Hei Stranger!
Tuohon edelliseen viestiin liittyen tällainen kysymys, että jos meitä ei tuomita tekojemme mukaan, niin mitä tämä jae tarkoittaa?
2. kor.5:10 Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.
Raamattu sanoo useaan otteeseen, että ihmiset tuomitaan tekojen perusteella. Mutta jos asian käsittely lopetetaan tähän lauseeseen, Raamatun sanoma vääristyy. Tuloksena on vain oppi, jonka mukaan hyvä ihminen pelastuu ja paha joutuu kadotukseen. Sitten ihmisen itsensä arvioitavaksi jää, onko hän riittävän hyvä vai ei.
Teoista puhuminen on tärkeää tuomion yhteydessä siksi, että se osoittaa, ettei Jumala ole mielivaltainen tuomari. Olisi tosi kurjaa, jos Jumala ei millään tavalla perustelisi viimeisellä tuomiolla sitä, miksi ihmiset sijoitetaan niin kuin sijoitetaan. Perusteita täytyy olla tai muuten koko tämän elämän aika on aivan yhdentekevää, jos ei voi mistään mitään tietää.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, mistä Mäki-Lohiluomakin laulaa: "Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa." Jokainen ihminen tekee sekä hyvää että pahaa. Mihin siis raja vedetään? Parhaiten mielestäni asiaa kuvaa Jeesuksen pitkä opetus viimeisestä tuomiosta. (Liitän tekstin viestin loppuun, niin ei ajatus katkea välillä.) Siinä Jeesus selvästi langettaa tuomion ihmisten tekojen perusteella. Mutta samalla on valtavan tärkeää huomata, että tuomio on tavallaan epäreilu. Oikealle puolelle asetetuilta "lampailta" kysytään eri kysymys kuin vasemmalle puolelle asetetuilta "vuohilta".
Lampailta kysytään, ovatko he tehneet mitään hyvää. Tuomari ei ole ollenkaan kiinnostunut siitä, vaikka he olisivat tehneet miten paljon pahaa tahansa. Vain hyvät teot tutkitaan. Ja niitä löytyy, joten he saavat palkinnon.
Vuohilta kysytään, ovatko he jättäneet koskaan tekemättä mitään hyvää (tai ovatko he tehneet jotain pahaa). Tuomari ei ole kiinnostunut ollenkaan siitä, vaikka he olisivat tehneet miten paljon hyvää tahansa. Vain pahat teot ja laiminlyönnit tutkitaan. Ja niitä löytyy, joten he saavat tuomion.
Lopputulos siis on, niin minä asian ymmärrän, että pahaa tehneet tajuavat, että heidät tuomittiin pahojen tekojensa vuoksi - vaikka vertauksessa he eivät tajunneetkaan, että heidän pahuutensa oli koskettanut itse Jeesusta. Samoin hyvää tehneet ymmärsivät, että palkinto tuli hyvistä teoista - vaikka asiayhteys Jeesukseen oli heiltäkin piilossa. Tekoja kyseltiin, jotta tuomio on selkeästi mitattavissa ja langetettavisa. Tuomiolla olleet ihmiset siis saivat tekojensa mukaan. Mutta samalla asia jää kummastuttamaan: miksi näille ihmisille esitettiin eri kysymykset ja miksi perusteet olivat erilaiset.
Vastaus: syntyperän vuoksi. Lampailta kysyttiin hyvät teot. Vuohilta pahat. Ja muualta Raamatusta tiedämme, että lampailla Jeesus tarkoittaa niitä, jotka ovat uudestisyntyneet hänen laumansa jäseniksi. Ja uudestisyntyminen on Jumalan armoa, ei ihmisen ansiota. Lopulta siis vastaus alkuperäiseen kysymykseesi: Ihmiset tuomitaan tekojen perusteella. Se on totta. Mutta samalla on totta se, että on täysin Jumalan armon ansiota, että toisilta ihmisiltä kysytään vain hyviä tekoja. Tämän vuoksi jokainen helvettiin joutuva ihminen ymmärtää joutuneensa sinne omasta syystään. Ja tämän vuoksi jokainen taivaaseen pääsevä ihminen ymmärtää, että hän pääsi sinne armosta. Jokaisella lampaallakin on näet tilillään samanlaisia tekoja, joiden vuoksi vuohet joutuivat tuomittaviksi.
Viimeinen tuomio
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu
kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa
ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat
oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan
oleville: "Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka
on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te
annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin
koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä
olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun
luokseni." Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: "Herra, milloin me näimme sinut
nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja
vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun
luonasi?" Kuningas vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle
näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Sitten hän sanoo
vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen
tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te
ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle
juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin
alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te
ette käyneet minua katsomassa." Silloin nämäkin kysyvät: "Herra, milloin me näimme
sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa,
emmekä auttaneet sinua?" Silloin hän vastaa heille: "Totisesti: kaiken, minkä te
olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet
tekemättä minulle." Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta
vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt. 25:31-46)
