Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 05.01.2016 - klo:13:58 »

Hei Aleksi!

Kysymyksesi on varmasti iso ja vaikea sinulle henkilökohtaisesti. Toivon että, osaan vastata viisaasti.

Haasteensa kysymyksesi aiheuttaa myös siksi, että se on erityisen harvinainen. Enpä ole eläessäni kuullut pohdittavan asiaa tällä tavoin. Yleensähän papille tullaan esittämään kysymys nimenomaan päinvastoin. Kysymyksen esittäjänä on silloin uskova osapuoli, joka haluaa kuulla Raamatun näkökulman siihen, voiko hän ottaa ei-uskovan puolison.

Tätä kysymystä on pohdittu Nettipapin palstallakin jo heti palstan alkuaikoina. Luulen, että sinun kannattaisi lukaista seuraavat linkit. En voi väittää tietäväni ollenkaan sitä, mitä tuo tyttö ajattelee tilanteestanne, mutta ehkä linkeissä on jotain siitä, millaisia kysymyksiä hän pyörittelee mielessään:

1. Kristityn ja ei-kristityn suhde
2. Hengellinen elämä seurustellessa

Jos hänen kysymyksenasettelunsa on yhtään samankaltainen, saatat noista linkeistä saada jotain ymmärrystä siihen, miksi asia on hänen näkökulmastaan iso. Mutta nämä ovat tavallaan vain taustaa sinun omalle pohdinnallesi. Ymmärsin kysymyksesi äärellä, että kaiken kipuilun ydin voidaan tiivistää tähän:

Lainaus käyttäjältä: Aleksi - 05.01.2016 - klo:11:32
asia on silleen et joko alan uskomaan tai saan unohtaa elämäni naisen.

Asetelmasi on todella haastava. Tiedät itsekin, että jos vain alat vakuutella itsellesi ja tuolle naiselle, että "kyllä minä uskon", niin se ei oikein ole koko totuus. Ylipäätään sellainen parisuhde, joka perustuisi teeskentelylle, ei olisi hyvä ja kestävä parisuhde. Usko on henkilökohtainen suhde Jeesukseen, joka on meidän Vapahtajamme. Sitä ei voi noin vain teeskennellä esimerkiksi seurustelukumppanille. Aikaa myöten totuus paljastuu.

Minä itse ajattelen, että tämä kiinnostuksesi tuota naista kohtaan on kaiken muun hienouden lisäksi myös vahva Jumalan kutsu sinulle. On väärin teeskennellä uskovaa vain sitä varten, että sillä tavoin saisit jotain hyötyä. Se olisi Jumalan käyttämistä työkaluna. Mutta Jumala sen sijaan itse voi käyttää eri ihmisiä omina työkaluinaan. Kannustan sinua käyttämään tämän tarjotun tilanteen siten, että samalla kun tutustut tuohon naiseen yhä paremmin, tutustut myös Jumalaan. Kiinnostuksesi tuota naista kohtaan on sinulle suuri motivaation lähde selvitellä myös hengelliset kysymyksesi, jotka ovat keskeneräisiä.

Kuvasit itseäsi etsijäksi, joka ei oikein vielä tiedä, mihin uskoa. Siltä pohjalta osaat itsekin sanoa, että ei uskoa voi noin vain ottaa itselleen.

     Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä,
     joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen,
     joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.
     (Joh. 6:44)

     Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla
     teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä,
     vaan se on Jumalan lahja. (Ef. 2:8 )

Uskoa ei noin vain voi kytkeä päälle. Toisaalta Jumala on käskenyt kristittyjä julistamaan evankeliumia, jotta usko voisi syttyä mahdollisimman monen sydämeen. Jumala haluaa, että ihmiset tuovat toisia ihmisiä Jumalan puhuteltaviksi. Hän todella haluaa antaa uskon jokaiselle, joka häntä etsii:

     Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa,
     tulevat minun luokseni, ja sitä,
     joka luokseni tulee, minä en aja pois.
     (Joh. 6:37)

     Pyytäkää, niin teille annetaan.
     Etsikää, niin te löydätte.
     Kolkuttakaa, niin teille avataan.
     Sillä jokainen pyytävä saa
     ja jokainen etsijä löytää,
     ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.
     (Matt. 7:7-8)

Suosittelen sinua kovasti siihen, että rukoilet Jumalaa johdattamaan sinua. Mikään rukous tuskin voi olla Jumalalle niin mieluinen kuin se, että ihminen pyytää saada uskon.

