Kristillinen suhtautuminen koronarokotteisiin

[Covidin pohdiskelija]

Tämä kysymys on ajankohtainen ja tunteita herättävä, joten koitan asetella kysymyksen neutraalisti:mikä on mielestäsi kristillinen suhtautuminen korona-rokotteisiin? Tällaista kysymystä en ole täällä näkynyt ja ehkä olet odottanutkin milloin joku sen tekee.

Seurattuani netissä uskovien kannannanottoja rokotteeseen, on mm. seuraaviin kohtiin viittavia näkökulmia tullut esille:
1. rokote itsessään on hallituksen tms keino kontrolloida väestöä ja asettaa  ihmiseen siru tai jopa pedon merkki.
2. Rokotteiden kehityksessä on voitu käyttää abortoidun sikiön solulinjoja tms. On kristillistä olla ottamatta rokotetta, koska kristitty ei voi välillisestikään kannattaa tällaista moraalittomuutta. Tässä lienee ajatus, että syntiä ei voi ihminen kääntää siunaukseksi. (Erään pastorin vastaus tähän https://www.desiringgod.org/interviews/can-i-take-a-vaccine-made-from-aborted-babies )

Nämä siis esimerkkinä, näkökulmia on varmaan vielä paljon enemmän.

[Anniina]

Osallistun aiheeseen kertomalla, että en uskalla ottaa koronarokotetta, koska olen törmännyt niin paljoon pelotteluun. Viimeksi äsken pomppasi silmille ihan näky/profetia vuodelta 2008 (jonkun pastori Jon Matutisin saama), jossa oli sudet lampaiden joukossa niityllä pistämässä piikillä, lampaat eivät tajunneet edes mitä tapahtui, ja Jumalan ääni oli sanonut että älkää ottako rokotusta. Pitikin mennä se lukemaan, nyt taas pelkään täällä hysteerisesti. Varta vasten en etsi tai lue pelotteluita, mutta niihin on vaikea olla törmäämättä. Ja kun törmää erilaisiin varoitteluihin ja teorioihin, on vaikea olla pohtimatta, entä jos tässä oikeasti onkin jotakin takana? Entä jos tämä koronarokotusjuttu onkin eksytystä? Tai Jumalan testi ja koetus meille, pysymmekö uskollisina? Jos otan rokotuksen, jos se viekin minut pois Jumalan yhteydestä enkä ottaessani edes tajua sitä? Jos Jumala tuokin eteeni nettiprofetioita varoittaakseni?

[Nettipappi Marko]

Tervehdys teille Covidin pohdiskelija ja Anniina!

Olette esittäneet osuvia kysymyksiä ja myös omakohtaisen kipeitä pohdintoja. Vastaan käsittelemällä neljää isompaa aihepiiriä. Toivon, että sen myötä osaan tuoda sopivalla tavalla sekä ymmärrystä että levollisuutta aiheen äärellä. Vastaukseni tulee olemaan melko pitkä, ja joudunkin jakamaan sen pariin eri viestiin.


"Pienellä valheella ei osteta suurta totuutta"

Internet ja erityisesti sosiaalinen media tarjoavat valtavan määrän tietoa ja huhuja koronasta. Tietomäärän edessä selvää on, että asiasta ymmärtävät eniten ne, jotka tekevät konkreettista tutkimusta laboratorioissaan eivätkä ne, jotka "tekevät tutkimusta" googlaamalla internetissä. Minäkään en pysty oikeasti arvioimaan tutkijoiden väitteitä. Pidän kuitenkin virallisten tahojen tietoja kaikkein luotettavimpina seuraavista syistä:

1. Logiikka. Olen luottanut terveyteen liittyvissä asioissa näihin samoihin asiantuntijoihin koko elämäni ajan. Mikään inhimillinen toiminta ei ole virheetöntä, mutta ei ole mitään järkevää syytä sille, miksi yhden asian äärellä koko maailman terveysviranomaiset olisivat jotakuinkin yksimielisesti kehittäneet heitä itseään valtavasti kuormittavan teorian koronasta ja koronarokotteista.

2. Titteleiden korostaminen. Sosiaalisessa mediassa on suosittua nostaa esille kriitikkoja, joilla on näyttäviä titteleitä tai jotka ovat olleet jonkun tietyn firman palveluksessa. Kriitikkoja ei näytä kiinnostavan, että näitä titteleitä on paljon enemmän koronaa virallisesti tutkivilla ja rokotteita puolustavilla ihmisillä. Erityisen korkealle tunnutaan nostavan "entisiä lääkefirman työntekijöitä", joilla on muka kaikkein parasta sisäpiirin tietoa, vaikka kukaan ei vaivaudu tutkimaan, miksi hän on entinen työntekijä tai mitä hän tarkalleen on siinä firmassa tehnyt. Epäloogisuuden kruunuksi asia menee juuri päinvastoin, jos entinen lääkefirman työntekijä puolustaa koronarokotteita. Silloin häntä pidetään epäluotettavana tuon saman kytköksen vuoksi.

3. Aito tiede korjaa itseään. Jokainen asiantuntija tietää, että kaikki tutkimus on monien muuttujien summa. Sen vuoksi tiede nöyrästi korjaa itse itseään ja tekee uusia entistä tarkempia löytöjä pikkuhiljaa. Korona on uusi sairaus. Siksi luotan eniten niihin tutkijoihin, jotka puhuvat sen mukaan, mikä nyt näyttää varmimmalta tiedolta. Korona- ja rokotekriitikot sortuvat ainakin sosiaalisessa mediassa julistamaan täysin varmoja totuuksia.

4. Virallisten lausuntojen vääristely. Sosiaalisessa mediassa on erityisen suosittua jakaa pikkuruisella muutoksella varustettuja terveysviranomaisten kannanottoja. Ei tarvita lääketieteellistä osaamista, jotta tällaiset viestit voidaan nähdä virheellisiksi. Hyvä suomenkielentaito riittää.

Nämä kaksi viimeistä kohtaa ovat minun mielestäni kaikkein vaarallisimmat virheet. Niiden yhdistelmällä saadaan näet luotua vanhin ja tehokkain valheen muoto. Sitä käytti jo paratiisin käärme.

• Jumalan alkuperäinen käsky kuului: "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." (1. Moos. 2:17)
• Käärmeen valhe kuului: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" (1. Moos. 3:1)

Konsepti on nerokas. Pienellä muutoksella alkuperäinen käsky alkaa näyttää naurettavalta. Olen nähnyt lukuisia listoja siitä, kuinka virallisten ohjeiden rivien väleistä voi muka lukea, että rokotteista ei ole hyötyä. Kaikkein surullisinta on, että tällaisia listoja jakavat myös kristityt ihmiset.

Viralliset tahot ovat sanoneet kuten asia kokemuksenkin mukaan on: "Koronarokotettu voi sairastua, kantaa virusta ja tartuttaa muita". Vääristelevä kriitikko lisää pari pientä sanaa: "Koronarokotettu voi siinä missä rokottamatonkin sairastua, kantaa virusta ja tartuttaa muita". Pieni lisäys ei näytä aluksi merkittävältä, mutta se kääntää koko asian päälaelleen. Rokotukset alkavat näyttää turhilta tai jopa haitallisilta.

Viralliset kannanotot ja tilastot Suomesta osoittavat, että rokotetuilla sairastumisen riski, sairastumisen vakavuus ja jatkotartuttamisen mahdollisuus ovat huomattavasti vähäisempiä rokottamattomiin verrattuna. Terveydenhoito on hyvin kuormittunut juuri rokottamattomien potilaiden johdosta. On totta, että Israelissa myös kahdesti rokotettuja on sairastunut paljon. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä Suomen nykyisen tilanteen kanssa.

