Raamatun tulkitseminen

[Stranger]

Heippa!
Ajattelin kysäistä tätä asiaa, kun se jäi mietityttämään. Mitä mieltä olet siitä ovatko jotkin raamatunohjeet, jotka ilmaistaan uudessa testamentissa, vanhentuneet? Esimerkiksi apt. 15:20 puhutaan, että lihan syöminen niin, että siinä on verta (mediumina) on tapa, jota tulisi karttaa. Missä kohden raamattua tulisi tulkita kirjaimellisesti ja missä kohden ei? Kun esimerkiksi naispappeus asiassa katsotaan, että raamatunohje on vanhentunut.. Eli olisi kiva saada vastaus siihen, että mitä raamatun ja etenkin uuden testamentin ohjeista tulisi pyrkiä noudattamaan? Ja mitkä ohjeet ovat mielestäsi vanhentuneet ja sitä kautta eivät ole enää nykyään voimassa?


EDIT: Viestiketju on yhdistelmä kahdesta samankaltaisesta aiheesta: "Ovatko jotkut Raamatun ohjeet vanhentuneet?" ja "Raamatun tulkinnasta". Marko

[Markus Sassiainen]

Nettipappi, loukkaantuneena oma-aloitteisuudestani, oli poistanut viestini. Mutta voisitko nyt kuitenkin vuoropuhelun vallitessa vahvistaa tämän käsityksen, että Raamattu (siis Jumalan Sana), ei ole miltää osin vanhentunut. Sen jokainen sana on voimassa edelleen.

Ota tämä nyt sitten vaikka kysymyksenä, mutta eikö olekin näin, että Raamattu on ainoa todellinen todisteemme Jumalan olemassa olosta? Omaa uskoa emme voi pitää todisteena, vaikkakin se on Jumalalta saatu. Niinpä Raamattu on myös ainoa ilmoitus, jonka Jumala on ihmiskunnalle itsestään antanut ja tuossa ilmoituksessa hän on kertonut tahtonsa. Jeesus vahvisti asian toteamalla laista, ettei siitä saa jättää pois tavuakaan.

Miten siis Raamattu voisi olla miltään osin vanhentunut, jos se on ikiaikaisen Jumalan tahto? Se, että me ihmiset sitä kirjaa tulkitsemme oman tahtomme mukaan, ei vähennä Raamatun todistusarvoa Taivaallisen oikeuden edessä. Koskapa olisi Jumalan tahto ollut syntiselle ihmiselle helppo niellä? Se on meidän syntiselle lihallemme vastenmielinen ja vaikea täytettäväksi, mutta silti se ei ole väärässä. Väärässä on niskuroiva ihminen, ei Jumala.

Kerro toki mielipiteesi aiheeseen. Odotan innolla.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys teille, Stranger ja Markus Sassiainen!

Hiki tulee jo valmiiksi, kun ajattelen, millainen urakka on edessä. Kysymyksenne ovat periaatteessa lyhyitä, mutta perusteellinen vastaus helposti venyy. Yritän pysyä kohtuuden rajoissa.

Mitä mieltä olet siitä ovatko jotkin raamatunohjeet, jotka ilmaistaan uudessa testamentissa, vanhentuneet?

Mutta voisitko nyt kuitenkin vuoropuhelun vallitessa vahvistaa tämän käsityksen, että Raamattu (siis Jumalan Sana), ei ole miltää osin vanhentunut. Sen jokainen sana on voimassa edelleen. ... ... Miten siis Raamattu voisi olla miltään osin vanhentunut, jos se on ikiaikaisen Jumalan tahto?

Raamattu ei vanhene. Sen jokainen sana on Jumalan sanaa - vaikka on samalla myös ihmisten inhimillisellä kielellä kirjoitettua sanaa. Tästä Raamattu itse opettaa selvästi:

     Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole
     tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain,
     ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on
     tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein
     vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.
     Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa
     suureksi. (Matt. 5:17-19)

     Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi,
     nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
     (2. Tim. 3:16)

Ilmestyskirja päättyy sellaisiin jakeisiin, jotka ainakin minulle edellä sanotun valossa puhuvat koko Raamatun muuttumattomuudesta:

     Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee
     niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä
     kirjassa on kerrottu. Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista,
     ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin,
     joista tässä kirjassa on kerrottu. (Ilm. 22:18-19)

Kaikki, mikä on Raamatussa, on siis Jumalan sanaa. Mutta samalla on huomattava, että kaikki Jumalan sana ei kosketa kaikkia ihmisiä ja kaikkia elämäntilanteita samalla tavalla. Raamatussa on esimerkiksi seuraavanlaisia asioita:

1. Raamatussa on aina ja kaikkialla voimassa olevia asioita. Esimerkiksi 10 käskyä on Jumalan tahto, joka ei muutu sen mukaan, mihin kansaan ihminen kuuluu tai mitä aikakautta eletään.

2. Raamatussa on juutalaisen kansan maallisia lakeja. Israelille Jumala antoi muun muassa ohjeet siitä, kuinka erilaisia rikoksia täytyi tutkia ja mitä rangaistuksia niistä kuului langettaa. Jeesus itsekään ei rummuttanut esimerkiksi kuolemantuomion puolesta, vaikka sellaisia Vanhassa testamentissa käskettiin.

