Hei TheInvisibleMan - ja kaveri!
Jos laskitte esitelmänne tämän vastauksen tuoman informaation varaan, niin taisi jäädä se kurssi suorittamatta. Kivasti pakenin vastausta ulkomaille. Ehkäpä pystyn siis tarjoamaan pohdintoja jollekin tulevien vuosien esitelmöijälle.
Kirkon historiassa on hetkiä, jolloin on asetuttu surullisesti jonkun ihmisryhmän puolelle. Toisaalta on myös oma vapautuksen teologiansa, jossa Raamatun ydinsanoma alkaa suorastaan jäädä ihmisoikeuskysymysten jalkoihin. Suurin osa eri kirkkojen rasismiin liittyvistä opetuksista on kuitenkin Jeesukselta opittua lähimmäisen rakkauden painottamista. Niin kuin itsekin totesit, kaikki kristillinen opetus rasismista - tai sen vastaisuudesta - voidaan tiivistää kahteen käskyyn:
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille,
tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.
(Matt. 7:12)
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi,
koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä
suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä:
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden
kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.
(Matt. 22:37-40)
Silti vielä pari pohdintaa lisäksi... Lapsuudessani ensimmäistä kertaa rasismi-sanaan törmätessäni opin liittämään sen ennen kaikkea ihonväriin. Kun puhuttiin rasismista, ymmärsin sen tarkoittavan mustat-valkoiset -jaottelua. Raamatussa tällaista jakoa on tosi vähän, jos ollenkaan. Ilmeisesti sillä alueella Afrikan, arabimaiden ja Euroopan kansat elivät niin lähekkäin, että erilaisuus ulkonäössä ei aiheuttanut paljoakaan reaktioita. Esimerkiksi Jeesuksen ristin kantaja Simon Kyreneläinen oli kotoisin mustasta Afrikasta. Eikä siinä yhteydessä päivitellä hetkeäkään ihonväriä. Päin vastoin VT:sta löytyy suorastaan kunnioittavia lausahduksia, kun puhutaan etiopialaisten ihonväristä:
Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin,
lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli.
- Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat!
Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen
kansanne luo, kansan, jota pelätään lähellä
ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan
tömistävän kansan, jonka maata virrat
huuhtovat mukaansa. (Jes. 18:2)
Laulujen laulussa muut ylistävät kirjan sankaritarta naisista kauneimmaksi. Tämä itse kertoo olevansa iholtaan tumma:
Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat,
kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin
tytöt, minä olen kaunis! Älkää siihen katsoko,
että olen tumma, että olen päivän paahtama.
Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan
viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
(Laul. l. 1:5-6)
Raamatussa rasismin teemoja käsitellään selkeimmin juutalaisten ja pakanoiden välillä. Juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, joten se synnytti helposti omanarvontuntoa, joka saattoi purkautua väärällä tavalla. Lisäksi juutalaisen kansan historiaan kuului oleellisena osana luvatun maan valloittaminen ja sen maan alueella asuneiden kansojen hävittäminen. Tämä ei kuitenkaan ollut edes juutalaisille mikään yleispätevä suhtautumisohje muita kansoja kohtaan. Se liittyi kyseiseen historian tilanteeseen. Muukalaisten kohtaamiseen Jumala antoi juutalaisille hyvin selvät sävelet:
Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja
korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala.
Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa.
Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista,
hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa
hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa
muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina
Egyptissä. (5. Moos. 10:17-19)
Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan
keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa
joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat
heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne,
sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
(3. Moos. 19:33-34)
Iloitkaa kaikki juhlassanne, niin te kuin teidän
poikanne ja tyttärenne, orjanne ja orjattarenne
sekä keskuudessanne asuvat leeviläiset, muukalaiset,
orvot ja lesket. (5. Moos. 16:14)
Älä tee muukalaiselle vääryyttä äläkä riistä häntä,
sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä.
(2. Moos. 22:20)
Älä myöskään suorita jälkikorjuuta viinitarhassasi
äläkä poimi maahan varisseita rypäleitä. Jätä ne
köyhiä ja muukalaisia varten. Minä olen Herra,
teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:10)
Jumalaa palveltaessa koskevat teidän keskuudessanne
asuvia muukalaisia samat säädökset kuin teitäkin.
Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava
tätä määräystä: Herran edessä nämä muukalaiset
ovat samassa asemassa kuin te. Sama laki ja samat
säädökset koskevat sekä teitä että teidän keskuudes-
sanne asuvia muukalaisia. (4. Moos. 15:15-16)
Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän
tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta kaikki
leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat
kymmenykset. (5. Moos. 26:12a)
Monta sataa vuotta kestäneeseen Egyptin orjuuteen vedoten Jumala velvoitti israelilaisia kohtelemaan muukalaisia hyvin. Sinänsä asetelma tuntuu aluksi hullulta, koska israelilaiset olivat olleet orjia, eikä heitä kohdeltu varmasti aina hyvin. Mutta juuri siksi he olivat selkänahkaansa myöten oppineet tuntemaan muukalaisena elämisen kurjat puolet. Siksi heidän täytyi osoittaa ymmärrystä ja rakkautta muukalaisia kohtaan. Jumalan laki suorastaan turvasi Israelissa asuvalle muukalaiselle oikeuksia.
Muukalaisella oli myös oikeus palvella ainoaa oikeaa Jumalaa. Mutta jos tämä ei kääntynyt juutalaiseksi, oli siinä kuitenkin jotain rajoituksia:
Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
"Nämä säännökset koskevat pääsiäislammasta.
Kukaan muukalainen ei saa sitä syödä.
(2. Moos. 12:43)
Älkää syökö mitään itsestään kuollutta. Antakaa
se keskuudessanne asuvalle muukalaiselle
syötäväksi tai myykää vierasmaalaiselle. Te olette
Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa.
(5. Moos. 14:21)
Jumala oli valinnut ja ostanut orjuudesta vapaaksi kansansa. Siksi Jumala piti omistaan suurimman huolen. Käytännössä tämä näkyi joidenkin uskonnollisten säädösten lisäksi esimerkiksi orjuuskäytännössä. Orjuus oli yksi silloinen "sosiaaliturvan" muoto. Köyhtynyt ihminen saattoi myydä itsensä orjaksi ja turvata elantonsa. VT:n aikana tehtiin ero muukalaisen ja oman välillä:
Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi.
Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta,
ympärillänne asuvilta kansoilta. Voitte ostaa orjiksenne
myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin
heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän
maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä
omaisuutenanne, ja voitte myös antaa heidät perintönä
lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan.
Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne,
muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön. Jos
keskuudessanne asuva siirtolainen tai muukalainen
rikastuu ja hänen israelilainen naapurinsa köyhtyy ja
myy itsensä tuolle siirtolaiselle tai muukalaiselle tai
siirtolaisen suvun jälkeläiselle, israelilaisen saa lunastaa
vapaaksi, vaikka hän on myynyt itsensä orjaksi. Jonkun
hänen veljistään tulee lunastaa hänet; myös hänen
setänsä, sedän poika tai muu verisukulainen voi
lunastaa hänet, ja jos hän rikastuu, hän voi itsekin
lunastaa itsensä vapaaksi. (3. Moos. 25:43-49)
Sama tilannehan on myös nykyään kristittyjen joukossa. Kaikkia kohtaan on osoitettava rakkautta, mutta Jeesukseen omakseen ostamista Jumala pitää aivan erityisen huolen. Jotkut asiat kuuluvat vain Jeesuksen seuraajille, kuten ehtoollinen - tai taivaspaikka. Nämä sanat Paavali kirjoitti Jeesuksen seuraajiksi kääntyneille pakanoille:
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,
vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan
kansaan kuin pyhät. (Ef. 2:19)
Jeesuksen tehtävä oli tulla juutalaisen kansan keskelle, mutta samalla hän rikkoi raja-aitoja ja totuttuja tapoja. Hän muun muassa jutteli samarialaisen naisen kanssa (Joh 4), paransi pakananaisen tyttären (Matt 15), ylisti roomalaisen sadanpäällikön uskoa (Luuk 7) ja kehui kymmenestä puhdistuneesta spitaalisesta sitä ainoaa muukalaista, joka palasi kiittämään (Luuk 17).
Tasavertaisuuden huipentuma lienee itse lähetyskäsky, joka osoittaa Jumalan rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaan kansallisuuteen ja syntyperään katsomatta:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat
minun opetuslapsikseni... (Matt. 28:19a)
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen,
orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa
Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)