     Minä sanon teille: näin on taivaassakin.
     Yhdestä syntisestä, joka kääntyy,
     iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestä-
     yhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole
     parannuksen tarpeessa. (Luuk. 15:7)

On oikein hyvä myös pyytää tuota ihastuksesi kohdetta rukoilemaan puolestasi. Samoin Raamatun lukeminen on erinomaisen hyvä apuväline.

     Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
     huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
     Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa,
     kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa,
     turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
     - Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne
     eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
     Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä,
     niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella
     ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
     Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
     vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo
     ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
     niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee:
     se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan,
     ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.
     (Jes. 55:6-11)

     Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
     synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)

En ehkä tällä erää kirjoita pidemmästi uskomisen ja uskoon tulemisen kysymyksiä. Tämä vastaukseni tällaisenaan olisi kovin suppea, mutta olen kirjoittanut muutaman aihealueen alla jo uskoon liittyviä asioita. Pyydän sinua tutustumaan seuraaviin vastausketjuihin. Jos ne herättävät lisäkysymyksiä, niin palaa rohkeasti aiheeseen.

1. Voiko uskoontuloon vaikuttaa?
2. Uskomisen vaikeus
3. Milloin olen uskossa?
4. Uudestisyntyminen

Toivotan ja rukoilen sinulle suurta siunausta ja johdatusta, jotta Jumala pian antaisi sinulle uskon.
Kirjoittanut: Aleksi
« : 05.01.2016 - klo:11:32 »

Hei.

En oikeen tiedä kuinka alottaisin tän et siitä sais selvää. Mut siis, kesällä tapasin netin kautta yhden tytön joka asuu amerikassa. Ollaan juteltu paljon, päivittäin monta kertaa. Ollaan muutaman kerran puhuttu videopuhelujenkin kautta, joka on ollu vähän vaikeeta ku englanti ei vielä suju kauhee hyvin😁
Nyt ollaan jo puolisen vuotta siis puhuttu ja uudenvuoden jälkeen hän kertoi minulle että on rakastumassa minuun, tai siis on jo, ja voin kyllä taata että tunne on molemminpuoleinen. Siinä vain tulee se yksi mutta vastaan. Hän on kristinuskoinen, käy kirkossa joka sunnuntai ja kristinusko on vahvasti hänen elämässään, kun taas, minä itse en ole uskonnollinen. Tunnen itteni enemmänkin sellaiseksi eksyneeksi lampaaksi joka ei tiedä mihin uskoa. Nyt meillä kävi sellainen juttu vain, että kristinusko ei hyväksy rakastumista ei kristittyyn, eli asia on silleen et joko alan uskomaan tai saan unohtaa elämäni naisen. Tilanne on vähän hankala.
En oikein tiedä mitä tekisin   :-[
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 19.08.2013 - klo:16:07 »

Tervehdys Arosusi!

Kysymässäsi jakeessa on monta mielenkiintoista kohtaa. Veikkaan, että kysymyksesi kärki suuntautuu nyt erityisesti kohti jaetta 14, mutta tartun silti myös edeltäviin jakeisiin. Sinä käytit vanhaa käännöstä, joten otan jakeet tähän vielä uudemman käännöksen mukaan:

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani:
     Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä
     suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä
     jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies,
     joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan,
     vaimon ei pidä jättää miestään. (1. Kor. 7:12-13)

Paavali jatkaa Jumalan avioliittoajatuksen mukaisilla linjoilla, vaikka esitteleekin ajatukset ominaan: avioliitto on luotu miehen ja naisen elinikäiseksi liitoksi. Se asetettiin jo luomisessa kauan ennen Vanhan testamentin liittoa ja ennen Jeesusta. Vaikka usko Jeesukseen on pelastumisen kannalta tärkein asia, ei uskolla tai epäuskolla ole merkitystä luomisjärjestykseen. Avioliitto on samanarvoinen Jumalankin silmissä vakaumuksesta riippumatta. Avioliitossa itsessään on Jumalan siunaus. Tämä ei silti sulje pois sitä, että tällaiseen liittoon kielletään tieten tahtoen ryhtymästä, koska se on koetukseksi uskolle. Mutta avioliitton näkökulmasta sen pätevyys ei eroa uskovien keskinäisestä liitosta.

     Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo,
     joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän
     lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
     (1. Kor. 7:14)

Tämä jae kuuluu Raamatun vaikeisiin jakeisiin, jonka merkitys ei ole täysin selvä. Paavali luultavasti kirjoittaa kirjeensä tiettyyn tilanteeseen ja vastaa mahdollisesti hänelle esitettyihin kysymyksiin tai reagoi tekemiinsä havaintoihin seurakunnassa. Nojaan näissä seuraavissa pohdinnoissa Jukka Norvannon selitysteokseen.

Raamattu on hyvin yksiselitteinen siinä, että Jeesus on ainoa pelastaja. Avioliittokaan ei kaikesta läheisyydestään huolimatta toimi pelastusväylänä toisen puolesta. Paavali ei siksi voi tarkoittaa, että ei-uskova puoliso pääsisi taivaaseen uskovan puolisonsa myötävaikutuksella.

Yksi oletus on, että tässä - niin kuin VT:ssa järjestään - pyhyys ja saastaisuus liittyvät termeinä kultilliseen pyhyyteen. VT:n puhtaussäädöksien tarkoitus oli määritellä, millä edellytyksillä Jumalaa voi lähestyä. Pyhä sai osallistua temppelipalvelukseen, saastainen ei saanut. Esimerkiksi: Ei ollut synti haudata omaa sukulaista, mutta silti kuolleeseen koskenut ihminen oli kultillisesti epäpyhä eli saastainen - kunnes oli tehnyt Jumalan määräämät puhdistusmenot. Epäpuhdas ei saanut mennä temppeliin uhraamaan. Lisäksi aina ennen suuria juhlia koko kansan oli määrä toimittaa puhdistusmenot, jotta yhdessä oltiin kelvollisia uhraamisen lisäksi esim. syömään pääsiäisateria.

Paavalille esitetyn kysymyksen taustalla saattaa Norvannon mukaan olla huoli siitä, saako uskova ihminen osallistua ehtoolliselle tai yhteisille aterioille, tai saako hän ylipäätään lähestyä Jumalaa, jos hänellä on ei-uskova puoliso. Kysymys saattoi liittyä myös siihen, uhkasivatko ei-uskovien puolisoiden kanssa naimisissa olevat seurakunnan jäsenet koko seurakunnan pyhyyttä. Paavali haluaa hälventää tätä huolta, ja vakuuttaa, että tällaisesta ei tarvitse kantaa huolta.
Kirjoittanut: arosusi
« : 31.07.2013 - klo:08:32 »

Olen naimisissa  ja liittynyt nyt kirkkoon,vaimoni ei
. Viittasit Korinttolaiskirjeeseen
Miten on ymmärrettävä kirjeen jatko:
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä
T Arosusi
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.10.2007 - klo:12:49 »