3. Raamatussa on vanhaan liittoon kuuluneita hengellisiä lakeja, jotka eivät ole uuden liiton aikana voimassa. Esimerkiksi kristityn ei kuulu mennä Jerusalemiin uhraamaan eläinuhria syntiensä puolesta, vaikka niin täytyi tehdä Vanhan testamentin käskyjen mukaan. Viivähdän tässä kolmannessa kohdassa hieman enemmän...

Jeesus sanoi, että hän ei ole tullut kumoamaan lakia vaan toteuttamaan / täyttämään sen. Tämä asia voidaan nähdä kahdella eri tavalla, jotka eivät sulje toisiaan pois:

a) Jeesus tuli maailmaan ja jokaisessa asiassa täytti Jumalan lain täydellisesti. Hän oli ainoa ihminen, joka pystyi toteuttamaan koko lain virheettömästi.

b) Jeesus ei tullut sanomaan, että VT:n (eli hänen Raamattunsa) käskyt olivat turhia. Hän tuli tekemään sen, mihin koko Vanha testamentti oli viitannut. Jeesuksen jälkeen moni kulttilaki jäi historiaan, kun ne saivat Jeesuksessa täyttymyksensä. Ja samalla Jeesus osoitti, että ne olivat todella olleet Jumalan sanaa ja Jumalan tahdon mukaisia. Tästä puhuu Heprealaiskirje erittäin hyvin. Pahoittelen, että lainaus on lyhyyden tavoittelun vuoksi epälooginen. Kannattaa lukea kokonaisuudessaan luvut 9-10. Tässä vain muutama avainjae:

     Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa
     vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja
     että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. ... Laissa siis
     on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista
     ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen,
     laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat
     Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka
     ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi,
     heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. ...  Hän sanoo siis ensin:
     "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät
     sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. Mutta
     sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi."
     Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon.
     Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun
     Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Jokainen pappi seisoo joka päivä
     toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat
     uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. Kristus sitä vastoin on
     uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut pysyvästi istuimelleen
     Jumalan oikealle puolelle. (Hepr. 9:15, 10:1-2, 8-12)

Jumala määräsi vanhan liiton aikana polttouhrit, eli ne olivat Jumalan tahto. Mutta samalla ne vain viittasivat johonkin täydelliseen uhriin, joka oli tulossa. Jeesuksen myötä vanhan liiton uhrit jäivät tarpeettomiksi. Kun tuli jotain uutta, vanha jäi historiaan, vaikka oli samalla edelleen Jumalan sanaa. Tästä oli jo Raamatussakin ennustus:

     Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan
     ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka
     tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät
     pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät
     omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa
     tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,
     kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa,
     ja he ovat minun kansani. (Jer. 31:31-33)

Tämä aika toteutui Jeesuksessa:

     Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on
     uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."
     (Luuk. 22:20)

No niin. Tällä pitkällä johdannolla haluan siis sanoa, että minun mielestäni nyrkkisääntö on seuraava: Kaikki Raamatussa on Jumalan sanaa. Ja kaikkia ohjeita on noudatettava, paitsi niitä, jotka on annettu vain tietyille ihmisryhmälle tai jotka Jumala on itse uuden liiton myötä muuttanut.

Mitään ongelmaa tällaisen määrittelyn tekemisessä ei ole. Vaikeudet alkavat siitä, missä menee raja, onko joku käsky 1. kaikille ihmisille kaikkina aikoina annettu ohje, 2. vain juutalaisia koskevaa lainsäädäntöä vai 3. uuden liiton myötä vanhaksi jäänyt käsky.

Esimerkiksi apt. 15:20 puhutaan, että lihan syöminen niin, että siinä on verta (mediumina) on tapa, jota tulisi karttaa. Missä kohden raamattua tulisi tulkita kirjaimellisesti ja missä kohden ei? Kun esimerkiksi naispappeus asiassa katsotaan, että raamatunohje on vanhentunut.

Ensimmäinen kysymäsi asia on melko yksinkertainen. Kysymyksessäsi on yksi asiavirhe, mutta perusongelma kuuluu mielestäni siihen Raamatun käskyjen ryhmään, jotka uusi liitto on kumonnut. Apostolit aikanaan pohtivat tätä kysymystä:

     Kun he saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat
     heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän
     matkallaan oli tehnyt. Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat
     asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja
     velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia. ... Tästä syystä ei mielestäni
     pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan
     puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä
     karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä
     haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan Mooseksen
     laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä
     luetaan synagogissa jokaisena sapattina. (Ap. t. 15:4-5, 19-21)

Ruokakiellot liittyivät juutalaiseen lakiin. Paavali puolestaan kirjoitti, että ne ovat jääneet Jeesuksen myötä tarpeettomiksi. Ongelmaksi muodostui kuitenkin toiminta sellaisilla alueilla, joissa juutalaiskristityt ja pakanakristityt elivät tekemisissä toistensa kanssa. Juutalaisten ei ollut helppoa luopua yli tuhannen vuoden ajan voimassa olleesta ruokasäännöstöstä. Siksi kehotettiin pakanoita välttämään sellaisia asioita, jotka kaikkein eniten olisivat loukanneet juutalaisia. Kysymyksesi asiavirhe on siinä, että medium-pihvi ei ole sama asia kuin liha, josta ei ole laskettu verta. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi itsestään kuollutta eläintä, jossa kaikki veri jää lihaan. Ruokaan liittyviä ehdonvallanasioita olen sivunnut tässä linkissä: Ehdonvallanasiat