Valhetta voi jalostaa vähättelyllä: "Tuttavani sairasti koronan, ja se oli vain pieni nuha. Eikä Suomessa oikeasti ole mitään pandemiaa. Tavallinen influenssa tappaa vuosittain paljon suurempia määriä. Koronakuolematkin johtuvat yleensä jostain muusta perussairaudesta, mutta kun kuolinsyyksi on pakko laittaa jotain, niin sinne kirjoitetaan ’korona’."

Tällaisilla somepostauksilla luodaan vahvoja mielikuvia, mutta viestit sisältävät juuri noita pieniä muutoksia ja epäloogisuuksia suureksi vyyhdiksi kietoutuneena. On totta, että suurin osa selviää pienillä oireilla - niin kuin siitä influenssastakin. Silti koronatartunnat ovat kuormittaneet sairaalat paljon kovemmin kuin influenssat koskaan, vaikka eristäytymis- ja suojaustoimenpiteet ovat olleet sellaisia, etten koko elämäni aikana ole sellaisia nähnyt. Lapsityössä jopa vuotuiset nuhat ja mahatautiepidemiat eivät ole samalla tavalla jyllänneet, kun rajoitukset ovat olleet niin kovia. Normaalin ajan influenssakuolleisuutta ei saa siis missään tapauksessa verrata rajoitusajan koronakuolleisuuteen. Mielenkiinnolla odotankin tilastoja, kuinka paljon influenssakuolemien määrät ovat laskeneet korona-aikana. Ylipäätään on outoa, että kriitikoille influenssa kelpaa oikeaksi kuolinsyyksi, vaikka silloinkin taustalla on yleensä perussairauksia tai vanhuus.

Erilaisia virheellisiä tulkintoja virallisista kannanotoista riittäisi ruodittavaksi hyvin pitkä lista. Nämä riittäkööt esimerkiksi. Yritin välttää lääketieteellisiä kannanottoja, koska en ole itse tehnyt oikeaa lääketieteellistä tutkimusta. Pyrin ennen kaikkea kommentoimaan sitä logiikkaa (tai sen puutetta), joka on nähtävissä ihan vain viranomaisten tiedotteita ja niitä kommentoivien ihmisten some-julkaisuja vertailemalla. Rokote- ja koronakriittisten ihmisten somekäyttäytyminen on keskimäärin liian epäloogista, jotta voisin ottaa sen vakavasti. Tämän lisäksi minun elämänpiirissäni vaikuttaneiden ihmisten omakohtaisten kertomusten pohjalta näyttää siltä, että viranomaisten antamat tiedot osuvat paljon paremmin kohdalleen kuin kriitikkojen äänet. Logiikka ei silti ole kristityn näkökulmasta elämän tärkein asia. On tärkeämpiäkin kysymyksiä:

mikä on mielestäsi kristillinen suhtautuminen korona-rokotteisiin?

Koronarokotteen ottaminen on lähimmäisenrakkautta

Terveysviranomaiset ovat sanoneet, että koronarokotteesta voi tulla haittavaikutuksia, niin kuin kaikista muistakin rokotteista voi tulla. Elämäni ensimmäistä kertaa tulin itsekin kipeäksi rokotukseni jälkeen. Olen myös luotettavilta läheisiltäni kuullut joistain vakavista haittavaikutuksista. Viranomaiset ovat siis oikeassa. Terveysviranomaiset ovat sanoneet myös sen, että kahdesti rokotettunakin on mahdollisuus kantaa virusta ja tartuttaa toisia ihmisiä. Koska näin on käynyt, terveysviranomaiset ovat siinäkin oikeassa.

Sanomattakin selvää on, että jokainen koronaan sairastunut voi olla osa ketjua, jonka päässä joku tai joitain ihmisiä kuolee tai saa vakavia vaurioita koronasta. Terveysviranomaiset ovat vakavasti painottaneet sitä faktaa, joka käy ilmi myös tilastoista: Koronarokote pienentää merkittävästi riskiä olla osa tuota ketjua. Rokotettu ei saa niin helposti tartuntaa eikä siksi niin helposti välitä sitä eteenpäin. Rokotettu on tehnyt rokottamatonta enemmän työtä sen eteen, ettei jatkaisi ketjua eteenpäin. En sano tätä syyllistääkseni ketään, mutta vaarallisen tartuntataudin kohdalla se nyt vain on totta.

Niinpä valittavaksi jää kaksi riskiä:

• Jätänkö rokotteen ottamatta, ja otan sen sijaan suuremman riskin, että minä olen osa lähimmäisiä uhkaavaa tartuntaketjua?
• Otanko rokotteen ja sen myötä riskin, että saan jonkun vakavan sivuvaikutuksen rokotuksesta?

Valinta voi joissain erityistilanteissa olla vaikea. Pääsääntöisesti on erittäin helppo sanoa, kumpi näistä on enemmän itsekkyyttä ja kumpi enemmän kristillistä rakkautta. Jeesus sanoi: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." (Joh. 15:13) Tällaiseen lauseeseen jokainen kelpo kristitty sanoo "aamen". Valitettavasti joiltakin aamenen sanojilta unohtuu uhrautuva rakkaus heti, kun kysytään paljon pienemmän riskin ottamista koronarokotteen muodossa.

Oma suhtautumiseni rokotuksiin on elänyt neljä vaihetta.
1. Rokotusten alkaessa olin kriittinen. Tämä johtui siitä, että minulla oli tiedossa tuttava, joka sai narkolepsian sikainfluenssarokotteesta. Halusin, että rokotuksista tulee riittävästi kokemuksia ja mahdolliset haittavaikutukset näkyvät laajemmin, ennen kuin uskaltaudun itse piikille.
2. Sosiaalisessa mediassa vastaan tuli enenevässä määrin rokotekriittisiä postauksia, jotka pienellä tutkimisella paljastuivat valheiksi tai Raamatun sanasta irtautuneiksi salaliittoteorioiksi. Minussa heräsi vahva vastareaktio. Ihan periaatteesta halusin rokotteen niin nopeasti kuin mahdollista.
3. Oman rokotusvuoroni lähestyessä pelkäsin, että saan siitä pahoja sivuvaikutuksia.
4. Rokotuksen saatuani pelkäsin, että en saa mitään sivuvaikutuksia. Koska moni tuttu on jotain oireita saanut, niin pelkäisin, että oireetta jääminen tarkoittaisi rokotteen olleen tehoton.

Tämä prosessi saattaa kuvata jonkun muunkin ajattelua. Kaiken keskiössä olivat omat tunteet ja itsekäs tulokulma. Kakkoskohdassa toki mukana oli myös pieni häivähdys kristillistä lähimmäisenrakkautta, vaikka sekin pukeutui itsekkyyden kaapuun. En halunnut olla se seurakunnan työntekijä, joka ei olisi tehnyt kaikkea mahdollista estääkseen viruksen levittämisen seurakuntalaisten joukossa ja omassa ystäväpiirissä. Motiivi oli itsekäs, mutta teko itsessään oli mielestäni ainoa oikea kristillinen vaihtoehto.

Minun mielestäni jokaisen kristityn velvollisuus on ottaa koronarokote, ellei joku tiedossa oleva selkeä lääketieteellinen peruste tee rokotuksen ottamista keskimääräistä riskialttiimmaksi.