LIITE EDELLISEEN VIESTIIN: Esra 9-10

Seka-avioliitot

1. Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat:
"Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista
kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista,
moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista.
2. He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta.
Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat
ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet." 3. Tämän kuullessani minä
repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun
lamauttamana. 4. Kaikki, jotka pelkäsivät Israelin Jumalan rankaisevan
pakkosiirtolaisuudesta palanneiden luopumuksen, tulivat minun luokseni. Minä istuin
paikalleni jähmettyneenä iltauhriin asti. 5. Iltauhrin aikaan toivuin lamaannuksestani.
Nousin paikaltani vaatteet revittyinä ja heittäydyin polvilleni. Ojensin käteni Herran,
Jumalani, puoleen 6. ja sanoin: "Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan
nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja
syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. 7. Isiemme ajoista tähän päivään asti
meidän syyllisyytemme on ollut suuri, ja syntiemme vuoksi me kaikki, myös
kuninkaamme ja pappimme, olemme joutuneet vieraitten maitten kuninkaiden käsiin,
surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin vieläkin tapahtuu.
8. Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan
ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä
paikassaan, hän on herättänyt meissä toivon ja antanut meille uutta voimaa
orjuuteemme. 9. Orjia me olemme olleet, mutta Jumalamme ei jättänyt meitä
orjuuteen. Hän on taivuttanut Persian kuninkaat suopeiksi meitä kohtaan, niin että
he ovat antaneet meille elämän mahdollisuuden. He ovat sallineet meidän nostaa
temppelimme raunioista ja rakentaa sen uudelleen, ja he ovat antaneet meille
turvapaikan Juudassa ja Jerusalemissa. 10. "Jumala, mitä me nyt tämän jälkeen
voimme sanoa? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi, 11. jotka olet antanut
palvelijoidesi, profeettojen, julistaa meille: 'Maa, jota olette menossa ottamaan
haltuunne, on saastainen. Muut kansat ovat kauhistuttavilla tavoillaan saastuttaneet
sen äärestä ääreen. 12. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä
ottako heidän tyttäriään vaimoiksi omille pojillenne! Älkää koskaan auttako heitä
menestykseen ja hyvinvointiin! Näin pysytte itse vahvoina ja saatte nauttia tämän
maan antimista, ja silloin voitte myös antaa maan ikuiseksi perinnöksi jälkeläisillenne.'
13. "Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon.
Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet
ja olet antanut meistä sentään tällaisen joukon pelastua. 14. Rikkoisimmeko kaiken
tämän jälkeen uudelleen sinun käskyjäsi vastaan ja sekaantuisimme avioliittojen kautta
kansoihin, joiden tavat ovat kauhistuttavia? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin niin, että
tuhoaisit meidät viimeistä myöten, antamatta yhdenkään pelastua? 15. Herra, Israelin
Jumala, sinä olet armollinen. Sen vuoksi meitä on pieni joukko pelastuneita jäljellä.
Mutta nyt olemme tässä sinun edessäsi raskaasti rikkoneina. Kaiken tämän jälkeen
emme voi kestää edessäsi."