Naispappeuskysymys on kovasti aiheuttanut kädenvääntöä. Ja juuri siitä tapellaankin, ovatko aiheeseen liittyvät Raamatun ohjeet kulttuurisidonnaisia vai ikuisia. Tämä on siinäkin mielessä vaikea kysymys, että aihetta sivuavat raamatunkohdat ovat viimeisimpiä Raamatun tekstejä. Tässä kohden ei siis voi vedota siihen, että Jumalan sana olisi itse tuonut uutta valoa asiaan. Asiaa olen sivunnut tässä linkissä: Naispappeus?

[EiKukaan]

Eikö kuitenkin kaikki Raamatussa tulisi ottaa täytenä Jumalan sanana, joka on sama eilen, tänää ja  huomennakin. Sikäli en ymmärrä mm. korinttolaiskirjeen ohjeita jumalanpalvelukseen ja muihin seurakunnan kokouksiin. Miksi ne niin usein ikään kuin sivuutetaan sanomalla niiden olevan vain, tai pääasiassa, Korintin seurakunnalle? Miksi me emme toimi niiden ohjeiden mukaisesti?

Lisäksi tahtoisin vielä viestissäni ihmetellä paria jaetta:
1.Kor.11:10
ja 1.Kor.11:16 (siis mitä väittää vastaan? siis millaista tapaa ei ole?)


EDIT: Viesti oli alunperin otsikon "hiusasiaa" alla. Siirsin tämän aiheensa puolesta paremman teeman alle. Marko

[Nettipappi Marko]

Moi vaan, EiKukaan!

Ensimmäisenä tekninen seikka: toivottavasti et hämäänny, kun sinun viestisi löytyy eri otsikon alta, minne sen kirjoitit alunperin. Viestisi koki saman kohtalon kuin moni muu viime päivinä kirjoitettu viesti. Tavoitteeni on, että otsikot kuvaisivat mahdollisimman hyvin viestien sisältöä, joten siirtelen viestejä parhaiten täsmäävän otsikon alle. Näin foorumille satunnaisestikin eksyvä vieras voisi löytää Nettipapin vastauksia häntä kiinnostaviin aiheisiin. Mutta asiaan...

Eikö kuitenkin kaikki Raamatussa tulisi ottaa täytenä Jumalan sanana, joka on sama eilen, tänään ja huomennakin. Sikäli en ymmärrä mm. korinttolaiskirjeen ohjeita jumalanpalvelukseen ja muihin seurakunnan kokouksiin. Miksi ne niin usein ikään kuin sivuutetaan sanomalla niiden olevan vain, tai pääasiassa, Korintin seurakunnalle? Miksi me emme toimi niiden ohjeiden mukaisesti?

Edellä olevissa vastauksissani olen tähän asiaan jo vähän pureutunutkin. On näet pakko tehdä jotain rajoja. Emmehän me kiellä ihmisiä ajamasta tukkaansa ohimoilta lyhyeksi, vaikka Raamatusta löytyy sellainenkin kielto. Emmekä me tee tupsuja viittamme kulmiin, vaikka Raamatussa käsketään niin. Nämä ovat selvää Jumalan sanaa ja Raamatun ohjeita, mutta me emme noudata niitä siksi, että ymmärrämme, että ne eivät koske uuden liiton ihmisiä. Ne koskivat Vanhan testamentin juutalaista kansaa.

Edelleen aikaisemmissa viesteissä hahmottelin sitä, että Raamatussa on:
1. Aina ja kaikkialla voimassa olevia käskyjä
2. Juutalaisen kansan maallisia lakeja
3. Vanhaan liittoon kuuluneita hengellisiä lakeja

Kohdat 2. ja 3. ovat sellaisia, joita me uuden liiton kristityt emme noudata, koska emme ole juutalaisia ja koska Jeesus on kumonnut/täyttänyt/muuttanut ne hengelliset lait, jotka kuuluivat vain vanhaan liittoon. Mutta kysymyksesi osuu silti erittäin tärkeään aiheeseen. On hyvin tärkeää ja joskus turhauttavan vaikeaa miettiä, mihin ryhmään joku Raamatun käsky kuuluu.

Jos Uudessa testamentissa annetaan ohjeita jollekin seurakunnalle, niin niiden sijoittaminen ryhmään 2 tai 3 on tehtävä todellakin varovaisesti ja erittäin perustellusti. Jos väitämme, että joku ohje koskee vain yhtä kristillistä seurakuntaa, muttei toista, niin sillä perusteella voimme halutessamme heittää koko Raamatun roskiin. Raamatussa ei ole yhtään Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle osoitettua kirjettä - puhumattakaan esimerkiksi Kangasalan evankelisluterilaisesta seurakunnasta.

