Moi minä!
Kielillä puhuminen on yksi monista lahjoista, joita Pyhä Henki voi kristitylle antaa. Mieleeni tulee kolme eri tapaa, jolla se ilmenee:
1. Vierailla kielillä puhuminen
Kun helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäistä kertaa kristittyihin, tapahtui ihme. Opetuslapset alkoivat puhua uusia kieliä, joita he eivät koskaan olleet opetelleet luonnollisesti. Jerusalemin helluntaijuhlille eri puolilta maailmaa kokoontuneet ihmiset kuulivat opetuslasten julistavan sanomaa Jeesuksesta heidän omilla äidinkielillään.
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta
kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.
He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.
He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille
puhuttavaksi. Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien
kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi
paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.
He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me
sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia
ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja
Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta,
meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme
kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan
omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." (Ap. t. 2:1-11)
Kun kristityt käyttävät termiä kielillä puhuminen, he harvemmin tarkoittavat tätä ilmiötä. Ja tämä lieneekin vähän harvinaisempi nykyään. Olen kyllä kuullut ihmisten kertovan, että he ovat törmänneet tähänkin ilmiöön. Toisaalta ymmärrän, jos se on harvinaisempi nykyään. Raamattu opettaa armolahjoista, että Pyhä Henki antaa niitä tarpeen mukaan. Länsimaissa on harvemmin tarvetta, että kristittyjen täytyisi yhtäkkiä julistaa jollain vieraalla kielellä Jeesuksesta. Aina on olemassa kristittyjä, jotka jo osaavat sitä tarvittavaa kieltä.
2. Hurmoskielillä puhuminen
Helluntain lisäksi Raamatussa kerrotaan, että Pyhä Henki voi antaa ihmiselle jotain sanottavaa, mitä ihminen itse tai kukaan muukaan kuulija ei ymmärrä.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä ... (1. Kor. 13:1a)
Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä,
Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. (1. Kor. 14:2)
Tällaisen puheen idea on siinä, että tällöin Jumalan Henki rukoilee ihmisen puolesta. Mutta tavalliseen rukoukseen verrattuna sen heikkous on siinä, että ihmisen ymmärrys ei silloin rakennu.
Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi.
Mitä tämä siis tarkoittaa? Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä;
minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä. Jos kiität Jumalaa vain
hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei
ymmärrä mitä sanot? Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy. Minä puhun
kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin,
haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia
hurmoskielen sanoja. (1. Kor. 14:14-19)
Tästä syystä kielillä puhuminen on ihmisen ja Jumalan välinen asia. Se ei kuulu esimerkiksi seurakunnan kokoontumisessa esillä pidettäväksi taidoksi.
Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.
Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa. Toivoisin
teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan.
Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita
puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi. ... Niin paljon kuin maailmassa
onkin kieliä, kaikki ne ovat ymmärrettävissä. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä,
olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle. Kun te nyt kerran tavoittelette
henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi.
Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä.
(1. Kor. 14:3-5, 10-13)
3. Kielten selittäminen
Tämä on oikeastaan noiden kahden edellisen kohdan yhdistelmä. Eli olipa kieli jotain olemassa olevaa kieltä tai hurmoskieltä, niin tässä tapauksessa joku osaa tulkita sitä puhetta kuulijoille. Tällöin Pyhä Henki voi antaa rohkaisua, kehoitusta ja muuta rakennusta kielillä puhumisen kautta.
Jos seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi
ulkopuolisia tai epäuskoisia, he varmasti sanoisivat, että te olette järjiltänne.
Jos sen sijaan kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle,
hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi ja hänen sydämensä salaisuudet
paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja
tunnustaisi: "Jumala on todella teidän keskuudessanne." Mitä tämä siis tarkoittaa,
veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai
ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.
Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja
jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa
vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. (1. Kor. 14:23-28)
Yhteenvetona voisin sanoa, että kielillä puhuminen on Pyhän Hengen antama lahja. Joskus se voi olla jotain olemassa olevaa kieltä, joskus jotain käsittämätöntä kieltä. Jos joku kuulija voi sitä ymmärtää ja tulkita, se on tarkoitettu yhteiseksi hyväksi ja rakennukseksi. Jos kukaan ei sitä osaa tulkita, kieli on tarkoitettu vain rukoilijan omaksi rakennukseksi, eikä sitä silloin käytetä julkisesti.
Kielillä puhuminen on - niin kuin muutkin armolahjat - lahja, jonka Pyhä Henki antaa niin kuin hyväksi näkee. Joissakin piireissä kielillä puhumista saatetaan pitää oikean uskon merkkinä ja joissakin piireissä saatetaan käskeä ihmistä opettelemaan kielilläpuhumista. Kumpikaan ei ole Raamatun opetuksen mukaista.
Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi
jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä,
toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua
kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden
tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai
tulkitse tällaista puhetta? (1. Kor. 12:28-30)
Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa
niin kuin tahtoo. (1. Kor. 12:11)