Tervehdys Sp3d3!
Kysymyksesi on selkeä, yksinkertainen ja tiivis. Mutta vastaukseksi ei varmaan riittäisi edes pari hyllymetriä erilaisia kirjoja. Löysin onnekseni viestiketjun, jossa olen käsitellyt näitä asioita jo yhdestä näkökulmasta. Liitin kysymyksesi sen jatkoksi. Lueskele ensin yllä olevat viestit. Jatkan siltä pohjalta eteenpäin.
Yllä olen hahmotellut yhden kolmijaon, joka esiintyy useammassakin viestissä. En väitä, että se on kattava, mutta antaa ainakin yhden näkökulman. Mielestäni Raamatussa on ainakin seuraavanlaisia asioita:
1. Aina ja kaikkialla voimassa olevia Jumalan käskyjä. Esimerkiksi rakkauden kaksoiskäsky.
2. Juutalaisen kansan maallisia lakeja. Esimerkiksi ohjeet siitä, paljonko korvauksia on maksettava, jos härkä puskee naapurin härän kuoliaaksi.
3. Juutalaisen kansan hengellisiä lakeja. Esimerkiksi määräys, kuinka suurta sovituspäivää on vietettävä.
Kohta 2 on Jumalan sanaa, mutta se on annettu tiettyyn tilanteeseen ja tietylle kuulijakunnalle. Esimerkiksi juutalaisen kansan erämaavaelluksella mitään eläintä ei saanut teurastaa missään muualla kuin ilmestysmajan uhrialttarilla. Luvattuun maahan saapumisen jälkeen Jumala muutti sääntöä ja ilmoitti, että sen jälkeen vain uhrieläimiksi tarkoitetut eläimet on teurastettava temppelialueella.
Kohta 3 on Jumalan sanaa, mutta niiden sisältö täyttyi Jeesuksessa ja samalla niiden ulkoinen viettäminen jäi vanhaksi. Jumala itse kumosi tietyt lait Jeesuksen myötä. Heprealaiskirjeessä kerrotaan, kuinka Jeesuksen uhri lopetti Vanhan testamentin uhripalveluksen. Paavali kieltää pakanoita ympärileikkauttamasta itseään, jos syynä on Mooseksen lain mukaisen käytännön noudattaminen.
Raamatuntulkinnan yksi suurimpia haasteita on erottaa, mikä asia kuuluu mihinkin lokeroon. Omaksi lokerokseen voitaisiin ehkä erottaa vielä kulttuurikysymys, mutta käytännössä se on mielestäni vain erityistapaus siitä, onko joku käsky kohtaa 1 vai 2/3. Aivan muutama yksittäinen kohta löytyy Uudesta testamentista, joissa voidaan kysellä, onko silloin kyse kristittyjen kulttuurillisista ohjeista. Tunnetuimpia näistä lienee miesten pään peittämistä ja hiusten pituutta koskevat kysymykset. Yllä olevissa viesteissä on linkkejä näihin kysymyksiin.
Edellä oleva on oikeastaan aikaisempien viestien yhteenvetoa. Jatkona voisin sanoa pari työkalua, jotka mielestäni auttavat tässä Raamatun käskyjen "lokeroimisessa".
a) Raamatun kokonaisuuden hallitseminen.Raamattu selittää itse itseään. Moni ensimmäisellä tai toisella lukukerralla epäselväksi jäävä asia saattaa kirkastua myöhemmin, kun huomaa, miten asiat linkittyvät toisiinsa. Tämä ei tietysti ole mikään aukoton työkalu siinä mielessä, että "kokonaisuus" on kunkin lukijan mielessä se rajattu alue, jonka on oppinut ymmärtämään ja muistamaan. Mutta silti olen itse kokenut hyvin rauhoittavana sen, että jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse heti osata. Joskus monien vuosien jälkeen saattaa huomata, että aikaisemmin suurta päänvaivaa aiheuttanut kohta tuntuukin itsestäänselvältä.