Minun ymmärrykseni mukaan pääsääntö on, että Uuden testamentin kirjeet sisältävät asiaa, jotka kuuluvat kaikille kristillisille seurakunnille. Vastaanottajaseurakuntien tilanteet ovat olleet erilaisia - mikä on valtavan hyvä juttu, koska sen tähden apostoleilla on ollut syytä kirjoittaa useanlaisia ohjeita seurakunnille. Näin meillä on Raamatussa monia yleispäteviä ohjeita. Mutta toisaalta on myönnettävä, että - ainakin minun mielestäni - myös Uudessa testamentissa ja seurakunnille annettujen kirjeiden joukossa on myös kulttuurisidonnaisia asioita. (Katso esimerkiksi linkki: hiusasiaa) Hiusten pituutta koskeva toteamus on selvästi kulttuurisidonnainen juttu, mutta enää ei olekaan niin selvää, miten pitää suhtautua siihen pään peittämistä koskevaan asiaan, jonka esimerkkinä hiusten pituutta käytetään.

Tämä rajanveto on sellainen haaste, että siihen pitää tarttua ahkeralla Raamatun lukemisella, viisauden pyytämisellä Jumalalta ja vanhempien kristittyjen kanssa keskustelemalla. Myös itsensä tutkiskeleminen on tärkeää. Rehellinen itsensä tutkija uskoakseni tunnistaa, haluaako hän luistaa Jumalan käskyistä oman etunsa nimissä ja siksi julistaa mahdollisimman monia asioita sellaisiksi, jotka eivät enää ehdottomasti päde. Vai onko hän rehellisesti sitä mieltä, että tämä Raamatun kohta on sellainen, että sen ei ole tarkoitus koskea kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina.

Valitettavasti en osaa vastata sinulle nyt tämän kattavammin. Jos asia jää edelleen askarruttamaan, kysy tarkennuksia, niin osaan paneutua kysymykseen tarkemmin haluamastasi näkökulmasta.

Lisäksi tahtoisin vielä viestissäni ihmetellä paria jaetta: 1.Kor.11:10

Teen tästä oman kysymyksensä, koska se hieman sivuaa varsinaisesta aiheesta ja siihen vastaaminen pidentää tätä viestiä turhan paljon. Löydät vastauksen viestin lopussa olevasta linkistä aiheeseen: pään peittäminen ja naisen asema.

1.Kor.11:16 (siis mitä väittää vastaan? siis millaista tapaa ei ole?)

Tässä Paavali viittaa juuri opettamaansa asiaan. Seurakunnissa on tapana, että miehet ovat avopäin, kun he profetoivat tai rukoilevat, ja naiset puolestaan peittävät päänsä rukoillessaan ja profetoidessaan. Paavali epäilee, että joku ei ole tyytyväinen tähän ohjeeseen ja alkaa kuitenkin väittää vastaan. Siksi hän painottaa sanojaan vetoamalla siihen, että kaikissa seurakunnissa on tällainen tapa.

Tässä minä joudun vaikealle paikalle. Toisaalta kyseessä saattaisi olla kulttuurisidonnainen asia. Mutta toisaalta se voi olla käsky, joka pitäisi ottaa huomioon myös nykyään. Meidän kulttuurimme on vain eriytynyt tästä tyylistä aika paljon, joten se tuntuu siksi helposti hyvin vieraalta. Minä kallistuisin varovaisesti sen puoleen, että asia olisi kulttuurisidonnainen. Korinttolaiskirjeessä Paavali silloin tällöin painottaa, että asia, jonka hän on juuri sanonut, on Herran käsky. Nyt hän toteaa, että kyseessä on tapa, joka on voimassa kaikissa seurakunnissa. (Tästä lisää edellä olleessa "hiusasiaa" linkissä.) Joudun kuitenkin jättämään kannanottoni hieman auki ja odottamaan, että saan tässä kysymyksessä lisää ymmärrystä. Palstalla olen asiaa pohtinut jo aikaisemminkin otsikossa: Pään peittäminen ja naisen asema. Siksi en nyt paneudu tämän otsikon alla aiheeseen tämän enempää. (Kun kirjoitin tuon vastauksen, huomaan, että olin silloin rohkeammin sitä mieltä, että kyseessä on kulttuurisidonnainen asia.)

[sp3d3]

Hei,

Pidän Raamattua Jumalan Sanana, mutta Raamatun tulkinta on tällä kertaa kysymykseni. Kuinka meidän tulisi lukea Raamattua? Pitäisikö meidän ottaa huomioon ajan kulttuuri ja yrittää selvittää mikä nyky-yhteiskunnassa vastaisi alkuperäistä sanomaa? Vai pitäisikö meidän siirtää Raamatun tekstit suoraan nykyaikaan ja nykykieleen?

Tähän kysymykseen minut inspiroi pari väittämää Raamatusta, joihin olisin kiitollinen jos ottaisit kantaa. Kieltääkö Raamattu meiltä veren syönnin? Tulisiko meidän pitää vain yhdestä materiaalista kerrallaan tehtyjä vaatteita? Onko pitkä tukka miehelle synniksi?

Kiitos vastauksistasi jo etukäteen.

[Nettipappi Marko]

Tervehdys Sp3d3!

