Tarkoitin hengellisellä diibadaaballa sitä, että puhutaan kauniita hengellisiä asioita ilman todellista sisältöä. Ollaan hengellisiä, mutta ei uskalleta esimerkiksi julistaa sitä, että Raamattu on Jumalan sanaa. Suvaitsevaisuus on ehkä diibadaaban ytimessä: kaikki käy, koska ei ole oikeaa ja väärää, ei syntiä eikä armoa. On vain vaaleanpunaisia hyviä tunnelmia. Sellainen ei särähdä kenenkään korvaan, mutta se ei myöskään loppujen lopuksi edes kiinnosta.