Hei farstream,
Kysymyksesi on sen verran suppeasti rajattu, että minun tarvitsisi esittää muutama vastakysymys, jotta osaisin vastata juuri siihen näkökulmaan, joka sinua kiinnostaa. Toki etiikan esitelmän tekijänä saatat kaivat mahdollisimman paljon eri näkökulmia, joilla aseenkanto-oikeuksiin suhtautumista voisi jollain tapaa hahmotella.
Kristinuskon sisällä on ihmisistä riippuen hyvin erilaisia näkökulmia. Lisäksi aseita voidaan käyttää hyvin erilaisissa tilanteissa. Onkin täysin mahdotonta sanoa, mikä olisi kristinuskon mielipide ylipäätään aseista ja aseenkanto-oikeudesta. Tässä on muutama linkki aikaisempiin vastauksiini, joissa jokaisessa aseet voivat olla ainakin välillisesti käytössä. Niiden avulla saat pöyhittyä ajatuksiasi erilaisten aseiden käyttötarkoitusten äärellä:
Noiden lisäksi nostaisin esille yhden kahtiajaon. Kristittyjen mielipiteet vaihtelevat aseenkanto-oikeuden suhteen laidasta laitaan. Esimerkiksi uutisia seurattaessa vastaan tulee yhdysvaltalaisia kristittyjä, jotka puolustavat hyvin vapaata aseiden hallussapitoa. Ja yhtä aikaa löytyy hyvin pasifistisia suuntauksia, joiden mielestä minkäänlainen aseiden käyttö ei sovi kristitylle. Kumpaakin näkemystä voidaan helposti perustella poimimalla yksittäisiä jakeita Raamatusta ilman ymmärrystä kokonaisuudesta.
Mielestäni Raamatun opetus aseista ja niiden tuomasta voimasta jakautuu kahteen osaan sen perusteella, puhutaanko yksittäisen ihmisen "omankädenoikeudesta" vai laillisen esivallan tukemasta toiminnasta.
Ensiksikin yksittäisellä kristityllä ei ole oikeutta nousta lain ja järjestyksen yläpuolelle. Hän ei voi omassa päässään tehdä ratkaisuja väkivallan ja aseiden käyttämisestä. Hän ei siis saa itse ryhtyä tuomariksi ja päättää, milloin hän voi käyttää aseita jotakuta kohtaan:
- Jeesus sanoi hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu." (Matt. 26:52)
- Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. (Room. 12:18-19)
- Minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. (Matt. 5:39)
Valitettavasti kaikki ihmiset eivät elä tällä tavalla. Kaikki eivät pyri rauhalliseen ja sopuisaan elämään. Sen vuoksi tarvitaan yhtä aikaa järjestystä ja oikeutta, jossa yhteiskunnalla on velvollisuus käyttää voimaa syyttömien ihmisten puolustamiseksi ja suojelemiseksi.
- Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen. (Room. 13:4)
- Tässä ovat lueteltuina ne kansat, joiden Herra antoi jäädä asuinsijoilleen koetellakseen israelilaisia ... Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan. (Tuom. 3:1-2)
- Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan. Sillä tietäkää, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet luettiin rikollisten joukkoon.' Kaikki, mitä minusta on lausuttu, saa nyt täyttymyksensä." Opetuslapset sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää" , hän vastasi. (Luuk. 22:35-38)
Tuo viimeisin kohta ei liity sotaan tai esivallan tehtäviin. Otin sen kuitenkin tähän sen vuoksi, että Jeesus ei soveltanut rauhan ja rakkauden opetusta millään hippityylillä kaikkiin elämän osa-alueisiin. Tuo kohta osoittaa sen, että hänenkin mielestään oli olemassa tilanteita, joissa asetta täytyi kantaa.
Siteeraan vielä lausahdusta, jota käytetään yleensä hyvin provosoivasti, kun halutaan puolustaa aseenkanto-oikeuksia: "Aseet eivät tapa. Ihmiset tappavat." Vaikka tätä lausetta käyttävät yleensä ne ihmiset, jotka haluavat pitää aseenkanto-oikeuden mahdollisimman vapaana, pitää se asiansa puolesta silti paikkansa. Käsitykseni mukaan Suomessa perhesurmien yleisin väline on leipäveitsi. En ole koskaan kenenkään silti kuullut vaativan leipäveitsien kieltämistä tai rajoittamista. Leipäveitsi on hieno työkalu, kun sitä käytetään hyvään, mutta vaarallinen väline, kun halutaan pahaa.
Kristillisestä näkökulmasta aseita voidaan käyttää sekä hyvään että pahaa. Aseilla voidaan hankkia ruokaa, harrastaa urheiluammuntaa tai tiukassa paikassa puolustautua valtion hyväksymin keinoin hyökkäävää maata vastaan. Aseita voidaan kuitenkin käyttää ihan yhtä paljon kaikenlaiseen omankädenoikeuteen ja pahuuteen. Tässä asiassa Hämähäkkimies ja Raamattu vetävät yhtä köyttä: Mitä suurempi voima, sitä suurempi vastuu.
