Hei taas, Orpo!
Edellisessä vastauksessani keskityin aika paljon tuohon rukouksen toimivuuteen. Kommenttiesi ja mietteittesi myötä katsahdan nyt enemmän rakkauden ja yksinäisyyden ajatuksiin.
Ajatukseni tulevat Raamatun kohdista 1. Kor. 13:13, Gal. 5:22 , Ef. 3:17, 1. Joh. 4:8, 1. Joh. 4:19 ja 1. Kor. 13:2
Näissä kohdissa puhutaan tosiaan kauniisti rakkaudesta. Mielestäni on kuitenkin hyvä huomata, että Raamatun puhe rakkaudesta viittaa suhteellisen harvoin romanttiseen rakkauteen. Yleensä - niin kuin mielestäni jokaisessa noissa kohdassa - kyse on lähimmäisenrakkaudesta tai Jumalan osoittamasta rakkaudesta. Erityisesti se "mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään" kohta viittaa siihen, että parhaatkaan ihmisten taidot tai armolahjat eivät ole mitään, jos niitä ei osata käyttää seurakunnassa yhteiseksi rakennukseksi ja toisten parhaaksi. Kyseinen raamatunkohta luetaan usein häissä, mikä hieman vääristää sitä, mihin yhteyteen teksti on kirjoitettu. Kyse on Paavalin armolahjaopetuksen keskuksesta: palvelemisesta ja vaivannäöstä toisten hyväksi. Lisää aiheesta otsikossa:
Mitä rakkaus on?Yksin kaikki vastoinkäymiset tuntuvat paljon pahemmilta kuin luotettavan ihmisen kanssa. Tuntuu todella turhalta elää yksin, kaikki voimat menevät vain selviytymiseen.
Tätä en kiistä millään muotoa. Edellä vain tartuin siihen ajatukseen, ettei edes parisuhde tai toive siitä voi nousta Jumalan rinnalle. Mutta se todella on Jumalankin ajatus, että ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen. Luomistyönsä jälkeen Jumala sanoi kaikesta, että se oli hyvä - paitsi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin". Parisuhde lienee kaikkein paras lääke yksinäisyyteen, mutta kaikilla sitä toivovillakaan tilanne ei toteudu siinä aikataulussa kuin haluaisi. Siksi myös lähimmäisenä toisen vierellä eläminen on tärkeää ja siihen kristittyjä käsketäänkin.
Viittasit Raamatun kohtaan Matt. 15:21-28. Olinko ymmärtänyt tuon kohdan väärin?
Ymmärsin, että jae 24 kumottiin Jeesuksen ylösnousemuksessa
Jeesus tosiaan sanoi kanaanilaiselle naiselle: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Se myös piti paikkansa. Jeesuksen tehtävä oli elää, saarnata ja kuolla juutalaisten parissa. Mutta sanoma hänen ylösnousemuksestaan ja syntien anteeksiantamisestaan kuuluu kaikille kansoille, niin kuin lähetyskäskyssä hän itse sanoo.
Nyt tuntuu siltä, että minä kannan loppuuni asti vanhempieni syntejä (2. Moos. 20:5 ), vaikka olen armoa anonut. Sillä lapsena ja nyt aikuisena hylätyksi tuleminen ovat tavallaan yhteydessä toisiinsa.
Tämä raamatunkohta on syytä lukea hyvin tarkasti. Ohimennen vilkaistuna siitä voi jäädä todella väärä vaikutelma. Pistän sen kokonaisuudessaan näkyviin parin muokkausmerkinnän kera:
Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas
Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan
isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta
polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja
noudattavat minun käskyjäni. [2. Moos. 20:5-6]Yhdistät väärällä ja vakavalla tavalla toisiinsa lapsena hylätyksi tulemisen tunteen ja nykyisen yksinäisyytesi. Tunne-elämän kannalta niiden yhtäläisyys ja vaikutus ovat varmasti hyvin samanlaiset. Lapsena koettu tunne vahvistaa tätä tunnetta, joka sinulla nyt on. Mutta hengellisesti niitä asioita ei saa yhdistää. Mainitsemassasi raamatunkohdassa sanotaan, että ne, jotka eivät rakasta Jumalaa, kantavat omien pahojen tekojensa lisäksi myös taakaa vanhempiensa vääristä valinnoista. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, saavat Jumalan armon. Tässä ei siis sanota, että vaikka rakastaisi Jumalaa, vanhempien pahat teot laitetaan silti harteille.
Väistämätöntä on, että jotkut vanhempien väärät valinnat vaikuttavat lapsen elämään ratkaisevasti. Hylätyksi tuleminen on varmaan yksi suurimmista haavojen aiheuttajista. Mutta se ei ole lapsen synti, eikä sitä laiteta lapsen syyksi. Pikemminkin ymmärrän Jumalan sanasta, että Jeesuksen ristinkuolema ja Jumalan armo ovat asioita, joilla Jumala haluaa johdattaa ihmisen vapauteen tästä kurimuksesta.
Uskon, että sinä elät sellaisia tunteita, että ei varmasti ole helppo luottaa Jumalan hyvyyteen. Eikä Jumala aina annakaan vastausta siihen, miksi asiat menevät niin kuin menevät. Jeesus sanoi merkittävän asian sokeana syntyneen kohdalla:
Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka
vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut,
jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. [Joh. 9:2-3]Synnillä on seurauksensa. Kun olit lapsi, tehtiin se synti, että sinut hylättiin. Ja haavat ovat jääneet. Mutta sinun nykyinen yksinäisyytesi ei ole Jumalan rangaistus niistä synneistä. Kun uskot Jeesuksen sovitustyöhön, kaikki sinun syytäsi olevat synnit lasketaan Jeesuksen ristin juureen. Silloin sinun kuuluu lukea edellä mainitusta Mooseksen kirjan kohdasta se, mitä sanotaan niistä, jotka Jumalaa rakastavat.
Se ei poista elämäsi vaikeita ja kipeitä kysymyksiä eikä yksinäisyyttä. Mutta se toivottavasti poistaa syyllisyydentunteen. Toivon, että rukouksesi yksinäisyytesi vuoksi voisi jatkossa olla luottavaa rukousta tilanteesi puolesta. Älä ryve sellaisessa syyllisyydessä, jota sinun ei ole lupa kantaa sen jälkeen, kun ne on anteeksiannettu.
Laitan lopuksi raamatunkohdan, joka on aika raju. Se voi kuulostaa joko ahdistavalta tai toiveikkaalta, riippuen lukijan sen hetken mielentilasta.
Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa
ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. [Room. 8:28]Ahdistavaa voi olla se, jos ei jaksa millään luottaa ja uskoa, että kaikki elämänvaiheet ovat lopulta parhaaksi. Mutta lupaus on suuri ja koskee myös sinua.