Kysymyksesi on selkeä, yksinkertainen ja tiivis. Mutta vastaukseksi ei varmaan riittäisi edes pari hyllymetriä erilaisia kirjoja. Löysin onnekseni viestiketjun, jossa olen käsitellyt näitä asioita jo yhdestä näkökulmasta. Liitin kysymyksesi sen jatkoksi. Lueskele ensin yllä olevat viestit. Jatkan siltä pohjalta eteenpäin.

Yllä olen hahmotellut yhden kolmijaon, joka esiintyy useammassakin viestissä. En väitä, että se on kattava, mutta antaa ainakin yhden näkökulman. Mielestäni Raamatussa on ainakin seuraavanlaisia asioita:

1. Aina ja kaikkialla voimassa olevia Jumalan käskyjä. Esimerkiksi rakkauden kaksoiskäsky.

2. Juutalaisen kansan maallisia lakeja. Esimerkiksi ohjeet siitä, paljonko korvauksia on maksettava, jos härkä puskee naapurin härän kuoliaaksi.

3. Juutalaisen kansan hengellisiä lakeja. Esimerkiksi määräys, kuinka suurta sovituspäivää on vietettävä.

Kohta 2 on Jumalan sanaa, mutta se on annettu tiettyyn tilanteeseen ja tietylle kuulijakunnalle. Esimerkiksi juutalaisen kansan erämaavaelluksella mitään eläintä ei saanut teurastaa missään muualla kuin ilmestysmajan uhrialttarilla. Luvattuun maahan saapumisen jälkeen Jumala muutti sääntöä ja ilmoitti, että sen jälkeen vain uhrieläimiksi tarkoitetut eläimet on teurastettava temppelialueella.

Kohta 3 on Jumalan sanaa, mutta niiden sisältö täyttyi Jeesuksessa ja samalla niiden ulkoinen viettäminen jäi vanhaksi. Jumala itse kumosi tietyt lait Jeesuksen myötä. Heprealaiskirjeessä kerrotaan, kuinka Jeesuksen uhri lopetti Vanhan testamentin uhripalveluksen. Paavali kieltää pakanoita ympärileikkauttamasta itseään, jos syynä on Mooseksen lain mukaisen käytännön noudattaminen.

Raamatuntulkinnan yksi suurimpia haasteita on erottaa, mikä asia kuuluu mihinkin lokeroon. Omaksi lokerokseen voitaisiin ehkä erottaa vielä kulttuurikysymys, mutta käytännössä se on mielestäni vain erityistapaus siitä, onko joku käsky kohtaa 1 vai 2/3. Aivan muutama yksittäinen kohta löytyy Uudesta testamentista, joissa voidaan kysellä, onko silloin kyse kristittyjen kulttuurillisista ohjeista. Tunnetuimpia näistä lienee miesten pään peittämistä ja hiusten pituutta koskevat kysymykset. Yllä olevissa viesteissä on linkkejä näihin kysymyksiin.

Edellä oleva on oikeastaan aikaisempien viestien yhteenvetoa. Jatkona voisin sanoa pari työkalua, jotka mielestäni auttavat tässä Raamatun käskyjen "lokeroimisessa".

a) Raamatun kokonaisuuden hallitseminen.

Raamattu selittää itse itseään. Moni ensimmäisellä tai toisella lukukerralla epäselväksi jäävä asia saattaa kirkastua myöhemmin, kun huomaa, miten asiat linkittyvät toisiinsa. Tämä ei tietysti ole mikään aukoton työkalu siinä mielessä, että "kokonaisuus" on kunkin lukijan mielessä se rajattu alue, jonka on oppinut ymmärtämään ja muistamaan. Mutta silti olen itse kokenut hyvin rauhoittavana sen, että jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse heti osata. Joskus monien vuosien jälkeen saattaa huomata, että aikaisemmin suurta päänvaivaa aiheuttanut kohta tuntuukin itsestäänselvältä.

Kokonaisuuden hallintaan kuuluu olennaisesti se, että oppii, mitkä Raamatun ohjeet päivittyvät esimerkiksi Vanhasta testamentista Uuteen siirryttäessä. Joku vilpitön lukija voisi pysähtyä miettimään, täytyykö tosiaan täällä Suomessakin asua viikon verran lehtimajassa, jotta kunnioittaisi Jumalan suurta pelastustekoa ja autiomaavaellusta, jolla hän vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Aikaa myöten sen huomaa kuuluvan vain juutalaisten juhlakalenteriin.

b) Kuka? Kenelle? Missä tilanteessa?

Raamattu ei ole kokoelma tilanteesta riippumattomia käskyjä. Evankeliumeista käy ilmi, että Jeesus kielsi juutalaisia kertomasta eteenpäin heille tehtyjä ihmetekoja. Syy lienee se, että esimerkiksi ruokkimisihmeen jälkeen kansa yritti kruunata hänet kuninkaaksi ja ainakin Markuksen evankeliumi kertoo, että Jeesuksen julistustyö kävi maineen kasvaessa osin vaikeammaksi. Sen sijaan Messias-odotuksesta paljon vähemmän tietäville pakanoille Jeesus antoi ohjeita kertoa Jumalan suurista teoista eteenpäin.

