Hei, Tuesday!
Tämä on todella helppo kysymys. Vastaukseni on: ei pienintäkään aavistusta.
Paratiisissa Jumala ja ihminen elivät keskenään aivan toisenlaisessa kanssakäymisessä verrattuna nykyiseen langenneeseen maailmaan. Jumalan ja ihmisen kohtaamiset esim. VT:n aikana olivat ihmisen näkökulmasta aika kurjia tapahtumia:
Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses
nousi sinne. Herra sanoi Moosekselle: "Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin
nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. Myös pappien,
jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra
musertaisi heitä. (2. Moos. 19:20-22)
Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte:
"Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta,
sillä pelkäämme, että kuolemme." (5. Moos. 18:16)
He sanoivat Moosekselle: "Puhu sinä meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko
meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi." (2. Moos. 20:19)
Mutta pitäisikö meidän nyt uudelleen vaarantaa henkemme? Tuo suuri tuli saattaa polttaa
meidät, ja jos me vielä kerran kuulemme Herran, Jumalamme, äänen, me kuolemme.
(5. Moos. 5:25)
Paratiisissa ihminen kuuli Jumalan askeleet ja keskusteli hänen kanssaan kasvoista kasvoihin. Syntiinlankeemuksen seurauksena tämä yhteys katkesi niin, että syntinen ihminen tuhoutuisi, jos kohtaisi pyhän Jumalan samalla tavalla. Onko tuo askelten ääni vertauskuva siitä, kuinka lähellä ihminen aluksi oli Jumalaa - vai onko Jumala näyttäytynyt ihmiselle sellaisessa muodossa, että ihminen on voinut hänet aisteillaan havaita - sitä en tiedä. Luulen, että taivaassa asia sitten selviää tarkemmin.
