Hei Elfslayer!
Olet joutunut odottelemaan pitkään vastaustani. Pohdintapalstan puolella keskustelua onkin jo aiheesta käyty, mutta toivoit nimenomaan minulta kommenttia. Anteeksi, että kesti, mutta tässä se lopulta tulee.
Kysymyksessä on kaksi puolta, jotka Raamatusta mieleeni ensimmäisenä nousevat. Ensinnäkin Raamatussa kehotetaan antamaan rahaa ja tekemään hyvää kaikille, jotka apua tarvitsevat tai pyytävät:
Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän
puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus
voisi pysyä hänessä? (1. Joh. 3:17)
Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille,
joka haluaa lainata sinulta. (Matt. 5:42)
Jos jollakin paikkakunnalla siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne,
teille antaa, asuu joku köyhä israelilainen, älkää olko niin kovasydämisiä,
että kieltäytyisitte auttamasta häntä. Olkaa anteliaita ja lainatkaa hänelle se,
minkä hän tarvitsee. Te ette saa kohdella tylysti köyhää maanmiestänne
kieltämällä häneltä halpamaisesti apunne vain sen vuoksi, että tiedätte
seitsemännen vuoden, velkojen anteeksiantovuoden, olevan lähellä.
Jos kiellätte apunne, hän huutaa avukseen Herraa, ja te joudutte syynalaisiksi.
(5. Moos. 15:7-9)
Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään
hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste,
huomenna minä annan!” - kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
(Sananl. 3:27-28)Toiseksi Raamattu haluaa meidän pitävän huolta siitä, että lähimmäisemme eläisivät oikein:
Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa,
lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse
joudu kiusaukseen. (Gal. 6:1)
Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken.
Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. (Matt. 18:15)
Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele
häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.
(3. Moos. 19:17)
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet
takaisin, niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä,
pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit. (Jaak. 5:19-20)Voidaan tietenkin sanoa, että osa näistä kohdista on tarkoitettu nimenomaan uskovien (”veljien”) keskinäisiksi ohjeiksi, mutta ainakin tuo Mooseksen kirjan kohta tuntuu koskettavan yhteiskuntaa laajemminkin. Eihän Jumala tietenkään halua, että kukaan tekisi syntiä.
Näiden kahden puolen noudattaminen samanaikaisesti on hankalaa esimerkiksi silloin, kun laitapuolen kulkija tulee pyytämään rahaa. Toisaalta kehotetaan antamaan, mutta jos raha menee alkoholistin päivän pulloon, on tuettu väärää asiaa. Ja kun kaduilla kulkiessamme juuri potentiaaliset alkoholin väärinkäyttäjät ovat kaikkein yleisimpiä avun pyytäjiä. Raamatun aikaan asia oli luultavasti paljon yksinkertaisempi. Kerjääminen aivan rehellisen toimeentulon puutteen vuoksi oli jokapäiväistä. Nykysuomessa sellaista toimintaa ei katukuvassa näe. Siksi uskallan ajatella, että Raamatun kehotus antaa apua jokaiselle pyytäjälle, ei omana aikanaan samalla tavalla sisältänyt ongelmaa siitä, mihin tarkoitukseen apu lopulta menee.
Koska emme voi auttaa lähimmäistämme tekemään väärin, niin alkoholistille viinarahan antaminen ei ole mielestäni oikein. Harvoin kuitenkaan kukaan sanoo suoraan, että tarvitsisi kaljarahaa. Useimmiten hän esittelee asian ruokarahan tai bussilippurahan tarpeena. Mutta jos automaattisesti oletamme, että hän valehtelee ja aikoo ostaa viinaa, teemme silloinkin väärin.
Paras tapa on yrittää auttaa juuri siinä asiassa, jota avun tarvitsija toivoo. Jos hänellä on ruuan tarve, näen hyväksi vaihtoehdoksi ostaa mieluummin ruokaa kuin antaa rahaa. Samoin pitäisin parempana käydä bussissa maksamassa matkan kuin antaa rahaa. Ongelmana tässä mallissa on vain se, että se on itselle työlästä. Siksi auttamisesta käytävässä keskustelussa ihmisten suurin murhe onkin aina se, jos raha meneekin väärään tarkoitukseen. Olisivatpa uskovat aina yhtä huolissaan lähimmäisistä. Huoli näyttää kuitenkin nousevan pintaan vain niissä tilanteissa, joissa omia kukkaron nyörejä pitäisi löysätä. Aika läpinäkyvää...
Jos ei voi varmasti tietää, meneekö raha hyvään vai pahaan tarkoitukseen, niin miksi silloin automaattisesti päätetään olla auttamatta? Jos auttaja ei anna apua, hän aivan varmasti on jättänyt auttamatta. Jos hän antaa rahaa, se saattaa mennä hyvään tarkoitukseen. Tällä tavoin ajateltuna on siis parempi antaa rahaa kuin jättää antamatta. Ja vielä parempaa on nähdä itse vaivaa ja auttaa niin, että apu menee hyvällä ja varmalla tavalla perille.