Kokonaisuuden hallintaan kuuluu olennaisesti se, että oppii, mitkä Raamatun ohjeet päivittyvät esimerkiksi Vanhasta testamentista Uuteen siirryttäessä. Joku vilpitön lukija voisi pysähtyä miettimään, täytyykö tosiaan täällä Suomessakin asua viikon verran lehtimajassa, jotta kunnioittaisi Jumalan suurta pelastustekoa ja autiomaavaellusta, jolla hän vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Aikaa myöten sen huomaa kuuluvan vain juutalaisten juhlakalenteriin.
b) Kuka? Kenelle? Missä tilanteessa?Raamattu ei ole kokoelma tilanteesta riippumattomia käskyjä. Evankeliumeista käy ilmi, että Jeesus kielsi juutalaisia kertomasta eteenpäin heille tehtyjä ihmetekoja. Syy lienee se, että esimerkiksi ruokkimisihmeen jälkeen kansa yritti kruunata hänet kuninkaaksi ja ainakin Markuksen evankeliumi kertoo, että Jeesuksen julistustyö kävi maineen kasvaessa osin vaikeammaksi. Sen sijaan Messias-odotuksesta paljon vähemmän tietäville pakanoille Jeesus antoi ohjeita kertoa Jumalan suurista teoista eteenpäin.
Monen käskyn viesti kirkastuu, kun miettii sitä, kuka puhuu kenellekin ja millainen se tilanne on.
c) Avoin ja nöyrä mieli, sekä rukousEi ole oikeasti olemassa mitään pomminvarmaa menetelmää ratkaista Raamatun tulkinnalliset kysymykset kiistattomasti. Millä tahansa lähestymistavalla ilmaan jää kysymyksiä. Olisi erinomaisen arvokasta, jos Raamattua pystyisi lukemaan ilman ennakkoasenteita. Suurin Raamatun ymmärtämisen este on usein halu nähdä Jumala ja Raamattu oman mielen mukaisina. Mielestäni tähän kastiin kuuluvat esimerkiksi peräkkäisissä Mooseksen kirjan luvuissa olevat ohjeet: "Älä tapa" ja "Langeta kuolemantuomio seuraavissa tapauksissa..." Tämä kohta on täysin mahdoton selittää, jos lukijalla on ennakkoasenne, että tappamista on kaikki toiminta, jossa toinen ihminen menettää henkensä - tai jos lukijan mielestä Jumala ei salli kenenkään ihmisen kuolevan.
Ehkä kaikkein tärkeintä Raamatun äärellä on tunnustaa se, että Jumalan sana on kiistaton totuus, mutta kukaan ihminen ei saa väittää, että on itse sen totuuden täydellisesti ymmärtänyt. Kristityn on rukoiltava viisautta ymmärtää Raamattua. Ja nöyryyttä muuttaa omaa käsitystään aina, kun oppii Raamatusta sellaista, mikä ei sovi omiin ennakkoasenteisiin.
Nyt katson, osaanko näillä työkaluilla ollenkaan pureutua esittämiisi kohtiin.
Kieltääkö Raamattu meiltä veren syönnin?
Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiselle annettiin kasvien lisäksi ruokavalioon liha. Siinä yhteydessä tehtiin kuitenkin rajoitus:
Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima,
veri, te ette saa syödä. (1. Moos. 9:4)Myöhemmin Siinain vuoren juurella juutalaisten saadessa lain, annettiin verestä sama ohje:
Kun joku israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva
siirtolainen pyydystää syötäväksi kelpaavan eläimen tai
linnun, hänen tulee valuttaa sen veri maahan ja peittää
veri hiekalla, sillä veressä on jokaisen elävän olennon
elämänvoima. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö
minkään elävän olennon verta, sillä veressä on sen
elämänvoima. Jokainen, joka syö verta, on poistettava
kansansa keskuudesta. (3. Moos. 17:13-14)Juutalaisillä oli monia puhtaiden ja saastaisten ruokien sääntöjä. Veren syöminen oli kaikkein vakavimpia ruokasäädöksiä. Siksi Jeesuksen sanat olivat varmasti vaikeita kuulijoille:
Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi
saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä
- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin
Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.