Tiedän, että taistelisin itsesyytösten kanssa, jos joku ottaa rokotteen kehotuksestani - ja raportoi minulle myöhemmin traagisista sivuvaikutuksista. Pääsisin helpommalla, jos sanoisin, että tämä on jokaisen oma asia. Kukaan ei syyttäisi. Mutta ajattelen, että minun täytyy vastustaa kristinuskon nimissä liikkuvaa valheellista rokotekriittisyyttä. Minun täytyy opettajana tehdä myös mainitsemani riskikartoitus. Sen tulos on selvä. Rokotus on pienempi riski ja suurempaa lähimmäisenrakkautta kuin rokotteen vastustaminen. Siksi rokotus on kristillinen vaihtoehto sekä opetuksen että toiminnan näkökulmasta.

Tästä syystä aion ottaa mahdollisen kolmannenkin rokotteen. Tai montako niitä tarvitseekaan ottaa. Otetaanhan jäykkäkouristus-, punkki- ja influenssarokotteitakin säännöllisin väliajoin, kun jokaiseen sairauteen ei ole keksitty elinikäisen suojan antavia rokotteita.

[Nettipappi Marko]

On olemassa ainoastaan yksi syy, jolla rokotetta voitaisiin kristinuskon nimissä vastustaa. Se olisi tilanne, jossa apostolien sanoin ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (Ap. t. 5:29) Koska Raamatussa ei ole mitään selkeää käskyä, joka voitaisiin liittää koronarokotteisiin, voidaan löytää vain kaksi kiertotietä vedota Jumalan tahtoon. Käytän tarkoituksella sanaa kiertotie, koska tässä yhteydessä nämä toimintamallit eivät ole oikeita. Ensimmäinen niistä on profetia, joka ilmoittaa, että rokote on vastoin Jumalan tahtoa.


Profetiat koetellaan Raamatulla ja seurakunnan harkinnalla

Viimeksi äsken pomppasi silmille ihan näky/profetia vuodelta 2008 (jonkun pastori Jon Matutisin saama), jossa oli sudet lampaiden joukossa niityllä pistämässä piikillä, lampaat eivät tajunneet edes mitä tapahtui, ja Jumalan ääni oli sanonut että älkää ottako rokotusta.

Aito profetia on Jumalan Pyhän Hengen työtä. Profetioita tarvitaan, koska niiden tehtävä on käynnistää prosesseja ja osua sydämeen. Profetia on kuin merkkivalo, joka syttyessään käskee kiinnittämään huomion johonkin. Mutta, nyt sanon asian, joka on ehkä monen profetioista innostuneen hyväksyä:
Niin tärkeä armolahja kuin profetia onkin, se ei ole silti kristityn auktoriteetti.
Profetia on Jumalan tapa ohjata kristittyjä ja seurakuntaa, mutta se ei kerro, mitä on tehtävä. Aito profetia muistuttaa Jumalan käskyistä, mutta profetia ei ole käsky. Kun merkkivalo syttyy, se ei anna toimintaohjeita. Sen jälkeen tarvitaan ymmärrystä Raamatusta ja seurakunnan viisasta harkintaa jatkotoimenpiteistä, koska valo vain kiinnittää huomion asiaan.

Vanhan testamentin profeetat järjestään muistuttivat yhdestä ja samasta asiasta: lopettakaa epäjumalien palvonta ja palatkaa Jumalan ja hänen käskyjensä luo. Heidän julistuksensa kärki ei ollut käskeä kansaa tekemään jotain yllättäviä uusia juttuja. Heidän tehtävänsä oli osua kuulijoiden sydämeen niin, että he omassatunnossaan ymmärtäisivät luopuneensa Jumalasta.

Täysin samaa sanoo Paavali profetian tarkoituksesta. Profetia ei kerro uusia jumalallisia salaisuuksia, vaan profetian sisältämän jumalallisen viisauden on tarkoitus osua ihmisen sydämeen ja paljastaa jotain, minkä ihminen itsekin tietää: Jos ... kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja tunnustaisi: "Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Kor. 14:24-25)

Yksittäinen kristitty voi saada sydämelleen Jumalan kehotuksen toimia tietyllä tavalla. Tällöin kokemus on niin vahva, että se saa kristityn toimimaan profetian mukaan, vaikka mikään profetia ei itsessään pakota. Paavali opettaa: ”Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan.” (1. Kor. 14:32).

Seurakunnan keskellä esiintyvät profeetat asetetaan erityisen tiukasti seurakunnan järjestyksen alle: Profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. (1. Kor. 14:29) Tässä kohdassa sanotaan kaikkein tärkein sääntö: Seurakunnan arvostelukyky menee profetian arvovallan yläpuolelle. Kristityn tärkeimmät auktoriteetit ovat siis ensimmäiseksi Jumalan Sana ja toiseksi Sanaan sitoutunut seurakunnan harkintakyky. Vasta sitten tulevat profetiat ja muut henkilahjat. Niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Oikean profetian kautta Jumala pystyy kiinnittämään seurakunnan huomion johonkin asiaan, joka syystä tai toisesta on tarpeen nostaa esille.

Profetioista – aivan erityisesti vääristä sellaisista – on hauska viehättyä ja niiden ympärille on todella helppo rakentaa kristillisiä salaliittoteorioita. Tällöin elämä täytyy suuresta merkityksellisyyden tunteesta. ”Jumalan salaisuuksiin” vihkiytynyt kristitty kokee kuuluvansa niiden harvojen ja valittujen joukkoon, jotka näkevät totuuden. Ulkopuolelta kuullut arvostelut vain lisäävät uskoa siihen, että aikanaan pilkkaajat joutuvat häpeään, kun näkymätön todellisuus lopulta paljastuu heille.

Olen nuoruudessani elänyt tämän vaiheen. Onneksi en tehnyt silloin mitään vahingollisia käytännön valintoja. Kuuntelin vain haltioituneena kokouksissa ja tallenteilta erilaisia spekulaatioita Jeesuksen pikaisesta takaisin tulemisesta ja sen tiimoilta saaduista tuoreista profetioista. Näitä oli paljon. Koko ajan tuli lisää. Myös valtava määrä vanhoja profetioita kaivettiin naftaliinista. Hetken aikaa se into kantoi, mutta vähitellen ihan maalaisjärjelläkin alkoi tajuta, että loppujen lopuksi se oli vain sen oman kuplan ruokkimista.

Tämä sama ilmiö on kulkenut koko kristikunnan historian halki. Aihepiirit vain vaihtuvat. Keskiössä on milloin itänaapurin hyökkäys Suomeen tai aivan kulman takana odottava massiivinen herätys. Yksilötasolla kestosuosikki on profetoida ihmisiä naimisiin tiettyjen tuttujen tai tuntemattomien henkilöiden kanssa. Tällä hetkellä vuorossa ovat koronarokotteeseen liittyvät profeetat.

Salaliitoteorioiden profeettoja yhdistää se, että he eivät ota vastuuta vääristä profetioistaan eikä heillä usein ole myöskään omaa seurakuntaa, jonka valvottavana he ovat. Sen vuoksi he pystyvät huolettomasti sanomaan mitä vain. Kun se ei toteudu, he korjaavat sanamuotoa, kertovat Jumalan viisaudessaan viivyttäneen profetian täyttymistä tai vaivihkaa vaikenevat. Luulen, että valitettavasti kaikessa rauhassa profetoimistaan tulee jatkamaan sekin profeetta, joka on ilmoittanut, että kaikki koronarokotteen ottaneet kuolevat kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä piikistä.

Ennen kaikkea salaliittoprofeettoja yhdistää se, että he profetoivat asioita, jotka velvoittavat kuulijoita uskomaan heidän sanomansa ilman, että asiaa voisi tarkistaa Jumalan Sanasta. Se ei voi olla seurakunnalle välitettävän profetian sisältö. Tärkeä nyrkkisääntö on se, että kukaan ihminen ei saa profetoida toiselle ihmiselle sellaista käskyä tai kieltoa, jota Raamattu ei vahvista.