Seka-avioliitot puretaan

1. Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit,
hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja
kaikki itkivät ja valittivat. 2. Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi
puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme
ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä
toivoa. 3. Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme
pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo,
ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on
tehtävä niin kuin laki vaatii. 4. Nouse, sillä tämä asia kuuluu sinulle. Me tuemme
sinua. Ole rohkea ja ryhdy toimeen!" 5. Esra nousi ja vaati pappien ja leeviläisten
ja koko Israelin johtomiehiä vannomaan, että he tekisivät niin kuin oli sanottu.
He vannoivat. 6. Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edestä ja meni Johananin,
Eljasibin pojan, kammioon. Hän yöpyi siellä syömättä ja juomatta, surren kotiin
palanneiden luopumusta. 7. Kautta Juudan ja Jerusalemin lähetettiin kaikille kotiin
palanneille sana, että heidän oli kokoonnuttava Jerusalemiin. 8. Jos joku ei saapuisi
kolmen päivän kuluessa, niin kuin johtomiehet ja vanhimmat olivat määränneet,
hänen koko omaisuutensa takavarikoitaisiin ja hänet erotettaisiin kotiin palanneiden
yhteisöstä. 9. Kolmen päivän kuluttua, yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä
päivänä, kaikki Juudan ja Benjaminin miehet olivat koolla Jerusalemissa. Pelosta
vavisten kansa värjötti rankkasateessa aukiolla temppelin edessä. 10. Pappi Esra
astui esiin ja sanoi: "Te olette luopuneet Herrasta, kun olette ottaneet vaimoiksenne
muukalaisnaisia. Näin olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. 11. Tunnustakaa nyt
syntinne Herralle, isienne Jumalalle, ja toimikaa hänen tahtonsa mukaan.
Erottautukaa muista kansoista ja niiden naisista." 12. Kansanjoukko vastasi
yhteen ääneen: "Meidän on tehtävä niin kuin sinä sanot. 13. Mutta meitä on
paljon, ja koska nyt on sateiden aika, emme voi seistä täällä ulkona. Eikä tätä
asiaa saada hoidetuksi päivässä tai parissa, sillä joukossamme on paljon niitä,
jotka ovat syyllistyneet tähän rikkomukseen. 14. Sen vuoksi johtomiestemme
tulee toimia koko kansan puolesta. Jokaisesta kaupungista on kaikkien miesten,
jotka ovat ottaneet muukalaisnaisen vaimokseen, saavuttava tänne määräaikana
kaupunkinsa vanhimpien ja tuomarien kanssa. Vain tällä tavoin saamme Jumalan
vihan torjutuksi." 15. Ainoastaan Jonatan, Asaelin poika, ja Jahseja, Tikvan poika,
vastustivat tätä, ja heitä kannattivat Mesullam ja leeviläinen Sabbetai.
16. Pakkosiirtolaisuudesta palanneet päättivät tehdä niin kuin oli ehdotettu.
Pappi Esra valitsi nimeltä mainiten joukon sukujen päämiehiä. He kokoontuivat
tutkimaan asiaa kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä, 17. ja ensimmäisen
kuun ensimmäiseen päivään mennessä he olivat selvittäneet kaikki tapaukset,
joissa miehellä oli muukalainen vaimo. 18. Papeista olivat seuraavat ottaneet
vaimokseen muukalaisnaisen: Jesuan, Josadakin pojan, ja hänen veljiensä
jälkeläisistä Maaseja, Elieser, Jarib ja Gedalja, 19. jotka juhlallisesti lupasivat
lähettää pois vaimonsa ja uhrata rikkomuksensa sovitukseksi pässin, 20. Immerin
jälkeläisistä Hanani ja Sebadja, 21. Harimin jälkeläisistä Maaseja, Elia, Semaja,
Jehiel ja Ussia, 22. Pashurin jälkeläisistä Eljoenai, Maaseja, Ismael, Netanel,
Josabad ja Elasa, 23. leeviläisistä Josabad, Simei, Kelaja eli Kelita, Petahja,
Juuda ja Elieser, 24. laulajista Eljasib ja portinvartijoista Sallum, Telem ja Uri.
25. Muista israelilaisista olivat muukalaisnaisen ottaneet vaimokseen: Pareosin
jälkeläisistä Ramja, Jissia, Malkia, Mijamin, Eleasar, Malkia ja Benaja, 26. Elamin
jälkeläisistä Mattanja, Sakarja, Jehiel, Abdi, Jeremot ja Elia, 27. Sattun jälkeläisistä
Eljoenai, Eljasib, Mattanja, Jeremot, Sabad ja Asisa, 28. Bebain jälkeläisistä Johanan,
Hananja, Sabbai ja Atlai, 29. Banin jälkeläisistä Mesullam, Malluk, Adaja, Jasub, Seal
ja Jeremot, 30. Pahat- Moabin jälkeläisistä Adna, Kelal, Benaja, Maaseja, Mattanja,
Besalel, Binnui ja Manasse, 31. Harimin jälkeläisistä Elieser, Jissia, Malkia, Semaja,
Simeon, 32. Benjamin, Malluk ja Semarja, 33. Hasumin jälkeläisistä Mattenai, Mattatta,
Sabad, Elifelet, Jeremai, Manasse ja Simei, 34. Banin jälkeläisistä Maadai, Amram, Uel,
35. Benaja, Bedja, Keluhu, 36. Vanja, Meremot, Eljasib, 37. Mattanja, Mattenai,
Jaasav, 38. Bani, Binnui, Simei, 39. Selemja, Natan, Adaja, 40. Maknadbai, Sasai,
Sarai, 41. Asarel, Selemja, Semarja, 42. Sallum, Amarja ja Joosef, 43. Nebon
jälkeläisistä Jeiel, Mattitja, Sabad, Sebina, Jaddai, Joel ja Benaja. 44. Kaikki nämä
olivat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen, ja he lähettivät heidät pois, sekä
vaimot että lapset.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.10.2007 - klo:12:38 »