(Mark. 7:18b-19)Samaa linjaa jatkoi Paavali:
Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla,
tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.
(1. Kor. 10:25)Jeesuksen opetus oli varmasti vaikea ottaa vastaan juutalaisten keskuudessa, koska he olivat hyvin tarkasti varjelleet ruokasäädöksiä yli 1000 vuoden ajan. Niinpä apostolit antoivat ohjeet sellaisiin seurakuntiin, joissa oli sekä kristityiksi kääntyneitä juutalaisia että pakanoita.
Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden
elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan
puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje
ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä
epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta,
verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan
Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi
joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa
jokaisena sapattina. (Ap. t. 15:19-21)Jos siis luetaan vain Vanhaa testamenttia, voidaan sanoa, että Raamattu kieltää veren syömisen. Sen sijaan Jeesuksen sana kumoaa tämän käskyn. Ja apostolien kokouksen päätös alleviivaa sitä, että pakanoille annettu kehotus välttää veren syömistä on annettu sitä varten, että ei loukattaisi samassa yhteisössä eläviä juutalaisia, joiden ei ole kovin helppo yhtäkkiä muuttaa tottumuksiaan.
Tulisiko meidän pitää vain yhdestä materiaalista kerrallaan tehtyjä vaatteita?
Verensyöntikysymys oli helppo käsitellä, koska Uusi testamentti selvästi muuttaa ohjeita Jeesuksen myötä. Tästä käskystä ei ole vastaavasti samanlaista päivitystä. Eikä käskyä selitetä sen enempää tai toisteta missään. Lisäksi käsky on keskellä listaa (3. Moos. 19), jossa on esimerkiksi sekä selvästi vanhaksi jääneitä uhrisäädöksiä ja luvattua maata koskevia sääntöjä että aina voimassa olevia sääntöjä olla varastamatta tai ryhtymättä portoksi.
Millään aukottomalla menetelmällä ei voida näyttää toteen, että tämä käsky on jossain kumottu. Mutta en silti tiedä yhtään kristittyä, joka ajattelisi, että tämä käsky on tarkoitettu uuden liiton kristityille. Käsky nähdään ilman muuta vanhan liiton juutalaisia koskevaksi. Mutta totta on myös se, että tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden kysellä, millä perusteella näin on. Minä vain ymmärrän niin Raamatun kokonaisuuden valossa. Ei todellakaan mikään tieteellinen perustelu, mutta niin silti asian ymmärrän.
Uskoisin, että kokonaisuuden hahmottamisessa on käytetty apuna tämänkaltaisia kohtia:
Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan
vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
(Room. 14:17)Ongelmana tässäkin on, että yhtä hyvin näillä sanoilla voitaisiin yrittää kumota aina ja kaikkialla voimassa olevia Jumalan käskyjä.
Pidän viisaana sitä selitystä, että juutalaisuudessa oli paljon tällaisia kahden erilaisen asian erottamista koskevia säädöksiä. Abraham oli saanut lupauksen, että hänestä tehdään kansa, johon syntyy Messias. Yksi tämän lupauksen toteutumisen edellytyksiä oli, että juutalaisten oli erottauduttava muista kansoista ja pysyttävä omana lupauksen kansanaan. Monissa juutalaisten säädöksissä näkyy tämä kahden asian erotteleminen.
Noudata näitä minun lakejani. Älä anna karjassasi kahden
erilaisen eläimen pariutua keskenään. Älä kylvä samaan
peltoon kahta erilaista siementä. Älä pue yllesi vaatekappaletta,
joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta. (3. Moos. 19:19)Onko pitkä tukka miehelle synniksi?
Tästä on ihan oma ketjunsa:
HiusasiaaToivottavasti tämä pitkähkö vastaus edes jollain tavalla antoi eväitä Raamatun tulkintaan.