Anniinan esimerkkinä mainitsema profeetta oli hyvin helppo googlata. Profetia on alun perin kerrottu sikainfluenssan aikaan. Silloin se rokote oli pedon merkki. Nyt se on vain päivitetty koronaan sopivaksi. Samanlaisia profeettoja tulee ja menee jatkuvasti. Jos kaikki nämä täytyisi tarkistaa, pitäisi jokaisessa seurakunnassa olla valtava nettiprofeettapoliisien armeija, joka käyttää valtavasti paukkuja tutkiakseen kaikenlaisia netissä liikkuvia profetioita ja niiden oikeellisuutta.

Kristillisen seurakunnan tehtävä ei ole olla huolissaan kaikista mahdollisista vääristä teistä. Silloinhan huomio kiinnittyy eniten juuri vääriin asioihin. Tärkeintä on keskittyä siihen, mikä on oikein. Raamatun tunteminen yhdistettynä terveen harkinnan henkeen on riittävää. Jumalan Sanassa on kaikki se, mitä kristitty tarvitsee elääkseen elävässä suhteessa Jeesukseen. Profetia on Paavalin mainitsemista henkilahjoista suurin siksi, että se tehokkaimmalla tavalla osuu ihmisen sydämeen ja puhuttelee, jos ihminen tarvitsee rohkaisua, Jumalan läsnäolon kokemusta tai palauttamista Jumalan Sanan ääreen. Mutta mikään profetia ei saa laittaa seurakuntaa sekaisin.


Koronarokote ei ole pedon merkki

Jäljellä on vielä yksi vaihtoehto, joka lopulta on väärä kiertotie. Profetiahan voisi periaatteessa viitata Jumalan Sanaan, ja muistuttaa seurakuntaa Ilmestyskirjassa mainitusta pedon merkistä. Tällöin profetia toimisi teoriassa juuri niin kuin sen kuuluu toimia. Käytännössä ongelma on, että koronarokotteen tulkitseminen pedon merkiksi osoittaa huonoa tieteellistä tuntemusta ja erittäin huonoa raamatuntuntemusta. Koronarokote on uudesta rokotetekniikastaankin huolimatta vain rokote, eikä se Raamattua tutkimalla täytä ensimmäistäkään pedon merkin tunnuspiirrettä.

Pedon merkistä kerrotaan seuraavaa: Se on myös saanut vallan tappaa kaikki, jotka eivät kumarra pedon kuvaa. Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku. (Ilm. 13:15-17)

Kirjaimellinen tulkinta edellyttää, että kaikki seuraavat asiat täyttyvät:
1. On pakko kumartaa pedon kuvaa. – Rokotetta ei ole pakotettu, vaikka yhteiskunnassa on lukemattomia muita pakollisia velvollisuuksia. Ja ei tämän kohdan mukaan pakkorokotuskaan olisi ongelma vaan se, että täytyisi kumartaa pedon kuvaa.
2. Merkki otetaan oikeaan käteen tai otsaan. – Minulla on oikeakätisenä tapana ottaa rokotteet aina vasempaan käteen. Se sopi hyvin, eikä kukaan käskenyt valita oikeaa kättä tai otsaa.
3. Merkin puuttuminen estää kaiken ostamisen. – Mikään ostaminen tai myyminen ei ole sidoksissa koronarokotukseen. Joihinkin tapahtumiin tai paikkoihin pääsemistä voidaan rajoittaa koronapassilla, mutta se on eri asia kuin ostaminen ja myyminen.
4. Pedon merkki on pedon nimi tai luku. – Tähän on vaikea edes keksiä, miten se rokotteessa toteutuisi. Toisaalta salaliittoteorioiden historia osoittaa, että kreikan tai heprean kirjainten numeroarvoilla kikkaillen jokaisesta asiasta saadaan lopulta numero 666.

Rehellinen raamatunlukija näkee, että yksikään pedon merkin tunnuspiirteistä ei toteudu. Lisäksi erityisen outoa olisi se, että jos rokotteen ainoa tarkoitus on merkitä ihmisiä pedon merkillä, niin miksi ihmisiä rokotetaan toisen tai kolmannen kerran. Yksi kerta riittäisi.

Ilmestyskirjan lukemisen yleisin virhe on sotkea vertauskuvallista ja kirjaimellista lukutapaa keskenään täysin mielivaltaisesti. Tällöin kaikki sellainen, mille keksitään joku kirjaimellinen tulkinta, otetaan kirjaimellisesti. Kaikki muu luetaan vertauskuvallisesti. Lopputuloksena on se, että Ilmestyskirja ei ohjaa lukijaa vaan lukija Ilmestyskirjaa. Se ei ole oikein.

Jos halutaan väittää koronarokotetta pedon merkiksi, joudutaan suorittamaan harvinaisen epälooginen päättelyketju:

• Huonon rokotekattavuuden ja sairaaloiden kuormitusten vuoksi yhteiskunnassa on pohdittu, voidaanko rokotuksiin velvoittaa. Jos yhteiskunnassa on pakko tehdä jotain, se viittaa selvästi pedon merkkiin.
• Rokote ja käsi liittyvät toisiinsa. Yhteys pedon merkkiin syvenee.
• Koronapassi (jonka saa näin sivumennen sanoen myös koronan sairastamalla) on selvästi osoitus yhteiskunnan halusta alistaa ihmiset valtaansa. Kytkös pedon merkkiin on ilmeinen.
• Pedon nimeä ei ole kukaan kuullut ja numero ei suoraan liity koronarokotteeseen, mutta se onkin vertauskuvaa, jota epäuskoinen ei ymmärrä.

Todellista tukea Raamatusta ei saada yhtään. Lopulta päätelmä rakentuu vain sen varaan, että joku väittää omasta mielestään tai kokemansa näyn tai ilmestyksen johdosta, että tämä koronarokote on pedon merkki. Kaikkein hulluin keksintö on sosiaalisessa mediassa käyttöön noussut termi ”pedon merkin esiaste”. Tämä on täydellinen sana, jolla voidaan kylvää pelkoa ilman, että sen julistajan tarvitsee ottaa mitään vastuuta mistään.

Ilmestyskirjan mukaan on vain kahdenlaisia ihmisiä: 1. niitä, joilla on Jumalan omien sinetti otsassa ja 2. niitä, joilla on pedon merkki otsassa tai kädessä. Olen tavannut monia kristittyjä, joiden mielestä pedon merkki on näkyvä ja konkreettinen asia. En ole tavannut ensimmäistäkään kristittyä, joka puolestaan väittää Jumalan sinettiä näkyväksi tai konkreettiseksi asiaksi. Tämä on hyvin epäloogista, koska kummatkin kerrotaan Ilmestyskirjassa samalla tavalla ja toistensa vastakohtina.

Raamatussa pedon merkki kuvaa Jumalan tahdon vastaista elämää. Sen vastakohta on juutalaisten uskontunnustus, joka on Jeesuksen sanojenkin mukaan Raamatun tärkein käsky: Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. (5. Moos. 6:4-5) Tämä on niin oleellinen asia, että sen noudattamisen tärkeyttä painotetaan kielikuvalla: Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. (5. Moos. 6:8 ) Tämä kertoo, kuinka Jumalan on hallittava niin ajatuksia kuin tekoja – merkkinä otsalla ja kädessä. Vastakohtana on heittäytyminen Jumalan tahdon vastaisen maailman houkutusten valtaan joko ajatuksissa tai teoissa. Se tarkoittaa Ilmestyskirjan pedon seuraamista eli pedon tahdon näkymistä ajatuksissa tai teoissa – merkkinä otsassa tai kädessä.