Tervehdys, "Juttu"

Valitettavasti joudun aloittamaan vastaukseni samoin kuin monen muunkin vastaukseni. En pysty kertomaan sinulle seurakunnan (tai kirkon) kantaa asiaan. Luterilaisessa kirkossa ei ole eettisten kysymysten osalta tehty mitään erityistä ohjesääntöä, jossa kaikki nykyajan ilmiötkin olisi luetteloitu ja arvotettu. Osaan vastata siis vain omalta osaltani ja kertoa, mitä Raamatussa asian tiimoilta lukee.

Lähden liikkeelle vanhan liiton seurakunnasta. Vanhan testamentin säädöksissä on hyvin selvästi otettu kantaa siihen, miten Jumalan kansaan kuuluvien täytyy suhtautua muita jumalia palvoviin puolisoihin. Tässä pari Mooseksen kirjojen kohtaa.

     Varokaa tekemästä mitään liittoa sen maan asukkaiden kanssa, johon olette
     matkalla. Jos liittoudutte heidän kanssaan, te joudutte heidän pauloihinsa. ...
     Älä siis tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, ettet luopuisi minusta,
     eksyisi palvelemaan heidän jumaliaan ja lankeaisi syömään niistä uhreista,
     joita he teurastavat omille jumalilleen. Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän
     tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös
     poikasi samoihin palvontamenoihin. (2. Moos. 34:12, 15-16)

     Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa. Älkää myöskään antako
     tyttäriänne heille vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne,
     sillä he viettelisivät poikanne luopumaan Herrasta ja palvelemaan vieraita jumalia.
     Jos annatte tämän tapahtua, Herra vihastuu teihin ja tekee teistä heti lopun.
     (5. Moos. 7:3-4)

Avioliitto on syvin mahdollinen ihmisten välinen liitto. Siinä todellakin vaikutetaan toiseen, niin kuin sanotaan: "Aviopuolisot alkavat muistuttaa toisiaan." Ja tämä pätee myös suhteessa Jumalaan. Jumala tiesi tämän - yllätys - ja Vanha testamentti osaakin kertoa, miten kävi, kun ohjetta rikottiin.

     Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten,
     hivviläisten ja jebusilaisten seassa israelilaiset alkoivat ottaa heidän tyttäriään
     vaimoikseen ja antaa omia tyttäriään vaimoiksi heidän pojilleen. Samalla he
     rupesivat palvelemaan heidän jumaliaan. (Tuom. 3:6)

Taivaaseen vievä polku on kapea. Se ei tarkoita, että sitä olisi vaikea kulkea vaan että vaihtoehtoja ei ole paljoa. Jos puolisot vaikuttavat toisiinsa, niin laveaa tietä kulkevalle pieni siirtyminen sivuun ei aiheuta käytännössä mitään muutosta. Hän kävelee edelleen laveaa tietä. Kaidan tien kulkija puolestaan on jo pienen siirtymisen jälkeen ojassa.

Tässä asiassa ei kannata yliarvoida itseään ja kuvitella olevansa niin vahva, että pystyy uhmaamaan Jumalan ohjeita. Raamattu kertoo, että Salomo oli valtavan viisas. Viisaampi kuin kukaan muu kuningas tai edes kulttuurijätti Egyptin viisaimmat miehet. Häntä tultiin kuulemaan kaukaisistakin maista. Silti tämä viisaus ei auttanut häntä, kun hän ei kuunnellut Jumalan ohjeita:

     Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän
     rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia,
     sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista,
     joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt
     teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa
     puoleen." Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli
     seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät
     hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat
     hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä
     sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid
     oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja
     ammonilaisten iljetystä Milkomia. Salomo teki sellaista, mikä on pahaa Herran
     silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid. Hän rakensi
     Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille, moabilaisten
     iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille. Samoin hän teki uhripaikkoja
     muitakin vierasmaisia vaimojaan varten, niin että he saivat suitsuttaa ja uhrata
     jumalilleen. Herra vihastui siitä, että Salomon sydän oli kääntynyt pois hänestä,
     Israelin Jumalasta. Vaikka Herra oli kahdesti ilmestynyt Salomolle ja kieltänyt
     häntä palvelemasta muita jumalia, hän ei ollut totellut Herran kieltoa. Herra
     sanoi Salomolle: "Sinä et ole pitänyt kunniassa liittoani etkä määräyksiä, jotka
     sinulle annoin. Sen tähden minä repäisen rikki valtakuntasi ja annan sen
     palvelijallesi." (1. Kun. 11:1-11)

Jumala haluaa varjella meidät oikealla tiellä. Jumalan näkökulmasta mikään ei voi olla sen tärkeämpää kuin ikuinen elämä. Koko maanpäällinen elämä on vain pisara meressä sen rinnalla. Ylivoimaisesti vahvin esimerkki tästä on pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeinen toimenpide, jossa otettiin aika traagisella tavalla kannanotto Jumalan tahdon puolesta. Jumalan käsky seka-avioliitoista oli niin ehdoton, että pakkosiirtolaisuudesta palaava ja parannusta tekevä kansa joutui purkamaan solmitut seka-avioliitot ja lähettämään puolisot lapsineen pois. Teksti on kokonaisuudessaan niin pitkä, että teen siitä erillisen viestin tämän viestin alle.

Näiden Vanhan testamentin tekstien pohjalta Uudessa testamentissa sanottu ajatus liittoutumisesta saa paljon syvyyttä:

     Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
     ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar
     olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? (2. Kor. 6:14-15)

Tämä raamatunkohta ei mainitse erityisesti avioliittoja, mutta avioliitto on varmasti yksi asia, johon tämä sana erityisesti sopii. Sehän on liittoutumisista syvin, mitä ihmisten välillä voi olla.

Todella usein kuulen ihmisten - erityisesti nuorten naisten - perustelevan epäuskoisen kumppanin ottamista sillä, että ehkä Jumala pelastaa hänet, kun vierellä on uskova puoliso. Mutta sille ei ole mitään tukea Raamatussa. Päinvastoin juurikin varoitetaan siitä, että näin ei välttämättä käy:

     Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät,
     voitko pelastaa vaimosi? (1. Kor. 7:16)

Raamatun pohjalta minun kantani asiaan on siis hyvin selvä. Uskovan ihmisen ei pidä ottaa itselleen ei-uskovaa puolisoa. Jos toinen puolisoista tulee uskoon kesken avioliiton, sitten ollaan eri tilanteessa. Siitä Raamattu sanoo:

     Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on
     vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei
     pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja
     tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
     (1. Kor. 7:12-13)

Tällöin ei jää muuta vaihtoehtoa kuin rukoilla puolison puolesta ja oman elämän esimerkillä kutsua tätä Jumalan valtakuntaan.

     Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka
     ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman
     sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa
     puhdasta elämää. (1. Piet. 3:1-2)

Mutta sitä tuskaa, että itselle rakkain ihminen maailmassa on menossa kadotukseen, en toivo kenenkään ottavan itselleen vapaaehtoisesti. Se tuska on niin suuri, että yksi helpoimpia tapoja taistella sitä vastaan siirtää uskonasiat omastakin ajatusmaailmasta sivummalle. Ja sitten ollaan siinä tilanteessa, josta nuo Vanhan testamentin kohdat puhuvat. Uskova alkaa muuttua ei-uskovan kaltaiseksi, kun ei voi yhdessä palvella samaa Jumalaa.
Kirjoittanut: Juttu
« : 03.06.2007 - klo:15:38 »

Mikä kanta on seurakunnalla tahi raamatulla esim. ateistin ja uskovaisen keskinäisestä rakkaudesta?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 07.05.2007 - klo:13:49 »


Moip, Iines100!

Kukaan ei voi toisen sydämeen nähdä varmasti. Mutta jos toinen ei edes pysty sanomaan olevansa uskossa, on se kohtalaisen vahva merkki. Uskova voi kyllä hävetä uskoaan, mutta harvoin hän teeskentelee ei-uskovaa omalle puolisolleen.

