-3)Joskus kuulee, kuinka yhteisissä rukoushetkissä ihmiset eivät oikein edes uskalla sanoa Jumalalle sitä, mitä he toivovat ja pyytävät. Jumalan tahdon mukaan rukoileminen ei ole sitä, että ei uskalla sanoa, mitä itse ajattelee. Rukouksessa on hyvin tärkeää, että voi sanoa Jumalalle rehellisesti, mitä itse toivoo ja haluaa. Rukoilija ei voi saavuttaa rauhaa rukoilemastaan asiasta, jos hän ei edes uskalla sanoa sitä Jumalalle.
Eri asia on kuitenkin jälleen ajatella, että omien mielitekojen lausuminen Jumalalle automaattisesti saa Jumalan toimimaan niin kuin rukoilija haluaa. Jumala ei ole limsa-automaatti, joka antaa halutun tuotteen heti, kun heittää kolikon sisään. Rukous yleensä vääristyy, jos rukoilija alkaa mukavuudenhaluiseksi ja himoitsee aina vain lisää ja lisää. Raamatussa kuvatut pyyntörukoukset on useimmiten lausuttu suuressa hädässä. Ja kun esimerkiksi sairaat pyysivät apua Jeesukselta, niin pieninkin vaiva, jonka Jeesuksen kerrotaan parantaneen, oli sellainen, että siihen ei mikään silloinen lääketiede pystynyt auttamaan.
En halunnut ottaa näitä kohtia esille siksi, että nyt jokainen lopettaisi rukoilemisen. Päinvastoin. Halusin ottaa ne esille ensinnäkin siksi, että niissä luvataan suuria asioita. Jumalaan saa turvautua ja hän todellakin kuuntelee ja auttaa. Rukoileminen todella toimii. Mutta toiseksi näiden kohtien käsitteleminen on tärkeää siksi, että joku saattaa lukea lupaukset vain puoliksi ja pitää oikeutenaan niiden varjolla komentaa Jumalaa. Sitten onkin helppo syyttää Jumalaa huijariksi, jos hän ei saa heti paikalla juuri sitä, mitä rukoili. Mutta sellaiseen ei ole Raamatun valossa lupaa. Rukous on tarkoitettu ihmiselle avuksi. Jumala on luvannut kuulla ja auttaa. Lupausten ohessa olevat huomautukset eivät ole pääasia. Pääasia on se lupaus. Reunahuomautuksilla vain muistutetaan meitä, ettei rukouksemme vääristyisi Jumalan komentamiseksi. Siitä alkaa tehokas rukouselämän näivettyminen.