Vastaukseni on venynyt jo todella pitkäksi. Silti paljon jäi kirjoittamatta. Erityisesti Ilmestyskirja on teos, jota ei voi ymmärtää yhtä kohtaa tutkimalla. Kysymys pedon merkistä avautuu parhaiten vasta sitten, kun opiskelee Ilmestyskirjaa loogisesti koko ajan samalla vertauskuvallisuuden tasolla lukien. Tälle opiskelulle olen yrittänyt itsekin tarjota mahdollisuuksia. Laitan tähän muutaman linkkivinkin omiin nettipapin vastauksiini ja Youtubesta löytyvään Ilmestyskirjan luentosarjaani. Ne ovat ajalta ennen koronaa, mutta ehkä sitä suuremmalla syyllä ne ovat hyödyllisiä yleispäteviä opetuksia Ilmestyskirjan tulkinnasta ja pedon merkistä.

• Nettipapin vastaus pedon lukua koskien
• Nettipapin vastauksia Ilmestyskirjasta ja pedon luvusta
• Pitämäni Ilmestyskirja -luentosarjan (2015-2016) soittolista Youtubessa
• Pedon merkkiä käsittelevä luentoni Youtubessa

[Nettipappi Marko]

Pitkän vastaukseni lopuksi otan käsittelyyn vielä tämän yksittäisen kysymyksen:

Rokotteiden kehityksessä on voitu käyttää abortoidun sikiön solulinjoja tms. On kristillistä olla ottamatta rokotetta, koska kristitty ei voi välillisestikään kannattaa tällaista moraalittomuutta. Tässä lienee ajatus, että syntiä ei voi ihminen kääntää siunaukseksi.

Kysymys on samaa muotoa kuin moni muukin opillisuuden ja eettisyyden rajanveto: "Mille kaikelle minä annan omalla toiminnallani hyväksynnän?" Kysymyksenasetteluun voi törmätä usein silloin, kun jotkut kristityt pohtivat suhtautumistaan sellaisiin hengellisiin tilaisuuksiin, joissa työntekijänä on ihminen, jonka kaikkia elämänvalintoja he eivät voi hyväksyä. Esimerkiksi: "En hyväksy tuon pastorin parisuhdetta, joten en halua ottaa häneltä ehtoollista vastaan, koska se näyttäisi siltä, että hyväksyn hänen parisuhteensa."

Esittämäsi pohdinta voidaan samalla tavalla tislata pelkistettyyn muotoon: "Jos otan koronarokotteen, onko se sama asia kuin kannattaisin aborttia?" Tuo pastori, jonka vastauksen likitit, edustaa tiukinta linjaa. Hänen mukaansa kristitty osoittaa tukevansa aborttia, jos koronarokotteen käytössä on millään tavalla osallisena abortoitu sikiö.

Toisesta suomalaisesta lähteestä löytyi hyvin samankaltaisia taustatietoja kuin linkittämäsi pastorin vastauksesta. Noin 50 vuoden takaa on tallessa laboratoriossa viljeltyjä solulinjoja, jotka ovat muutamasta abortoidusta sikiöstä lähtöisin. Nämä solulinjat voidaan siis monistaa ja pitää elossa loputtomasti. Niitä on käytetty useampienkin lähes kaikkien suomalaisten ottamien rokotteiden testaamiseen ennen kuin on siirrytty varsinaisiin elävillä ihmisillä tehtyihin testeihin.

Minulla ei ole mitään syytä epäillä noiden tietojen paikkansapitävyyttä. Siitä huolimatta kaikissa tämän kaltaisissa kysymyksissä suuren yleisön ja tavallisen kristityn tietämys jää aina vajaaksi. Omat ratkaisut on siis tehtävä vaillinaisen tiedon perusteella. Merkittävintä onkin se, millä tavalla kristitty omassatunnossaan kokee näiden asioiden liittyvän toisiinsa.

Ymmärrän oikein hyvin ihmisiä, jotka kipuilevat tämän omantunnonkysymyksen äärellä. Yhtä lailla koen itse, että omallatunnolla on tapana toimia valikoiden ja tarttua vain joihinkin kysymyksiin näkemättä kokonaisuutta. Jos kristitty vaatii itselleen ympäristöä, jossa minkään ilmiön taustalla ei kenenkään ihmisen kohdalla ole mitään Jumalan Sanan vastaista, joudutaan mahdottomaan tilanteeseen, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. (1. Kor. 5:10) On vaikea ostaa kaupasta mitään tuotetta, jonka valmistamiseen, tuottamiseen, kuljettamiseen jne. ei liittyisi kenenkään ihmisen kohdalla mitään synnillistä tai vilpillistä. Jos tavoitellaan täydellisyyttä, kyse ei voi olla vain siitä, onko alkuperäisessä tehtaassa lapsityövoimaa vaan silloin pitäisi tietää, ajoiko tuotteita kuljettava ihminen ylinopeutta tai huijaako myyjä verotuksessa.

Kristitty joutuu joissain valinnoissaan vetämään rajan siihen, mikä ylittää oman sietokyvyn. Ehkä tyypillisin raja on se, että joku negatiivinen asia nousee julkisuuteen, jolloin yleinen mielipide leimaa tietyn tuotteen ostamisen tuon negatiivisen asian kannattamiseksi. Tuorein tällainen kohu lienee Afrikan tähti pelistä. Vielä pari viikkoa sitten sen saattoi ostaa kaupasta ottamatta kantaa mihinkään. Nyt ostaja käy väistämättä läpi jonkinlaisen prosessin.

Koronarokotteiden suhteen kukaan kristitty ei olisi pohtinut aborttikysymystä, ellei sitä olisi nostettu esille. Mitä enemmän siitä puhutaan, sitä enemmän koronarokote muuttuu aborttikysymykseksi. Sen vuoksi ajattelen, että on hyvä nostaa esille muutama ajattelumalli, jotka ovat mielestäni perusteltuja kristillisiä näkemyksiä:


Rokotus ei lisää abortteja

On hyvin oletettavaa, että koko maailmassa yhtäkään sikiötä ei ole abortoitu siksi, että saataisiin materiaalia rokotusten kehittämiseen. Päinvastoin ongelma on se, että abortteja tehdään valtavat määrät joka tapauksessa. Lääketeollisuus ei siis lisää aborttien määrää yhtään, koska jos materiaalia tarvittaisiin, sitä olisi valitettavasti yllin kyllin tarjolla. Kristitty puhuu syntymättömän lapsen elämän puolesta paljon tehokkaammin sanoja käyttämällä kuin kieltäytymällä koronarokotteesta.


Tuki rokotukselle ei ole tuki abortille

Vaikka keskustelu rokotusten yhteydestä abortteihin on kristillisissä piireissä esillä, ei keskustelu määritä sitä, mitä ihminen oikeasti tukee. Kuten edellä sanoin, jos asiassa mennään aivan loppuun asti, käytännössä mitään ei voi ostaa kaupasta, koska tuotantoketjussa joku on tehnyt jotain syntiä. Siksi tärkeämpi kysymys on se, mitä oikeasti tuetaan. Minä ainakin voin todella hyvällä omallatunnolla sanoa: "Minä en kannata abortteja, mutta kannatan koronarokotusta. Ne ovat eri asia."