Itse en pidä tätä kysymystä vain hienona periaatteena. Uskovan ja ei-uskovan ihmisen avioliitto voi toimia teknisesti erittäin hyvin. Kyllähän kahden ei-uskovan ihmisenkin liitto toimii hyvin, jos sen vuoksi nähdään vaivaa. Ja täysin oikeassa olet siinä, että uskovatkin osaavat pettää. Puhuinkin jostain paljon enemmästä kuin vain tämän elämän aikaisesta tilanteesta.

Kuinka uskova aviopuoliso voi pohjimmiltaan olla onnellinen, jos tietää, että itselle maailman rakkain ihminen on menossa kadotukseen? Tai kuinka hän voi saada uskonelämänsä kipuiluihin apua ja tukea läheisimmältä ihmiseltä, jos tämä ajattelee uskonasioista päinvastoin? Uskosta on helppo luopua ilmankin, että omaa puolisoa miellyttääkseen joutuu tinkimään omasta hartauden harjoittamisesta ja uskovien yhteydestä puolison kanssa.

Jotta pysytään aiheessa, niin palaan kysymykseen erosta. Kysymys yhteisestä uskosta on tärkein nimenomaan uskovan itsensä ja hänen ei-uskovan puolisonsa iankaikkisuuden näkökulmasta. Mutta toki se vaikuttaa avioliittoonkin. Avioliiton vaikeuksien keskellä uskova ja ei-uskova puoliso eivät voi käyttää kaikkia keinoja liittonsa hoitamiseen, koska yhteinen rukoileminen ja Jumalan tahdon etsiminen olisi teeskentelyä.

No... juuri kun ajattelin palata aiheeseen, tuli mieleen rönsy: Montako avioparia tunnette, joissa uskova mies on ottanut itselleen ei-uskovan vaimon? Ja montako tapausta tiedätte, joissa uskova nainen on ottanut itselleen ei-uskovan aviomiehen? Minä en ole tavannut yhtään tällaista miestä mutta monia naisia kyllä. Onko tämä sattumaa vai onkohan muilla samanlaisia havaintoja? Taidankin tehdä aiheesta suorastaan äänestyksen. Tässä linkki äänestykseen ja jatkokeskusteluihin aiheesta: Epäuskoisen aisaparit
Kirjoittanut: Iines100
« : 07.05.2007 - klo:12:43 »

Hieno periaate: uskova ei saa mennä avioon uskottoman kanssa. Elämää hiukan kokeneena ihmettelen, että mistä voi varmasti tietää, että puolisoehdokas on varmasti uskossa? Toisaalta on huomattu, että uskovienkin avioliitoissa esiintyy pettämistä.

Jos ehdotat puolisiehdokkaalle, että mentäiskö sunnuntaina kirkkoon, niin hän saattaa vastata:" mennään vaan. Onkin jo aikaa, kun viimeksi kävin." Mutta varsinkin suomalaisista miehistä osan on vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi ja jos tällaiselle ihmiselle esität kysymyksen hänen uskossaolostaa, hän saattaa mennä aivan lukkoon. Vastaus saattaa olla jotain: "öö. minusta on hyvä käydä välillä kirkossa ja kristilliset asiat on mulle tärkeitä. Mutta olenko uskossa, hmm..."
Mitäs tekee se "uskovampi "puolisoehdokas. ottaako vai jättääkö, siinäpä pulma. Toinen ihminen tuntuu oikealta ja arvomaailmakin on kristillinen, mutta se uskossaolo... 

Minusta tärkeintä on, että kummallakin on kristillinen elämänkatsomus. Uskollisen ja kunnollisen puolison voi joskus löytää yllättävältä taholta. Sanoisin, että se, jos mikä, on Jumalan johdatusta. Aina ei voi tietää, onko toinen uskossa vai ei. Voi vaikka pyytää esirukousta asian puolesta.


Edit: Kysymys erotettu avioeroa koskevasta viestiketjusta. Marko