Monen käskyn viesti kirkastuu, kun miettii sitä, kuka puhuu kenellekin ja millainen se tilanne on.

c) Avoin ja nöyrä mieli, sekä rukous

Ei ole oikeasti olemassa mitään pomminvarmaa menetelmää ratkaista Raamatun tulkinnalliset kysymykset kiistattomasti. Millä tahansa lähestymistavalla ilmaan jää kysymyksiä. Olisi erinomaisen arvokasta, jos Raamattua pystyisi lukemaan ilman ennakkoasenteita. Suurin Raamatun ymmärtämisen este on usein halu nähdä Jumala ja Raamattu oman mielen mukaisina. Mielestäni tähän kastiin kuuluvat esimerkiksi peräkkäisissä Mooseksen kirjan luvuissa olevat ohjeet: "Älä tapa" ja "Langeta kuolemantuomio seuraavissa tapauksissa..." Tämä kohta on täysin mahdoton selittää, jos lukijalla on ennakkoasenne, että tappamista on kaikki toiminta, jossa toinen ihminen menettää henkensä - tai jos lukijan mielestä Jumala ei salli kenenkään ihmisen kuolevan.

Ehkä kaikkein tärkeintä Raamatun äärellä on tunnustaa se, että Jumalan sana on kiistaton totuus, mutta kukaan ihminen ei saa väittää, että on itse sen totuuden täydellisesti ymmärtänyt. Kristityn on rukoiltava viisautta ymmärtää Raamattua. Ja nöyryyttä muuttaa omaa käsitystään aina, kun oppii Raamatusta sellaista, mikä ei sovi omiin ennakkoasenteisiin.

Nyt katson, osaanko näillä työkaluilla ollenkaan pureutua esittämiisi kohtiin.

Kieltääkö Raamattu meiltä veren syönnin?

Vedenpaisumuksen jälkeen ihmiselle annettiin kasvien lisäksi ruokavalioon liha. Siinä yhteydessä tehtiin kuitenkin rajoitus:

     Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima,
     veri, te ette saa syödä. (1. Moos. 9:4)

Myöhemmin Siinain vuoren juurella juutalaisten saadessa lain, annettiin verestä sama ohje:

     Kun joku israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva
     siirtolainen pyydystää syötäväksi kelpaavan eläimen tai
     linnun, hänen tulee valuttaa sen veri maahan ja peittää
     veri hiekalla, sillä veressä on jokaisen elävän olennon
     elämänvoima. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö
     minkään elävän olennon verta, sillä veressä on sen
     elämänvoima. Jokainen, joka syö verta, on poistettava
     kansansa keskuudesta. (3. Moos. 17:13-14)

Juutalaisillä oli monia puhtaiden ja saastaisten ruokien sääntöjä. Veren syöminen oli kaikkein vakavimpia ruokasäädöksiä. Siksi Jeesuksen sanat olivat varmasti vaikeita kuulijoille:

     Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi
     saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä
     - vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu."  Näin
     Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.
     (Mark. 7:18b-19)

Samaa linjaa jatkoi Paavali:

     Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla,
     tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä.
     (1. Kor. 10:25)

Jeesuksen opetus oli varmasti vaikea ottaa vastaan juutalaisten keskuudessa, koska he olivat hyvin tarkasti varjelleet ruokasäädöksiä yli 1000 vuoden ajan. Niinpä apostolit antoivat ohjeet sellaisiin seurakuntiin, joissa oli sekä kristityiksi kääntyneitä juutalaisia että pakanoita.

     Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden
     elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan
     puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje
     ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä
     epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta,
     verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan
     Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi
     joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa
     jokaisena sapattina. (Ap. t. 15:19-21)

Jos siis luetaan vain Vanhaa testamenttia, voidaan sanoa, että Raamattu kieltää veren syömisen. Sen sijaan Jeesuksen sana kumoaa tämän käskyn. Ja apostolien kokouksen päätös alleviivaa sitä, että pakanoille annettu kehotus välttää veren syömistä on annettu sitä varten, että ei loukattaisi samassa yhteisössä eläviä juutalaisia, joiden ei ole kovin helppo yhtäkkiä muuttaa tottumuksiaan.

Tulisiko meidän pitää vain yhdestä materiaalista kerrallaan tehtyjä vaatteita?

Verensyöntikysymys oli helppo käsitellä, koska Uusi testamentti selvästi muuttaa ohjeita Jeesuksen myötä. Tästä käskystä ei ole vastaavasti samanlaista päivitystä. Eikä käskyä selitetä sen enempää tai toisteta missään. Lisäksi käsky on keskellä listaa (3. Moos. 19), jossa on esimerkiksi sekä selvästi vanhaksi jääneitä uhrisäädöksiä ja luvattua maata koskevia sääntöjä että aina voimassa olevia sääntöjä olla varastamatta tai ryhtymättä portoksi.

Millään aukottomalla menetelmällä ei voida näyttää toteen, että tämä käsky on jossain kumottu. Mutta en silti tiedä yhtään kristittyä, joka ajattelisi, että tämä käsky on tarkoitettu uuden liiton kristityille. Käsky nähdään ilman muuta vanhan liiton juutalaisia koskevaksi. Mutta totta on myös se, että tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden kysellä, millä perusteella näin on. Minä vain ymmärrän niin Raamatun kokonaisuuden valossa. Ei todellakaan mikään tieteellinen perustelu, mutta niin silti asian ymmärrän.