Paavali olisi kristittynä varmasti halunnut, että maailmassa ei olisi epäjumalanpalvelusta ja että lihakaupoissa ei myytäisi epäjumalille uhrattua lihaa. Mutta näin ei ollut, joten hän joutui opettamaan kristityille rajanvetoa. Hän sanoi hyvin selvästi, että epäjumalia ei saa palvoa, mutta epäjumalille uhratun lihan syöminen on sallittua - ellei se ole loukkaukseksi lähimmäiselle. Vaikka epäjumalille uhrattu liha oli selvästi ollut tekemisissä epäjumalanpalveluksen kanssa, sen syöminen ei ollut epäjumalanpalveluksen suosimista:

Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. ... Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään. ... Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. (1. Kor. 10:14, 20-21, 25)


Pienimmän pahan teologia

Vaikka minun mielestäni koronarokotuksen tukeminen ei ole abortin tukemista, voi jonkun kristityn omatunto silti niin kokea. Tällöin on hyvä muistaa, että läheskään aina kristityn eettiset valinnat eivät ole "oikein vai väärin" -kysymyksiä. Hyvin usein vastaan tulevat myös "mikä on pienempi paha" -kysymykset, joissa ei ole täydellistä vaihtoehtoa.

Esimerkin vuoksi käännän tämän rokotekysymyksen nyt hyvin kärjistettyyn muotoon: "Otanko rokotteen ja periaatteessa olen yhteydessä asiaan, joka voi liittyä 50 vuotta sitten abortoituun lapseen vai teenkö kaikkeni suojellakseni nyt eläviä lähimmäisiäni jopa mahdolliselta kuolemalta?" Tällöin kahdesta epätäydellisestä vaihtoehdosta täytyy valita pienempi paha.

[Nettipappi Marko]

Kysy, jos koronaan tai rokotteisiin liittyvä profetia pelottaa!

Olen edellä pyrkinyt antamaan yleispätevän ohjeen, kuinka kuuluu suhtautua erilaisiin pelottaviin tai salaliitoilta haiskahtaviin profetioihin. Kun ymmärtää, missä suhteessa Jumalan Sanan, seurakunnan terveen harkinnan ja profetioiden kuuluu olla keskenään, mikään uusi profetia ei suista pelon valtaan.

Profetiat kuitenkin vaikuttavat kovasti tunteisiin. Eikä kaikilla ole sellaista seurakuntayhteyttä, jossa osaisi hengellisten opettajien kanssa käsitellä näitä asioita. Tähän viestiketjuun voi siksi esittää jatkokysymyksiä niistä koronaan liittyvistä profetioista, jotka edellä kirjoittamastani opetuksesta huolimatta herättävät pelkoa tai hämmennystä. Asioiden jakaminen ja käsitteleminen yhdessä on yleensä avuksi.

[Anniina]

Lisään tähän vain yhden pohdintani, jota olen pyöritellyt. Osa ihmisistä vastustaa koronarokotteita siksi, että niitä ei nopean aikataulun vuoksi heidän mielestään ole voitu testata ja tutkia riittävästi. Muutamat sanovat, että suostuisivat ottamaan rokotuksen kyllä, jos sen kehittäminen olisi mennyt sellaisessa aikataulussa kuin useimmilla muilla, eli pitemmän ajan kanssa ja kriitikoiden arvion mukaan  perusteellisemmin. Osa siis vaatii enemmän testausta ja tutkimusnäyttöä ja pitemmän ajan seurantaa ennen kuin suostuvat ottamaan koronarokotuksen.

Tässä on kuitenkin ristiriita, jos ihminen sanoo, että pitää enemmän testata ennen kuin rokotetta annetaan laajasti ihmisille. Miten lääkkeiden ja rokotteiden testit tällaisen vastustajan käsityksen mukaan, laboratoriossako jossain soluviljelmässä vain tai ehkä kaneilla? Ei, vaan kuitenkin viime vaiheessa aina joidenkin ihmisten pitää olla ne ensimmäiset, joille uutta valmistetta annetaan. Tarpeeksi monen ihmisen on siis testivaiheessa pakko uhrautua ja altistua mahdollisille ei-toivotuille sivuvaikutuksille, jotta tuote voidaan jossain vaiheessa todeta turvalliseksi. Eikä testaamisessa voida käyttää aina vain perusterveitä aikuisia jotka kestäisivät mahdolliset oireet helpoimmin, vaan jossain vaiheessa on pakko kokeilla lääkkeen tai rokotteen toimivuutta on pakko testata ensimmäisen kerran jopa pikkulapsilla, tai muuten tätä kyseistä rokotusta ei saada virallisesti käyttöön tälle ikäryhmälle (on paljon lääkkeitä, joissa lukee ettei suositella esimerkiksi lapsille tai raskaana oleville, ja yleensä se johtuu juuri siitä, ettei sitä ole riittävästi testattu näissä potilasryhmissä. Muille sama tuote voi tutkitusti olla täysin vaaraton).

Lisätestaamista testaamisen jälkeenkin vaativat rokotusten vastustajat sanovat siis tosiasiassa, että mahdollisimman monen muun ihmisen pitää ottaa rokote ennen kuin he itse uskaltavat. Loputtoman testaamisen ja lisätutkimusten vaatijat siis ovat valmiita työntämään muut ihmiset tuleen ensin, jotta vastustajat itse saisivat mahdollisimman turvallisen rokotteen. Tämä perustelu ainakin on itsekeskeinen. Eikö oikeastaan vähiten itsekästä olisi ilmoittautua rokotteen tai lääkkeen testiryhmään?

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Otit esiin hyvän näkökulman. Jossain vaiheessa on pakko tehdä ensimmäinen testi ihmisillä. Heiltä vaaditaan epäitsekkyyttä ja riskinottokykyä, jota itseltäni ei löytyisi. En siksi pysty paukuttelemaan lähimmäisenrakkauden henkseleitäni. Myönnän, että alkuvaiheissa itsekin halusin ensin kuulla kokemuksia laajemmin, koska olin itsekäs, ja halusin minimoida omat riskini.

Kaikkineen alustit kysymyksesi niin perusteellisesti, että minulla ei ole siihen sen enempää lisättävää. Otan kuitenkin toisen näkökulman samaan teemaan.

Ihan viime päiviin asti sosiaalisessa mediassa vastaan on tullut sitkeää väitettä, että rokote on edelleen kokeellinen. Valitettavasti jopa kristitytkin levittävät tätä väitettä ja puhuvat ihmiskokeista, vaikka viranomaiset ovat painottaneet, että kaikki vaaditut vaiheet hyväksymisprosessissa on käyty läpi. Vastaväitteeksi voidaan tietysti sanoa, että viranomaiset valehtelevat, mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin silloin ei ole lopulta jäljellä mitään, mitä tässä yhteiskunnassa voisi uskoa.

Myös lääkealan viranomaiset ovat esivaltaa, jonka kunnioittamista Roomalaiskirjeen opetukset edellyttävät. Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. ... Viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. (Room. 13:1, 6)

On hyvin todennäköistä, että tässä epidemiatilanteessa virastot ja toimielimet eivät ole haudanneet koronarokotteita koskevia papereja työlistan alimmaiseksi odottamaan vuoroaan. Ne ovat luultavasti olleet tehtävälistalla ensimmäisenä ja siinä mielessä on varmasti kiirehditty. Mutta koska kaikki rokotteet eivät ole saaneet myyntilupaa samalla kellonlyömällä, on loogista päätellä, että kunkin rokotteen kohdalla on kuljettu vaadittua hyväksymisprosessia läpi samalla tavalla kuin muidenkin rokotteiden kohdalla.

Toki on mahdollista, että tässä rokotteessa olisi joku sivuvaikutus, joka jollain erikoisella tavalla laukeaisi vasta 20 vuoden päästä. Mutta koronan pitkäaikaisvaikutusten suhteen ajattelen ihan vain omana ajatuksenani, että todennäköisyydet koronan jälkitauteihin ovat vielä suuremmat. Esimerkkinä voi käyttää vaikkapa vyöruusua. Lainaan muutaman lauseen Duodecim terveyskirjastosta: "Vyöruusu (herpes zoster) on vesirokkoviruksen aiheuttama paikallinen rakkulainen ihomuutos. ... Vesirokkovirus jää aina lapsuuden infektion jälkeen pysyvästi elimistöön, selkäytimen hermosoluihin. Arviolta 95 %:lla aikuisista on tämä virus." Jos lapsien suhteen hyvin harmittomana pidetty vesirokkovirus voi jäädä elimistöön ja aiheuttaa vuosikymmenien jälkeen paljon vaikeamman sairauden, haluan kaikin keinoin välttää sen ihmiskokeen, mitä koronavirus voisi tulevaisuudessa minulle aiheuttaa.

Kristitty voi kuitenkin minun mielestäni hyvällä omallatunnolla tehdä itselleen sopivaa riskikartoitusta. Kristitty ei kuitenkaan saa väittää valheellisesti koronarokotetta kokeelliseksi, jos rokote on virallisesti hyväksytty.

[Anniina]

Hei, palaan vielä tähän pohdintaan, sillä koronarokoteasiat jossain määrin vaivaavat minua. Ymmärrän järjelläni kaikki ne perustelut rokotuksen puolesta, jotka sinä olet tässä ottanut esiin ja pelkästään niihin nojautuen voisin mennä rokotukselle. Sitten kuitenkin pieni ääni takaraivossani lietsoo epävarmuutta ja kuiskuttaa, että entä jos siinä sittenkin on jotakin epämääräistä ja pahaa. Katso nyt vielä ennen kuin menet ottamaan sen rokotuksen.

Tällä alustuksella hyppään vielä yhteen näkökulmaan, joka on se, että jos jotakin jättää tekemättä, ei tee vahingossa väärin. Tässä tapauksessa siis ajatuksena voi rokotusta empivällä olla, että kun en ota rokotusta, niin en ainakaan itse ole aiheuttanut itselleni vahinkoa. Koronatautiin sairastuminen saatetaan tässä yhteydessä kokea hengellisesti pienemmäksi pahaksi. Ajatuskulku on uskovaisella ehkä sen suuntainen, että rokotus saattaa olla syntiä tai muuten pahuutta, mutta koronaan sairastuminen ei ole syntiä. Eihän kukaan sairastu tahallaan, vaan tauti tulee jos on tullakseen. Usein tämä ilmaistaan niin, että rukoilen Jeesusta etten saisi koronaa, mutta jos saan, se on Jumalan tahto ja pyydän, että tauti ainakin tulee lievänä. Moni sanoo lisäksi, että mieluummin tässä asiassa luottaa Jumalaan kuin viranomaisiin ja rokotteisiin. Ajatus on siis se, että sairastuminen on Jumalan kädessä, mutta jos rokotuksesta tulee ongelmia, se on ihmisen oma vika, mitäs meni ottamaan piikin. Lisäksi osa uskovaisista perustelee rokottamattomuutta silläkin, että rokotuksen ottaminen on epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan; pystyyhän Jumala suojelemaan omansa ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa, myös siis koronapandemian keskellä.

Ihmiselle on usein henkisesti helpompi jättää jotakin tekemättä, koska siten hän ei itse aktiivisesti vaikuta vallitsevaan tilanteeseen. Jumalan tai sattuman haltuun heittäytyminen koetaan parempana kuin se, että tekisi jotain ja siten ottaisi riskin, että toiminnallaan aiheuttaa jotakin pahaa. Silloinhan se seurauksena aiheutunut paha olisi ihmisen oma vika, uskovainen puhuisi synnistä. Joidenkin uskovaisten kohdalla tämä koronarokotteen kohdalla kulminoituu siihen, että jos epäilyt pitävät paikkansa, rokote voi olla jopa se pedon merkki tai muusta syystä Jumalan kieltämä asia, ja silloinhan vastoin tätä Jumalan tahtoa otettu rokotus vaarantaa jopa ihmisen taivaspaikan. Joten parempi katsoa kuin katua.

Tietysti nämä nimenomaan koronan suhteen epäluuloiseksi ja vain Jumalan varaan heittäytyvät ihmiset ovat epäloogisia. Jos heittäytyisimme "Herran haltuun" samalla tavalla muissakin asioissa, niin emme voisi käyttää muutakaan terveydenhuoltoa, emme ottaa vakuutuksia, käyttää turvavöitä tai hankkia talojemme oviin lukkoja. Kaikki tämähän voidaan käsittää epäluottamukseksi sitä kohtaan, että Jumala kykenee pitämään omistaan huolen. Ja jos pidämme tiukasti kiinni periaatteesta, että enemmän täytyy totella Jumalaa kuin ihmisiä, niin miksi me sitten kuitenkin noudatamme vallitsevaa maallista lainsäädäntöä ja muita yhteiskunnassa, työpaikoilla, harrastuksissa sun muissa paikoissa sovittuja yhteisiä pelisääntöjä? Miksi valikoida, että juuri tässä rokotusasiassa ei voi noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, tai miksi juuri nyt on aika luottaa vain Jumalaan eikä yhtään kuunnella lääkäreitä, ja esivallalle annetun hallintaoikeudenkin saa nyt juuri heittää romukoppaan?

[Nettipappi Marko]

Hei Anniina,

Tapasi mukaan analysoit ajatuksiasi erinomaisen syväluotaavasti. Rehellisyytesi ja avoimuutesi on ihailtavaa. Sen lisäksi, että puet taitavasti omia tunteitasi sanoiksi, tulet samalla kuvanneeksi sitä, kuinka tunteet vaikuttavat niin päätöksentekoon kuin jumalasuhteeseenkin.

Ajattelen sinun osuvan kysymykselläsi yhteen erityisen oleelliseen pointtiin. Kun ihminen kohtaa älyllisesti vaikean tai tunteiden osalta pelottavan hengellisen kysymyksen, hänen ensimmäisiä linjanvetojaan on vähintäänkin alitajuisesti tämä: Kumpi on suurempi synti - väärä teko vai laiminlyönti? Persoonasta riippuen ratkaisuvaihtoehdot kallistuvat jommallekummalle puolen. Yksi voi ajatella: ”Tämä on niin suuri asia, että jotain on ihan pakko tehdä.” Toisella ajatuskulku menee juuri päinvastoin: ”Nyt ei passaa hätiköidä. On parempi katsoa, miten asiat lähtevät menemään.”

Evankeliumeissa Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksen. Anteeksi pyytämisestä hän opettaa Matteuksessa ja Luukkaassa eri sanamuodoilla, koska kumpikin näkökulma on tärkeä:

• Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. (Matt. 6:12)
• Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. (Luuk. 11:4)

Käytännössä kumpikin sanamuoto kattaa kummatkin puolet, mutta puhtaaksi viljeltynä asia voidaan nähdä siten, että synti on ensisijaisesti aktiivista väärää tekemistä. Velka puolestaan kuvaa laiminlyöntejä ja tarkoittaa passiivista hyvän tekemättä jättämistä.

Kumpikin on yhtä pahaa oikealta tieltä poikkeamista, mutta luultavasti moni kristitty kokee aktiivisen väärän teon pahempana virheenä. Laiminlyönti kuulostaa paljon kevyemmältä asialta kuin lyönti, vaikka kumpi tahansa voi aiheuttaa hyvin pahaa vahinkoa lähimmäiselle. Kyllähän minäkin paljon pienemmällä omantunnon tuskalla lankean laiminlyönnin synteihin kuin aktiivisiin vääriin tekoihin.