Uskoisin, että kokonaisuuden hahmottamisessa on käytetty apuna tämänkaltaisia kohtia:

     Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan
     vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
     (Room. 14:17)

Ongelmana tässäkin on, että yhtä hyvin näillä sanoilla voitaisiin yrittää kumota aina ja kaikkialla voimassa olevia Jumalan käskyjä.

Pidän viisaana sitä selitystä, että juutalaisuudessa oli paljon tällaisia kahden erilaisen asian erottamista koskevia säädöksiä. Abraham oli saanut lupauksen, että hänestä tehdään kansa, johon syntyy Messias. Yksi tämän lupauksen toteutumisen edellytyksiä oli, että juutalaisten oli erottauduttava muista kansoista ja pysyttävä omana lupauksen kansanaan. Monissa juutalaisten säädöksissä näkyy tämä kahden asian erotteleminen.

     Noudata näitä minun lakejani. Älä anna karjassasi kahden
     erilaisen eläimen pariutua keskenään. Älä kylvä samaan
     peltoon kahta erilaista siementä. Älä pue yllesi vaatekappaletta,
     joka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta. (3. Moos. 19:19)

Onko pitkä tukka miehelle synniksi?

Tästä on ihan oma ketjunsa: Hiusasiaa

Toivottavasti tämä pitkähkö vastaus edes jollain tavalla antoi eväitä Raamatun tulkintaan.

[Mietteliäs]

Ihan vaan sellanen ajatus tuli, että kun paheksutaan sitä että sanotaan että raamatun ja kristinuskon kanta homoihin on vanhoollinen ja että jos tämä nyt hyväksytään niin koko kristinusko kaatuu, koska ei enää noudateta periaatteita. No jos luetaan raamattua se puhuu useassa kohdassa  siitä kuinka orjuus on hyväksyttävää ja nämä ihmiset ovat vain omaisuutta:
Älä pane israelilaista orjantyöhön, vaan pelkää Jumalaasi. Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta.  Voitte ostaa orjiksenne myös keskuuteenne asettuneita muukalaisia samoin kuin heidän perheenjäseniään, vaikka nämä olisivatkin teidän maassanne syntyneitä. Heitä voitte pitää pysyvänä omaisuutenanne, ja voitte myös antaa heidät perintönä lapsillenne, jotka samoin saavat pitää heidät orjinaan. Heidät voitte aina pitää orjinanne, mutta toisianne, muita israelilaisia, te ette saa panna orjantyöhön. (3. Moos 25:43-46)
Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan. (2. Moos 21:20-21)
Ja jos nyt halutaan vielä katsoa raamattua naisen asemassa se pyhittää naisen alistamisen:
Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. (Ef. 5:22-24)
Ja miten oli se naispappeus?:
naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. 35 Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa. (1. Kor 14:34-35)
Joten orjuuden hyväksyminen ja naisen asema, raamatun sanaa näissä kohdin pidetään vanhoollisena. Ja nyt kuitenkin väitetään että jos homofobisuus on vanhoollista se romahduttaa koko kristillisen ajattelutavan? En oikeen osaa oikein muotoilla kysymystä jota tarkoitan mutta eikö ole melko tekopyhää perustella raamatulla vastaan jos ei hyväksy orjuuttamista ja naisten alistamista ja muitakin asioita kuten kuolemantuomiota jotka raamattu hyväksyy?

[Nettipappi Marko]

Hei Mietteliäs!

Kirjoitit kysymyksesi alunperin homoseksuaalisuutta käsittelevän kysymysketjun alle. Siirsin viestisi tähän ketjuun, koska esittämäsi asia on lopulta laajempi ja koskettaa koko Raamatun tulkitsemista. Samalla myös pyydän sinua lukemaan yllä olevat vastaukseni, joissa perusperiaatteet ovat monilta osin tulleet jo sanotuksi.

Siinä olet täysin oikeassa ja historiakin sen osoittaa, että Raamattua voidaan käyttää melkein mihin tahansa, jos ei haluta ymmärtää sitä. Vilpittömät raamatunlukijatkin joutuvat toisinaan pohtimaan, mitä jotkut kohdat pohjimmiltaan tarkoittavat. Silti yleisimmät väärinkäytökset johtuvat tahallisesta oman edun tavoittelemisesta, jossa Raamattua käytetään vain vallan välineenä.

Hyvin yleinen Raamatun kritisoimisen tapa onkin se, että mietitään, miksi jotain käskyä noudatetaan ja miksi jotain toista ei noudateta. Siitä olen yllä vastannut jo monessa viestissä. Keskityn nyt vastaamaan esiin nostamiisi yksittäisiin kysymyksiin - tai laitan linkkejä aikaisempiin vastauksiini tältä palstalta.

Ihan vaan sellanen ajatus tuli, että kun paheksutaan sitä että sanotaan että raamatun ja kristinuskon kanta homoihin on vanhoollinen ja että jos tämä nyt hyväksytään niin koko kristinusko kaatuu, koska ei enää noudateta periaatteita.