Jeesus on omissa sanoissaan kuitenkin hyvin napakka sen suhteen, että hän odottaa seuraajiltaan dynaamisuutta. Kultainen sääntö kulkee monissa kulttuureissa sanamuodossa, jossa kielletään tekemästä sellaista, mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Jeesus sen sijaan käskee tehdä sellaista, mitä haluaisi itselleen tehtävän. Lisäksi hän suorin sanoin painottaa, että laiminlyöminen on synti: "Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." (Matt. 25:45) Samaa sanoo myös Jaakob: Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. (Jaak. 4:17)

Kristitty ei voi siis pelata varman päälle vetäytymällä kuoreensa ja hautaamalla talenttinsa. Vaikeiden kysymysten äärellä on toki oltava maltillinen ja rukoiltava viisautta. Joskus harkinta-aikaa on käytettävä todella kauan. Jumala on itsekin odottamisen ja odotuttamisen mestari. Silti on oltava hereillä siinä, ettei miettiminen tai odottaminen muuttuisi vahingossa tai vähitellen passiivisuudeksi, koska se ei ole koskaan oikea vastaus. Kun vakaan harkinnan ja oikeaksi koetun ratkaisun perusteella jättää jotain tekemättä, on se kristillistä. Tekemättä jättäminen puolestaan on laiminlyömistä silloin, kun se johtuu välinpitämättömyydestä, pelosta tai kaiken varalta hiljaa olemisesta.

Yksi vaikeimpia kristillistä päätöksentekoa koskeva Raamatunkohta löytyy Roomalaiskirjeestä. Taustalla on keskustelu puhtaista ja epäpuhtaista ruuista. Sen pohjalta Paavali antaa laajemminkin sovellettavan päätöksenteon ohjeen:

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:22-23)

Usko ei ole tunnetta eikä se ole tietoa. Usko on ennen kaikkea Jeesuksen seuraamista. Sillä matkalla sekä tunteet että tietokin käyvät välillä melkoisia myllerryksiä läpi. Oikealla järjenkäytöllä ja tunteiden käsittelyllä Jeesuksen seuraaminen helpottuu. Mutta yhtä lailla sekä tunteilla että järjellä voi Jeesuksen seuraamisesta tehdä vaikeampaakin. Asioiden tärkeysjärjestys on silloin avainasemassa. Rokotusta pohtiessa oikeaa vastausta ei saada tunteita tarkkailemalla. Järkeilykään ei takaa sitä, etteikö voisi mennä harhaan. Kumpikaan niistä ei näet suoraan vastaa kysymykseen: Millä tavoin tässä asiassa seuraan Jeesusta uskollisimmin?

Olet sen verran perusteellinen pohtija, että olet onnistunut kysymyksessäsi tavallaan myös vastaamaan itsellesi. Viittasit siihen, että sinulla on kaikki tarpeellinen tieto, jonka pohjalta osaat tehdä ratkaisut. Mutta tunteesi eivät vielä anna rauhaa.

Minäkään en aio sanoa, mitä sinun täytyy tehdä. Minä voin yleisellä tasolla sanoa hyvin vahvasti mielipiteeni ja suositukseni rokotusten puolesta. Minun mielestäni pääsääntö on se, että rokotuksen ottaminen on lähimmäisenrakkautta, eikä ole mitään Raamatusta nousevaa perustetta väittää rokotuksessa olevan mitään pahaa. Mutta yhtä lailla uskon siihen, että jonkun ihmisen kohdalla Jumala voi tehdä sen ihmeen, että antaa ihmisen hengelle varoituksen. Se varoitus voisi johtua vaikkapa siitä, että tuon kyseisen ihmisen kohdalla rokotuksesta voisi koitua jotain haittaa, jota ei kukaan voisi etukäteen lääketieteellisesti tietää. Ja silti tuo varoitus olisi pätevä vain tälle kyseiselle ihmiselle itselleen. Seurakunnalle yleistettynä sellainen sanoma olisi väärä profetia.

Uskoisin, että sinun on hyvä jatkaa pohdintaasi siten, että tunnistat ajattelusi eri puolia, ja nimeät ne. Tunne, tieto ja usko saavat palvella toisiaan, mutta ne on osattava silti erottaa, kun pohditaan vaikeita kysymyksiä. Ne vaikuttavat toisiinsa, mutta eivät ole sama asia. Pelkoa voi kokea sekä kiinni jäämistä pelkäävä murtovaras että vainojen keskellä uskonsa tunnustava kristittykin. Heidän kokemastaan tunteesta ei voida päätellä sitä, onko teko oikein vai väärin. Samoin oman tietonsa kokee varmasti oikeaksi niin lääkäri kuin vaihtoehtolääketieteen kannattajakin. Varmuus omasta tiedosta ei määrittele oikeassa olemista.

"Entäpä, jos siinä on jotain epämääräistä ja pahaa?" Tämä pohdintasi on hyvin tunnepainotteinen ongelma. Jotta voisit väittää rokotuksen ottamista pahaksi, sinun täytyisi pystyä näyttämään jokin asia, jota kristillisen uskon, Jeesuksen seuraamisen tai Raamatun Sanan valossa voitaisiin rokotteessa kritisoida. Muussa tapauksessa epäilys on vain tunne, joka saa aikaan kaiken varalta passivoitumista. Omien tunteiden huomioiminen ei ole väärin. On luvallista pelätä inhimillisesti esimerkiksi rokotteen sivuvaikutuksia. On luvallista jopa tuon pelon vuoksi jättää rokote ottamatta. Mutta silloin on ymmärrettävä, että se on vain oma tunne, joka ei kerro mitään siitä, että rokotteessa olisi jotain väärää hengellisesti.

"Entäpä jos rokotuksen ottaminen on epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan" Niin kuin itsekin totesit, tämän logiikan käyttäminen tarkoittaisi vastuullisuuden lopettamista kaikilla elämän osa-alueilla. Puhe Jumalan huolenpidosta on niin kovin helppo kääntää valikoivaksi passiivisuudeksi. Ikään kuin Jumalan huolenpito tarkoittaisi "hurskasta vastuuttomuuden tilaa", jossa Jumala tekee kaiken ihmisen puolesta. Se ei ole Raamatun opetuksen mukainen ajatus.

• Jeesus sanoo: Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte. (Matt. 6:25)
• Paavali sanoo: Jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. (2. Tess. 3:10)

Nämä eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne liittyvät saumattomasti yhteen. Jeesus ei opeta ihmistä makaamaan ja odottamaan, että Jumala pudottelee ruokaa suuhun. Eikä Paavali opeta, että ihminen ei saa toivoa Jumalalta mitään siunausta elantonsa suhteen.

Usein sanotaan, että usko on osa elämää. Se pitää paikkansa. Mutta se myös jollain tapaa kuulostaa siltä, kuin usko olisi "vain pieni osa elämää". Mielestäni paljon osuvampaa on sanoa, että tämä elämä on oleellinen osa uskoa. Kysymys Jumalan huolenpidosta asettuu omalle paikalleen, kun myös tämän elämän lainalaisuudet otetaan todesta.

Toivon, että sinä löydät rauhan tunteillesi ja pystyt analysoimaan tietämäsi asiat. Toivon, että sen jälkeen osaat tehdä ratkaisun, jossa parhaiten seuraat Jeesusta ja koet Jumalan huolenpitoa valintasi äärellä.