Ihan varmasti löytyy ihmisiä, jotka sanovat tällä tavoin. Totta on myös se, että kristillinen usko ei ole vain kaksivaiheinen uskonto: 1. teen syntiä 2. saan anteeksi. Kristinusko on koko elämä, jonka on tarkoitus läpäistä ajatukset, sanat ja teot. Niitä ei voi erottaa toisistaan, vaikka kaiken keskellä on sanoma Jeesuksesta syntien anteeksiantajana. Silti kristinusko ei kaadu siihen, jos Suomen valtio hyväksyy samaa sukupuolta olevien parisuhdelain.

Itse toki toivoisin, että valtiovalta säätäisi lakeja kristillisen uskon näkökulmasta. Mutta jos kristityt ovat aina voineet elää vainojenkin keskellä, niin mikseivät he voisi elää myös Suomessa, joka on yhä loppujen lopuksi melko kristillinen maa. Siihen kirkko kyllä tuhoutuu, jos se omassa elämässään alkaa suosia Jumalan sanan vastaisia asioita.

No jos luetaan raamattua se puhuu useassa kohdassa  siitä kuinka orjuus on hyväksyttävää ja nämä ihmiset ovat vain omaisuutta

Raamatun käsitystä orjuudesta olen käsitellyt otsikossa: Orjuus Raamatussa. Kannattaa tutustua siihen. Koen, että sinulla on kärjekkäämpi kuva Raamatun orjuuskäsityksestä, mitä se oikeasti on.

Ja jos nyt halutaan vielä katsoa raamattua naisen asemassa se pyhittää naisen alistamisen

Tässäkin kysymyksessä lähtöoletuksesi on hyvin vahvasti erilainen kuin minulla. Minä näen niin, että Raamattu antaa kummallekin sukupuolelle hyvin suuria velvollisuuksia. Usein vain halutaan poimia Jumalan naisille antamat velvollisuudet, ja kääntää ne niin, että ne olisivatkin Jumalan puhetta miehille, jotka saavat luvan alistaa. Eihän siellä niin sanota. Aihepiiriä olen käsitellyt laajemmin tällä palstalla jo kahdessa kohtaa. Tutustu näihin vastauksiini:

Naisen asema
Pään peittäminen ja naisen asema

En oikeen osaa oikein muotoilla kysymystä jota tarkoitan mutta eikö ole melko tekopyhää perustella raamatulla vastaan jos ei hyväksy orjuuttamista ja naisten alistamista ja muitakin asioita kuten kuolemantuomiota jotka raamattu hyväksyy?

Mainitset yhtenä yksityiskohtana vielä kuolemantuomion. Siitäkin olen kirjoittanut ajatuksia otsikon "Kuolemantuomio" alla. Edelleen suosittelen kurkistamaan sitä.


Kokonaisuutena kysymyksesi on aito ja tärkeä. Silti minun oli ensin laitettava nuo muutamat linkit sinulle luettavaksi, koska kysymyksesi perustuivat tiettyihin oletuksiin ja väitteisiin, joista en ole samaa mieltä. Siksi halusin ensin laittaa näkyviin mainitsemasi kohdat niin kuin itse ne Raamatun äärellä näen. Orjuutta ei voi oikeuttaa Raamatulla nyt, vaikka se oli todellisuutta silloin. Raamattu ei anna oikeutta alistaa naisia, vaikka korostaakin kummankin sukupuolen erilaisuutta. Kuolemantuomiota ei voida pistää täytäntöön tai kieltää Raamattuun vedoten. Silti näen oikeana, että kristillinen kirkko vaalii avioliittoa miehen ja naisen välisenä, ja opettaa Jumalan sanan mukaisesti seksuaalisuudesta, homoseksuaalisuudesta ja seksuaalisista suhteista. En tiedä, miltä tämä näyttää sinun silmiisi, mutta itse olen pyrkinyt nimenomaan olemaan johdonmukainen Raamatun suhteen, ja lukemaan sitä näissä kysymyksissä aralla omallatunnolla.

Kristityt ovat syntisiä ja sokeutuvat omille kierouksilleen. Vaikka yritän itsekin katsoa Raamattua kokonaisuutena, huomaan usein korostavani yhtä kohtaa ja väheksyväni toista. Jos kristitty tekee sen vahingossa, hän on taitamaton ja tietämätön. Jos hän tekee sen tietoisesti, on hän tekopyhä. Kasvunpaikka tässä on jokaisella.

Kristitty elää jatkuvassa kilvoittelussa. Elämä heittää eteen kysymyksiä, joissa on tehtävä ratkaisuja. Jumalan sana antaa selkeitä periaatteita, mutta käytännön elämässä tilanteet ovat harvoin juuri lakikirjan tai oppikirjan mukaisia. On mietittävä, rukoiltava ja tutkittava sekä Sanaa että itseään, jotta osaisi toimia viisaasti. Tämä kiertokulku jatkuu niin kauan kuin elämäkin jatkuu välillä onnistuen paremmin, välillä kompuroiden. Homoseksuaalisuus ja siihen liittyvät rajanvedot ovat nyt kuumin keskustelunaihe, ja sen äärellä on löydettävä viisaus ja uskollisuus suhteessa Jumalan sanaan sekä nöyryys ja rakkaus suhteessa lähimmäisiin.